Itseni oli tarkoitus Balin pääkaupungissa, Denpasarissa, pidentää Indonesian viisumia 30 päivällä. Mutta sen pidentäminen ei onnistunut ilman lentolippua jolla lennän maasta pois. No, jos se kerta vaaditaan niin samalla vaivalla lennän oikeasti jonnekkin. Ja sieltä palatessani minulla on taas uusi 30-päivän viisumi käytössä. Varasin itselleni lennon Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Mutta ennen lentoa minulla oli viisumia vielä viikko jäljellä joten päätin käyttää sen tehokkaasti kiertämällä skootterilla saarta. Isomman rinkan jätin säilytykseen ja pakkasin mukaani pienemmän repun. Tiesin etukäteen että vaikka ajomatka olisi kilometreissä lyhyt niin aikaa saattaa silti kulua useita tunteja johtuen liikenteestä ja eksymisistä.
Liikenne on suoraan sanottuna järjettömän vaarallinen ja todella pelottava. Kukaan ei noudata mitään sääntöjä joita minä ymmärtäisin. Esimerkiksi kaupungissa punainen liikennevalo on vain punainen valo ilman mitään merkitystä. Jos itse jäät skootterin kanssa odottamaan valojen vaihtumista vihreäksi saattaa vierestäsi hetkessä pyyhkäistä iso kanojen kuljetusrekka ja 200 skootteria. Ja kun on päässyt kaupungista lopulta ulos on maantiellä haasteena rekat ja bussit jotka noudattavat isomman oikeutta. Vaikka vastaan tulisi mopoja ja autoja niin rekka voi lähteä ohittamaan muita koska pienemmät väistävät. Ja jos rekka ohittaa hitaasti toista rekkaa niin siitä huolimatta mopoilijat voivat ajaa rekkojen välistä. Reilun 70km matkaan minulla meni aikaa 3,5h.
Kävin ensin lounaalla Medevi nimisessä paikassa jossa piti olla kivaa aaltoa tarjolla. Sillä kertaa siellä ei ollut mitään joten jatkoin matkaani Balian Beachin suuntaan. Halusin tai en niin sinne oli kuitenkin jäätävä yöksi koska pimeällä en ajatellut ajaa metriäkään. Paikka osoittautui länkkärien valtaamaksi pikkukyläksi joka tarjosi loistavia aaltoja. Paikka itsessään ei ollut kovinkaan viehättävä mutta aikaisin aamulla kun oli tuuletonta tarjolla oli isoja, hitaita aaltoja joita oli kiva napsia long boardilla. Jos vai löysi tilaa. Porukkaa aalloilla oli todella paljon.
Palasin muutaman päivän jälkeen takaisin Denpasarin tuntumaan. Tällä kertaa Seminyakiin. Aikaisemmin olin myös yöpynyt Legianiassa. Huomasin että minulla ei taida olla yhtään kuvaa kummastakaan paikasta. Siellä ei ole mitään mitä kannattaisi kuvata. Paitsi jos sattuu tekemään dokumenttia humalaisista australialaisista jotka ostavat väärennettyjä t-paitoja. Kanariansaaret pahimmillaan ovat paljon parempi vaihtoehto kuin Bali.
Indonesialaisten kanssa toimeen tuleminen on helppoa, ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja avuliaita. Mutta siinä on myös käänteinen puolensa. Koska ihmiset haluavat auttaa he eivät sano että eivät tiedä vaan kutsuvat jonkun muun paikalle. Olen huomannut että jokainen lisäkysymys tuottaa yhden ihmisen lisää paikalle.
Tyypillinen tilanne hotellissa:
Minä: Hello, where is old town?
Vastaanoton työntekijä 1: It is not par. Only paipkilometers prom here. (He ääntävät f ja v-kirjaimen p-kirjaimena)
Minä: Great. Which way I should go?
Vastaanoton työntekijä 1 kutsuu toisen henkilön paikalle.
Vastaanoton työntekijä 2: It is not par. Easy to go there. Pery nice place.
Minä: Yes. Nice to know. But how do I get there?
Alamme kolmistaan tutkia karttaa. Aikaisempi kaksikko tulee siihen tulokseen että on parempi kutsua joku auttamaan kartan kanssa.
Vastaanoton työntekijä 3: Yes? What is problem?
Minä: I´d like to go the old town? How do I get there?
Vastaanoton työntekijä 3: It is not par. Pery nice place. Lot of dipperent places to see.
Minä: Yes, they have told me that. But how do I get there?
Vastaanoton työntekijä 3: It is better to order a taxi.
Minä: No thanks, I rather walk.
Vastaanoton työntekijä 3: But sir, taxi takes you sapely there. Let me order taxi.
Minä: All right, let´s order taxi.
Paikalle kutsutaan Vastaanoton työntekijä 4 joka vastaa taxien tilaamisesta.
Vastaanoton työntekijä 4: Yes? How can I help you?
Minä: I´d like to old town.
Vastaanoton työntekijä 4: It is nice place. It is not par.
Lopulta päädyt taksiin joka tilattu. Taksin kuljettaja kysyy minne haluat mennä. Kerron että haluaisin mennä vanhaan kaupunkiin.
Taksinkuljettaja: Kumpaan vanhaan kaupunkiin? Meillä on niitä kaksi.
Minä: No, siihen joka ei ole kaukana.
Taksinkuljettaja: Kumpikaan ei ole kaukana.
Näytän kartasta että tästä paikasta on ollut kyse. Taksinkuljettaja päätyy keskustelemaan vastaanoton henkilökunnan kanssa siitä että mistä vanhasta kaupungista on ollut kyse. Lopulta taksin ympärillä häärää koko vastaanoton henkilökunta, taksinkuljettaja, yksi vartijoista ja myös jollain satunnaiselle henkilöllä on jotain sanottavaa asiaan.
Kaikki tämä hoidetaan hymyssä suin. Pahinta mitä voi tehdä on se että olisin kysynyt taksinkuljettajan mielipidettä siitä kumpaan vanhaan kaupunkiin minun kannattaisi mennä. Tuntuu siltä että oman mielipiteen esittäminen on erittäin epämiellyttävää ja vaivaannuttavaa. Mielipiteen kysyminen saa yleensä aikaiseksi lähinnä hermostunutta naurua.
-Lee-
It was quite hard to find anything nice to say about Denpasar, Legian and Seminyak. I took trip to Medevi and Balian beach. In this time Medevi didn´t have any waves so I went to Balian Beach. It is small village full of australians. Place had nice waves on the morning when there was no wind. They were quite big, slow and very easy to catch with long board. Problem was that there was too much people. It was very crowded and it was very, very difficult to get wave. And people were quite aggressive there. Wonderful waves but people suck.
 |
| Riisipelto Ricefield |
 |
| Juuri kuoriutuneita rapuja Babycrabs |
 |
| Balian beach |
 |
| Balian beach |
 |
| Balian beach |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti