* Surf ja Turf *: Playa Samara

Kuten aina, suunnittelu alkaa todenteolla meillä vasta sitten kun on pakko. Viimeiset päivät Bonairella hätäpäissään yritettiin ymmärtää mihin tulla Costa Ricassa. Hinnat tuntuivat vähän hurjilta ja mielipiteitä tietysti oli paljon liikkeellä siitä, mikä olisi hyvä paikka olla ja aloittaa taas laikkarointi.

Varsinainen paikka vahvistui vasta ollessamme San Joséssa, kun saimme Pierre nimiseltä herralta vahvistuksen ja hyvän hinnan kämpästä Samaran kylässä. Olimme lukeneet, että Samara ei ole mikään varsinainen surffimekka, mutta aloittelijoille loistava, ja kaikki rannasta palveluihin kävelymatkan päässä. Sovimme, että maksamme ensin viikosta ja katsomme sitten. Kämpän buukkaaminen näkemättä pidemmäksi aikaa kun aina vähän hirvittää.

Kämppä osoittautui oikein mukavaksi, lämmintä vettä, siistiä, kiva piha ja ulkoilmakeittiö.

Playa Samara vaan osoittautui virhearvioksi. Ekana päivänä katselimme aaltoja, ja niitä ei käytännössä ollut. Ajattelimme kuitenkin sen olevani ohimenevä ilmiö. Varasimme tunnin seuraavaksi päiväksi. Kun aamulla seiskalta pamahdimme paikalle surffikoululle, Samurio, paikan omistaja ilmoitti, että aaltoja ei ole, joten lähdimme läheiselle Playa Camaronalille. Sinänsä reilu veto, koulu järkkäsi kuljetukset ja eväät ja pääsimme oikein hyviin olosuhteisiin aloittelemaan. Muut koulut jäivät lutraamaan mitättömiin pikkukuohuihin. Asiasta Samurion kanssa keskusteltuamme selvisi, että aaltotilanne on muuttunut merkittävästi vuoden 2012, yli seitsemän magnitudin maanjäristyksen jälkeen, jolloin maa nousi Samaran lahden edessä puolitoista metriä ja nosti riuttaa niin, että se estää aaltojen syntymisen. Ei käy kateeksi paikallisia surffikouluja, joita täällä taitaa olla yhteensä viisi.

Sen jälkeen joka aamu on toistunut sama kuvio, Playa Samaralla ei aaltoja, me vanha herra Carloksen pahaan Nissaniin ja Playa Buena Vistalle salsan soidessa täydellä volyymilla. Uskomatonta miten vanha Nissan etenee teillä johon ei edes maasturi riitä vaan tarvittaisiin ennemminkin mönkijä.

Ensimmäisenä aamuna olimme reissussa kaksin ja rannalle mentäessa on kahlaamalla ylitettävä joki, jossa varoitetaan krokotiileistä. Carlos ja Samurio kyllä vakuuttelivat, että yleensä krokot tulevat suistoon hengailemaan vain talvella, eli sadekaudella. Mutta jonkun koiran ne kyllä olivat syöneet ja välillä niitä oli meressäkin ja….

Eli ensimmäisellä kerralla jokea ylittäessä meitä keltanokkia hieman vilkuilutti sivuille.

Loppujen lopuksi päädyimme upealle rannalle, jossa meidän ja pelikaanien lisäksi ei ollut muita, paitsi myöhemmin kolme alastonta joogia ja paikallisia kalastajia. Aallot tuntuivat kivoilta ja samoin se, että pystyimme itsenäisesti menemään uudelle spotille ja saamaan jotakin aikaan.

Carlos tuli hakemaan melkein sovittuna aikana ja kaikki meni hienosti. Tosin saimme varoituksia jälkeenpäin myös rauskuista. Meressä on kuulemma parempi kävellä jalkoja laahaamalla, niin ei epähuomiossa astu rauskun päälle. Opittiinpa sekin.

Samaran kylä on sekoitus tico-lomakohdetta, (costa ricalaiset siis kutsuvat itseään ticoiksi) pohjois-amerikkalaisia perheitä ja eläkeläisiä, sekä eurooppalaisia reppureissaajia.

Kylä itsessään ei mitenkään sykähdytä, ranta on ihan upea, ruuhkaa ei todellakaan ole, vaikka high season menossa ja ruoka on hyvää. Ei kuitenkaan paikka, johon olisi pakottava tarve jäädä, varsinkaan kun niitä aaltoja ei ole.