* Surf ja Turf *: Lähdön tunnelmaa- miten aikuisesta ihmisestä tulee sentimentaalinen hölmö

Eilen lähdimme Siargaolta kohti Manilaa. Jännitimme koko aamun, pääsemmekö lähtemään, sillä kone ei laskeudu lyhyelle kiitoradalle, jos sataa, on liikaa pilviä ja tai tuulee kovaa. Kolme päivää sitten saaren yli pyyhälsi säärintama Queenie, joka meidän silmissämme näytti kyllä ihan kunnon myrskyltä. Rannan palmumökeistä ihmiset muuttivat sukulaistensa tiilitaloihin suojaan, kuulemma suojaan putoilevilta kookospähkinöiltä. Myrskyn jälkeen ilma oli ollut epävakainen, ja vielä aamulla baarin tytöt olivat sitä mieltä että emme varmaan pääse lähtemään.

Hyvästelimme paikallisia tuttuja ja olimme molemmat pala kurkussa. Oli jotenkin hämmentävää, että lähtö teki meihin niin suuren vaikutuksen. Siargaolta lähteminen oli yksinkertaisesti ihan perseestä.
Matkalla lentokentälle toivoimme tosissamme, että oikeasti pääsisimme lähtemään, kukaanhan ei sillä hetkellä vielä tiennyt, onnistuuko se. Ajatus paluusta General Lunaan ja sitten lähtemisestä uudestaan, tuntui todella ahdistavalta.

Mietimme ihmeissämme, mistä tuo voimakas reaktio johtui? Liittyikö se siihen, että vuosi alkaa olla lopuillaan, vai siihen, että tapasimme niin vilpittömiä ja aitoja ihmisiä, jotka saivat meidät tuntemaan olomme osaksi yhteisöä? Vai oliko kyse siitä, että luopuminen päivittäisistä surffireissuista veneellä turkoosin veden päällä ja paljasjalkaelämästä siihen täydellisesti sopivassa ympäristössä, tuntui liian julmalta?

Yhtä kaikki, Siargaosta tuli meille paikka, johon paluuta aloimme välittömästi odottaa sieltä lähdettyämme.

-Kaisa

Matkaa on takana 11 kuukautta. Toisella tavalla ilmoitettuna matkaa on jäljellä enää 3 viikkoa. Jälkimmäinen asia saattaa olla syyllinen siihen että lähtiessäni General Lunasta jouduin pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmastani. Tai sitten syyllinen tunnekuohuun oli Siargao itse. Oli syy kumpi tahansa niin sieltä pois lähteminen oli vaikeaa. On inhottavaa pelätä, että sinne palaaminen saattaa olla pettymys. Paikka kehittyy huikeaa vauhtia ja ne kaikki, pienet mahtavat asiat, jotka tekivät Siargaolla olemisesta meille erityisen hienoa saattavat kadota. Saattaa olla, että ensi kerralla paikalla on enemmän liikennettä, muutamia isoja hotelliresortteja on ilmestynyt rantaan, aalloilla on ruuhkaisempaa. Luultavasti paikalliset ovat alkaneet kyllästymään turisteihin eikä heidän suhtautumisensa ole yhtä välitöntä kuin nyt. Tietenkin tuo kaikki on hyvä juttu yhteisölle. He saavat enemmän tuloja ja pystyvät kehittämään koulujaan ja ehkä rakentamaan paremman sairaalan. Toivoisi, että lisääntyvästä rahavirrasta jäisi entistä enemmän myös paikallisille, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhä useampi pystyisi rakentamaan myrskyn kestävän tiilitalon.

Siargao on juuri se syy miksi tälle reissulle lähdettiin. Halusin paikkaan jossa saa surffata, tavata leppoisia paikallisia ihmisiä ja oppia jotain heidän keittiöstään. Oli hienoa käydä kuolleen tädin synttäreillä, oli mahtavaa päästä häihin, joissa oli älytön meno päällä ja takapihan kokki opetti minulle miten tehdään raa`asta tonnikalasta kinilawta. Oli hauskan ärsyttävää tutustua erilaisiin asioiden säätäjiin, jotka lähinnä onnistuivat sotkemaan kaikki mahdolliset asiat. Pidin siitä, että sain uusia ystäviä niin sieltä kuin Suomesta. Joskus näköjään pitää matkustaa kauas jotta saa uusia ystäviä läheltä.

Yksinkertaisesti Siargao oli itselleni loistava paikka, jonne haluan palata. Jollekin toiselle, toisella hetkellä, paikka saattaa olla vain yksi kaunis saari muiden joukossa. Minulle se on ennen kaikkea sitä mitä tältä matkalta alun perin odotin.

-Lee-

We hated leaving Siargao. Probably because we really loved the island and we got to know nice local people who introduced us to the culture and food and the way of life in Siargao, making us feel at home on the island. The future shows how the things will change there. We just hope that, if and when, the amount of tourists grows, the locals will get their part of the income.
We know for sure that we'll be going back. As soon as we can.