Kansallispuiston kuuluisin paikka on orankien suojelualue ja tutkimusasema Camp Leakey. Sen perusti Biruté Mary Galdikas 70-luvun alussa. Galdikas on tänä päivänä maailman pisimpään orankeja tutkinut henkilö ja johtava orankitutkija. Hän toimi myös eräänlaisena tutorina Sumuisten vuorten gorillat- elokuvan Diane Fosseylle. Hän nosti orankien uhanalaisen tilanteen maailman tietoisuuteen National Geographicin Artikkelilllaan.
Camp Leakeyssa hoidetaan orvoksi jääneitä orankeja ja palautetaan niitä luontoon. Orankeja jää orvoksi kun aikuisia orankeja tapetaan palmuöljyplantaaseilla. Orangin poikasilla käydään myös edelleen mustan pörssin kauppaa, vaikka Indonesian lain mukaan orangin pitäminen lemmikkinä on laitonta. Villejä orankeja ja niiden elintapoja puolestaan seurataan kansainvälisen tutkijajoukon voimin. Paikassa käy vuosittain myös paljon vapaaehtoistyötekijöitä, jotka valitaan tarkoin. Joukossa on eläinlääkäreitä, villieläintutkijoita ja eläinten hoitajia.
Meidän ohjelmassamme Camp Leakey oli viimeisenä. Kun saavuimme laituriin, ensimmäinen leikkisä nuori oranki tuli jo kuikuilemaan joen varteen, ja hetken luulimme, että se hyppää veneeseen.
Camp Leakeyn orangit olivat selkeästi kesyimpiä ja ihmiseen tottuneimpia, ja ruokintapaikalla niitä olikin paljon. Varsinkin nuoret orangit vetelivät pulverimaitoa saavista sitä kallistamalla ja metsänvartijat jotka hääräilivät lähellä, eivät tuntuneet niitä häiritsevän. Katselimme taas näiden punaisten sukulaistemme touhuja melkoisen ajan, aina yhtä ällistyneinä.
Kun lähdimme leiristä Asa ilmoitti että ajamme jo illalla lähelle Kumaita, sillä mikäli onnistuisimme saamaan paluulennon seuraavalle päivälle, ehtisimme aamulla kentälle.
Iltaa kohden maisemat joella muuttuivat aina vain upeammiksi. Joen varret olivat täynnä nenäapinoita ja makakeja. Auringonlaskussa värit olivat kuin photoshopilla tehdyt. Kun pimeys laskeutui alkoi näkyä tulikärpäsiä. Se oli mieletön show. Myös sympaattinen kokkirouvamme nousi seuraamme kannelle ja siinä me sitten huudahtelimme vuoron perään ja osoittelimme joen varrella olevia kimaltelevia puskia, jotka näyttivät aivan jouluvaloin valaistuilta.
Illallisen jälkeen kömmimme taas hyttysverkon alle nukkumaan ja heräsimme aamulla siihen, että katoksesta tippui vettä suurina pisaroina naamalle, ajatellen että olipa kyllä mielettömän upea reissu.
-Kaisa
Naapuri veneen kokki Chef from the other boat |
Nenäapina Proboscis monkey |
Joki oli välillä aika kapea Sometimes river was quite narrow |
Seikkailu on raskasta Adventure is a hard work |
Gibboni Gibbon |
Maito maistuu Tasty milk |
Tämä kaveri oli tulossa veneelle This fellow was coming on board
Melko syyllisen näköinen kaveri
He looks very quilty
|
Tie takaisin veneelle Path back to the boat |
Matkalla takaisin sivistyksen pariin Going back to civilization |
Illan huikeat värit Tremendous colours of the evening Kalastajia Fishermen Laivan kokki ja keittiö Ships chef and her kitchen Kiitos Ella K. Thank you Ella K. |
Everybody's Got Something to Hide Except Me and My Monkey...joka paikkaan ne Piitlesit tunkee...
VastaaPoistaEttei nyt menisi esittäjät sekaisin: https://www.youtube.com/watch?v=TnTvL3aSfcM
VastaaPoistaVai oliko se nyt niin että Piitlesit olivat ennen kuin Robbie? Vai oliko se toisinpäin?
Vuosikymmenet sekoittuvat niin helposti.
:-D