Vinkkejä Siargaolle

Palaamme vielä sen verran saarelle, että tässä hieman omaan kokemukseemme perustuvia vinkkejä Siargaolle. Niitä ei netistä suomeksi paljoa löydy, joten ehkäpä näistä on apua jollekkin!

Saapuminen:
Siargaoon pääseen suoraan lentäen Cebun kautta CebuPacificilla. Toistaiseksi lentoja ei ole joka päivä, kuulemma ensi vuonna alkavat suorat lennot Manilasta. Siargaon kiitorata on lyhyt, joten lentoja perutaan silloin tällöin sään takia. Ei siis kannata hirveän tiukaksi vetää aikataulua pois lähdettäessä. Toinen vaihtoehto on lentää Surigaoon, joka sijaitsee Mindanaon saarella. sieltä tulee ainakin Fortune Angel- niminen laiva Dapaan. Matka kestää säästä riippuen 2,5-3,5 tuntia. Jos on vähänkin enemmän aaltoja, niin paikalliset saattavat alkaa rukoilemaan ja itkemään, sitä ei kannata pelästyä. Monet ovat uimataidottomia ja ehkä ensimmäistä kertaa matkalla toiselle saarelle.

Lentokentältä sekä Dapasta on molemmista noin puolen tunnin matka General Lunaan, jonka lähellä sijaitsee kuuluisin, Cloud 9, surffispotti ja näiden kahden ympäristössä tällä hetkellä suurin osa majoituksesta. Matkan voi tehdä pikkubussilla eli vanilla tai tricyclolla eli kolmipyöräisellä mopolla. Molempia on saatavilla aina laivan tai lentokoneen saapuessa. Myös majapaikka järkkää kyydin pyydettäessa ja hinta on sama eli 300 ps/hlö.

Saaren tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Sama, rauhallinen tunnelma, oli myös aalloilla. Paikallisten kanssa oli mukava jutella ja kysellä neuvoja. Paikalliset myös antoivat aaltoja eivätkä olleet niin tarkkoja vaikka joku aloittelija joskus droppaakin eteen.

Majoitus:
Vaihtoehtoja on luonnollisesti paljon, mutta näistä meillä kokemusta:
-Pesangan Surf Camp
Simppelit huoneet rivitalossa, joissa kiva ulkoterassi sohvalla ja riippumatolla. Huoneissa voi valita joko ilmastoinnin tai tuulettimen. Ilmastointihuoneissa on myös lämmin vesi (meidän kämpässämme tosin ilmastointi piti niin kovaa meteliä että sitä ei voinut pitää päällä, toisaalta tuuletin riitti ihan hyvin, eli jos kestät kylmää vettä niin kannattaa ottaa halvempi kämppä). Aamiainen tuodaan omalle terassille. Pesanganiin on juuri valmistunut myös asiakkaille tarkoitettu keittiö jossa voi itse kokata.
Kaikin puolin viihtyisä paikka josta 50m takapihan kautta kivalle rannalle.
Hinnat vaihtelevat sen mukaan kauanko on, onko ilmastointi ja sisältyykö aamiainen. Me taisimme maksaa 1200 ps/vrk aamiaisella ja ilmastoinnilla.

- La Luna
La Lunan omistavat samat Agudon veljekset kuin Pesanganin. Huoneet ovat hieman tasokkaampia kuin Pesanganissa. Niissä on puulattia ja lämmin vesi sekä ihan ok suihku. Huoneissa on myös terassi riippumatolla.
Lunassa maksoimme 1600/vrk aamiaisella.

Kannattaa tsekata myös Matanjak. Se on La Lunan vieressä ja saman veljessarjan pyörittämä, tarjoaa samantyylistä majoitusta, sijoittuu hinnassa Pesanganin ja Lunan väliin.

Halvimmillaan GL:ssä hostellimajoitusta saa hintaan 200 ps/yö, mutta laadusta emme osaa sanoa.

Ruoka:
-Lalays BBQ
Paras barbeque meidän mielestämme oli General Lunan keskustan rannassa Boulevardilla sijaitseva Lalays. Loistavaa lihaa ja kalaa ja halvalla. Paikka on tosi suosittu, joten kannattaa mennä kuuden maissa. Myöhemmin ruoka saattaa loppua kesken. Illallisen jälkeen voi siirtyä jatkamaan iltaa johonkin rannan monista karaoke-kojuista.

Myös muita grillipaikkoja on GL:n ja Cloud 9 välisen tien varressa. Niillä ei ole välttämättä nimeä, mutta jos näkee että grillaus on vauhdissa ja porukkaa syömässä, niin kannattaa mennä kokeilemaan. Possun kyljys ja kana ovat aina varmoja valintoja mutta myös suolta ja kivipiiraa on tarjolla.

-La Luna
La Lunassa on hyvä ja suhteellisen edullinen ruoka. Sekä paikallista että mm. burgereita ja pastoja. Kun  Lunan kokki Perou tekee kinilawta päivän erikoisuutena, kannattaa ehdottomasti pysähtyä.

-Aventino's pizza
Edullista ja ihan ok pizzaa nopeasti. Meidän otantamme mukaan ruuan saaminen mahdollista 15 minuutissa eli nopein suoritus koko saarella. Me kävimme enimmäkseen GL:n ja Cloud 9 välisessä paikassa, mutta toinen Aventino's löytyy myös GL:n keskustasta.

Surffi:
-Vuokraus:  Vuokrasimme lautoja monesta eri paikkasta, sillä vaihdoimme molemmat lautaa aika monta kertaa. Vuokraamot lisääntyvät kokoajan ja jos ei haluamaansa lautaa löydy ekasta paikasta niin kannattaa jatkaa etsimistä. Hippieltä Cloud 9:n läheltä vuokrattiin muutama lauta. Hinnat liikkuivat akselilla 250 ps -500 ps/ päivä. Pitkälle vuokra-ajalle saa hyvän diilin. Myös myynnissä on aika paljon shortteja.

-Opas/ opettaja: Varsinkin alkuun on hyvä olla joku, joka näyttää spotteja ja varsinkin auttaa ymmärtämään milloin kannattaa mennä mihinkin spotille. Tuulen, vuoroveden ja virtauksien yhdistelmää on ainakin tällaisen sunnuntaisurffarin suhteellisen vaikea ymmärtää. Me saimme Hippie's surfshopin kautta kontaktin Joeliin, ja päädyimme surffaamaan hänen kanssaan suurimman osan ajasta. Joel tuntee spotit ja onnistui ainakin meidät usein viemään myös suhteellisen ruuhkattomille spoteille, aika montaa kertaa olimme ihan keskenämme, joka on aika uskomatonta. Loistava kaveri ja voimme suositella! Hänet löytää siis Hippie'sin kautta tai kyselemällä ympäriinsä paikallisilta surffareilta.

La Lunaa, Matanjakia ja Pesangan Surf campia pyörittävät veljekset tarjoavat myös opastusta ja opetusta. Vaikka ei haluaisi opea, voi heidän joukkoonsa aina liittyä, jos asuu kyseisissä majapaikoissa. Mukavaa porukkaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kuin venemaksu. Hyvää on se, että joku päättää puolestasi mihin kannattaa mennä eikä tarvitse maksaa opesta jos ei sellaista tarvitse, mutta silti ei tarvitse mennä yksin. Joskus huonoa se, että porukka saattaa olla aika iso.

Spotit:
Nämä ovat siis meidän maallikkokokemuksiamme spoteista. Joku pro on varmasti ihan eri mieltä…Spoteista löytyy kohtalaisen vähän tietoa netistä, lukuunottamatta Cloud 9:a. Cloud 9:n rannassa päivystää sekalainen joukko tyyppejä jotka tarjoutuvat oppaiksi. Meillä ei ole omaa kokemusta mutta kuulemma ei voi olla varma minkälainen "opas" osuu kohdalle. Parasta on kysyä opasta jostain vuokraamosta.

-Cloud 9: Tästä Siargao on surffimaailmassa kuuluisa. Toistaiseksi ei vielä meidän heiniä. Ehkä pienellä kelillä olisi voinut mennä koittamaan, mutta matala riutta ei oikein houkutellut. Maailman luokan aalto.

-Quicksilver: Edellisen vieressä oleva samantyylinen nopea aalto, mutta hieman helpompi. Usein jengi selittää että on surffannut Cloud 9:llä, mutta ovatkin olleet täällä. Hyvällä kelillä varmasti kiva, me olimme ehkä liikaa laskuveden aikaan aluksi. Pääsee melomaan suoraan laiturilta.

-Stimpy's: Usein mereltä tulevalta (jostakin tietystä suunnasta puhaltavalta..) tuulelta suojassa. Pitkä, usein hidas vasuri. U-pe-at maisemat. Leen suosikki ja miksei Kaisankin. Pääsy veneellä Cloud 9:stä.
Itse pidin kovasti siitä että aallolla oli oikeasti aikaa olla ja nauttia.

-Rock Island: Stimpyn viereinen spotti. Paikka on hieman ennen Stimpyä olevan saaren edustalla. Paikka tarjoaa välillä isoa aaltoa. Lee surffasi siellä toistaiseksi isoimman aaltonsa. Ongelmana on se että riutta madaltuu nopeasti joten jos ei saa aaltoa vaan joutuu valkopyykkiin niin luultavasti löytää itsensä lantion syvyisestä vedestä, terävien korallien seasta. Toimi parhaiten laskuveden aikaan. Usein ruuhkainen.

-Dako: Kiva leppoisa aalto Dako-saaren edessä. Hyvällä kelillä aika pitkä right. Keskivertosurffarin  suosikki, eikä ihme. Voi olla ruuhkainen. Pääsy veneellä Boulevardilta.

- kerran olimme myös Dako- saaren päädyssä ns. secret spotilla, joka kuulemma yleensä on tosi iso, mutta swellin ollessa pienimmillään toimi hyvin. Ja jälleen kerran olimme siellä nelistään...

Pansukian: Yksi parhaita surffikertoja meillä oli Pansukianilla. Ei muita surffareita ja  meille hyvän kokoinen, pitkä, lasinen aalto. Vaatii oikeat olosuhteet toimiakseen, muuten voi olla ihan flat tai sitten tosi iso. Jostain syystä koulut eivät siellä tunnu käyvän, johtuukohan vähän pidemmästä venematkasta? Pääsy veneellä Boulevardilta.

- Pesangan: meille jäi hieman epäselväksi näiden hautausmaan edessä olevalla riutalla sijaitsevien spottien erot. Toimii ilmeisesti paremmin laskuveden aikaan, me olimme kerran nousuvedellä ja ainakin Kaisalle oli hyvä spotti totutella isompiin aaltoihin silloin, koska aallot olivat hitaita, eivätkä kovin voimakkaita, vaika kokoa olikin.

Salvasion: Puolen tunnin mopomatkan päässä GL:stä on pieni Salvasionin kylä. Spotille kannattaa lähteä jo ajomatkan takia. Suojaisen sijaintinsa vuoksi toimii usein silloin kun moni muu spotti on sekaisin tuulen takia. Salvasionista mennään ihan lyhyt matka veneellä spotille.

Hawaian Jack: Nopea, kohtalaisen vaikea aalto, Matanjakin ja La Lunan edessä. Venematka on melko lyhyt. Kävin pari kertaa mutta aalto ei erityisesti, ainakaan niillä kerroilla, ollut parhaimmillaan. Joku toinen, toiseen aikaan on varmasti kanssani eri mieltä.

Guian: Spotti GL:stä etelään joka toimii hankalissa tuuliolosuhteissa ( älkää kysykö millaisissa) kun muut eivät. Useita aaltoja, sekä leftiä että rightia. Aallot ovat lähellä rantaa vaikka kyseessä onkin riutta ja helposti joutuu rannan kivikkoon, jos aalto ei mene nappiin. Usein paljon paikallisia pikkupoikia, koska perille pääsee mopolla. Kaisan inhokkispotti, ei mene muutakuin äärimmäisessä hädässä. Käytännössä jokainen aalto loppuu siihen että jalat kolisee teräviin kiviin.


Muuta:
Jooga:
Hippie's surf shop in omistaja, luonnollisesti nimeltään Hippie, pitää joogatunteja Cloud 9 edessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa. Ajat kannattaa tarkastaa kaupasta. Todella makea paikka joogata ja kivaa perusjoogaa. Joskus Hathaa ja joskus Vinyasa- tyylistä. Tunnit sopivat sekä aloittelevalle joogille ( kuten meidän pojat Lee ja Timo) ja myös enemmän harrastaneelle.

Jungle disco:
Siargaolle ei varsinaisesti kannata lähteä bilettämään, mutta jos siellä on kannattaa käväistä Jungle discossa joka nimensä mukaisesti on disco viidakossa.

-Kaisa

Cloud 9 ja Hipin jooga
Cloud 9 and Hippies yoga

Aurinko nousee viiden jälkeen
Sun is rising after 5 am

Välipalaa surffin jälkeen: cassavaa kookoskastikkeessa
Snack after surf, cassava with coconutsauce

Salvasionin aalto veneestä
Wave in Salvasion from the boat

Leellä on ongelma, Salvasionin kylä taustalla
Lee with village of Salvasion in the background.

Tällä kertaa suurin osa kuvista räpsitty Iphonella, joten laatu vähän niin ja näin...

Visiitti Manilaan

Pitkähkön saarella oleilun jälkeen pääsimme siis lähtemään ongelmitta Siargaolta Cebulle. Cebulla sitten matkanteko tökkäsi hetkeksi, sillä Manilan lentokentän tutka oli rikki ja sinne ei päässyt lentämään. Odottelimme ensin koneessa ja sitten pääsimme takaisin terminaaliin odottelemaan. Olimme palanneet koneeseen ja valmiita lähtöön, kun kuulutettiin, että neljä matkustajaa eivät olleet palanneet koneeseen, joten heidän matkalaukkunsa pitää poistaa. Yli neljän tunnin odottelun jälkeen pääsimme viiimein lähtemään pikku pyrähdyksellemme kohti Manilaa.

Manilassa meillä oli kaksi päivää aikaa. Ensimmäisen päivän varasimme ostoksille. Toisemme tuntien tiesimme, että siitä tulisi vaikeaa, mutta Japania varten oli ostettava vaatteita. Lämpötilat kun kieppuivat Tokiossa kymmenen asteen tienoilla. Toiseksi suurin osa vaatteistamme haisi sen verran tymäkästi homeelle tai oli rikki, että kaupungissa niiden käyttö olisi ollut varmasti vaivaannuttavaa, vaikka saarella ne menettelivät ihan hyvin. Oli ostettava esimerkiksi sukkia, joita emme olleet käyttäneet kuukausiin. Kummallista kyllä, maassa jossa ei tunneta talvea, on kuitenkin mahdollista ostaa kaupoista talvivaatteita.

Toisena päivänä meillä oli treffit Siargaon tuttujemme, Manilalaisten Nickin ja Tatan kanssa. Tytöt olivat varanneet pöydän värikkääseen Café Juanitaan. Se on kuuluisa filipino-ruuasta, joka muistuttaa kotona tehtyä. Kuulemma ulkomailla asuvat sukulaiset viedään aina sinne syömään, kun tulevat Manilaan.  Söimme valtavan määrän annoksia, sillä meidän piti maistaa kaikkea mahdollista. Ruoka oli loistavaa ja seura hauskaa, joten aikaa vierähti muutama tunti. Lounaan jälkeen emme jaksaneet kovin paljoa nähtävyyksiä katsella. Hotellimme oli Makatin kaupungin osassa ja Manilassa liikkuminen vie paljon aikaa. Kävimme siis Ayala-museossa, Makatissa, ja se oli ihan hyvä valinta. Ainakin selvensi vähän Filippiinien historiaa.

Näimme tietysti Manilaa vain vähän, ja niitä ruusuisempia alueita, mutta niiltä osin se oli paljon rauhallisempi, amerikkalaisempi ja siistimpi, mitä kuvittelimme. Liikenne oli järkevää liikkumista eikä mitään Jakartan kaltaista kaaosta.

-Kaisa

After Siargao we spent two days in Manila. The first day had to be dedicated to shopping which we both hate. We just had to buy clothes for Japan as the temperature was hailing around ten grades there. Also, most of our stuff smelled like mold and had holes, so we knew that we wouldn't feel that comfortable in the city. 

The second day we had a lunch date with two Manila girls we had met in Siargao. Nicki and Tata took us to Café Juanita restaurant and we had some good philippino food in super fun company. After that long a delicious lunch we were pretty tired and not so much in the mood for sightseeing, so we just wandered around in Ayala museum in Makati.

Joulu on saapunut Manilaan
It is christmas time in Manila

Tata ja yksi ruuista
Tata and one of the dishes 

Nicki

Perhepotretti
Family portrait

Me
Us

Lähdön tunnelmaa- miten aikuisesta ihmisestä tulee sentimentaalinen hölmö

Eilen lähdimme Siargaolta kohti Manilaa. Jännitimme koko aamun, pääsemmekö lähtemään, sillä kone ei laskeudu lyhyelle kiitoradalle, jos sataa, on liikaa pilviä ja tai tuulee kovaa. Kolme päivää sitten saaren yli pyyhälsi säärintama Queenie, joka meidän silmissämme näytti kyllä ihan kunnon myrskyltä. Rannan palmumökeistä ihmiset muuttivat sukulaistensa tiilitaloihin suojaan, kuulemma suojaan putoilevilta kookospähkinöiltä. Myrskyn jälkeen ilma oli ollut epävakainen, ja vielä aamulla baarin tytöt olivat sitä mieltä että emme varmaan pääse lähtemään.

Hyvästelimme paikallisia tuttuja ja olimme molemmat pala kurkussa. Oli jotenkin hämmentävää, että lähtö teki meihin niin suuren vaikutuksen. Siargaolta lähteminen oli yksinkertaisesti ihan perseestä.
Matkalla lentokentälle toivoimme tosissamme, että oikeasti pääsisimme lähtemään, kukaanhan ei sillä hetkellä vielä tiennyt, onnistuuko se. Ajatus paluusta General Lunaan ja sitten lähtemisestä uudestaan, tuntui todella ahdistavalta.

Mietimme ihmeissämme, mistä tuo voimakas reaktio johtui? Liittyikö se siihen, että vuosi alkaa olla lopuillaan, vai siihen, että tapasimme niin vilpittömiä ja aitoja ihmisiä, jotka saivat meidät tuntemaan olomme osaksi yhteisöä? Vai oliko kyse siitä, että luopuminen päivittäisistä surffireissuista veneellä turkoosin veden päällä ja paljasjalkaelämästä siihen täydellisesti sopivassa ympäristössä, tuntui liian julmalta?

Yhtä kaikki, Siargaosta tuli meille paikka, johon paluuta aloimme välittömästi odottaa sieltä lähdettyämme.

-Kaisa

Matkaa on takana 11 kuukautta. Toisella tavalla ilmoitettuna matkaa on jäljellä enää 3 viikkoa. Jälkimmäinen asia saattaa olla syyllinen siihen että lähtiessäni General Lunasta jouduin pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmastani. Tai sitten syyllinen tunnekuohuun oli Siargao itse. Oli syy kumpi tahansa niin sieltä pois lähteminen oli vaikeaa. On inhottavaa pelätä, että sinne palaaminen saattaa olla pettymys. Paikka kehittyy huikeaa vauhtia ja ne kaikki, pienet mahtavat asiat, jotka tekivät Siargaolla olemisesta meille erityisen hienoa saattavat kadota. Saattaa olla, että ensi kerralla paikalla on enemmän liikennettä, muutamia isoja hotelliresortteja on ilmestynyt rantaan, aalloilla on ruuhkaisempaa. Luultavasti paikalliset ovat alkaneet kyllästymään turisteihin eikä heidän suhtautumisensa ole yhtä välitöntä kuin nyt. Tietenkin tuo kaikki on hyvä juttu yhteisölle. He saavat enemmän tuloja ja pystyvät kehittämään koulujaan ja ehkä rakentamaan paremman sairaalan. Toivoisi, että lisääntyvästä rahavirrasta jäisi entistä enemmän myös paikallisille, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhä useampi pystyisi rakentamaan myrskyn kestävän tiilitalon.

Siargao on juuri se syy miksi tälle reissulle lähdettiin. Halusin paikkaan jossa saa surffata, tavata leppoisia paikallisia ihmisiä ja oppia jotain heidän keittiöstään. Oli hienoa käydä kuolleen tädin synttäreillä, oli mahtavaa päästä häihin, joissa oli älytön meno päällä ja takapihan kokki opetti minulle miten tehdään raa`asta tonnikalasta kinilawta. Oli hauskan ärsyttävää tutustua erilaisiin asioiden säätäjiin, jotka lähinnä onnistuivat sotkemaan kaikki mahdolliset asiat. Pidin siitä, että sain uusia ystäviä niin sieltä kuin Suomesta. Joskus näköjään pitää matkustaa kauas jotta saa uusia ystäviä läheltä.

Yksinkertaisesti Siargao oli itselleni loistava paikka, jonne haluan palata. Jollekin toiselle, toisella hetkellä, paikka saattaa olla vain yksi kaunis saari muiden joukossa. Minulle se on ennen kaikkea sitä mitä tältä matkalta alun perin odotin.

-Lee-

We hated leaving Siargao. Probably because we really loved the island and we got to know nice local people who introduced us to the culture and food and the way of life in Siargao, making us feel at home on the island. The future shows how the things will change there. We just hope that, if and when, the amount of tourists grows, the locals will get their part of the income.
We know for sure that we'll be going back. As soon as we can.

Paikallinen kauppa.
Local shop.

Leikkikenttä ja lasten kuljettamista pyörällä
Play ground and kids transportation with bicycle

Leikkikenttä ei taida ihan täytää kaikkia turvamääräyksiä.
Play ground won´t fit with in all safety regulations in EU. 

Takapihan ruoka ja vene
Back yard food and a boat

Terveysasema
Health center

Paikallisia asumuksia
Local houses

Myrsky, toivottavasti talot kestivät tuulen ja sateen
Storm.  Hopefully all the houses resisted the wind and the rain

Cloud 9 pilvisenä päivänä
Cloud 9 at cloudy day

Ihana päivä
Lovely day

Ruuhkainen lähiranta
Not so crowded beach near by us

Elämää pellossa

Eilen Facebookin sivupalkkiini ilmestyi mainos uusista talvimekoista. Illalla kävimme syömässä viereisen Surf Campin ravintolassa, ja käsiini osui ruokaa odotellessa Glamour-niminen naistenlehti, jossa esiteltiin muun muassa kauden must kosmetikkatuotteita. Tämä sai miettimään sitä, miten monesta arkipäiväisestä asiasta on vieraantunut matkan aikana. Ensimmäinen asia ovat tietysti vaatteet. Kun käyttää 11 kuukautta samoja vaatteita, ne a) alkavat mennä rikki b) ei tule mietittyä kovin paljoa sitä, mitä laittaa päälle. Yleensä se on se, mikä on ehjä tai vähiten likainen. Muita kenkiä kuin flip flopeja ei olla pidetty kuukausiin. Niiden kanssa on ollut epäonnea viime aikoina, ensin pudotin yhden Cloud Ninen laiturilta mereen ja toisena iltana jouduin palaamaan kämpille paljain jaloin, koska koirat olivat piilottaneet toiset sandaalini ruokapaikan pihalle. Sain kyllä nämä takaisin parin päivän päästä, hampaanjäljillä koristeltuna.

Olen meikannut viimeisen kuuden kuukauden aikana ehkä kaksi kertaa, ja tarkoitan tällä ripsivärin laittoa.
Kosmetiikka on muutenkin kutistunut aivan minimaalliseen, yllättävän vähällä tulee toimeen. Aurinkorasva ja hyttysmyrkky ovat tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä.Ylipäätänsä peiliin ei kovin paljoa ole tullut katseltua. Edelleen naureskelemme Leen Dolce & Gabbanan tuoksua, se on mukana vieläkin, ehkäpä Tokiossa tulee viimein tilaisuus ottaa se käyttöön. Sen sijaan miehille parranajon jälkeen tarkoitettua, kallista Kiehl's merkkistä viilennysvoidetta, on tullut laitettua esimerkiksi palaneisiin pakaroihin. Kampaajalla olen käynyt vuoden aikana kerran, ja kuten kuvista on näkynyt, Lee ei kertaakaan. Kaikki tämä on luonnollisesti kovin vapauttavaa. Mietimme tosin, että on ehkä pakko ostaa jotakin uutta vaatetta Manilasta ennen Tokioon menoa, ettei meitä kärrätä suorinta tietä johonkin roskikseen. Vähän oikein jännittää paluu sivistyksen pariin.

Luin tänään myös Tuomas Vimman kolumnia Hesarin verkkosivuilta jossa hän totesi, että kaikkeen tottuu paitsi kiukaalla istumiseen. Meillä on tällä hetkellä ihan luksuskämppä. Muutimme edellisestä kivasta paikasta homeen takia. Sen sijaan jatkuvaan muurahaisarmeijaan kylpyhuoneessa ( kunhan pysyvät kaukana läppäristäni!), läikikkäisiin pyyhkeisiin ja lakanoihin ( Ne tuoksuvat puhtaalle!) ja kaikenlaisiin omituisiin suihkuratkaisuihin tottuu helposti. Tällä hetkellä meillä on lämmin vesi saatavilla, pientä arjen luksusta. Millaiseltahan se oikein tuntuu kun  kaikki toimii ja on siistiä ja ehjää?

-Kaisa

When traveling for a long time you realize how few things you actually need. You wear always the same clothes, I haven't been wearing any make up for months and we been walking around only with flip flops lately,. You really don't even need a mirror. 
I have had one hair cut this year, Lee has had none, as it shows from the pics.
I guess we'll have to buy some new clothes before heading to Japan. Otherwise we'll look really suspicious. A funny thing is that Lee still has his Dolce & Gabbana fragrance with him, maybe he'll get to use it for the first time in Tokyo:).

Joka päivän asu ja make up: Sinkki naamassa, hyvin palvelleet shortsit ja uusi lycra kun vanha putos mopon kyydistä johonkin viidakkoon. Jalat mustelmilla.
Every days outfit

Mies palmun alla
Under the palm tree

Hengailua Loka baarissa
Hanging around at Bar Loka

Surffia, surffia

Surffattu on. Se säätelee elämää täällä ja sen mukaan mietitään mitä muuta tehdään päivän aikana, vai jaksetaanko mitään. Molemmat ovat oppineet paljon ja ennen kaikkea sen, että välillä surffin jumalat ovat puolesta ja välillä vastaan. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että taudin jälkeen kärsin ihmeellisestä klikistä. Olin juuri vaihtanut laudan pienempään, shortboardin malliseen, ja ensimmäinen kerta oli ollut hyvä ja olin aivan innoissani. Sitten yhtäkkiä mikään ei osunut kohdalleen. Satuimme ruuhkaisille spoteille ja tuntui etten uskalla ottaa omaa paikkaani aalloilla. Ainakin viikko oli yhtä tuskaa.

Sitten oppamme Joel tuli kisoista takaisin ja onnistui viemään meidät uudelle spotille, Pansukianille, niin, että siellä oli meidän lisäksemme kaksi muuta surffaria ja ainakin minulle täydellinen aalto. Homma alkoi jälleen sujua ja nyt taas hymyilyttää. Tänään ajelimme puolisen tuntia pikkuteitä Salvasionin kylään ja siellä olevalle aallolle. Jälleen kerran mietimme sitä, kuinka onnekkaita olemme, kun tulimme tänne nyt. Tulevaisuudessa Siargao varmasti kehittyy ja väkimäärät kasvavat. Samalla nyt vallitseva ilmapiiri on vaarassa kadota.
Toistaiseksi vielä tien varrella ei ole kuin viidakkoa, vesipuhveleita, riisipeltoja ja pari pikkukylää, joiden lapset heiluttavat kilpaa oudoille ulkomaalaisille. Ja jälleen olimme aallolla lähes yksin. Joelilla on uskomaton taito valita spotit niin, että saamme surffata rauhassa.

Sen olen myöskin oppinut, että välillä on vain pidettävä välipäivä. Kun lihakset huutavat kuolemaa, naama helottaa auringosta, vaikka kuinka tunkisi siihen suojakertoimet ja sinkit, ja silmät muistuttavat punaista liikennevaloa, yksikin lepopäivä helpottaa kummasti. Silloin voi esimerkiksi lähteä mukaan veneeseen ja kuvailla muita. Tässä hieman kuvia eri spoteilta (Rock Island, Daku).

-Kaisa

You learn that sometimes the gods of surfing are with you and sometimes against. I got stuck with my surfing for at least a week, I just sucked totally and was terribly frustrated. What the situation needed was, that Joel, our guide, came back from the competition trip and took us to Pansukian spot with nobody else but perfect waves. I guess you need a one good session to get back your confidence. 

Other thing I've learned is, that sometimes you just need your day off. And then you can for example take photos of the other surfers. Here some shots from different spots (Rock Island, Daku).

Joel, Rock Island
Joel at Rock Island

Rock Island

Katso surffarin loikkaa
Surfer going to the water

Kaisa Dakun aallolla/ Photo by Junrey
Kaisa taking a wave at Daku

Lee vie surf joogan uudelle tasolle/Photo by Junrey
Lee takes surf yoga to a whole new level

Daku/Photo by Junrey

Iloinen paikallinen tulee vihaisen turistin eteen/Photo by Junrey
Happy local drops front of angry tourist

Vihainen turisti ohittaa yläkautta/Photo by Junrey
Angry tourist overtaking happy local 

Rock Island

Joel näyttää vaadittavan osaamistason jotta pääsee jatkokurssille
Joel doing head stand on small board

Rock Island

Kulahtanut hippi suffikoululla
Over aged hippie at surf school

Surigao ja viisumin pidennys

Kun lähdimme Filippiineille, meillä oli ajatuksena tulla ensin tänne Siargaolle ja suunnata sitten Pohjois-Filippiineille Luzonin saarelle.

Siargao on kuitenkin saanut meidät toisiin ajatuksiin. Kyse on tietysti myös matkaväsymyksestä, mutta ennen kaikkea siitä, että täältä ei haluaisi lähteä pois. Niinpä päätimme nauttia tästä kuun loppuun saakka ja lentää Manilaan vasta kun on aika lähteä kohti Japania, viimeistä kohdettamme tällä reissulla.

Filippiineille tultaessa saa suomalainen viisumin 30 päiväksi, ja se olisi mennyt meillä umpeen ensi viikolla. Niinpä suuntasimme Surigaoon Mindanaon saarelle viisuminpidennysretkelle.

Matka alkoi 4:30 aamuyöstä, kun hyppäsimme motskarin selkään, ja aloimme posottaa kohti Dapaa. Joskus alkuvuodesta matka viidakon halki pimeässä olisi saattanut jännittää, nyt se oli aivan arkipäiväistä. Auringon noustessa saavuimme Dapaan, josta nappasimme mukaan tuoreita leivonnaisia ja suuntasimme Fortune Angel nimiseen paattiin, joka lähti 5:45 kohti Surigaota. Laivamatka kesti noin 2,5 tuntia ja sen verran nukutti, että vaikka penkit eivät olleet kovin mukavat, torkuimme koko matkan ajan.

Surigao on veikeä kaupunki. Siellä on yli 100 000 asukasta, mutta se näyttää aika samanlaiselta hökkelikylältä kuin Dapakin. Kaupunki on täynnä tricycloja ja niillä on helppo liikkua paikasta toiseen muutamalla pesolla. Immigration office löytyi siis helposti. Olimme lukeneet netistä juttuja siitä, miten viisumin pidennystä hankittaessa on syytä pukeutua hyvin ja mukana pitää olla yhtä sun toista. Tämä ei pätenyt Surigaossa. Kun pölähdimme sisään, meidät otettiin vastaan erittäin ystävällisesti ja koko homma ei vienyt puolta tuntia kauempaa. Kun lomakkeessa kysyttiin filippiiniläistä suosittelijaa, meidän käskettiin laittaa nimet toistemme papereihin. Meillä on toki täkäläisiä kavereita, mutta emme tiedä kenenkään koko nimeä. Tristan niminen virkailija vakuutti, että hänen nimikirjoituksellaan varustetulla lisäviisumilla ei takuulla ole ongelmia lentokentällä. Ja hieno se nimikirjoitus olikin.

Kun puhuimme Siargaolla Surigaoon menosta, kaikkien ensimmäinen kommentti oli: Siellä on Jollibee. Jollibee on siis Aasialainen mäkkärin vastike. Tokihan meidänkin piti sinne sitten poiketa syömään, jotta tiedämme mistä puhutaan. Olin suunnitellut muutamia päivittäistavarahankintoja, mutta olin ollut hieman liian optimistinen, eli palasin tyhjin käsin.

Kovin kauaa emme ehtineet cityelämästä nauttia, sillä laiva takaisin Dapaan lähti 11:45. Tällä kertaa olimme fiksumpia ja varasimme paikat yläkannelle. Ulkoilmassa matkustaminen on aina mukavampaa ja näki myös vähän maisemia. Aika monta autiota biitsiä matkan varrelle jäi.

-Kaisa

We decided to stay in Siargao until the end of month, so we had to go to Surigao to extend our visa. Surigao is situated in the Mindanao main island. We left home at 4:30 am and drove to Dapa. The boat left at 5:45. The boat ride took about 2,5 hours. The whole visa extension project was really easy and was done in half an hour. So we had two more hours time to explore Surigao. It's a bit bigger town but looks a lot like Dapa. You can get easily around by tricyclo. After long time in the village, it felt like a big and busy place.

Keskustan vilkas risteys
Busy crossing at the center

Kaupungilla liikutaan tricycloilla
People move around with tricycloes

Tricyclossa on tunnelmaa
Viev from passenger's side

Kuljettaja työn touhussa. Huomaa vaihtoraha.
Driver doing his job. Note exchange money.

Munan myyntiä
Egg seller

Tavarataloissa on käynnissä täysi jouluhulina.
Supermarkets have already Christmas going on.

Minkä väriset joulupallot sitä ostaisi?
What would be right colour for christmas lights?

Kalastaja ja lapset päivähoidossa.
Fisherman and kids in kindergarden.

Kalastusmaja.
Fishing hut.

Häät Siargaolla

Saimme uuden kutsun, tällä kertaa häihin. Halusin olla nyt valmistautuneempi ja kysyin, mitä voimme tuoda lahjaksi. Grace kertoi, että juomalasit olisivat hyvä lahja, ja niitä saa kuusi kappalatta alle sadalla pesolla kylän kaupasta. Kävimme siis ostamassa lasit ja Lee lisäsi settiin vielä grillipihdit.

Häitä vietettiin sulhasen kotona. Hotellimme takana olevassa palmumetsässä on taloja. Niiden luokse ei mene varsinaista tietä, vaan kapeita polkuja.  Kun tulimme yhteen näistä taloista, meidät esiteltiin ensimmäisenä tietysti nuorelle morsiusparille. He olivat otettuja kun me olimme tulleet ja me tietysti kiittelimme kovasti kutsusta. Samana päivänä oli vihitty yhteensä 10 nuorta paria, yksi näistä oli juhliemme isännän, eli sulhasen, sisko. Samassa perheessä oli kahdet häät siis samana päivänä. Siinäpä olikin hommaa sulhasen isälle. Sulhasella itsellään oli seuraavana päivänä aikainen työpäivä, joten hän otti iisisti.

Meidät istutettiin pöytään syömään morsiusparin kanssa. Tarjolla oli riisiä, kalaa ja afritada nimistä lihamuhennosta. Juhlissa oli jo kova meno päällä. Pihassa tanssittiin täysillä, ja jonkin verran rommia oli myös maisteltu sillä ensimmäinen herra nukkui jo tuolilla. Majaan oli raahattu valtava karaokevideolaite. Karaoke on täällä selkeästi suosittu ohjelmanumero, niin tavallisessa illanvietossa kuin tärkeissä juhlissakin. Meitä yritettiin kovasti saada laulamaan, mutta koska laulu ei ole oikein omin juttu, niin mielummin menin sitten porukan mukana tanssimaan. Tytöt opettivat paikallista veivaustanssia nimeltä bodot, ja ilmeisesti se meni hyvin sillä seuraavana päivänä kuulin usealta taholta olavi kuulemma hyvä tanssija. Karaoken hassuin piirre ovat karaokevideot. Niissä näkyi kaikkea mahdollista moottorikelkkailusta laiturilta veteen hyppäävään possuun.

On aika omituista katsella palmumajassa kun nuori nainen laulaa Whitney Houstonin I will always love you ja saman aikaan videossa joku pamauttaa moottorikelkalla päälleen hyppyristä.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli aika huikea. Visiitti sai taas miettimään sitä, miten eri tavalla ihmiset elävät, jopa tällä pienellä saarella. On välillä vaikea ymmärtää ja muistaa, että monet paikalliset saavat palkkaa saman summan kuukaudessa, jonka me kulutamme päivässä. Ostamamme häälahja oli halvempi, kuin pirtelö jossakin saaren resort-ravintoloissa. 

Kun veimme kuusi lasia lahjaksi, mietimme onko se sovelias häälahja. Häissä kuitenkin huomasimme, että perheellä taisi olla ennestään käytössä neljä lasia, sillä kaikki joivat samoista vuorotellen. Lapset leikkivät kivillä ja saavat herkuksi pienen pussin kaakaojauhetta.

Pistää ajattelemaan.

-Kaisa

We got the honor to be invited in a wedding by my friend Grace. It was her cousins wedding. The atmosphere was really great, people having fun dancing and singing karaoke. The young couple was really cute and made us very welcome.

There had been a big wedding day, ten couples got married the same day, so there were lot of partying going around.

I was even taught how to dance bodot, a popular filipino dance.

Matkalla surffilta kotiin
Coming back from surf

Taustatanssia karaoketähdelle
Singing and dancing

Grace and Albert

Kuolleen (?) tädin syntymäpäivät

Majapaikassamme työskentelevät tytöt kutsuivat ensisijaisesti Kaisan heidän tätinsä syntymäpäiville. Kaisa kutsuttiin ensisijaisesti koska täällä naiset keskustelevat tärkeät asiat keskenään ja miehet keskustelevat tärkeät asiat keskenään. Tädin syntymäpäivät olivat sellainen tärkeä asia johon miehiä ei sotkettu. Täällä oli juuri pyhäinmiesten päivä, jolloin mennään syömään ja juomaan koko suvun voimin hautausmaalle. Oletimme, että olemme menossa viettämään edesmenneen tädin syntymäpäivää. Juhlat alkoivat sillä että autoimme kantamaan ruokaa hautausmaalle. Osa suvusta oli jo ehtinyt paikalle ja oli rukoilemassa tädin haudan ääressä. Itse en oikein tiennyt mitä nyt pitäisi tehdä. Seisoin kuolleen tädin haudan ääressä ja sylissäni oli 5 litran astia täynnä hyytelö-maito jälkiruokaa. Vaivaantunut seisoskelu päättyi siihen, kun rukoilijat saivat rukouksensa päätökseen ja ruokakulkue sai luvan jatkaa matkaa. Kävelimme meren rantaan jonkinlaiselle piknik paikalle. Monenlaisia ruokia alettiin laittamaan esille. Laatikoista löytyi tarojuuresta tehtyä, etäisesti kuivunutta perunamuusia muistuttavaa, ruokaa. Tarjolla oli myös spaghettia, kylmää lihakeittoa, hedelmäsalaattia, grillattu sian pää ja muutamia ruokia joista en tiedä mitä ne olivat.

Kinilaw valmistettiin paikan päällä. Meille kerrottiin että täti on luvannut valmistaa kinilaw:n. Tässä kohtaa en enää ollut varma että liittyykö edesmennyt täti jotenkin valmistusprosessiin vai mistä on kyse. Kinilaw on paikallinen versio cevichestä. Ero perulaiseen cevicheen on siinä, että täällä käytetään lihan kypsyttämiseen etikkaa limen sijaan ja mukaan laitetaan myös inkivääriä. Herrat pilkkoivat tuoretta kalaa ja mustekalaa merestä löydetyn lankun päällä. Välillä lihan palat huuhdeltiin merivedessä ja nakattiin sen jälkeen maustumaan etikkaan.

Meille katettiin oma pöytä jolle laitettiin reilusti kaikkea syötävää. Kaikkea pitää ainakin maistaa, tai mielummin kaikkea pitää kohteliaisuus syistä syödä paljon. Kaisa siirsi näppärästi vastuun ruuan määrästä minulle. Useat ruuat olivat hyviä, varsinkin kinilaw ja kantamani hyytelö-maito jälkiruoka. Osa ruuista oli omaan makuuni hieman outoja. Varsinkin tarojuuri maistui erikoiselta. Maku oli muistutti vettynyttä pahvin palaa. Se ei ollut pahaa vaan hyvin erikoisen makuista. En kuitenkaan ottanut lisää.  Vanhempi herrasmies kutsui sitä multitabsiksi sen sisältämien vitamiinien vuoksi.

Ainoan varsinainen ruokailuhaaste oli sianpää. Siitä leikattiin minulla ja Kaisalle 10 x 20 x 5cm palanen. Ilmeisesti vieraina saimme herkullisimman palan sillä se oli käytännössä pelkkää rasvaa ja nahkaa. Itse pidän valtavasti grillatusta porsaanlihasta. Tällä kertaa pää oli kypsytetty miedolla lämmöllä ja sen sisältämä rasva oli hyytelöitynyt mutta ei varsinaisesti grillaantunut läpikypsäksi. Edessäni reilusti yli terveysviranomaisten suositteleman kuukausittaisen rasva-annoksen verran possun rasvaa ja nahkaa. Rasva oli mukavasti savun makuista ja maku oli omalla tavallaan hyvä. Ongelma oli sen määrä. Minulla meni hyvä tovin kunnes sain tuhottua kaiken rasvan. Nahka jäi syömättä. Kävin välillä pesemässä käteni meressä ja sillä välin pienet lapset olivat nahanpalan kimpussa. En ollut varma että kuuluiko minun sittenkään syödä sitä rasvaa, vai olisiko minun pitänyt syödä pelkkä nahka.

Ruokailun yhteydessä meille esiteltiin syntymäpäiväsankari, eli meidät kutsuneen tytön täti. Ilmeisesti kuolleen tädin ja elävän tädin syntymäpäivät oli yhdistetty ja pidettiin samaan aikaan.  Jossain välissä meille ilmoitettiin että nyt voitte lähteä, juhlat ovat loppu.

-Lee-

- kuvia ei ole tarjolla koska ajatttelin että olisi liian tungettelevaa heilua kameran kanssa kuolleen ihmisen syntymäpäivillä. Meistä luonnollisesti haluttiin ottaa valokuva.

We got the honor to be invited to a birthday party by Grace who's working in our surf camp. 
It was a picnic by the beach near to the cemetery and everybody was bringing food. We were offered many local foods in a really authentic way. We ate the freshest kinilaw ever, it was prepared just on the beach with fresh fish and squid. We also ate taro root, afreitada and lovely desserts made of coconut and fruits. 

Täälläkö ne matkailuesitteiden kuvat tyhjistä hiekkarannoista otetaan?

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pelottavammalta alkaa tuntua ajatus siitä päivästä, kun pitää lähteä pois Siargaolta. Onneksi siihen on vielä aikaa. Kuulimme, että viisumin pidentäminen käy myös kahden ja puolen tunnin laivamatkan päässä Surigao del Nortessa, joten jos siltä tuntuu, voimme olla täällä vaikka kuun loppuun saakka.

Oma oleskeluni täällä ei alkanut ihan ruusuisesti, sillä parin ekan surffikerran jälkeen sain kummallisen yskän joka ei mennyt ohi pelkällä inkivääriteen litkimisellä ja jouduin turvautumaan antibiootteihin. Tämä tarkoitti sitä, että olin tietysti myös poissa aalloilta viitisen päivää. Näihin päiviin sattui vielä muutama totaalinen sadepäivä, nythän on sadekausi meneillään, ja kosteassa mökissä, kosteissa vaatteissa hengailu alkoi käydä hieman hermoille, varsinkin kun lukeminen oli loppu. Halusin kuitenkin hoitaa itseni kuntoon, sillä terveyspalveluihin turvautuminen ei houkuttele. Naapuri kämpän kaveri satutti päänsä ruosteiseen porttiin ja joutui lähtemää tetanus-piikin perässä Surigaoon, sillä Dapassa oli tarjolla vain hevosille tarkoitettu versio. Senkin olisi toki saanut.

Hassua on ollut se, että olemme törmänneet täällä kahteen suomalaiseen.  Luonnollisesti molemmat surffin perässä tänne matkustaneita nuoria miehiä. Toinen heistä muutti naapuriimme ( terveisiä vaan Timpalle, jos vielä luet blogia!). Pojat kävivät sitten surffilla, sillä aikaa kun minä yritin pitää lippua korkealla kämpillä. Nyt onneksi olo on jo hyvä, ja aalloillekkin olen päässyt takaisin.

Siargao on pienehkö saari, sen suurin kaupunki on Dapa, jos sitä nyt varsinaiseksi kaupungiksi voi kutsua. Sinne kuitenkin suunnataan esimerkiksi pankkiautomaatille. Tosin automaatit ovat usein epäkunnossa. Viimeksi taisi kolmannella reissulla tärpätä. Dapasta saa myös shampoota pullossa. Joka paikkaan kuljetaan mopolla. Autoja näkee suhteellisen vähän. Lähistöllä on myös paljon muita pienempiä saaria, joihin voi halutessaan tehdä retkiä. Vielä ei olla maltettu lähteä mihinkään.

Saarella on paljon vastakohtaisuutta. Lähikylästämme General Lunasta kuuluisalle Cloud 9 surffispotille tehdään parhaillaan uutta tietä, ja sen varrella pikkulapset hakkaavat kiviä ja monet paikallisten talot ovat vaatimattomia bambuhökkeleitä. Toisaalta, lähistölle on jo ehtinyt nousta muutama luksuksempi resortti.  Manilalaiset turistit erottuvat saarelaisista kuin nenä päästä . Meillä oli naapureina ensimmäisen viikon kaksi manilalaista nuorta tyttöä, joilla oli mukana "assistentti", eli käytännössä jonkin sortin palvelija. Ihmettelimmekin miksi tuo, suurinpiirtein heidän kanssaan saman ikäinen, poika nukkui ulkona riippumatossa, ja lähinnä vietti aikaa kämpillä. Matkailun tietysti odotetaan tuovan saarelle vaurautta, ainakin se on poikinut paljon avioliittoja saarelaisten ja turistien välillä. Ihmiset ovat todella rentoja ja mukavia. Koska monet puhuvat hyvin englantia, juttuihin on helppo päästä.

Kämpästämme on 20 metriä rannalle. Ranta on yleensä aina tyhjä, muutamaa paikallista pikkulasta lukuunottamatta. Koko ajan on lämmin, oli sitten päivä tai yö, satoi tai paistoi. Uikkareiden ja boardshortsien lisäksi ei paljon muuta tarvitse. Paitsi Mangoja.

-Kaisa

It will be darn hard to leave Siargao. Luckily we don't have to think about it yet, as we just heard that we can extend our visas in Surigao. The island is small but very beautiful with white beaches and incredible water color. Local people are extremely nice and it's easy to chat with them as many speak some English.
Dapa is the biggest town on the island and that's where you have to go for an ATM. If you have cash, you can have pretty much everything from our village General Luna. In the end you don't need much here. Just swimming suit and board shorts. And mangoes.

Lämpimässä vedessä on mukava leikkiä
It is nice to play in a warm water

Pojat tulossa surffilta
Boys are returning from surf

Dapan pääkatu
Main street of Dapa

Dapan rouvia
Ladies in Dapa

Takseja tarjolla
Taxis available

Kaisa ja Timo menossa katsomaan Cloud 9:iä
Kaisa and Timo going to see Cloud 9