Kun pääsimme ensimmäiselle orankien katselupaikalle alkoi jännitys tiivistyä. Tanjung Putingin kansallispuiston alueella elää kolmisensataa orankia. Osa orangeista on ns. puolivillejä, eli ne on pelastettu poikasena, hoidettu kuntoon ja yritetty totuttaa takaisin luontoon. Näitä puolivillejä eläimiä ruokitaan kerran päivässä banaaneilla ja pulverimaidolla. Kun metsästä löytyy paremmin ruokaa orangit käyvät vähemmän ruokintapaikoilla, mutta ruuan ollessa vähissä ne kyllä löytävät tiensä banaanien ääreen. Puistossa voi nähdä täysin villejäkin orankeja, mutta todennäköisemmin tietysti näkyviin tulevat nämä jo jossain vaiheessa elämäänsä ihmiseen törmänneet eläimet jälkeläisineen.
Lähdimme kävelemään pientä metsäpolkua pitkin ruokintapaikalle. Kun olimme kävelleet vähän aikaa, alkoi ylhäältä puista kuulua ryskettä. Ensimmäinen orankiäitihän se siellä oli poikasineen aivan päidemme yläpuolella. Hän tuijotti meitä epäluuloisena ja me tietysti tuijotimme takaisin. Tilanne päättyi siihen, että me jatkoimme matkamme ja oranki heitti Leetä isolla kepillä. Olimme aivan fiiliksissä jo tästä tapaamisesta.
Kun saavuimme ruokintapaikalle, siellä oli jo muita matkalaisia. Tilanne tuntui aluksi hieman oudolta. Ikään kuin olisimme olleet jonkinlaisessa kesäteatterissa. Hetken kuluttua puut alkoivat heilua ja ensimmäiset orangit ilmestyivät paikalle. Orangit eivät liiku kovinkaan hiljaa metsässä vaan rymistelevät puissa aika kova äänisesti. Toinen oli leikkisä nuorukainen ja toinen ehkäpä sama äiti poikasineen, jonka olimme jo tavanneet. Meitä ärsytti hulluna joidenkin matkailijoiden käytös. Oli sanottu että valokuvia voi ottaa, mutta ei salamalla, koska ne häiritsevät apinoita. Tietysti aina välillä joku räpsäytti salamalla kuvan. Toisten oli myös hirvittän vaikea pitää suunsa kiinni. Varsinkin espanjalaisten nuorten miesten porukka sai monien veren kiehumaan kiukusta.
Kun olimme aikamme seurailleet näiden kahden ensimmäisen ruokailijan touhuja, suurin osa muista matkailjoista onneksi kyllästyi odottamaan, ja lähti pois. Metsässä oli kuuma ja moni tuntui väsyneeltä. Me jäimme kuitenkin vielä paikoillemme ja onneksi niin. Hetken kuluttua yksi oppaista karjahti " Nyt tulee iso, varokaa"! Kaikki säikähtivät kunnolla, kun näkivät mitä iso tarkoittaa, ja antoivat kunnioittavasti tietä isolle alfaurokselle, joka pyyhälsi itsetietoisesti metsästä porukan takaa keskelle ihmisjoukkoa. Kaikki miettivät hetken, pitäisikö lähteä pakoon, vaikka lähimpään puuhun, mutta oranki ei paljoa meistä piitannut, vaan katseltuaan hetken ympärilleen paineli banaanien kimppuun. Kyseessä oli vähän yli parikymppinen Gundun-niminen uros. Hänen jälkeensä lisää orankeja alkoi virrata paikalle. Tuntui kuin alfauroksen esimerkki olisi antanut muillekin luvan tulla herkuttelemaan. Meitä oli katsomassa enää pieni joukko ja kaikki katselivat mykistyneinä, kun puut heiluivat hämärtyvässä metsässä ja apinat pikkuhiljaa saapuivat apajille. Tunnelma oli todella maaginen.
Jälkeenpäin kuulimme, että meillä oli ollut todella hyvä tuuri. Edellisenä päivänä samassa paikassa oli ollut iso joukko National Geographicin matkassa ollutta jengiä, ja orangit olivat pysytelleet suurelta osin piilossa.
Kun palasimme laivalle, olimme yksimielisiä siitä, että retki oli jo täyttänyt lupauksensa. Laivan kannella istuessamme ja ihmetellessämme, Asa toi meille limsat ja pähkinöitä, ja ilmoitti että jäämme ankkuriin. Mietimme vielä siinä vaiheessa, että missähän me mahdamme nukkua, mutta se selvisi pian, kun pojat alkoivat virittää pressua kannen suojaksi. Nukkumapaikkamme oli siis kannella hyttysverkon alla puoliksi ulkona.
Saimme vielä kynttilänvalossa illallisen ja sen jälkeen kaaduimme patjallemme nukkumaan metsän ääniä kuunnellen ja orankeja ajatellen. Niiden inhimillisyys oli hämmentävää, eikä ole ihme, että paikallisella kielellä niiden nimi tarkoittaa metsän ihmistä ( malayksi orang on ihminen ja hutan metsä).
Ne tuntuivat jopa ymmärtävän pieruhuumoria…
-Kaisa
Kivoja kuvia! T. Maija
VastaaPoistaSuomi-Filmi kohta esittää: apinoiden, eritoten orankien väkivaltaista käyttäymistä tutkivan koko perheen elokuvan: Klockwork Oranki.
VastaaPoista