3 kuukautta paluun jälkeen ja loppu

Matkamme päättyi muutama päivä ennen joulua. Nyt kun siitä on kulunut hieman vaille kolme kuukautta, on oikea hetki katsoa taakse päin, muistella menneitä, miettiä mitä sitä tulikaan tehtyä ja kannattiko reissuun ylipäätänsä lähteä.

Matkaan lähteminen ei ollut omalta osaltani aivan helppo juttu. Vuorotteluvapaasta neuvottelu työnantajani kanssa oli hieman hankalaa, mutta lopulta löysimme keinon, jolla vuorotteluvapaani mahdollistui. Olin kuitenkin valmis lähtemään reissuun, vaikka vuorotteluvapaani ei olisikaan toteutunut.

Muistan kuinka sanoin Kaisalle Bonairella kahden viikon reissaamisen jälkeen: ”vielä 50 viikkoa jäljellä. Miten sitä mahtaa saada aikansa kulumaan? ” Kuinka väärässä ihminen voi olla? 50 viikkoa ei riitä mihinkään.  Pitkällä matkalla on usein kyse siitä mitä ei mene katsomaan ja kokemaan, kuin siitä mitä kaikkea näkee. Paljon enemmän jää näkemättä kuin aluksi luulee.

Ensimmäinen kuukausi meni siihen että opetteli kulkemaan ilman matkapuhelinta ja olemaan ahdistumatta jos ei päässytkään nettiin lukemaan uutisia. Oikeasti on aika hienoa kun huomaa, että ole moneen päivään edes katsonut puhelinta tai lukenut uutisia. Eikä niitä ole edes tarvinnut. Yksi asia joka matkalta on jäänyt tavaksi on se, että jos joudun jossain odottamaan jotain, niin en ensimmäiseksi kaivakaan puhelinta ja ala selaamaan Amppareiden uutistarjontaa, vaan katselen mieluummin mitä muu maailma ympärilläni tekee.

Hankalimmat hetket, matkaväsymyksen osalta, tulivat itselleni eteen Marokossa ja Patagoniassa. Maan yleinen tunnelma oli negatiivinen ja ihmisten kanssa kanssakäyminen hankalaa. Tuntui siltä kuin olisi mieluummin jossain muualla kuin Marokossa. Toki paikalla oli hyvätkin hetkensä. Toinen paikka jossa matkaväsymys alkoi painamaan oli Patagonia. Paikka oli kerta kaikkiaan huikea ja luonto mahtava. Mutta kipeä polveni, jatkuva kylmyys ja kosteus painoivat tunnelmaa alaspäin. Lähtisin Patagoniaan mielelläni uudestaan mutta paljon paremmin varustautuneena.

Parhaat paikat ja parhaat kokemukset ovat eri asioita. Vaikka paikkana Marokko ei ollut kärkikastia, niin silti siellä koin yhden reissun parhaista jutuista: kiipeäminen Pohjois-Afrikan korkeimmalle vuorelle, Toubkalille oli vaikuttava kokemus. Toinen asia joka on jäänyt väkevänä kokemuksena mieleen, on Japanin maaseudulla kävely ja paikallisissa majataloissa yöpyminen. Filippiinien Siargaolla kuolleen tädin syntymäpäivät ja paikalliset häät ovat olleet unohtumaton kokemus. Mutta yksi ylitse muiden on 4 päivän veneseikkalu Borneon viidakossa. Siellä pääsimme kohtaamaan orankeja ja paluumatkalla näkemään tulikärpästen täyttämiä puita öisen joen varrella.

Paikkoina itse pidin Portugalista, Japanista, Bonairesta ja Filippiineistä.  Kaikki neljä ovat hyvin erilaisia paikkoja mutta yksi asia niitä tuntuu yhdistävän, mukavat ihmiset. Kaikissa näissä paikoissa oli helppo tulla toimeen paikallisten kanssa.

Matkajälkeinen krapula vaivaa jollain tavalla edelleen. Meillä, Suomessa, pitäisi olla asiat paremmin kuin juuri missään muualla maailmassa. Silti kulkiessani Helsingin kaduilla en näe hymyileviä ihmisiä. Jollain tavalla on vaikea ymmärtää mököttäviä ihmisiä jotka asuvat tämän kaiken hyvinvoinnin, turvallisuuden ja huikeiden mahdollisuuksien keskellä ja siitä huolimatta kokevat olevansa hankalassa ahdingossa vaikka kaikki on hyvin.

Lopuksi se kaikkein tärkeimmät kysymykset, kannattiko lähteä ja lähtisitkö uudestaan?

Kyllä kannatti ja lähtisin uudestaan vaikka heti huomenna.

Menkää tekin vielä kun voitte. Ja jos lähdette reissuun niin kirjoittakaa siitä matkakertomus itsellenne, muuten ei muista sitä kaikkea mitä on kokenut ja nähnyt. Ottakaa myös paljon valokuvia. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Vieläkö te istutte siellä koneen ääressä?

Hus! Menkää jo siitä!

-Lee- 

- Alla kuvia jotka eivät olen niin hyviä mutta niistä tulee itselleni hyvä fiilis.

Costa Rica

Isla Magdalena, Patagonia

Peniche, Portugal

Vihainen mies juo kahvia Portugalissa 

Portugal

Lissabon

Hurjaa yöelämää

Marokko

Marokko

Veneseikkailu Borneolla

Jonohierontaa Hanoissa

Jeesus väärinpäin

Surffaritar

Kyntämistä vedessä

Illallinen on katettu japanilaiseen tapaan

Vinkkejä Siargaolle

Palaamme vielä sen verran saarelle, että tässä hieman omaan kokemukseemme perustuvia vinkkejä Siargaolle. Niitä ei netistä suomeksi paljoa löydy, joten ehkäpä näistä on apua jollekkin!

Saapuminen:
Siargaoon pääseen suoraan lentäen Cebun kautta CebuPacificilla. Toistaiseksi lentoja ei ole joka päivä, kuulemma ensi vuonna alkavat suorat lennot Manilasta. Siargaon kiitorata on lyhyt, joten lentoja perutaan silloin tällöin sään takia. Ei siis kannata hirveän tiukaksi vetää aikataulua pois lähdettäessä. Toinen vaihtoehto on lentää Surigaoon, joka sijaitsee Mindanaon saarella. sieltä tulee ainakin Fortune Angel- niminen laiva Dapaan. Matka kestää säästä riippuen 2,5-3,5 tuntia. Jos on vähänkin enemmän aaltoja, niin paikalliset saattavat alkaa rukoilemaan ja itkemään, sitä ei kannata pelästyä. Monet ovat uimataidottomia ja ehkä ensimmäistä kertaa matkalla toiselle saarelle.

Lentokentältä sekä Dapasta on molemmista noin puolen tunnin matka General Lunaan, jonka lähellä sijaitsee kuuluisin, Cloud 9, surffispotti ja näiden kahden ympäristössä tällä hetkellä suurin osa majoituksesta. Matkan voi tehdä pikkubussilla eli vanilla tai tricyclolla eli kolmipyöräisellä mopolla. Molempia on saatavilla aina laivan tai lentokoneen saapuessa. Myös majapaikka järkkää kyydin pyydettäessa ja hinta on sama eli 300 ps/hlö.

Saaren tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Sama, rauhallinen tunnelma, oli myös aalloilla. Paikallisten kanssa oli mukava jutella ja kysellä neuvoja. Paikalliset myös antoivat aaltoja eivätkä olleet niin tarkkoja vaikka joku aloittelija joskus droppaakin eteen.

Majoitus:
Vaihtoehtoja on luonnollisesti paljon, mutta näistä meillä kokemusta:
-Pesangan Surf Camp
Simppelit huoneet rivitalossa, joissa kiva ulkoterassi sohvalla ja riippumatolla. Huoneissa voi valita joko ilmastoinnin tai tuulettimen. Ilmastointihuoneissa on myös lämmin vesi (meidän kämpässämme tosin ilmastointi piti niin kovaa meteliä että sitä ei voinut pitää päällä, toisaalta tuuletin riitti ihan hyvin, eli jos kestät kylmää vettä niin kannattaa ottaa halvempi kämppä). Aamiainen tuodaan omalle terassille. Pesanganiin on juuri valmistunut myös asiakkaille tarkoitettu keittiö jossa voi itse kokata.
Kaikin puolin viihtyisä paikka josta 50m takapihan kautta kivalle rannalle.
Hinnat vaihtelevat sen mukaan kauanko on, onko ilmastointi ja sisältyykö aamiainen. Me taisimme maksaa 1200 ps/vrk aamiaisella ja ilmastoinnilla.

- La Luna
La Lunan omistavat samat Agudon veljekset kuin Pesanganin. Huoneet ovat hieman tasokkaampia kuin Pesanganissa. Niissä on puulattia ja lämmin vesi sekä ihan ok suihku. Huoneissa on myös terassi riippumatolla.
Lunassa maksoimme 1600/vrk aamiaisella.

Kannattaa tsekata myös Matanjak. Se on La Lunan vieressä ja saman veljessarjan pyörittämä, tarjoaa samantyylistä majoitusta, sijoittuu hinnassa Pesanganin ja Lunan väliin.

Halvimmillaan GL:ssä hostellimajoitusta saa hintaan 200 ps/yö, mutta laadusta emme osaa sanoa.

Ruoka:
-Lalays BBQ
Paras barbeque meidän mielestämme oli General Lunan keskustan rannassa Boulevardilla sijaitseva Lalays. Loistavaa lihaa ja kalaa ja halvalla. Paikka on tosi suosittu, joten kannattaa mennä kuuden maissa. Myöhemmin ruoka saattaa loppua kesken. Illallisen jälkeen voi siirtyä jatkamaan iltaa johonkin rannan monista karaoke-kojuista.

Myös muita grillipaikkoja on GL:n ja Cloud 9 välisen tien varressa. Niillä ei ole välttämättä nimeä, mutta jos näkee että grillaus on vauhdissa ja porukkaa syömässä, niin kannattaa mennä kokeilemaan. Possun kyljys ja kana ovat aina varmoja valintoja mutta myös suolta ja kivipiiraa on tarjolla.

-La Luna
La Lunassa on hyvä ja suhteellisen edullinen ruoka. Sekä paikallista että mm. burgereita ja pastoja. Kun  Lunan kokki Perou tekee kinilawta päivän erikoisuutena, kannattaa ehdottomasti pysähtyä.

-Aventino's pizza
Edullista ja ihan ok pizzaa nopeasti. Meidän otantamme mukaan ruuan saaminen mahdollista 15 minuutissa eli nopein suoritus koko saarella. Me kävimme enimmäkseen GL:n ja Cloud 9 välisessä paikassa, mutta toinen Aventino's löytyy myös GL:n keskustasta.

Surffi:
-Vuokraus:  Vuokrasimme lautoja monesta eri paikkasta, sillä vaihdoimme molemmat lautaa aika monta kertaa. Vuokraamot lisääntyvät kokoajan ja jos ei haluamaansa lautaa löydy ekasta paikasta niin kannattaa jatkaa etsimistä. Hippieltä Cloud 9:n läheltä vuokrattiin muutama lauta. Hinnat liikkuivat akselilla 250 ps -500 ps/ päivä. Pitkälle vuokra-ajalle saa hyvän diilin. Myös myynnissä on aika paljon shortteja.

-Opas/ opettaja: Varsinkin alkuun on hyvä olla joku, joka näyttää spotteja ja varsinkin auttaa ymmärtämään milloin kannattaa mennä mihinkin spotille. Tuulen, vuoroveden ja virtauksien yhdistelmää on ainakin tällaisen sunnuntaisurffarin suhteellisen vaikea ymmärtää. Me saimme Hippie's surfshopin kautta kontaktin Joeliin, ja päädyimme surffaamaan hänen kanssaan suurimman osan ajasta. Joel tuntee spotit ja onnistui ainakin meidät usein viemään myös suhteellisen ruuhkattomille spoteille, aika montaa kertaa olimme ihan keskenämme, joka on aika uskomatonta. Loistava kaveri ja voimme suositella! Hänet löytää siis Hippie'sin kautta tai kyselemällä ympäriinsä paikallisilta surffareilta.

La Lunaa, Matanjakia ja Pesangan Surf campia pyörittävät veljekset tarjoavat myös opastusta ja opetusta. Vaikka ei haluaisi opea, voi heidän joukkoonsa aina liittyä, jos asuu kyseisissä majapaikoissa. Mukavaa porukkaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kuin venemaksu. Hyvää on se, että joku päättää puolestasi mihin kannattaa mennä eikä tarvitse maksaa opesta jos ei sellaista tarvitse, mutta silti ei tarvitse mennä yksin. Joskus huonoa se, että porukka saattaa olla aika iso.

Spotit:
Nämä ovat siis meidän maallikkokokemuksiamme spoteista. Joku pro on varmasti ihan eri mieltä…Spoteista löytyy kohtalaisen vähän tietoa netistä, lukuunottamatta Cloud 9:a. Cloud 9:n rannassa päivystää sekalainen joukko tyyppejä jotka tarjoutuvat oppaiksi. Meillä ei ole omaa kokemusta mutta kuulemma ei voi olla varma minkälainen "opas" osuu kohdalle. Parasta on kysyä opasta jostain vuokraamosta.

-Cloud 9: Tästä Siargao on surffimaailmassa kuuluisa. Toistaiseksi ei vielä meidän heiniä. Ehkä pienellä kelillä olisi voinut mennä koittamaan, mutta matala riutta ei oikein houkutellut. Maailman luokan aalto.

-Quicksilver: Edellisen vieressä oleva samantyylinen nopea aalto, mutta hieman helpompi. Usein jengi selittää että on surffannut Cloud 9:llä, mutta ovatkin olleet täällä. Hyvällä kelillä varmasti kiva, me olimme ehkä liikaa laskuveden aikaan aluksi. Pääsee melomaan suoraan laiturilta.

-Stimpy's: Usein mereltä tulevalta (jostakin tietystä suunnasta puhaltavalta..) tuulelta suojassa. Pitkä, usein hidas vasuri. U-pe-at maisemat. Leen suosikki ja miksei Kaisankin. Pääsy veneellä Cloud 9:stä.
Itse pidin kovasti siitä että aallolla oli oikeasti aikaa olla ja nauttia.

-Rock Island: Stimpyn viereinen spotti. Paikka on hieman ennen Stimpyä olevan saaren edustalla. Paikka tarjoaa välillä isoa aaltoa. Lee surffasi siellä toistaiseksi isoimman aaltonsa. Ongelmana on se että riutta madaltuu nopeasti joten jos ei saa aaltoa vaan joutuu valkopyykkiin niin luultavasti löytää itsensä lantion syvyisestä vedestä, terävien korallien seasta. Toimi parhaiten laskuveden aikaan. Usein ruuhkainen.

-Dako: Kiva leppoisa aalto Dako-saaren edessä. Hyvällä kelillä aika pitkä right. Keskivertosurffarin  suosikki, eikä ihme. Voi olla ruuhkainen. Pääsy veneellä Boulevardilta.

- kerran olimme myös Dako- saaren päädyssä ns. secret spotilla, joka kuulemma yleensä on tosi iso, mutta swellin ollessa pienimmillään toimi hyvin. Ja jälleen kerran olimme siellä nelistään...

Pansukian: Yksi parhaita surffikertoja meillä oli Pansukianilla. Ei muita surffareita ja  meille hyvän kokoinen, pitkä, lasinen aalto. Vaatii oikeat olosuhteet toimiakseen, muuten voi olla ihan flat tai sitten tosi iso. Jostain syystä koulut eivät siellä tunnu käyvän, johtuukohan vähän pidemmästä venematkasta? Pääsy veneellä Boulevardilta.

- Pesangan: meille jäi hieman epäselväksi näiden hautausmaan edessä olevalla riutalla sijaitsevien spottien erot. Toimii ilmeisesti paremmin laskuveden aikaan, me olimme kerran nousuvedellä ja ainakin Kaisalle oli hyvä spotti totutella isompiin aaltoihin silloin, koska aallot olivat hitaita, eivätkä kovin voimakkaita, vaika kokoa olikin.

Salvasion: Puolen tunnin mopomatkan päässä GL:stä on pieni Salvasionin kylä. Spotille kannattaa lähteä jo ajomatkan takia. Suojaisen sijaintinsa vuoksi toimii usein silloin kun moni muu spotti on sekaisin tuulen takia. Salvasionista mennään ihan lyhyt matka veneellä spotille.

Hawaian Jack: Nopea, kohtalaisen vaikea aalto, Matanjakin ja La Lunan edessä. Venematka on melko lyhyt. Kävin pari kertaa mutta aalto ei erityisesti, ainakaan niillä kerroilla, ollut parhaimmillaan. Joku toinen, toiseen aikaan on varmasti kanssani eri mieltä.

Guian: Spotti GL:stä etelään joka toimii hankalissa tuuliolosuhteissa ( älkää kysykö millaisissa) kun muut eivät. Useita aaltoja, sekä leftiä että rightia. Aallot ovat lähellä rantaa vaikka kyseessä onkin riutta ja helposti joutuu rannan kivikkoon, jos aalto ei mene nappiin. Usein paljon paikallisia pikkupoikia, koska perille pääsee mopolla. Kaisan inhokkispotti, ei mene muutakuin äärimmäisessä hädässä. Käytännössä jokainen aalto loppuu siihen että jalat kolisee teräviin kiviin.


Muuta:
Jooga:
Hippie's surf shop in omistaja, luonnollisesti nimeltään Hippie, pitää joogatunteja Cloud 9 edessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa. Ajat kannattaa tarkastaa kaupasta. Todella makea paikka joogata ja kivaa perusjoogaa. Joskus Hathaa ja joskus Vinyasa- tyylistä. Tunnit sopivat sekä aloittelevalle joogille ( kuten meidän pojat Lee ja Timo) ja myös enemmän harrastaneelle.

Jungle disco:
Siargaolle ei varsinaisesti kannata lähteä bilettämään, mutta jos siellä on kannattaa käväistä Jungle discossa joka nimensä mukaisesti on disco viidakossa.

-Kaisa

Cloud 9 ja Hipin jooga
Cloud 9 and Hippies yoga

Aurinko nousee viiden jälkeen
Sun is rising after 5 am

Välipalaa surffin jälkeen: cassavaa kookoskastikkeessa
Snack after surf, cassava with coconutsauce

Salvasionin aalto veneestä
Wave in Salvasion from the boat

Leellä on ongelma, Salvasionin kylä taustalla
Lee with village of Salvasion in the background.

Tällä kertaa suurin osa kuvista räpsitty Iphonella, joten laatu vähän niin ja näin...

Lähdön tunnelmaa- miten aikuisesta ihmisestä tulee sentimentaalinen hölmö

Eilen lähdimme Siargaolta kohti Manilaa. Jännitimme koko aamun, pääsemmekö lähtemään, sillä kone ei laskeudu lyhyelle kiitoradalle, jos sataa, on liikaa pilviä ja tai tuulee kovaa. Kolme päivää sitten saaren yli pyyhälsi säärintama Queenie, joka meidän silmissämme näytti kyllä ihan kunnon myrskyltä. Rannan palmumökeistä ihmiset muuttivat sukulaistensa tiilitaloihin suojaan, kuulemma suojaan putoilevilta kookospähkinöiltä. Myrskyn jälkeen ilma oli ollut epävakainen, ja vielä aamulla baarin tytöt olivat sitä mieltä että emme varmaan pääse lähtemään.

Hyvästelimme paikallisia tuttuja ja olimme molemmat pala kurkussa. Oli jotenkin hämmentävää, että lähtö teki meihin niin suuren vaikutuksen. Siargaolta lähteminen oli yksinkertaisesti ihan perseestä.
Matkalla lentokentälle toivoimme tosissamme, että oikeasti pääsisimme lähtemään, kukaanhan ei sillä hetkellä vielä tiennyt, onnistuuko se. Ajatus paluusta General Lunaan ja sitten lähtemisestä uudestaan, tuntui todella ahdistavalta.

Mietimme ihmeissämme, mistä tuo voimakas reaktio johtui? Liittyikö se siihen, että vuosi alkaa olla lopuillaan, vai siihen, että tapasimme niin vilpittömiä ja aitoja ihmisiä, jotka saivat meidät tuntemaan olomme osaksi yhteisöä? Vai oliko kyse siitä, että luopuminen päivittäisistä surffireissuista veneellä turkoosin veden päällä ja paljasjalkaelämästä siihen täydellisesti sopivassa ympäristössä, tuntui liian julmalta?

Yhtä kaikki, Siargaosta tuli meille paikka, johon paluuta aloimme välittömästi odottaa sieltä lähdettyämme.

-Kaisa

Matkaa on takana 11 kuukautta. Toisella tavalla ilmoitettuna matkaa on jäljellä enää 3 viikkoa. Jälkimmäinen asia saattaa olla syyllinen siihen että lähtiessäni General Lunasta jouduin pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmastani. Tai sitten syyllinen tunnekuohuun oli Siargao itse. Oli syy kumpi tahansa niin sieltä pois lähteminen oli vaikeaa. On inhottavaa pelätä, että sinne palaaminen saattaa olla pettymys. Paikka kehittyy huikeaa vauhtia ja ne kaikki, pienet mahtavat asiat, jotka tekivät Siargaolla olemisesta meille erityisen hienoa saattavat kadota. Saattaa olla, että ensi kerralla paikalla on enemmän liikennettä, muutamia isoja hotelliresortteja on ilmestynyt rantaan, aalloilla on ruuhkaisempaa. Luultavasti paikalliset ovat alkaneet kyllästymään turisteihin eikä heidän suhtautumisensa ole yhtä välitöntä kuin nyt. Tietenkin tuo kaikki on hyvä juttu yhteisölle. He saavat enemmän tuloja ja pystyvät kehittämään koulujaan ja ehkä rakentamaan paremman sairaalan. Toivoisi, että lisääntyvästä rahavirrasta jäisi entistä enemmän myös paikallisille, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhä useampi pystyisi rakentamaan myrskyn kestävän tiilitalon.

Siargao on juuri se syy miksi tälle reissulle lähdettiin. Halusin paikkaan jossa saa surffata, tavata leppoisia paikallisia ihmisiä ja oppia jotain heidän keittiöstään. Oli hienoa käydä kuolleen tädin synttäreillä, oli mahtavaa päästä häihin, joissa oli älytön meno päällä ja takapihan kokki opetti minulle miten tehdään raa`asta tonnikalasta kinilawta. Oli hauskan ärsyttävää tutustua erilaisiin asioiden säätäjiin, jotka lähinnä onnistuivat sotkemaan kaikki mahdolliset asiat. Pidin siitä, että sain uusia ystäviä niin sieltä kuin Suomesta. Joskus näköjään pitää matkustaa kauas jotta saa uusia ystäviä läheltä.

Yksinkertaisesti Siargao oli itselleni loistava paikka, jonne haluan palata. Jollekin toiselle, toisella hetkellä, paikka saattaa olla vain yksi kaunis saari muiden joukossa. Minulle se on ennen kaikkea sitä mitä tältä matkalta alun perin odotin.

-Lee-

We hated leaving Siargao. Probably because we really loved the island and we got to know nice local people who introduced us to the culture and food and the way of life in Siargao, making us feel at home on the island. The future shows how the things will change there. We just hope that, if and when, the amount of tourists grows, the locals will get their part of the income.
We know for sure that we'll be going back. As soon as we can.

Paikallinen kauppa.
Local shop.

Leikkikenttä ja lasten kuljettamista pyörällä
Play ground and kids transportation with bicycle

Leikkikenttä ei taida ihan täytää kaikkia turvamääräyksiä.
Play ground won´t fit with in all safety regulations in EU. 

Takapihan ruoka ja vene
Back yard food and a boat

Terveysasema
Health center

Paikallisia asumuksia
Local houses

Myrsky, toivottavasti talot kestivät tuulen ja sateen
Storm.  Hopefully all the houses resisted the wind and the rain

Cloud 9 pilvisenä päivänä
Cloud 9 at cloudy day

Ihana päivä
Lovely day

Ruuhkainen lähiranta
Not so crowded beach near by us

Surffia, surffia

Surffattu on. Se säätelee elämää täällä ja sen mukaan mietitään mitä muuta tehdään päivän aikana, vai jaksetaanko mitään. Molemmat ovat oppineet paljon ja ennen kaikkea sen, että välillä surffin jumalat ovat puolesta ja välillä vastaan. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että taudin jälkeen kärsin ihmeellisestä klikistä. Olin juuri vaihtanut laudan pienempään, shortboardin malliseen, ja ensimmäinen kerta oli ollut hyvä ja olin aivan innoissani. Sitten yhtäkkiä mikään ei osunut kohdalleen. Satuimme ruuhkaisille spoteille ja tuntui etten uskalla ottaa omaa paikkaani aalloilla. Ainakin viikko oli yhtä tuskaa.

Sitten oppamme Joel tuli kisoista takaisin ja onnistui viemään meidät uudelle spotille, Pansukianille, niin, että siellä oli meidän lisäksemme kaksi muuta surffaria ja ainakin minulle täydellinen aalto. Homma alkoi jälleen sujua ja nyt taas hymyilyttää. Tänään ajelimme puolisen tuntia pikkuteitä Salvasionin kylään ja siellä olevalle aallolle. Jälleen kerran mietimme sitä, kuinka onnekkaita olemme, kun tulimme tänne nyt. Tulevaisuudessa Siargao varmasti kehittyy ja väkimäärät kasvavat. Samalla nyt vallitseva ilmapiiri on vaarassa kadota.
Toistaiseksi vielä tien varrella ei ole kuin viidakkoa, vesipuhveleita, riisipeltoja ja pari pikkukylää, joiden lapset heiluttavat kilpaa oudoille ulkomaalaisille. Ja jälleen olimme aallolla lähes yksin. Joelilla on uskomaton taito valita spotit niin, että saamme surffata rauhassa.

Sen olen myöskin oppinut, että välillä on vain pidettävä välipäivä. Kun lihakset huutavat kuolemaa, naama helottaa auringosta, vaikka kuinka tunkisi siihen suojakertoimet ja sinkit, ja silmät muistuttavat punaista liikennevaloa, yksikin lepopäivä helpottaa kummasti. Silloin voi esimerkiksi lähteä mukaan veneeseen ja kuvailla muita. Tässä hieman kuvia eri spoteilta (Rock Island, Daku).

-Kaisa

You learn that sometimes the gods of surfing are with you and sometimes against. I got stuck with my surfing for at least a week, I just sucked totally and was terribly frustrated. What the situation needed was, that Joel, our guide, came back from the competition trip and took us to Pansukian spot with nobody else but perfect waves. I guess you need a one good session to get back your confidence. 

Other thing I've learned is, that sometimes you just need your day off. And then you can for example take photos of the other surfers. Here some shots from different spots (Rock Island, Daku).

Joel, Rock Island
Joel at Rock Island

Rock Island

Katso surffarin loikkaa
Surfer going to the water

Kaisa Dakun aallolla/ Photo by Junrey
Kaisa taking a wave at Daku

Lee vie surf joogan uudelle tasolle/Photo by Junrey
Lee takes surf yoga to a whole new level

Daku/Photo by Junrey

Iloinen paikallinen tulee vihaisen turistin eteen/Photo by Junrey
Happy local drops front of angry tourist

Vihainen turisti ohittaa yläkautta/Photo by Junrey
Angry tourist overtaking happy local 

Rock Island

Joel näyttää vaadittavan osaamistason jotta pääsee jatkokurssille
Joel doing head stand on small board

Rock Island

Kulahtanut hippi suffikoululla
Over aged hippie at surf school

Surigao ja viisumin pidennys

Kun lähdimme Filippiineille, meillä oli ajatuksena tulla ensin tänne Siargaolle ja suunnata sitten Pohjois-Filippiineille Luzonin saarelle.

Siargao on kuitenkin saanut meidät toisiin ajatuksiin. Kyse on tietysti myös matkaväsymyksestä, mutta ennen kaikkea siitä, että täältä ei haluaisi lähteä pois. Niinpä päätimme nauttia tästä kuun loppuun saakka ja lentää Manilaan vasta kun on aika lähteä kohti Japania, viimeistä kohdettamme tällä reissulla.

Filippiineille tultaessa saa suomalainen viisumin 30 päiväksi, ja se olisi mennyt meillä umpeen ensi viikolla. Niinpä suuntasimme Surigaoon Mindanaon saarelle viisuminpidennysretkelle.

Matka alkoi 4:30 aamuyöstä, kun hyppäsimme motskarin selkään, ja aloimme posottaa kohti Dapaa. Joskus alkuvuodesta matka viidakon halki pimeässä olisi saattanut jännittää, nyt se oli aivan arkipäiväistä. Auringon noustessa saavuimme Dapaan, josta nappasimme mukaan tuoreita leivonnaisia ja suuntasimme Fortune Angel nimiseen paattiin, joka lähti 5:45 kohti Surigaota. Laivamatka kesti noin 2,5 tuntia ja sen verran nukutti, että vaikka penkit eivät olleet kovin mukavat, torkuimme koko matkan ajan.

Surigao on veikeä kaupunki. Siellä on yli 100 000 asukasta, mutta se näyttää aika samanlaiselta hökkelikylältä kuin Dapakin. Kaupunki on täynnä tricycloja ja niillä on helppo liikkua paikasta toiseen muutamalla pesolla. Immigration office löytyi siis helposti. Olimme lukeneet netistä juttuja siitä, miten viisumin pidennystä hankittaessa on syytä pukeutua hyvin ja mukana pitää olla yhtä sun toista. Tämä ei pätenyt Surigaossa. Kun pölähdimme sisään, meidät otettiin vastaan erittäin ystävällisesti ja koko homma ei vienyt puolta tuntia kauempaa. Kun lomakkeessa kysyttiin filippiiniläistä suosittelijaa, meidän käskettiin laittaa nimet toistemme papereihin. Meillä on toki täkäläisiä kavereita, mutta emme tiedä kenenkään koko nimeä. Tristan niminen virkailija vakuutti, että hänen nimikirjoituksellaan varustetulla lisäviisumilla ei takuulla ole ongelmia lentokentällä. Ja hieno se nimikirjoitus olikin.

Kun puhuimme Siargaolla Surigaoon menosta, kaikkien ensimmäinen kommentti oli: Siellä on Jollibee. Jollibee on siis Aasialainen mäkkärin vastike. Tokihan meidänkin piti sinne sitten poiketa syömään, jotta tiedämme mistä puhutaan. Olin suunnitellut muutamia päivittäistavarahankintoja, mutta olin ollut hieman liian optimistinen, eli palasin tyhjin käsin.

Kovin kauaa emme ehtineet cityelämästä nauttia, sillä laiva takaisin Dapaan lähti 11:45. Tällä kertaa olimme fiksumpia ja varasimme paikat yläkannelle. Ulkoilmassa matkustaminen on aina mukavampaa ja näki myös vähän maisemia. Aika monta autiota biitsiä matkan varrelle jäi.

-Kaisa

We decided to stay in Siargao until the end of month, so we had to go to Surigao to extend our visa. Surigao is situated in the Mindanao main island. We left home at 4:30 am and drove to Dapa. The boat left at 5:45. The boat ride took about 2,5 hours. The whole visa extension project was really easy and was done in half an hour. So we had two more hours time to explore Surigao. It's a bit bigger town but looks a lot like Dapa. You can get easily around by tricyclo. After long time in the village, it felt like a big and busy place.

Keskustan vilkas risteys
Busy crossing at the center

Kaupungilla liikutaan tricycloilla
People move around with tricycloes

Tricyclossa on tunnelmaa
Viev from passenger's side

Kuljettaja työn touhussa. Huomaa vaihtoraha.
Driver doing his job. Note exchange money.

Munan myyntiä
Egg seller

Tavarataloissa on käynnissä täysi jouluhulina.
Supermarkets have already Christmas going on.

Minkä väriset joulupallot sitä ostaisi?
What would be right colour for christmas lights?

Kalastaja ja lapset päivähoidossa.
Fisherman and kids in kindergarden.

Kalastusmaja.
Fishing hut.