Kävelylenkki Japanin maaseudulla, Kumano Kodo.

Jotta Japani ei jäisi pelkästään kaupunkien kiertelyksi lähdimme patikoimaan maaseudulle.

Suurimman osan tavaroista jätimme Kaisan ystävän Yukin luokse Tokioon joten pääsimme kävelemään kevyet päiväreput selässä. Tulevien kolmen päivän sääennuste näytti lupaavalta eikä tiedossa ollut sadetta. Ensimmäisen päivän kävely oli melko lyhyt, ainoastaan 2,5 tuntia. Kävely alkoi Takijiri-Ojin kylästä. Aluksi nousimme jonkun verran kukkuloiden päälle josta reitti jatkui tasaisena eteenpäin. Polku oli todella hyvin merkitty ja karttaa ei tarvinnut juurikaan vilkuilla, riitti että seurasi polun varteen laitettuja viittoja. Koska olimme lähteneet liikkeelle vähän liian myöhään jouduimme pitämään hieman kiirettä jotta ehtisimme perille majapaikkaan ennen hämärää.

Yövyimme minshukussa jotka ovat japanilaistyylisiä majataloja. Koska olimme liikkeellä hieman sesongin ulkopuolella niin olimme majatalon ainoat asukkaat. Meidät opastettiin huoneeseemme joka oli sisustettu perinteiseen japanilaiseen tyyliin. Lattia oli peitetty tatamilla ja sen päällä oli kaksi yksinkertaista tuolia ja pöytä. Sänky, tai siis patjat, löytyivät kaapista. Huoneen nurkkaan oli taiteltu siisteihin pinoihin kimonot. Majapaikassa oli onsen eli kuumavesilähteen ympärille rakennettu pieni kylpytila. Saimme koko onsenin omaan käyttöömme koska muita asiakkaita ei ollut. Sesongin ulkopuolella on hyvä matkustaa.

Vaihdoimme patikkavaatteet kimonoihin ja lähdimme onseniin. Onsen oli pieni, viihtyisä tila. Kunnon peseytymisen jälkeen siirryimme kuumavesialtaaseen josta oli näköala alas laaksoon. Patikoinnin jälkeen kuumassa vedessä loikoilu tuntui todella hyvältä. Ainoastaan katosta veteen tippuvien vesipisaroiden ääni rikkoi hiljaisuuden.

Kylpemisen jälkeen oli vuorossa illallinen. Syömään siirryttiin samaiset kimonot päällä. Oletimme että ruoka olisi jotain simppeliä. Mutta olimme hyvin väärässä. Illallinen oli todella monipuolinen, en enää muista kaikkia ruokalajeja mutta tarjolla oli ainakin sashimia, ramen-keittoa, lihaa joka piti itse valmistaa, erilaisia pieniä annoksia ja japanilaisia pikkelsejä ja sakea. En osaa sanoa johtuiko ruuan hyvä maku siitä että tunnelma ja ympäristö olivat, ilman liioittelua, täydellisiä. Olimme kahdestaan japanilaisessa majatalossa, kimonot päällä, nauttimassa loistavaa illallista.

Ruokailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Petasimme sängyt lasiovien eteen. Aamulla heräsimme siihen että aurinko nousi vuorten takaa ja alkoi valaisemaan huonetta. Runsaan aamiaisen jälkeen, jossa oli muun muassa pieni rasvainen savukala ja japanilaisia, happamia, pikkelsejä (taas), hyvästelimme isännän ja jatkoimme matkaa.

-Lee

We didn't want to stay just in cities. We decided to walk for three days at Kumano Kodo´s pilgrimage. We spend night in minshuku. That is sort of japanese style guest house with japanese furniture. Because we are travelling off season, we were only guests in minshuku. They also had natural hot spring. It was reserved just for us. After a hot bath we had a great dinner. First we thought that it would be just something simple but we were wrong, it was very diverse dinner including many different small dishes and meat what we had to cook by ourselves.

Kumano Kodo

Majapaikka
Our hotel room

Hotellihuone
Hotel room 2

Onsen

"Yksinkertainen" illallinen
"Simple" dinner

Hotellin  virallinen asu
Official outfit of the hotel

Näköala huoneesta
View from the room

Kiotosta Osakaan

Kiotossahan riittäisi juttuja vaikka viikoksi, tai koko elämäksi, jos oikein haluaisi japanilaista kulttuuria ymmärtää, mutta meillä oli vähän levottomat jalat ja halusimme metsään ja vuorille. Ennen kaupungista pakoamme kävimme kuitenkin vielä Bamboo Groven tunnelmaa ihailemassa Arashiyamassa, jossa tosin yhtäaikaa meidän kanssamme fiilisteli valtava määrä paikallisia matkailijoita, ja välillä oli jopa tungosta. Samalla eksyimme vähän vahingossa samurai mykkäfilmeistä tunnetun näyttelijän huvilalle ja sen upeaan puutarhaan.

Ilma oli suhteellisen viileä, vaikkakin kaunis, ja kun pääsimme takaisin keskustaan, olimme umpijäässä. Outo tunne, sellaista ei sitten Patagonian ollut tullutkaan vastaan.
Nishiki marketissa ihmettelimme erilaisia ruokia ja ruoka-aineita ja pysähdyimme sinne myös syömään. Viimeisen yön Kiotossa vietimme Ryokan-majatalossa. Japanilaistyylisessa huoneessa oli tatamit ja niiden päälle laitetut futonit.

Päästäksemme Kiin niemimaalla olevalle pyhiinvaellusreiteille, meidän oli kuljettava Osakan kautta. Päätimmekin viettää yhden päivä ja yön Osakassa, sillä se sopi aikatauluumme hyvin. Osakassa oli myös turkasen kylmä, ja pysyttelimme enimmäkseen sisätiloissa, Osakan meriakvaariossa. Oli sunnuntai, ja voi sanoa, että oli melkein mielenkiintoisempaa seurailla Osakalaisten perheiden vapaapäivän viettoa, kuin katsella akvaarion asukkaita. Tosin valashai oli aika vaikuttava ilmestys.

-Kaisa

Kyoto has so much to offer, but we wanted to go to the countryside. So after visiting Bamboo Grove and other sights in Arashiyama and sleeping our last night in Ryokan, we headed to Osaka.
We just stayed one day in Osaka and then continued to Kii- Peninsula.

Metron matkalaisia
Some passengers in a metro

Postikorttikauppias. Bongaa omasi :-)
Post card salesman

Bamboo grove

Bamboo groven turisti
Bamboo groves tourist

Puutarhan sisäänkäynti
Entrance of the garden

Puutarhassa oli mykkäfilminäyttelijän talo
In a garden were silent movie actors house

Meditointimökki
Hut for a meditation

Nishiki market

Merimakkaraa. Ehkä.
Sea cucumber. Maybe.

Viimeinen yö Kiotossa
Last night in Kyoto

Kalusteita.
Some furniture.

Oskan maailmanpyörä
Ferries wheel of Osaka

Osakan akvaario
Aquarium of Osaka

Valashai
Whale shark

Kiva Kioto

Jokainen ensikertalainen Japanissa suuntaa luultavasti Kiotoon, tai jos ei niin ainakin pitäisi. Kioton kaupunki ei sinällään ole mitenkään ihmeellinen, mutta siellä on valtava määrä temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Meillä alkoi näin matkan lopussa vaivaamaan melkoinen "nähtävyysähky". Tunsimme mielekkäämmäksi haljuilla sattumanvaraisesti paikasta toiseen ja käyttää paljon aikaa syömiseen ja oleiluun. Päätimme siis hetken mielijohteesta istua bussiin ja ajella pikkuhiljaa Kinkaju-Ji- temppelille. Kiotossa monien uskonnollistenkin rakennusten pääosassa tuntuu olevan luonto. Temppelien ympäristössä on kauniita puutarhoja ja ne antoivat ainakin meille suurimmat esteettiset elämykset. Liikkeellä oli meidän lisäksemme paljon paikallisia turisteja. Japanilaisille ruska-aika eli foliage, on tärkeä matkustusajankohta. Aika pian ymmärsimme, että kylmyydestä huolimatta, ajoituksemme Japanin suhteen oli loistava. Syksyn värit tekivät kaikesta todella kaunista.

Vierailimme myös samalla suunnalla sijaitsevassa Ryoan-Ji temppelissä, joka on kuuluisa zen-munkkien laatimasta kivipuutarhastaan. Ahkeran temppelöinnin välissä kävimme syömässä paikallisessa lounasravintolassa ja tutustuimme japanilaisten rakastamien ruuantilausautomaattien ihmeelliseen maailmaan. Ilman apua emme olisi japaninkielisestä härvelistä selvinneet, mutta jälleen kerran meitä autettiin ystävällisesti ja saimme halvat ja hyvät ramen-annoksemme höyryävinä eteemme. Japanissa on loistavaa se, että ruoka on paikasta riippumatta poikkeuksetta hyvää ja suureksi yllätykseksemme myös edullista, ellei sitten tietoisesti hakeudu johonkin todella fiiniin paikkaan.

Illalla menimme fiilistelemään Gionin alueelle vanhan Kioton tunnelmaa. Emme olleet ottaneet etukäteen selvää Kaiseki-ravintoloista, jotka tarjoavat japanilaista fine diningia, jotkut geishan seurassa. Se oli hieman virhe, koska ex tempore näihin paikkoihin on hankala mennä. Monet eivät edes ota asiakkaita suoraan kadulta, ja koska hinnat ovat aika kovat, emme halunneet valita paikkaa ihan summamutikassa. Palasimme siis Gionin pääkadulle ja kaaduimme sisään johonkin pikku ravintolaan, joka osoittautui ihan mainioksi paikaksi ja saimme nuudelimme, knöödelimme ja lämpimän sakemme. 

-Kaisa

Kyoto is an obligatory stop for anyone who goes to Japan for the first time. We started to feel a bit tired of sightseeing at the end of the trip, so we just wandered around and didn't plan much where to go. We saw temples with beautiful gardens, ate lot and well and found out that the beginning of December was the perfect period to visit Japan. Trees were still red and yellow creating beautiful background for the buildings and there were not many tourists, except some japanese groups.

Yksi Kyoton temppeleistä
One of Kyoto's temples

Kullattu temppeli
Golden temple

Syksyn satoa
Autumn

Portaat kohti syksyä
Stairway to autumn

Väriloistoa
Colourfull

Temppeli ja Kaisa
Temple and Kaisa

Lampi
Pond 

Kioton liikennettä
Kyoto's traffic

Japani tuntuu kotoiselta

Viimeinen kohteemme matkalla oli Japani. Suuri syy visiittiin oli Yuki, ystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa. Tutustuimme lukiolaisina vaihto-oppilaina Reggio Emiliassa, ja sen jälkeen olimme tavanneet kerran Italian maaperällä. Olemme kuitenkin aina pitäneet enemmän tai vähemmän yhteyttä ja olin todella iloinen päästessäni vihdoin tutustumaan  myös hänen perheeseensä.

Saavuimme Tokioon, ja nukuimme yhden yön Yukin talon vierashuoneessa Tokion Akasakassa. Pääsimme heti loistavaan sushipaikkaan Roppongissa, Yukin vanhemman pojan, Yu:n lempiravintolaan. Seuraavana aamuna lähdimme reissaamaan, olimme sopineet että palaamme sitten lopuksi neljäksi päiväksi Tokioon kun myös Yukilla olisi vapaata. Ennen kuin hyppäsimme junaan kohti Kyotoa, kävimme viemässä perheen nuorimmaisen päiväkotiin. Pikku Yoh ihastui Leehin ikihyviksi ja alkoi kutsua häntä nimellä Finlan- Ojisan eli Setä Suomi.

Shinkansenilla eli luotijunalla matka Kiotoon ei kovin kauaa kestänyt. Ostimme matkalle mukaan ensimmäiset bento-laatikot eli japanilaiset lounasboxit. Sen verran kiire tuli junaan mentäessä, että kovin tarkaan emme ehtineet niitä valita. Valinnanvaraa Tokyon rautatieasemalla on valtavasti ja siellä voisi kierrellä niitä tutkimassa vaikka kuinka kauan.

Saavuttuamme, jouduimme taas ensi töiksemme vaateostoksille. Kiotossa oli nimittäin todella kylmä. Onneksi olimme jo oppineet että Uniglo on se paikka mistä saa halvalla hyviä lämpiä vaatteita. Majoituspaikat kaiken kaikkiaan Japanissa olivat aika mielenkiintoisia. Ensimmäinen niistä oli pieni yksiö jossa oli luonnollisesti soiva, lämmitetty vessanpytty sekä pieni amme, jossa saattoi katsoa telkkarista japanilaista mainoskanavaa.

Heti Japaniin tultaessa tuli hassu fiilis, kaikki tuntui jotenkin todella kotoisalta muuhun Aasiaan verrattuna. Valo oli talvinen, lämpötila hyvää esimakua Suomesta, syötiin hyvää lohta, kaduilla oli hiljaista, rakennuksissa käytetty paljon vaaleta puuta ja joka paikassa jonotettiin nätisti.

-Kaisa

Arriving to Japan felt like coming home in a way. After the rest of Asia, there were so many familiar things to us: light was just like winter light  in Finland, eating raw salmon, everything well organized, lot of wooden ambiences…
The most important motive for our visit was my friend Yuki. We met in Reggio Emilia as AFS exchange students 20 (!!!) years ago and now I finally had the opportunity to meet her again, in her hometown and get to know her family!

The first night she and her elder son Yu took us to Roppongi to eat wonderful sushi. That was Yu's favorite restaurant and we loved it also.

Laulava lämmitetty vessa.Singing and warm toilet.

Pieni amme joka on varustettu ostoskanavalla
Small tub with shopping channel

Kyoto tower

Kioton rautatieasema
Railway station of Kyoto

Kioton rautatieasema 2
Kyoto´s railwaystation 2

Bento

Vinkkejä Siargaolle

Palaamme vielä sen verran saarelle, että tässä hieman omaan kokemukseemme perustuvia vinkkejä Siargaolle. Niitä ei netistä suomeksi paljoa löydy, joten ehkäpä näistä on apua jollekkin!

Saapuminen:
Siargaoon pääseen suoraan lentäen Cebun kautta CebuPacificilla. Toistaiseksi lentoja ei ole joka päivä, kuulemma ensi vuonna alkavat suorat lennot Manilasta. Siargaon kiitorata on lyhyt, joten lentoja perutaan silloin tällöin sään takia. Ei siis kannata hirveän tiukaksi vetää aikataulua pois lähdettäessä. Toinen vaihtoehto on lentää Surigaoon, joka sijaitsee Mindanaon saarella. sieltä tulee ainakin Fortune Angel- niminen laiva Dapaan. Matka kestää säästä riippuen 2,5-3,5 tuntia. Jos on vähänkin enemmän aaltoja, niin paikalliset saattavat alkaa rukoilemaan ja itkemään, sitä ei kannata pelästyä. Monet ovat uimataidottomia ja ehkä ensimmäistä kertaa matkalla toiselle saarelle.

Lentokentältä sekä Dapasta on molemmista noin puolen tunnin matka General Lunaan, jonka lähellä sijaitsee kuuluisin, Cloud 9, surffispotti ja näiden kahden ympäristössä tällä hetkellä suurin osa majoituksesta. Matkan voi tehdä pikkubussilla eli vanilla tai tricyclolla eli kolmipyöräisellä mopolla. Molempia on saatavilla aina laivan tai lentokoneen saapuessa. Myös majapaikka järkkää kyydin pyydettäessa ja hinta on sama eli 300 ps/hlö.

Saaren tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Sama, rauhallinen tunnelma, oli myös aalloilla. Paikallisten kanssa oli mukava jutella ja kysellä neuvoja. Paikalliset myös antoivat aaltoja eivätkä olleet niin tarkkoja vaikka joku aloittelija joskus droppaakin eteen.

Majoitus:
Vaihtoehtoja on luonnollisesti paljon, mutta näistä meillä kokemusta:
-Pesangan Surf Camp
Simppelit huoneet rivitalossa, joissa kiva ulkoterassi sohvalla ja riippumatolla. Huoneissa voi valita joko ilmastoinnin tai tuulettimen. Ilmastointihuoneissa on myös lämmin vesi (meidän kämpässämme tosin ilmastointi piti niin kovaa meteliä että sitä ei voinut pitää päällä, toisaalta tuuletin riitti ihan hyvin, eli jos kestät kylmää vettä niin kannattaa ottaa halvempi kämppä). Aamiainen tuodaan omalle terassille. Pesanganiin on juuri valmistunut myös asiakkaille tarkoitettu keittiö jossa voi itse kokata.
Kaikin puolin viihtyisä paikka josta 50m takapihan kautta kivalle rannalle.
Hinnat vaihtelevat sen mukaan kauanko on, onko ilmastointi ja sisältyykö aamiainen. Me taisimme maksaa 1200 ps/vrk aamiaisella ja ilmastoinnilla.

- La Luna
La Lunan omistavat samat Agudon veljekset kuin Pesanganin. Huoneet ovat hieman tasokkaampia kuin Pesanganissa. Niissä on puulattia ja lämmin vesi sekä ihan ok suihku. Huoneissa on myös terassi riippumatolla.
Lunassa maksoimme 1600/vrk aamiaisella.

Kannattaa tsekata myös Matanjak. Se on La Lunan vieressä ja saman veljessarjan pyörittämä, tarjoaa samantyylistä majoitusta, sijoittuu hinnassa Pesanganin ja Lunan väliin.

Halvimmillaan GL:ssä hostellimajoitusta saa hintaan 200 ps/yö, mutta laadusta emme osaa sanoa.

Ruoka:
-Lalays BBQ
Paras barbeque meidän mielestämme oli General Lunan keskustan rannassa Boulevardilla sijaitseva Lalays. Loistavaa lihaa ja kalaa ja halvalla. Paikka on tosi suosittu, joten kannattaa mennä kuuden maissa. Myöhemmin ruoka saattaa loppua kesken. Illallisen jälkeen voi siirtyä jatkamaan iltaa johonkin rannan monista karaoke-kojuista.

Myös muita grillipaikkoja on GL:n ja Cloud 9 välisen tien varressa. Niillä ei ole välttämättä nimeä, mutta jos näkee että grillaus on vauhdissa ja porukkaa syömässä, niin kannattaa mennä kokeilemaan. Possun kyljys ja kana ovat aina varmoja valintoja mutta myös suolta ja kivipiiraa on tarjolla.

-La Luna
La Lunassa on hyvä ja suhteellisen edullinen ruoka. Sekä paikallista että mm. burgereita ja pastoja. Kun  Lunan kokki Perou tekee kinilawta päivän erikoisuutena, kannattaa ehdottomasti pysähtyä.

-Aventino's pizza
Edullista ja ihan ok pizzaa nopeasti. Meidän otantamme mukaan ruuan saaminen mahdollista 15 minuutissa eli nopein suoritus koko saarella. Me kävimme enimmäkseen GL:n ja Cloud 9 välisessä paikassa, mutta toinen Aventino's löytyy myös GL:n keskustasta.

Surffi:
-Vuokraus:  Vuokrasimme lautoja monesta eri paikkasta, sillä vaihdoimme molemmat lautaa aika monta kertaa. Vuokraamot lisääntyvät kokoajan ja jos ei haluamaansa lautaa löydy ekasta paikasta niin kannattaa jatkaa etsimistä. Hippieltä Cloud 9:n läheltä vuokrattiin muutama lauta. Hinnat liikkuivat akselilla 250 ps -500 ps/ päivä. Pitkälle vuokra-ajalle saa hyvän diilin. Myös myynnissä on aika paljon shortteja.

-Opas/ opettaja: Varsinkin alkuun on hyvä olla joku, joka näyttää spotteja ja varsinkin auttaa ymmärtämään milloin kannattaa mennä mihinkin spotille. Tuulen, vuoroveden ja virtauksien yhdistelmää on ainakin tällaisen sunnuntaisurffarin suhteellisen vaikea ymmärtää. Me saimme Hippie's surfshopin kautta kontaktin Joeliin, ja päädyimme surffaamaan hänen kanssaan suurimman osan ajasta. Joel tuntee spotit ja onnistui ainakin meidät usein viemään myös suhteellisen ruuhkattomille spoteille, aika montaa kertaa olimme ihan keskenämme, joka on aika uskomatonta. Loistava kaveri ja voimme suositella! Hänet löytää siis Hippie'sin kautta tai kyselemällä ympäriinsä paikallisilta surffareilta.

La Lunaa, Matanjakia ja Pesangan Surf campia pyörittävät veljekset tarjoavat myös opastusta ja opetusta. Vaikka ei haluaisi opea, voi heidän joukkoonsa aina liittyä, jos asuu kyseisissä majapaikoissa. Mukavaa porukkaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kuin venemaksu. Hyvää on se, että joku päättää puolestasi mihin kannattaa mennä eikä tarvitse maksaa opesta jos ei sellaista tarvitse, mutta silti ei tarvitse mennä yksin. Joskus huonoa se, että porukka saattaa olla aika iso.

Spotit:
Nämä ovat siis meidän maallikkokokemuksiamme spoteista. Joku pro on varmasti ihan eri mieltä…Spoteista löytyy kohtalaisen vähän tietoa netistä, lukuunottamatta Cloud 9:a. Cloud 9:n rannassa päivystää sekalainen joukko tyyppejä jotka tarjoutuvat oppaiksi. Meillä ei ole omaa kokemusta mutta kuulemma ei voi olla varma minkälainen "opas" osuu kohdalle. Parasta on kysyä opasta jostain vuokraamosta.

-Cloud 9: Tästä Siargao on surffimaailmassa kuuluisa. Toistaiseksi ei vielä meidän heiniä. Ehkä pienellä kelillä olisi voinut mennä koittamaan, mutta matala riutta ei oikein houkutellut. Maailman luokan aalto.

-Quicksilver: Edellisen vieressä oleva samantyylinen nopea aalto, mutta hieman helpompi. Usein jengi selittää että on surffannut Cloud 9:llä, mutta ovatkin olleet täällä. Hyvällä kelillä varmasti kiva, me olimme ehkä liikaa laskuveden aikaan aluksi. Pääsee melomaan suoraan laiturilta.

-Stimpy's: Usein mereltä tulevalta (jostakin tietystä suunnasta puhaltavalta..) tuulelta suojassa. Pitkä, usein hidas vasuri. U-pe-at maisemat. Leen suosikki ja miksei Kaisankin. Pääsy veneellä Cloud 9:stä.
Itse pidin kovasti siitä että aallolla oli oikeasti aikaa olla ja nauttia.

-Rock Island: Stimpyn viereinen spotti. Paikka on hieman ennen Stimpyä olevan saaren edustalla. Paikka tarjoaa välillä isoa aaltoa. Lee surffasi siellä toistaiseksi isoimman aaltonsa. Ongelmana on se että riutta madaltuu nopeasti joten jos ei saa aaltoa vaan joutuu valkopyykkiin niin luultavasti löytää itsensä lantion syvyisestä vedestä, terävien korallien seasta. Toimi parhaiten laskuveden aikaan. Usein ruuhkainen.

-Dako: Kiva leppoisa aalto Dako-saaren edessä. Hyvällä kelillä aika pitkä right. Keskivertosurffarin  suosikki, eikä ihme. Voi olla ruuhkainen. Pääsy veneellä Boulevardilta.

- kerran olimme myös Dako- saaren päädyssä ns. secret spotilla, joka kuulemma yleensä on tosi iso, mutta swellin ollessa pienimmillään toimi hyvin. Ja jälleen kerran olimme siellä nelistään...

Pansukian: Yksi parhaita surffikertoja meillä oli Pansukianilla. Ei muita surffareita ja  meille hyvän kokoinen, pitkä, lasinen aalto. Vaatii oikeat olosuhteet toimiakseen, muuten voi olla ihan flat tai sitten tosi iso. Jostain syystä koulut eivät siellä tunnu käyvän, johtuukohan vähän pidemmästä venematkasta? Pääsy veneellä Boulevardilta.

- Pesangan: meille jäi hieman epäselväksi näiden hautausmaan edessä olevalla riutalla sijaitsevien spottien erot. Toimii ilmeisesti paremmin laskuveden aikaan, me olimme kerran nousuvedellä ja ainakin Kaisalle oli hyvä spotti totutella isompiin aaltoihin silloin, koska aallot olivat hitaita, eivätkä kovin voimakkaita, vaika kokoa olikin.

Salvasion: Puolen tunnin mopomatkan päässä GL:stä on pieni Salvasionin kylä. Spotille kannattaa lähteä jo ajomatkan takia. Suojaisen sijaintinsa vuoksi toimii usein silloin kun moni muu spotti on sekaisin tuulen takia. Salvasionista mennään ihan lyhyt matka veneellä spotille.

Hawaian Jack: Nopea, kohtalaisen vaikea aalto, Matanjakin ja La Lunan edessä. Venematka on melko lyhyt. Kävin pari kertaa mutta aalto ei erityisesti, ainakaan niillä kerroilla, ollut parhaimmillaan. Joku toinen, toiseen aikaan on varmasti kanssani eri mieltä.

Guian: Spotti GL:stä etelään joka toimii hankalissa tuuliolosuhteissa ( älkää kysykö millaisissa) kun muut eivät. Useita aaltoja, sekä leftiä että rightia. Aallot ovat lähellä rantaa vaikka kyseessä onkin riutta ja helposti joutuu rannan kivikkoon, jos aalto ei mene nappiin. Usein paljon paikallisia pikkupoikia, koska perille pääsee mopolla. Kaisan inhokkispotti, ei mene muutakuin äärimmäisessä hädässä. Käytännössä jokainen aalto loppuu siihen että jalat kolisee teräviin kiviin.


Muuta:
Jooga:
Hippie's surf shop in omistaja, luonnollisesti nimeltään Hippie, pitää joogatunteja Cloud 9 edessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa. Ajat kannattaa tarkastaa kaupasta. Todella makea paikka joogata ja kivaa perusjoogaa. Joskus Hathaa ja joskus Vinyasa- tyylistä. Tunnit sopivat sekä aloittelevalle joogille ( kuten meidän pojat Lee ja Timo) ja myös enemmän harrastaneelle.

Jungle disco:
Siargaolle ei varsinaisesti kannata lähteä bilettämään, mutta jos siellä on kannattaa käväistä Jungle discossa joka nimensä mukaisesti on disco viidakossa.

-Kaisa

Cloud 9 ja Hipin jooga
Cloud 9 and Hippies yoga

Aurinko nousee viiden jälkeen
Sun is rising after 5 am

Välipalaa surffin jälkeen: cassavaa kookoskastikkeessa
Snack after surf, cassava with coconutsauce

Salvasionin aalto veneestä
Wave in Salvasion from the boat

Leellä on ongelma, Salvasionin kylä taustalla
Lee with village of Salvasion in the background.

Tällä kertaa suurin osa kuvista räpsitty Iphonella, joten laatu vähän niin ja näin...

Visiitti Manilaan

Pitkähkön saarella oleilun jälkeen pääsimme siis lähtemään ongelmitta Siargaolta Cebulle. Cebulla sitten matkanteko tökkäsi hetkeksi, sillä Manilan lentokentän tutka oli rikki ja sinne ei päässyt lentämään. Odottelimme ensin koneessa ja sitten pääsimme takaisin terminaaliin odottelemaan. Olimme palanneet koneeseen ja valmiita lähtöön, kun kuulutettiin, että neljä matkustajaa eivät olleet palanneet koneeseen, joten heidän matkalaukkunsa pitää poistaa. Yli neljän tunnin odottelun jälkeen pääsimme viiimein lähtemään pikku pyrähdyksellemme kohti Manilaa.

Manilassa meillä oli kaksi päivää aikaa. Ensimmäisen päivän varasimme ostoksille. Toisemme tuntien tiesimme, että siitä tulisi vaikeaa, mutta Japania varten oli ostettava vaatteita. Lämpötilat kun kieppuivat Tokiossa kymmenen asteen tienoilla. Toiseksi suurin osa vaatteistamme haisi sen verran tymäkästi homeelle tai oli rikki, että kaupungissa niiden käyttö olisi ollut varmasti vaivaannuttavaa, vaikka saarella ne menettelivät ihan hyvin. Oli ostettava esimerkiksi sukkia, joita emme olleet käyttäneet kuukausiin. Kummallista kyllä, maassa jossa ei tunneta talvea, on kuitenkin mahdollista ostaa kaupoista talvivaatteita.

Toisena päivänä meillä oli treffit Siargaon tuttujemme, Manilalaisten Nickin ja Tatan kanssa. Tytöt olivat varanneet pöydän värikkääseen Café Juanitaan. Se on kuuluisa filipino-ruuasta, joka muistuttaa kotona tehtyä. Kuulemma ulkomailla asuvat sukulaiset viedään aina sinne syömään, kun tulevat Manilaan.  Söimme valtavan määrän annoksia, sillä meidän piti maistaa kaikkea mahdollista. Ruoka oli loistavaa ja seura hauskaa, joten aikaa vierähti muutama tunti. Lounaan jälkeen emme jaksaneet kovin paljoa nähtävyyksiä katsella. Hotellimme oli Makatin kaupungin osassa ja Manilassa liikkuminen vie paljon aikaa. Kävimme siis Ayala-museossa, Makatissa, ja se oli ihan hyvä valinta. Ainakin selvensi vähän Filippiinien historiaa.

Näimme tietysti Manilaa vain vähän, ja niitä ruusuisempia alueita, mutta niiltä osin se oli paljon rauhallisempi, amerikkalaisempi ja siistimpi, mitä kuvittelimme. Liikenne oli järkevää liikkumista eikä mitään Jakartan kaltaista kaaosta.

-Kaisa

After Siargao we spent two days in Manila. The first day had to be dedicated to shopping which we both hate. We just had to buy clothes for Japan as the temperature was hailing around ten grades there. Also, most of our stuff smelled like mold and had holes, so we knew that we wouldn't feel that comfortable in the city. 

The second day we had a lunch date with two Manila girls we had met in Siargao. Nicki and Tata took us to Café Juanita restaurant and we had some good philippino food in super fun company. After that long a delicious lunch we were pretty tired and not so much in the mood for sightseeing, so we just wandered around in Ayala museum in Makati.

Joulu on saapunut Manilaan
It is christmas time in Manila

Tata ja yksi ruuista
Tata and one of the dishes 

Nicki

Perhepotretti
Family portrait

Me
Us

Kävelyllä

Terveiset Japanista Kii-vuorilta. Meillä on ollut hieman teknisiä ongelmia ja muuta ajateltavaa viime aikoina ja blogin päivittäminen on ollut hankalaa. Kävelemme nyt täällä Kumano Kodon pyhiinvaellusreitillä muutaman päivän ja palaamme sitten Hiroshiman kautta Tokioon. 

Sen jälkeen palaamme blogissa Manilaan ja tänne Japaniin.

-Kaisa

Regards from the Kii-mountains in Japan. We've had some technical problems and other things in our minds and it has been hard to write the blog.

We are walking now on Kumano Kodo Pilgrimage route in Kansai. At the end of the week we are returning to Tokyo and will come back with our stories beginning from Manila.

Our room in Takahara

Lähdön tunnelmaa- miten aikuisesta ihmisestä tulee sentimentaalinen hölmö

Eilen lähdimme Siargaolta kohti Manilaa. Jännitimme koko aamun, pääsemmekö lähtemään, sillä kone ei laskeudu lyhyelle kiitoradalle, jos sataa, on liikaa pilviä ja tai tuulee kovaa. Kolme päivää sitten saaren yli pyyhälsi säärintama Queenie, joka meidän silmissämme näytti kyllä ihan kunnon myrskyltä. Rannan palmumökeistä ihmiset muuttivat sukulaistensa tiilitaloihin suojaan, kuulemma suojaan putoilevilta kookospähkinöiltä. Myrskyn jälkeen ilma oli ollut epävakainen, ja vielä aamulla baarin tytöt olivat sitä mieltä että emme varmaan pääse lähtemään.

Hyvästelimme paikallisia tuttuja ja olimme molemmat pala kurkussa. Oli jotenkin hämmentävää, että lähtö teki meihin niin suuren vaikutuksen. Siargaolta lähteminen oli yksinkertaisesti ihan perseestä.
Matkalla lentokentälle toivoimme tosissamme, että oikeasti pääsisimme lähtemään, kukaanhan ei sillä hetkellä vielä tiennyt, onnistuuko se. Ajatus paluusta General Lunaan ja sitten lähtemisestä uudestaan, tuntui todella ahdistavalta.

Mietimme ihmeissämme, mistä tuo voimakas reaktio johtui? Liittyikö se siihen, että vuosi alkaa olla lopuillaan, vai siihen, että tapasimme niin vilpittömiä ja aitoja ihmisiä, jotka saivat meidät tuntemaan olomme osaksi yhteisöä? Vai oliko kyse siitä, että luopuminen päivittäisistä surffireissuista veneellä turkoosin veden päällä ja paljasjalkaelämästä siihen täydellisesti sopivassa ympäristössä, tuntui liian julmalta?

Yhtä kaikki, Siargaosta tuli meille paikka, johon paluuta aloimme välittömästi odottaa sieltä lähdettyämme.

-Kaisa

Matkaa on takana 11 kuukautta. Toisella tavalla ilmoitettuna matkaa on jäljellä enää 3 viikkoa. Jälkimmäinen asia saattaa olla syyllinen siihen että lähtiessäni General Lunasta jouduin pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmastani. Tai sitten syyllinen tunnekuohuun oli Siargao itse. Oli syy kumpi tahansa niin sieltä pois lähteminen oli vaikeaa. On inhottavaa pelätä, että sinne palaaminen saattaa olla pettymys. Paikka kehittyy huikeaa vauhtia ja ne kaikki, pienet mahtavat asiat, jotka tekivät Siargaolla olemisesta meille erityisen hienoa saattavat kadota. Saattaa olla, että ensi kerralla paikalla on enemmän liikennettä, muutamia isoja hotelliresortteja on ilmestynyt rantaan, aalloilla on ruuhkaisempaa. Luultavasti paikalliset ovat alkaneet kyllästymään turisteihin eikä heidän suhtautumisensa ole yhtä välitöntä kuin nyt. Tietenkin tuo kaikki on hyvä juttu yhteisölle. He saavat enemmän tuloja ja pystyvät kehittämään koulujaan ja ehkä rakentamaan paremman sairaalan. Toivoisi, että lisääntyvästä rahavirrasta jäisi entistä enemmän myös paikallisille, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhä useampi pystyisi rakentamaan myrskyn kestävän tiilitalon.

Siargao on juuri se syy miksi tälle reissulle lähdettiin. Halusin paikkaan jossa saa surffata, tavata leppoisia paikallisia ihmisiä ja oppia jotain heidän keittiöstään. Oli hienoa käydä kuolleen tädin synttäreillä, oli mahtavaa päästä häihin, joissa oli älytön meno päällä ja takapihan kokki opetti minulle miten tehdään raa`asta tonnikalasta kinilawta. Oli hauskan ärsyttävää tutustua erilaisiin asioiden säätäjiin, jotka lähinnä onnistuivat sotkemaan kaikki mahdolliset asiat. Pidin siitä, että sain uusia ystäviä niin sieltä kuin Suomesta. Joskus näköjään pitää matkustaa kauas jotta saa uusia ystäviä läheltä.

Yksinkertaisesti Siargao oli itselleni loistava paikka, jonne haluan palata. Jollekin toiselle, toisella hetkellä, paikka saattaa olla vain yksi kaunis saari muiden joukossa. Minulle se on ennen kaikkea sitä mitä tältä matkalta alun perin odotin.

-Lee-

We hated leaving Siargao. Probably because we really loved the island and we got to know nice local people who introduced us to the culture and food and the way of life in Siargao, making us feel at home on the island. The future shows how the things will change there. We just hope that, if and when, the amount of tourists grows, the locals will get their part of the income.
We know for sure that we'll be going back. As soon as we can.

Paikallinen kauppa.
Local shop.

Leikkikenttä ja lasten kuljettamista pyörällä
Play ground and kids transportation with bicycle

Leikkikenttä ei taida ihan täytää kaikkia turvamääräyksiä.
Play ground won´t fit with in all safety regulations in EU. 

Takapihan ruoka ja vene
Back yard food and a boat

Terveysasema
Health center

Paikallisia asumuksia
Local houses

Myrsky, toivottavasti talot kestivät tuulen ja sateen
Storm.  Hopefully all the houses resisted the wind and the rain

Cloud 9 pilvisenä päivänä
Cloud 9 at cloudy day

Ihana päivä
Lovely day

Ruuhkainen lähiranta
Not so crowded beach near by us