Lähdimme Gerupukin loistavista aalloista kohti saareen pohjoisosaa Gili Airin saarelle. Meillä oli kolme päivää aikaa ennen lennon lähtöä Borneolle, ja halusimme hieman lepuuttaa surffista kipeitä lihaksiamme. Automatka kesti kolmisen tuntia ja polveili mukavasti vuoren muuttuvissa maisemissa. Yllättävää oli se, kuinka paljon Lombokin saari muuttuu lyhyen automatkan aikana. Saaren eteläpuolen kuivuus muuttui reheviksi vihreiksi metsiksi. Matka kulki myös Monkey Forestin läpi. Tien varressa olikin paljon apinoita ihmettelemässä ihmisten kiireitä.
Kun pääsimme lauttarantaan, meidän piti hankkia venelippu Gili Airille. Kuulostaa helpolta varsinkin kun saarelle kulkee julkinen yhteys. Sen sijaan jouduimme vääntämään lipuista melkoisesti paikallisten myymämiesten kanssa. Meille kerrottiin että julkinen venekyyti lähtee kun vene on myyty täyteen. Saimme myös tietää, että tämä saattaisi kestää 3-4h, koska tarvitaan 50 myytyä lippua ja me kuulemma olimme ensimmäiset. Tarjottiin toki ystävällisesti mahdollisuutta odottaa viereisessä tyhjässä huoneessa. Hintaero näiden veijareiden tarjoamaan speed boat kyydin ja julkisen venekyydin välillä oli 28 kertainen, joten jatkoimme etsimistä. Lopulta löysimme pienen kioskin, josta sai lippuja, ja olimme numerot 15 ja 16. Viidenkymmenen myydyn lipun sijaan tarvittiin 30 myytyä lippua jotta vene lähtee liikkeelle. Kolmen tunnin sijaan siihen meni aikaa vajaat 20 minuuttia.
Gili Air on pieni saari. Sen ympäri ajaa polkupyörällä reilussa 30 minuutissa. Saarella kuljetaan joko pyörällä, hevoskyydillä tai kävellen sillä moottorilla kulkevia laitteita siellä ei ole. Airin tunnelma on mukavan löysä ja hidas. Koko saari on oikeastaan kuin iso lomaresortti jossa on erilaisia pieniä hotelleja ja ravintoloita. Mutta jotenkin paikan "turistisuus" ei haitannut vaan se jopa tuntui sopivan paikkaan. Gili Airilla ei voi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin lukea kirjaa varjon alla tai snorklata. Hienot snorklausvedet alkavat heti, muutaman metrin päästä rannasta. Kävimmekin snorklaamassa monta kertaa päivässä ja se oli auringonlaskun katselun lisäksi lähestulkoon ainoa aktiviteetti. Kaiken kaikkiaan Gili Air oli positiivinen yllätys. Mutta muutama päivä pelkkää velttoilua oli aivan tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti