Varsinainen murhe on se että kysyin työpaikallani että miten olisi jos pitäisin sapattivapaan. Muutaman päivän harkinnan jälkeen heidän vastauksensa oli: ei- ei, meille ei käy että lähdet vuodeksi pois. Ymmärrän todella hyvin työnantajaani, vuosi on pitkä aika. Asiat heidän näkökulmastaan muuttuvat hankalammaksi, korvaajan löytäminen on hankalaa, mitä jos markkina muuttuu radikaalisti tällä välin ja kun palaan niin minulle ei olekkaan käyttöä tai toisin päin- tällä välin tarvittaisiinkin lisää työvoimaa mutta olen itse tulossa vasta kuukausien päästä takaisin niin löytyykö oikeasti päteviä ihmisiä osa-aikaiseen työhön?
Omasta näkökulmastani katsoen: En minä tässä enää nuoremmaksi tule. Milloin sitten jos ei nyt? Vaikka pidänkin valtavasti työpaikastani niin se on kuiten työpaikka.
Loistava kirja, Taivas+Helvetti, sanoi sen hyvin: erota pomosi.
Jos lähden kuitenkin reissuun niin väitän ja uskon että olen parempi ihminen palatessani kuin nyt olen. Väitän myös että olen hyödyllisempi työpaikkaleni kuin nyt olen.
Jos voittaisin lotossa niin mitä tekisin rahoillani? Lähtisin surffaamaan. Pitääkö minun odottaa lottovoittoa jotta pääsen tekemään sitä mitä haluan? Entä jos sitä ei koskaan tulekkaan?
Ongelma on se että tarvitsen vuorotteluvapaan tarjoaman kuukausittaisen rahan. Se ei ole paljoa mutta se on merkittävä osa vuoden budjettia. Jos työnantajani ei suostu myöntämään vuorotteluvapaata niin asiat muuttuvat paria pykälää hankalammiksi. Mutta eipä luovuteta vielä... ehkä tässä vielä jotain keksitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti