Parin viikon reissuelämän jälkeen sitä alkaa tarkkailla itseään ja käyttäytymistään. Kun vaihdomme paikkaa Karibialta Costa Ricaan huomasin stressaavani hirveästi matkajärjestelyistä.
Minua ahdisti, että Aruban hotelli oli liian kaukana keskustasta ja lentojärjestelyt menivät munilleen. Jännitin myös sitä, millainen Costa Rican eka rantakämppämme olisi. Olen niin tottunut työssäni siihen, että olen vastuussa matkakohteen, ravintolan, hotellin ja lentoyhtiönkin valinnasta, silloinkin, kun minulla ei oikeasti valinnan kanssa ole mitään tekemistä. Väistämättä tuli mieleen, että onko matkustaminen menettänyt työn kautta sen suurimman viehätyksen: etsimisen ja löytämisen ja spontaaniuden ilon.
Yhtäkkiä en muistanutkaan, että aikaa on, ja kaiken ei tarvi mennä oppikirjan mukaisesti, enkä ole suorittamassa mitään tehtävää kenellekkään.Vähän ontuvana vertauksena voisin verrata tilanneta siihen, kun opiskelin kirjallisuustiedettä ja huomasin että en pysty lukemaan kirjaa ilman hervotonta analysointia ja lukeminen loppui hetkeksi kun se alkoi jotenkin tuntua työltä.Yritän siis ottaa rennommin ja heittää matkatoimistomoodin romukoppaan.
San Josén saavuimme neljän maissa iltapäivällä, hotellissa oltiin viiden jälkeen ja jotenkin oli aivan täydellinen väsymys päällä. Raahauduttiin lähikuppilaan syömään ja se siitä.
Seuraavana aamuna oli vähän aikaa katsella kaupunkia, herättiin jo kuuden maissa ja käytiin varmuuden vuoksi hakemassa liput bussiin etukäteen. San José on selkeästi paikka, joka ei ihan ensituntumalta aukea, mutta ehkä muutaman päivän päästä jo sitä olisi toista mieltä. Luultavasti sinne päädytään vielä uudestaan ja silloin toivottavasti on virtaa vaikka salsaamaan. Tiedän että Lee varsinkin haluaisi sitä kovasti :)
Hotellissa oli koira nimeltä Lourdes ja vessan katossa reikä suoraan ulos, hinta/laatu-suhde oli loistava, patja hyvä ja kuumaa vettäkin oli saatavissa.
Viiden tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme sitten Playa Samaraan. Valitsimme paikan aika umpimähkään. Muutama pointti oli valinnan taustalla, muunmuassa se, että täältä löytyi järkevän hintainen majoitus ja ranta kuulemma olisi hyvä surffauksen aloitteluun. Meillähän tuota laikkarikokemusta on ihan vähän, Azoreilta, kahden vuoden takaa, joten pienet hitaat aallot kuulosti hyvältä.
Nyt meillä on sitten oikein sympaattinen pikkukämppä banaanipuiden siimeksessä ja ulkokeittio, jossa pesukarhut vierailevat öisin. Ensi yönä kyllä valvon.
-Kaisa
Because of my job I tend to be a true perfectionist what it comes to travel arrangements. It's kind of annoying, as I'm not working here, and I shouldn't get upset if something doesn't go as smoothly as I planned. So after a few days of stress, I decided I have to get more relaxed.
On our arrival to Costa Rica, we spent a night in San José and continued next day by bus to Playa Samara. So, here we are, by the Pacific, in the middle off banana trees with an outdoor kitchen visited by raccoons by night. Want to see them so I guess I have to stay awake tonight.
Valehtelijoiden klubin rekvisiittaa. Viikon kysymys:
Miksi tuohon laitteeseen tulee sähköjohdot?
Tuo musta on eristysteippiä.
Yksi San Josen linja-autoasemista ulkoa
Odotustila
Lipunmyynti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti