torstai 20. marraskuuta 2014

Surffia, surffia

Surffattu on. Se säätelee elämää täällä ja sen mukaan mietitään mitä muuta tehdään päivän aikana, vai jaksetaanko mitään. Molemmat ovat oppineet paljon ja ennen kaikkea sen, että välillä surffin jumalat ovat puolesta ja välillä vastaan. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että taudin jälkeen kärsin ihmeellisestä klikistä. Olin juuri vaihtanut laudan pienempään, shortboardin malliseen, ja ensimmäinen kerta oli ollut hyvä ja olin aivan innoissani. Sitten yhtäkkiä mikään ei osunut kohdalleen. Satuimme ruuhkaisille spoteille ja tuntui etten uskalla ottaa omaa paikkaani aalloilla. Ainakin viikko oli yhtä tuskaa.

Sitten oppamme Joel tuli kisoista takaisin ja onnistui viemään meidät uudelle spotille, Pansukianille, niin, että siellä oli meidän lisäksemme kaksi muuta surffaria ja ainakin minulle täydellinen aalto. Homma alkoi jälleen sujua ja nyt taas hymyilyttää. Tänään ajelimme puolisen tuntia pikkuteitä Salvasionin kylään ja siellä olevalle aallolle. Jälleen kerran mietimme sitä, kuinka onnekkaita olemme, kun tulimme tänne nyt. Tulevaisuudessa Siargao varmasti kehittyy ja väkimäärät kasvavat. Samalla nyt vallitseva ilmapiiri on vaarassa kadota.
Toistaiseksi vielä tien varrella ei ole kuin viidakkoa, vesipuhveleita, riisipeltoja ja pari pikkukylää, joiden lapset heiluttavat kilpaa oudoille ulkomaalaisille. Ja jälleen olimme aallolla lähes yksin. Joelilla on uskomaton taito valita spotit niin, että saamme surffata rauhassa.

Sen olen myöskin oppinut, että välillä on vain pidettävä välipäivä. Kun lihakset huutavat kuolemaa, naama helottaa auringosta, vaikka kuinka tunkisi siihen suojakertoimet ja sinkit, ja silmät muistuttavat punaista liikennevaloa, yksikin lepopäivä helpottaa kummasti. Silloin voi esimerkiksi lähteä mukaan veneeseen ja kuvailla muita. Tässä hieman kuvia eri spoteilta (Rock Island, Daku).

-Kaisa

You learn that sometimes the gods of surfing are with you and sometimes against. I got stuck with my surfing for at least a week, I just sucked totally and was terribly frustrated. What the situation needed was, that Joel, our guide, came back from the competition trip and took us to Pansukian spot with nobody else but perfect waves. I guess you need a one good session to get back your confidence. 

Other thing I've learned is, that sometimes you just need your day off. And then you can for example take photos of the other surfers. Here some shots from different spots (Rock Island, Daku).



Joel, Rock Island
Joel at Rock Island
Rock Island
Katso surffarin loikkaa
Surfer going to the water
Kaisa Dakun aallolla/ Photo by Junrey
Kaisa taking a wave at Daku
Lee vie surf joogan uudelle tasolle/Photo by Junrey
Lee takes surf yoga to a whole new level
Daku/Photo by Junrey
Iloinen paikallinen tulee vihaisen turistin eteen/Photo by Junrey
Happy local drops front of angry tourist
Vihainen turisti ohittaa yläkautta/Photo by Junrey
Angry tourist overtaking happy local 
Rock Island

Joel näyttää vaadittavan osaamistason jotta pääsee jatkokurssille
Joel doing head stand on small board
Rock Island
Kulahtanut hippi suffikoululla
Over aged hippie at surf school

6 kommenttia:

  1. Todella hienon näköistä! Olis kiva kuulla vähän tarkempaa infoa hintatasosta eli safkat, majoitukset ja surffaus sisältäen matkat spoteille? Miten helppo tuolta olis saada esim. jotain osa-aikaista duunia vaikka vaan ruokaa ja majoitusta vastaan? Miten pitkään tuota viisumia pystyy pidentämään kerralla? Hieno blogi surffauksesta ja reissauksesta muutenkin!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kommentoit! Majoituksen suhteen hintataso vaihtelee riippumattomajoituksesta( n.200-300 pesoa) pariin hienoon resorttiin. Me ollaan majoituttu parissa paikassa, Pesangan Surf Campilla rivitalohuone, jossa kylmä suihku ja kiva etuterassi + aamiaianen maksaa n. 1000 pesoa, ilmastoinnilla ja lämpimällä vedellä vähän enemmän. Jos on pidempään, saa aika helposti diilejä tehtyä. Safkat on n 200 Pesoa/hlö jos syö paikallisten kuppiloissa, resort-rafloissa syö noin 400 pesoa per hlö. Pizza on 250 pesoa. Surffiopas maksaa noin 300 pesoa /hlö per keikka. Laudan vuokra on noin 250-300 pesoa/ päivä jos on pidempään. Veneet spoteille paikasta riippuen150-500 pesoa per hlö. Motskari 250-300 pesoa päivä. Nämä siis tämän hetkisiä hintoja. Isommilla Surf Campeilla on nuoria ulkomaalaisia töissä, lähinnä jonkinlaisina managereina. Eli ainakin Buddha, Kermit ja Turtle vois olla sellasia.Viisumia voi pidentää käsittääkseni jopa 6kk. Jokainen pidennys maksaa. Kandee tarkistaa esim Filippiiniseuran sivuilta. Me tehdään varmasti joku vinkkipostaus vielä Siargaosta. Johon laitetaan tarkemmin majoituksia, ruokia ja yhteystietoja, samaan tapaan kuin Penichestäkin.Ja jos tulee jotakin kysymyksiä niin kysele ihmeessä. Meillä saattaisi olla yksi vinkki duunijuttuun, laita meiliä jos kiinnostaa!

    VastaaPoista
  3. Moiii! Toimistkohan tää kommentointi nyt. :) Olihan siellä myös magee surffikuva Kaisasta! Sorry kehuin vaan Leen surffia aiemmin, kun tuo kuva Kaisasta ei halunnut näyttäytyä mulle aiemmin. Mahtavaa surffausta molemmilta! :)
    ps. Täällä kärvistellään flunssassa ja odotellaan vuoden (surffin kannalta) masentavinta ajankohtaa. Eli joulua ja vuodenvaihdetta, kun aallot minimalisoituu… Mutta ehkä ennen sitä saadaan vielä muutama swelli. (y)

    VastaaPoista
  4. Laitoin Siargao-duunihommia koskien jonkun hangouts-viestin, kun ei tuo google+ mitään mailiosoitetta antanut kirveelläkään :) Voin laittaa kyllä mailiakin jos vaan löytyis osoite jostain..

    VastaaPoista
  5. Meillä ei ole käytössä google+ vaikka Google kuinka yrittää tuputtaa sitä.
    Mailia voi laittaa osoitteeseen: progettoviaggiosurf@gmail.com

    VastaaPoista
  6. Tiina: Kiitos kiitos! Kyllä täällä Siargaolla oikeesti tullu sellanen fiilis että on edistynyt oikeesti... Tsemppiä sinne Nosaran talveen ja buenas olas!

    VastaaPoista