Rauhallinen maalaiselämä jäi taakse kun saavuimme vilkkaaseen Yogyakartaan. Meillä oli kaksi syytä vierailla kyseisessä kaupungissa, Borobudurin temppeli sekä lentomme Balille lähti sieltä. Perille saavuttuamme nappasimme rautatieasemalta polkupyörä taksin- luulin että tarvitsisimme kaksi taksia mutta meidän tungettiin reppujen kanssa polkupyörän etuosaan istumaan. Kaupungin liikenne on kauniisti sanottuna jännittävä. Jotenkin olo oli turvaton kun kaiken liikenteen keskellä istut jonkn tyypin polkupyörän nokassa ja edessä vilistää kaikkea rekasta koiriin.
Yogyakartan, tai lyhyemmin Yogyan, kaupungissa käy enemmän matkailijoita kuin muissa Jaavan kaupungeissa. Kaupunki oli hyvällä tavalla turistinen, tarjolla oli paljon ravintoloita ja erilaisten retkien järjestäjiä. Varasimme hotellin kautta retken Borobudurin temppeliin, joka 1200 vuotta vanha buddhalainen temppeli. Taksi tuli sovitusti hakemaan meitä aamuviideltä. Valitettavasti Kaisa ei voinut hyvin ja jouduin lähtemään retkelle ilman häntä. Seurassani oli espanjalainen pariskunta, joka eimontaa sanaa englantia puhunut, joten päivä sujui ilman suurempia keskusteluita. Retki alkoi sillä, että menimme katsomaan auringon nousua, sekä syömään aamiaista temppeliä vastapäätä olevalle kukkulalle. Temppelin takana näkyi kaksi tulivuorta, joista toinen on vielä aktiivinen. Oikeanpuoleisen tulivuoren huipulta näki savun nousevan. Autonkuljettajamme oli ilmeisesti nähnyt aivan tarpeeksi auringonnousuja, sillä hän päätti sillä välin ottaa torkut kun me ihailimme auringonnousua.
Aikaisemmin Etelä-Amerikassa saimme paljon irti Machu Picchusta oppaan avulla. Joten päätin ottaa oppaan jotta saisin enemmän irti Borobudurin temppelistä. Meitä oli etukäteen varoitettu siitä, että temppelin alueella olisi paljon ihmisiä, jopa ruuhkaksi asti. En tiedä osuiko kohdalleni hiljainen päivä, mutta mielestäni paikka ei kärsinyt ruhkaisuudesta, jopa päinvastoin. Kierrosta oli kestänyt kymmenisen minuuttia, kun seuraani liittyi kaksi hollantilaista tyttöä, jotka eivät olleet saaneet opasta koska ne olivat loppuneet kesken. Oli ihan mukavaa saada seuraa kierrokselle.
Opas teki hyvin selkoa temppelin rakennusvaiheista, mutta kun siirryttiin käymään läpi buddhalaisuutta ja temppelin kuvissa esiintyviä opetuksia, putosin kärryiltä. Uudelleen syntymisen vaiheen ymmärsin jotenkin mutta opetuksien vertauskuvat olivat vaikeasti ymmärrettäviä. Esimerkiksi kuvassa oli apina joka ratsasti ilkeän härän kanssa torille. Opas yritti auttaa ymmärtämään kuvausta kertomalla, että meillä kaikilla on äiti joka neuvoo ja opastaa meitä. En osaa sanoa yrittikö opas kertoa että äitini apina tai härkä. Länsimaisen ihmisen ymmärrys ei riittänyt.
Kun palasin hotellille oli Kaisankin olo parempi ja lähdimme kaupungille syömään. Kaupungin ruokaerikoisuus on hieman makea jakkihedelmäcurry eli gudeg. Päädyimme syömään sitä lattiatasoon. Ruokalistasta emme käytännössä ymmärtäneet mitään, mutta paikkaa pitäneet rouvat osasivat muutaman sanan englantia, joten emme päätyneet syömään kananjalkaa.
-Lee-
We visited city of Yogyakarta. It was busy but nice city. We would have liked to stay there even few days more. I did a trip to Borobudur temple. It was nice place and not so crowded than I expected. My guide tried to teach me something about buddhism, but I just didn´t understand it. I liked a lot to watch sunrise over the valley.
|
Aamun sarastus |
|
Sumu peittää laaksoa |
|
Kuljettajaa väsytti |
|
Aurinko nousee suomuisen laakson ylle |
|
Apina eikun härkä. Ei vaan joku nyt oli ilkeä. Syntyy matona seuraavaksi. Vai miten se nyt oli.... |
|
Jokaisessa kellossa on sisällä buddhan patsas |
|
Yhteensä 504 kpl |
|
Näkymä temppelin huipulta |
|
Buddhalainen temppeli sisältä. |
|
Temppeli oli rakennettu tummasta kivestä |
|
Patsas |
|
Yogyakartan katukeittiö vauhdissa |
|
Kaisa arpoo ruokalistan kanssa |
|
Kuva keittiöstä. Nuo mustat pallot ovat keitettyjä ja paistettuja munia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti