Meillä Indonesiassa oli pienoinen kriisi siitä mihin vielä mennään loppuaikana. Tuntui että oikein mikään paikka ei ollut selkeästi hyvä kohde. Fiilis alkaa olla sellainen, että lähinnä halusimme johonkin missä voi surffata ja elellä suhteellisen yksinkertaisesti ilman mitään sen kummempia sirkustemppuja. Varsinainen uusiin paikkoihin tutustuminen alkaa olla jo hieman tervan juontia, ainakin välillä. Vietnamiin kuitenkin teki mieli. Kävin Pohjois-Vietnamissa viime vuonna työmatkalla, ja tykästyin aika tavalla. Ajattelimme myös että siellä voisimme suunnistaa Mui Ne:hen ja hyvällä tuurilla löytää vähän tuulta. Lensimme siis Singaporesta Saigoniin, saatuamme lähtöselvitysvirkailijat uskomaan, että meillä ei ole aikeita jäädä Vietnamiin pysyvästi ja pankkitilillä on tarpeeksi valuuttaa. Jälleen perättiin nimittäin exit-lentoa. Meillä sitä ei ollut, emmehän vielä edes tienneet mihin siltä suuntaamme.
Saigon on suhteellisen uusi kaupunki rakennuskannaltaan ja hemmetin hektinen. Siellä tehdään rahaa ja töitä. Skoottereita on joka puolella, ja varsinkin ruuhka-aikaan ne muodostavat tasaisen massan joka muistuttaa jonkinlaista elävää, aaltoilevaa olentoa. Niiden päällä myös kuljetetaan kaikkea mahdollista isoista ulko-ovista viisi henkiseen perheeseen. Vietnamissa on kuitenkin kypäräpakko, jota noudatetaan hämmästyttävän tunnollisesti. Se ei kuitenkaan koske pieniä lapsia, jotka seisovat skootterin päällä vanhempiensa välissä.
Me aloitimme kaupunkiin tutustumisen ruuasta. Vietnamilainen ruoka on yksinkertaisesti mainiota. Ei tunkkaista rasvanmakua, kaikessa tuntuu raikkaus ja tuoreus. Eli söimme paljon ja halvalla. Toinen ruokaan liittyvä loistava juttu on hedelmien määrä ja laatu. Dragon fruitit, rambutanit, longaanit, passion fruitit ja muut herkut maistuvat vastapoimituilta ja niitä saa kaikkialta. Kävimme myös opiskelijoiden vetämällä ilmaisella kävelykierroksella, huumaavan kuumassa iltapäivässä. Majapaikkamme oli loistava pieni hotelli, jossa huone oli iso, aamiainen maistuva ja kaikki hiippailivat paljain jaloin. Kaksi yötä oli kuitenkin riittävästi ja kaipasimme pois kaupungista. Pakkauduimme siis pitkän matkan bussiin kohti Mui Neetä tuulen suhina korvissamme. Sitä ennen meidät kuitenkin heitettiin kaikkine matkatavaroinemme tietysti skootterin taakse, joka kuljetti meidät vuoron perään bussipysäkille.
Katsottiin muuten teemaelokuvana pitkästä aikaa Good Morning Vietnam ja se on kyllä aika karmeeta 80-luvun amerikkahapatusta, mutta Robin Williams sen pelasti, senkin.
-Kaisa
Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen nähnyt sirpin ja vasaran katukuvassa. It has been quite long time since I saw hammer and sickle in a street view |
Nykyaika ja perinteet kohtaavat Saigonissa Modern times meet old times in Saigon |
Kapeita taloja Narrow houses |
Kansan rakastama suuri johtaja tarvitsee riittävän ison talon Loved leader need a big house for his big thoughts |
DDR kohtaa kauko-idän DDR meets far east |
Suuri rakastettu johtaja voi katsoa imperialistisia elokuvia omassa elokuavteatterissaan The Great leader can watch imperialistic movies in his private movie theatre |
Suuri johtaja pystyy valvomaan kansan etuja ilmasta käsin. The Great leader can keep an eye on peoples interest from air |
Suuren johtajan keittiö. Siellä löytyi sveitsiläinen jäätelökone. The Great leaders kitchen. There also were ice cream machine from switzerland. |
Pääposti ja sen vanha työntekijä. Main post office and old worker. |
Saigonissa Louis Vuitton ja sosialismi kulkevat käsi kädessä. In Saigon Louis Vuitton and socialism walk hand in hand |
Parturi kadulla. Barber shop in a street. |
Sosialisimilla on loputon kyky tuottaa rumia betonirakennuksia. Socialism has endless ability to create ugly concrete buildings. |
Huomaa ovi skootterin kyydissä. Notice the door on scooter. |
Näköala hotellin ikkunasta. View from the hotel window. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti