Suorinta reittiä Filippiineille

Seuraavaksi suuntasimme kohti Filippiinejä. Nyt molemmilla oli jo fiilikset sellaiset, että ei enää yhtään ylimääräistä matkustamista, johonkin mukavaan paikkaan vaan seis ja siellä sitten surffia niin paljon kuin sielu sietää. Ihan vaan nettitekstien perusteellä päätimme, että tuo mukava paikka, voisi olla Siargaon saari Pohjois-Mindanaolla, kuulemma Filippiinien ykköspaikka surffareille. Niinpä lennähdimme Manilan kautta Cebuun ja siellä yövyttyämme jatkoimme saman tien Siargaolle. Cebussa törmäsimme ensimmäisen kerran siihen, että kaikki matkustajat punnittiin käsimatkatavaroineen. Kyse oli kuulemma koneen vakauttamisesta Siargaon kentän lyhyen kiitoradan takia.

Koneestä jo näkyi valtavasti saaria ja turkoosia merta. Matka lentokentältä perille General Lunan kylään antoi jo esimakua siitä, että olimme tulleet oikeaan paikkaan. Matkan varrella näkyi jonkin verran vaatimatonta asutusta, vesipuhveleita ja enimmäkseen viidakkoa. Majapaikkastamme, Pesangan Surf Campistä, löytyi odotuksiamme parempi huone, jossa oli myös oma terassi riippumatolla. Ehdimme jo ensimmäisenä iltana myös käydä katsomassa kuuluisaa Cloud 9 surffispottia, joka paikkana on todella maaginen, ei sillä, että sinne olisi meillä asiaa…

Joku sanoi, että paikka on kuin Bali 70-luvulla. Väitteessä saattaa olla jotain perää. Rannat ovat puhtaita, vesi naurettavan kirkasta, paikalliset todella kivoja, surffituristeja kyllä on, mutta niistäkin suuri osa Filippinoja.
Vielä kaiken kaikkiaan aika autenttista menoa. Ai niin, ja kukaan ei yritä myydä mitään. 

Teimme laudoista vuokradiilin Hippie's Surf Shopissa, kun osoittautui että majapaikkamme ei mikään varsinainen surf camp ollutkaan, eikä heillä ollut myöskään lautoja. Samalla sovimme seuraavaksi aamuksi treffit paikallisen surffioppaan kanssa. Kaikki spotit ovat riutoilla ja monille mennään veneellä, joten paikallistuntemusta tarvitaan. Surffipaikkoja on paljon ja eri taitotasoille. Osa toimii nousu- ja osa laskuveden aikaan, ja tuulikin vaikuttaa kokonaisuuteen. Mitenkään kovin helppoa koko systeemin ymmärtäminen ei ole, joten hyvistä neuvoista maksaa mielellään sen pienen hinnan, mitä oppaat pyytävät.

Aamulla satoi vettä kaatamalla. Me kuitenkin, hetken mietittyämme, hyppäsimme skootterin selkään ja ajoimme tapaamispaikalle. Eihän sitä vettä kannata pelätä kun veteen ollaan menossa muutenkin.
Oppaamme Joel vei meidän ensin Cloud 9 viereen Quicksilver-nimiselle spotille. Vesi oli aika matalalla ja riutta suhteellisen terävää korallia, joten vähän jännitti. Kyllä me siellä surffasimme, mutta noin tunnin jälkeen vettä oli paikoitellen enään polviin asti, ja sanoimme että nyt riittää. Sovimme uudet treffit iltapäivälle, ja palasimme kämpille syömään aamiaiseksi kuivattua kalaa, buwadia, sekä munakokkelia.

Kolmen maissa suuntasimme Stimpy's nimiselle spotille. Sinne oli noin kymmenen minutin venematka helvetillistä pärinää pitävällä paatilla. Iltapäivästä tuli huikea. Vesi Siargaolla on naurettavan väristä, välillä vihreää, välillä syvän sinistä ja kirkasta kuin mikä. Stimpy's on pienen, kivisen palmusaaren kupeessa ja me olimme siellä aivan keskenämme: Lee, minä, Joel ja venekuskimme, joka harppuunoi kaloja illallispöytään. Varmaan jokaisen surffarin unelma on oma spotti, jossa ei ole muita. Siinä se oli. Koettu on jo heti alkumetreillä. Näiden spottien lisäksi olemme surffanneet Daku Islandilla ja Lee myös Matanjakilla.

-Kaisa

Our next destination was the Philippines. We just wanted to get directly to Siargao, island in the north of Mindanao, that was said to be top destination for surfing. After just few days we could definitely agree with this. What a place with the most beautiful clean beaches, clean water, super friendly locals and nice vibe. We are staying at Pesangan Surf Camp, in a nice small room with a private terrace and a hammock. Surfing has been good, there are lots of different spots for different levels. It's a bit difficult to understand the spots, and when they work though. Anyway we are pretty positive, we made the right choice! So far we've surfed at Quicksilve, Matanjak, Stimpy's and Daku Island. Cloud 9 is of course too difficult for us, but it's nice to watch the good guys!

Kahden päivän lentohärdellin jälkeen tällainen naurattaa kummasti
Sorry this is funny only for Finnish speakers

Aamiainen Siargaolla
Breakfast at Siargao

Venemies turkoosissa vesissä

Boatman in turquoise waters

Surffispoteille mennään tämän näköisillä veneillä
You go to the surf spots with this kind

Syvä sininen

Deep blue

Daku Island spot

Daku Island 2

Cloud 9 ja joku puskee aallosta läpi

Cloud 9, some one is pushing throught the waves

Cloud 9

Cloud 9 kävellään pitkin tälläistä siltaa

You can reah Cloud 9 by walking on this kind of bridge

Tornista näkee suoraan Cloud ) ja Quicksilver spoteille
From the tower you can see straight to the Cloud 9 and Quicksilver spots

Hanoi jumppaa

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin koska meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Tai chi:tä eli kiinalaista aamuvoimistelua. Tai chi on hyvin suosittua vanhempien hanoilaisten keskuudessa. Luulin että tulemme näkemään rivissä tönöttäviä vanhuksia tekemässä liikesarjoja samassa tahdissa. Kävelimme hiljaisen vanhankaupungin läpi kohti keskusjärveä. Samaan aikaan katujen varsilla olevat propaganda ämyrit oli valjastettu soittamaan kevyttä klassista musiikkia. Tuntui kuin olisi osa jonkinlaista tulevaisuuden tieteiselokuvaa. Kaduilla oli vähän ihmisiä, vilkas liikenne ei ollut vielä herännyt päivään. Koko muutaman kilometrin matkan kaiuttimissa soi katkeamatta klassinen musiikki.

Järven rantaa ympäröi sekalainen joukko ihmisiä jotka tekivät jos jonkinlaisia voimisteluliikkeitä. Joku punnersi penkkejä vasten, toiset tanssivat tangoa, jotkut hieroivat toisiaan. Yleisin liike oli käsien heiluttelu. Oli hienoa huomata että ihmiset, varsinkaan vanhemmat ihmiset, eivät jää koteihinsa jurottamaan vaan osallistuvat aktiivisesti sosiaaliseen elämään. Aamujumpan jälkeen he siirtyvät rannan kahviloihin syömään aamiaista.

Aaamunavauksen jälkeen kävimme kirjallisuuden temppelissä joka on perustettu vuonna 1076 ja toimi yliopistona vuoteen 1779. Vierailumme aikana se näytti toimivan jonkinlaisena paikkana jossa nuoret opiskelijat kävivät kuvauttamassa itseään.

Päivän päätteeksi kävimme katsomassa vietnamilaista vesinukketeatteria. Teatterin idea on se että nukkeja ohjataan ilman näkyviä lankoja veden alta. Näytöksessä esitettiin erilaisia perinteisiä vietnamilaisia ammatteja kuten kalastaminen tai riisin viljely. Saattaa kuulostaa tylsältä mutta itse asiassa näytös oli erittäin mielenkiintoinen.

Kaiken kaikkiaan Hanoi oli erittäin positiivinen paikka. Tykkäsin.

-Lee-

Next morning we went to see some Tai chi. It was very nice to see older people having a morning workout and after it having a breakfast in cafeterias. We also went to see temple of literature. It has been founded 1076. At the end of the day we went to theater. It was vietnamese water puppet show. It was exiting to see it.

After all, I liked Hanoi a lot. 

Katukeittiössä söimem jotain.
At street kitchen we ate something.

Päähierontaa
Head massage

Selän venyttelyä
Back stretching

Kaisa matkalla aamujumppaan
Kaisi is taking part of morning exercise

Jaksaa jaksaa!
Keep it up!

Hanoi jumppaa!
Workout Hanoi way!

Erilaisia jumppa-asuja
Different out fits

Rhytm is a dancer

Sinisiä liinoja
Blue scarfs

Tangon taikaa heti aamusta
Some tango at early morning

Liikunta on raskasta
Having an exercise is a bit hard

Kirjallisuuden temppeli
Temple of literature

Kananmunakahvia Hanoissa

Hoi Anista otimme lennon Hanoihin. Vietnamin sisäiset lennot ovat melko edullisia joten lentely ei tule mitenkään kohtuuttoman kalliiksi. Kaisa oli käynyt aikaisemmin lyhyellä työvisiitillä Hanoissa, ja oli sitä mieltä että Hanoi on hyvin erilainen kuin Saigon. Ensimmäinen ero jonka itse huomasin on se että kaupunki on hiljaisempi kuin Saigon. Osan hiljaisuudesta ehkä selittää sähköskoottereiden suuri määrä vaikka liikennemäärä on lähes yhtä suuri Saigonissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kadun ylittäminen olisi helpompaa. Kadun ylittäminen on aina jonkinlainen elämän-loukkaantumisen-selviämisen yhdistelmä. Liikenteen virta ei katkea missään välissä, paloi sitten vihreä tai punainen liikennevalo. Kadun ylittämisen ensimmäinen vaihe on vaikein, pitää tehdä päätös, että nyt minä astun tuon helvetillisen liikennevirran keskelle, ja kukaan ei tule jarruttamaan. Sen jälkeen alkaa henkinen taistelu jossa käyt kamppailua askel askeleelta itsesi kanssa. Olet kadulla ja tuntuu siltä että kaikki haluavat ajaa päin sinua. Sinun pitäää ottaa tuima ilme ja ohjata tuijotuksellasi tuhannet skootterikuskit väistämään sinua. Pahin virhe mitä tässä voi tehdä on se että annat periksi kauhulle ja alat juoksemaan tai vielä pahempaa, lamaannut ja pysähdyt kadulle. Sen jälkeen alkaa syntymään sekasorto koska kukaan muu liikenteessä ei voi käsittää tilannetta jossa katua ylittävä ihminen ei olekaan tasaisessa liikkeessä kohti kadun toista puolta.

Toinen ero on se että turisteja ei ollut läheskään yhtä paljon liikkeellä Saigonissa. Ja kolmas ero on se että kaupunki on jollain tavalla eurooppalaisempi kuin Saigon. Kaupungin rakennukset ovat vanhoja, eivätkä moderneja sosialistisia betonihirvityksiä. Suuri osa vanhasta kaupungista on kiinalaisten ja ranskalaisten rakentamaa. Vanhan kaupungin kadut ovat kapeita, ja kadun kulmissa on pieniä katuravintoloita. Ravintola perustetaan aamuisin ja puretaan iltaisin. Ruoka valmistetaan kadulle kyhätyssä keittiössä, ja ravintolasalin virkaa ajaa epämääräinen määrä pieniä tuoleja jotka on laitettu jalkakäytävälle. Näissä ravintoloissa ruoka on tuoretta ja hyvää. Tai ainakaan meille ei osunut kohdalle katuravintolaa josta olisi saanut pahaa ruokaa. Ensimmäisen päivän iltana meillä oli treffit Kaisan tutun Vanin ja hänen vaimonsa kansa. Van vei meidät syömään kalaa pieneen, perheen pitämään ravintolaan, joka oli enemmänkin piilossa ihmisiltä kuin selkeästi näkyvillä. Kala ja kasvikset piti itse valmistaa pöytään tuodulla peltipanulla jonka alla paloi liekki. Saimme lyhyen oppitunnin miten annos kootaan.

Alle riisiä, sekaan kalakastiketta ja chiliä. Sen jälkeen kasvikset päälle sekä kalan palat. Päälle laitetaan oman maun mukaan soijaa tai jotain muuta kastiketta. Tämän jälkeen siirryimme katuravintolaan syömään jälkiruokaa. Jälkiruoka oli jonkinlaisia isohkoja riisitaikina palloja, jotka oli täytetty makealla paputahnalla, kellumassa makeassa liemessä. Jälkiruuan jälkeen oli kahvin aika. Jos ensimmäinen ravintola oli hieman piilossa, niin kahvila on oikeasti yritetty piilottaa asiakkailta. Sinne mentiin ompelutarvikkeita myyvän liikkeen läpi, sen jälkeen pitkin hämärää käytävää, jonka jälkeen noustiin kaksi kerrosta hämärän, Hanoilaisen talon sisäpihalla olevia portaita pitkin ylös. Ylhäältä oli hieno näköala keskustassa olevalle järvelle. Mutta se kahvi. Tai oikeastaan jälkiruokakahvi, oli vietnamilainen versio cappuccinosta. Joka tarkoittaa sitä että kahvikupin pohjalla on tilkka vahvaa kahvia ja päälle laitetaan reilusti hyvin makeaa munan valkuaisen ja kahvin yhdistelmää. Maku muistuttaa hieman raakaa sokerikakkutaikinaa johon on sekoitettu kahvia. Tai oikeastaan se muistutti eniten koogel moogelia. Pahoittelut lukijoille- kaikki eivät voi tietää mitä on koogel moogel. En itsekään ole varma kirjoitusasusta.

-Lee-

We spend few days in Hanoi. It was nice city with wonderful atmosphere. Only problem was chaotic traffic. Street crossing was battle of will- you vs 1000 scooters. There were also plenty of good street restaurants. It seems that in Hanoi it is very difficult to find bad food.

Jade vuoren temppeli- se ei ole vuorella vaan keskellä järveä
Temple of Jade mountain- it is not on the mountain, it is middle of the lake 

Herrat katselemassa järveä
Men watching the lake

Kilpikonnatorni
Turtle tower

Koko perhe mahtuu sähköskootterin kyytiin
Whole family fit on electric scooter

Katukauppias
Street vendor

Katuravintola
Street restaurant

Toinen katuravintola
Another street restaurant

Hanoin vanha talo
Old house of Hanoi

Ho Hoi An

Vietimme pari päivää Hoi Anissa, lähellä Danangia. Vietnamilaiset tuttuni olivat sitä suositelleet, ja muutenkin paikkaa kehuttiin yhdeksi Vietnamin kauneimmista kaupungeista. En osannut kuitenkaan odottaa aivan sellaista, mikä tuli vastaan. Hoi Anin vanha keskusta on kaunis, se on Unescon suojelema ja tunnelmallisesti valaistu iltaisin. Ongelma onkin, että paikka on todella suosittu ja väkeä on pilvin pimein. Tuntuu että katukuvassa näkyy enemmän eurooppalaisia, kuin paikallisia. Ei sillä, kaikki on toteutettu tyylikkäästi, matkailijat kulkevat polkupyörillä ja yöpyvät homestay- tyyppisissä majataloissa. Tuntuu vaan, että moottoriliikenteeltä suljettu keskusta on kuin jonkinlainen Disneyland, josta on siivottu ulos kaikki tavallinen elämä. Ravintoloissa hinnat ovat huikeita. Jos hieman keskustan ulkopuolella syö katukeittiöstä aterian 30 000 dongilla, niin keskustan trendikuppiloissa pelkkä pääruoka saattaa maksaa yli 300 000. Kaupunki on kuuluisa räätäleistään, ja siellä onkin pilvin pimein kauppoja, joissa voi teettää vaatteita pilkkahintaan hyvistä kankaista. Pari päivää siinä meni ihan mukavasti, me asuimme hieman keskustan ulkopuolella, joten pääsimme välillä myös rauhaan turistihurlumheistä. Kävimme myös pyöräretkellä ( kuten kaikki muutkin turistit) läheisillä rannoilla, mutta olemme ehkä nähneet liikaa rantoja tämän vuoden aikana, joten ne eivät oikein sykähdyttäneet.
Valokuvaajalle paikka on huikea, ja olihan se kieltämättä mukava pitkästä aikaa istuskella viinilasillisella keskustassa, ilman että varpaiden yli ajaa kolmetoista skootteria.
Paras ateria Hoi Anissa oli myös halvin. Söimme katukeittiöstä aivan majapaikkamme lähellä, tietämättä mitä kaikki oikestaan oli. Jälkeenpäin selvisi että lautasella oli suolattua naudanlihaa, papaijaa sekä possun nahkaa, jota me olimme luulleet vihannekseksi.

-Kaisa

We spent two days in Hoi An. It's very beautiful and atmospheric but really packed with tourists. Two days was enough for us. We also cycled to the nearby beaches ( like everybody else) and ate some great food.

Souturetkeä tarjolla
Rowing boats on the river

Soutajanainen
Woman rowing 

Kalastusverkko
Fishing net

Hoi An on kuuluisa silkkilyhdyistään
Hoi An is famous for the lanterns

Hääkuvausta
Wedding picture

Ruokaa joen rannassa
Food by the River

Ruokaa odotellessa
Waiting for the dinner

Lisää lyhtyjä
More lanterns

Kalastajat rannalla
Fishermen on the beach

Turistit pyöräilevät joella
Tourists cycling by the river

Veneitä silmineen
Boats with eyes

Mukava istumapaikka
Cozy sitting 

taloja Hoi Anissa
Houses in Hoi An

Potretti 1
Potrait 1

Potretti 2
Potrait 2

Potretti 3
Potrait 3

Iltapalalla
Evening snack

Junalla kohti keski-Vietnamia

Seuraavaksi lähdimme kohti pohjoista.
Päätimme matkustaa yöjunalla, koska lentäminen on kovin tylsää. Juna lähti Phan Thietin kaupungin ulkopuolella olevalta pieneltä asemalta ja ennen junan lähtöä kävimme vielä syömässä Phan Thietissä mereneläviä. Tilasimme summamutikassa, sillä kukaan ei puhunut englantia, ja saimme aivan loistavat simpukat ja ison chilillä maustetun meriahvenen. Hämmentävää oli se, että rivissä olevien ravintoloiden edessä oli jos jonkinmoista esiintyjää discotanssijasta trubaduuriin, me olimme ainoat länsimaalaiset ja meiltä ei kerätty rahaa eikä meille yritetty myydä mitään.

Junassa olimme buukanneet paikat kalliimpaan, ns. soft sleeper vaunuun, joka tarkoittaa sitä että makuuvaunun laverilla on patja. Lakanoita ei luonnollisestikaan vaivaiduttu vaihtamaan nukkujien välillä,eikä rinkalle ollut oikein muuta paikkaa kuin jalkopää. Kohtalaisen hyvin kuitenkin sai nukuttua yläpedillä. Ennen nukahtamissa ihailimme junan ikkunasta valaistuja dragon fruit- viljelmiä. Ne näyttivät aivan jouluvaloin koristelluilta. Yöllä vessareissulla, piti olla varuillaan että ei komapastunut kukkoon tai johonkin muuhun lintuun, joita kuljetettiin käytävällä, mutta muuten junassa oli todella rauhallista.

Junamatka kesti 14 tuntia, ja aamun sarastaessa viiden maissa osastoomme ilmestyi alapedin herran kaveri, ja he alkoivat kälättämään surutta, vaikka me ja toisella alapedillä matkustaneet äiti ja pikkupoika yritimme nukkua. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ajatteli varmaan nuori äiti, ja laittoi kännykkänsä soimaan täysillä vietnamilaista popmusiikkia. Loppumatkan luimme kirjaa ja laskimme vesipuhveleita riisipelloissa. 

-Kaisa

We took a night train from Phan Thiet to Danang. You could actually sleep pretty well even if sometimes it got a bit noisy.
Dragon fruit cultivations looked really beautiful with all the lights and my favorite pastime was to count water buffaloes on the rice fields.

Lee lukee
Lee reading

Kuva alapedin matkalaisista
Mom and son traveling on the bed below my bed

Junassa
On the train

Vesipuhveli
Water buffalo