Surffin ihanuudesta

Kun kuulee sanan surffaus, monelle saattaa tulla mieleen kaikenlainen havaijipaidassa hilluminen, bikineissä aalloilla cruisailu tukka takana ja välillä eksoottisten drinkkien siemailu rannalla.
Costa Ricassa tuo bikineissä surffaus oli todellisuutta, tosin sielläkin joskus aamuisin oli kylmä jos oikein aikaisin änkesi vesille. Siellä saattoi myös jäädä surffin jälkeen rannalle lekottelemaan, varsinkin aamulla kun ei ollut liian kuuma.
Täällä Penichessa lämpötilat saavat välillä miettimään, miksi ei ole saanut pakkomiellettä vaikka postimerkkeilystä.

Kumipukuun ahtautuminen kylmissä oloissa on tuttua jo aikaisen kevään purjelautareissuilta Suomesta, mutta jääkylmän, pahalta haisevan, eilisestä vielä märän puvun päälle kiskominen aamulla kylmässä asunnossa tuntuu joskus liian masokistiselta.

Meillä on se luksustilanne, että puvun voi sentään pukea päälle kämpillä, napata laudan kainaloon ja marssia rannalle. Matkalla haistelemme vähän kalatehdasta, tervehdimme paikallista pappakerhoa joka päivystää aina samoilla penkeille ja kävelemme vähän enemmän tai vähän vähemmän rantaa pitkin, aaltotilanteesta riippuen.

Ennen tätä olemme tietysti puolen tunnin välein yrittäneet ymmärttää Magicseaweed- nimiseltä sivustolta, milloin olisi hyvä aikana mennä aaltoihin. Siihen kun vaikuttaa kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä ja aina kun on luullut ymmärtävänsä jotakin, kaikki heittääkin häränpyllyä. Onneksi tästä ei ole pitkä matka katsomaan ja kokeilemaan miltä tuntuu. Tätä pähkäilyä on tietysti harrastettu paljon myös purjelautailun yhteydessä, mutta tässä lajissa muuttujia tuntuu olevan vielä tuplasti.

Kun pääsee veteen, se on kylmää. Ensipuraisu salpaa pikkuisen hengen joka kerralla ja ensimmäinen aalto päin naamaa tuntuu aina yhtä…virkistävältä. Hyvä märkäpuku tekee kyllä tehtävänsä, ainoa mikä oikeasti jäätyy ovat kädet ja jalkaterät. Muutenkin on hyvä olla vedessä kokoajan aktiivinen ja meloskella ympäriinsä, muuten alkaa värisyttämään. Se on tietysti hyvä juttu, tekee hyvää surffille, mutta täällä eivät pärjäisi Costa Ricassa paljon nähdyt meressä makailijat ja aallon odottelijat. Ei tee kauheasti mieli makailla. Ja kun homma on pulkassa, ei jäädä rannalle chillaamaan vaan juostaan hileessä kämpille ja kuumaan suihkuun.

Alku on aina hankalaa. Laji on oikeasti ihan saakelin vaikea sen jälkeen kun alku räpiköinneistä on päässyt eteenpäin ja aina kun olosuhteet muuttuvat, tuntuu kuin lähtisi uudestaan alkutekijöistä. Ainakin vielä tällä tasolla. Myös uusi lauta vaikuttaa asiaan.  Samoin huomaa, että pienikin tauko, ja meri on taas yhtä mystinen kuin ihan alussa. Toisaalta kuten eilen kävi, juuri on tullut siihen tulokseen, että  tästä ei tule mitään ja ihan tyhmä laji, tuleekin se kerta kun aallot ovat astetta sympaattisempia, saa muutaman hyvän aallon niin että itsekin hämmästyy ja taas on kaikki hyvin.

Ai niin, kuinka katu-uskottavalta kuulostaa se, että mun lauta on malliltaan diamond egg ja Leen devil egg…

-Kaisa

Surfing is darn hard. Especially in the cold water and when you are a beginner. Sometimes I wish I'd have chosen  an other obsession, like collecting stamps. But it only needs one session with gentle waves and a couple of nice rides and you don't even remember the cold. 

Lee ja portugalinsotalaiva

Hieno otus mutta ikävä jos tulee iholle...