Muutto

Versio 1:

Playa Samara ei siis ollut aivan nappivalinta. Ihan kiva, kasi puoli mutta kun niitä aaltoja ei oikein ollut. Eli, aloimme etsiä uutta majapaikkaa urakalla. Oli paljon suosituksia tutuilta ja tuntemattomilta.

Etsimme siis alueelta Mal Pais, Santa Teresa, Nosara ja Marbella. Majoituspaikat tuntuivat olevan joko sikakalliita tai jossakin korvessa, jossa olisi tarvinnut vähintään maasturin, jotta kulku rannalle olisi onnistunut. Sitten saimme järkevän tuntuisen tarjouksen Playa Guionesilta, joka monien lähteiden mukaan olisi loistava surffiranta, mutta nykyisin lähinnä amerikkalaisten kansoittama.

Vuokrasimme skootterin ja lähdimme katsomaan paikkaa, sinnehän oli matkaa vain kolmisenkymmentä kilometriä. Se oli melkoinen virhearvio, vaikea ymmärtää miksi skoottereitä ylipäänsä vuokrataan täällä. Niillä ei voi ylittää jokia ( joissa ehkä on krokotiilejä), tiet ovat pölyäviä hiekkatietä, jotka todella pistävät lujille niin jarruttoman vuokraskootterin jouset kuin matkustajien takapuolet.

Pääsimme perille pölyisen matkan jälkeen, katsastimme kämpän ja se vaikutti ihan mukavalta ja biitsi vaikutti tosi hyvältä joten löimme kaupat kiinni. Meillehän suurin intressi oli, että pääsee surffaamaan ja oppimaan. Kaikki muu oli sitten sivuseikka.

Kun muutimme Guionesille,  etukäteen hiukan kuitenkin jännitti, kuinka tulisimme toimeen ylisosiaalisessa amerikkalaiskommuunissa, me jäyhät rauhaa rakastavat suomalaiset. 

Ensivaikutelma on hieman ristiriitainen. Ranta vaikuttaa todellakin upealta,  aaltoja on, ja kaiken tasoisia, ikäisiä ja kokoisia surffareita. Hiukan hämää se, että täällä ensimmäisen päivän perusteella tulee helpommin toimeen englannilla kuin espanjalla. 

-Kaisa

____________________________________________________________________________

Versio 2:

Muutimme tänään Samarasta Guionesiin. Joka on taustatietojen mukaan pohjois-amerikkalaisten kansoittama. Hyvää on siinä on se, että luultavasti kaikki toimii ja palvelu pelaa. Huonoa taas se, että hinnat ovat kalliimmat ja joutuu loputtomasti vastailemaan kysymykseen:
Where are you guys from? Oh, from Finland! Wooow! Ömeisiing! We are from Niuu Määksikoo. Tai, we are are from Arkansoo. Yllättävää on se että kukaan ei tunnu olevan USA:sta vaan jostain osavaltiosta. Liekö koko valtiota nimeltä United States of America olla edes olemassa? Ensi kerralla kun joku kysyy where are you guys from vastaan: Uudenmaanläänistä.

Ehdimme saada kannettua reput sisään siistiin asuntoomme kun jo ensimmäinen ylisosiaalinen ihminen tuli kertomaan Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä ja siinä samalla eestiläisistä juuristaan.
Sen jälkeen jutulle tuli majoituskompleksin isäntä, joka oli ilmeisesti juhlinut koko päivän vieraansa syntymäpäiviä ja oli sen mukaisissa tunnelmissa. Oltuamme puolisen tuntia perillä, olimme saaneet kutsun meille täysin tuntemattoman ihmisen syntymäpäiville. Hikisenä ja väsyneenä pölyisestä bussimatkasta, tuntuivat kaikki muut mahdoliset ehdotukset paremmilta, kuin tuntemattomien, ylisosiaalisten amerikkalaisten syntymäpäiväjuhlat. Ruuan syöminen, pari lasia viiniä, suihku ja takapihalta raikaava live-bändi sai meidät toisiin aatoksiin. Hetken kuluttua olimme synttäreillä kuuntelemassa sangen hyvää kahden miehen bändiä.

Muutaman tunnin perusteella paikka vaikuttaa siltä kuin tänne olisi paiskattu nippu vanhoja jenkkejä ryyppäämään keskelle viidakkoa jotka ovat siinä sivussa rakennuttaneet itselleen isoja huviloitaan. Mielenkiintoista nähdä mihin homma kääntyy. Meneekö hermot joutuu jatkuvasti olemaan sosiaalinen eikä saa olla rauhassa? Onko Dominique ja Terry (ilmeisesti synttärisankari) sittenkin mukavia? Entä loput 10-20 yhdysvaltalaista?

Tällä kertaa varoitettiin skorpioneista. "Älkää pitäkö huoneiston ovea auki. Sisään voi tulla skorpioneja".

-Lee-

PS. Aamuisen rantavisiitin perusteella surffaus on kaikkea muuta kuin trendikäs nuorisolaji. Suurinosa rannalla olleista surffareista oli vanhempia setiä tai perheen äitejä lapsineen. Näin yhden nuoren.

Vielä yksi kuva Samaran auringonlaskusta

Synttäreiden juhlintaa