Blogista

En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että olemme aloittaneet tämän blogin kirjoittamisen melkein vuosi sitten. Aluksi tarkoitus oli kai pitää tätä myös kanavana jonka kautta kommunikoida keskenämme matkaan liittyvistä asioista. Sitten se lähti kulkemaan omia polkujaan. Lee kirjoitti kokkailuistaan ja kaikista matkaan liittyvistä toimenpiteistä. Hän takuulla teki suurimman työn niissä. Minä kun olen ollut pääsääntöisesti poissa. Ja blogia lukiessani tajusin kuinka helpolla olenkaan päässyt.
Minä sitten kirjoittelin epämääräisiä pohdintojani milloin mistäkin, vuoden varrella mieltäni askarruttavasta asiasta.
Emme myöskään uskaltaneet kirjoittaa omilla nimillämme, oli niin paljon epäselvää ja epävarmaa vielä ihan viime metreille asti.
Nyt kuitenkin lähtö on lähellä, neljän yön takana, ja tästä blogista on tarkoitus tulla oikea matkapäiväkirja.
Moni on pyytänyt minua kirjoittamaan myös jollakin muulla kielellä kuin suomeksi, joten varmasti jotakin pientä yritämme raapustaa myös englanniksi. Toisaalta kuvat myöskin tulevat puhumaan puolestaan, kunhan tästä liikkeelle päästän.
Niin se käy.
Kaisa

Muutto, ihana tekosyy

Muutto on tehty. Muutto on loistava syy heittää kaikkea tarpeetonta roskiin. Jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut pariin vuoteen niin tuskin sitä tulee tarvitsemaan lähitulevisuudessakaan.
Vaikka omasta mielestäni meillä ei ole paljoa tavaraa niin jostain sitä tuntui kertyvän aina vielä yhden laatikon verran lisää.

Pakkasin rinkan matkatavaroilla täyteen. Vaaka näytti mielyttävän alhaista lukemaa: 11kg.
Tuossa määrässä oli lähes kaikki tarpeellinen. Käsimatkatavaroihin tulee kannetta, kamera ja objektiivit.

Lähtöön aikaa neljä yötä.

-L-

Final countdown - melkein vähän paniikki

Tähän asti on aina ollut jotakin muuta mietittävää: seuraava duuni ja seuraava matka. Se on itse asiassa ollut helpottavaa, on voinut työntää lähtemisen ja sitä edeltävän härdellin johonkin tulevaisuuteen.

Nyt on viimeinen työmatka takana ja yhtäkkiä lähtöön onkin alle 20 päivää! Mitä hel…?
Paniikki ja kiire! Ja panikoitava on kaikki ne asiat parissa viikossa, joita olisi voinut jo pohtia ja murehtia tässä jo kuukauden päivät.
Joka puolelta tulee viestiä siitä kuinka mahtavaa on että lähdemme enkä itse edes tajua koko hommaa.

Onnistuin sairastumaan viimeisellä työmatkalla Riossa kuumeflunssaan joten kolme arvokasta päivää meni pelastusarmeijalle siinäkin suhteessa.

Suurimpia huolenaiheitani on kirjanpidon saaminen kuntoon ennen lähtöä niin, että kaikki on valmista tilinpäätöstä varten. Samoin pankki- ja vakuutusasiat sekä terveyteen liittyvät jutut. Toisaalta, kaikkia asioita voi hoitaa etänä, sitähän teen nytkin aika paljon ja minkä ihmeen takia kaikki terveyskontrollit pitäisi tehdä juuri nyt? Toisaalta yrittäjällä on aina pieni ahdistus siitä, että jotain on kumminkin jäänyt hoitamatta.

Yritän myös parhaani mukaan kieltäytyä töistä. Aika absurdi ongelma, mutta jotenkin pelkään että yhtäkkiä huomaan kevääni olevan täyteen buukattu keikkoja ja Portugalista nauttiminen ja kielen opiskelu jää haaveeksi.

Lopuksi vielä toteamus Etelä-Amerikasta…käytyäni viimeisellä työreissullani monissa paikoissa joissa en aikaisemmin ole ollut, tunsin kuitenkin että olin kokoajan kuin kotonani. Olen tiennyt sen aina, silti hullua että niin tosiaan oli. Toisaalta, perustuuhan kaikki siellä pitkälti espanjalaisten, portugalilaisten ja italialaisten perintöön.
K

Kesäloma joulukuussa

Kesäloma on tullut talven keskelle. Oma kesälomani on tältä vuodelta pitämättä joten pidän sen nyt, joulukuussa. Sinällään hyvä juttu että pääsee hoitamaan muuton ja mahdolliset viime hetken hankinnat ilman kiirettä. Oli aika kummallista olla maanantaina kotona ihmettelemässä mitä sitä tekisi. Vetelehtimiseen tuli heti pieni tauko kun tiistaina kävin pitämässä työni puolesta koulutuksen. Hyvä että työstä vieroittuminen tapahtuu pienin askelin :-)

Nyt on myös hankittu Helsinki-Amsterdam lento. Lento kohti Amsterdamia lähtee 30.12. ja seuraavana päivä kohti Bonairea jossa tarkoitus olisi viettää ainakin kuukausi purjelautailemassa. Bonairen jälkeen pariksi kuukaudeksi Costa Ricaan lainelautailemaan. Mukavaa kun ei ole tiukkaa ja tarkkaa matkasuunnitelmaa vaan voi mennä sen mukaan mikä kiinnostaa. Jos jossain viihtyy paremmin niin siellä voi olla pidempään. Ja jos jokin paikka ei ole mieluinen niin ei ole mitään aikataulua sitomassa paikalleen.

Tällä viikolla hammaslääkärin lisäksi ei ole muita matkaan liittyviä touhuja tiedossa.
Toivottavasti pian tulee kunnolla kylmä niin ehtisi jäälle leijan kanssa.

-L-

Vuorotteluvapaa valmistuu

Välillä vuorotteluvapaani on ollut vastatuulessa ja välillä myötätuulessa. Juuri kun luulin että kaikki on kunnossa niin TE-keskuksesta tuli kirje jossa minua pyydettiin visiteeraamaan TE-keskuksessa koskien vuorotteluvapaata. TE-keskus halusi selvityksen koskien aikaisempaa yritystoimintaani ja sen nykytilaa. Soitin keskuksen vuorotteluvapaasta vastaavalle virkailijalle ja hän kertoi että kuulusteluiden lisäksi minua odottaa 10-sivuinen selvityspyyntö liittyen yritystoimintaani. Kukapa Suomessa voisi olla epäilyttävämpi kuin yrittäjä tai entinen yrittäjä?

Suhtauduin lähtökohtaisesti negatiivisesti tulevaan käyntiini. Onnekseni minut otti vastaan positiivinen ja erittäin asiallinen virkailija. Keskustelin hänen kanssaan aikaisemmasta yritystoiminnastani reilun viiden minuutin ajan ja seuraavat 15 minuuttia keskustelimme nuorista ja heidän työllistymisestä.
Lopulta minun ei tarvinnutkaan täyttää 10- sivuista selvitystä vaan virkailija tarkisti muutamia tietoja erilaisista rekistereistä ja tuli siihen tulokseen että kaikki ok ja mitään esteitä vuorotteluvapaan myöntämiselle ei ole.

Itselläni on pitämättömiä lomia sen verran paljon että tulen jäämään kesälomalle joulukuun alusta. Alunperin suunnittelin jääväni töistä pois vasta vuoden vaihteen jälkeen mutta tämä käänne sopii itselleni oikein hyvin. Ehdin hoitamaan monenlaiset käytännön asiat kuntoon kuten esimerkiksi muuton. Uusi asukas muuttaa 20. joulukuuta ja samana päivänä me siirrymme Hunkkeliin.

-L-

Hunkkeli kesällä

Bonaire

Eli siis ensimmäinen lento varattu. Ensimmäinen kohde on siis Bonaire Hollannin Antilleilla.

Ja miksi ihmeessä? Missä se edes on...

Yksinkertaisesti siksi, että se ollut meille molemmille päähänpinttymä siitä asti, kun joskus vuosia sitten näimme ensimmäisen siellä kuvatun purjelautavideon. Paikka jossa kuulemma tuulee lähes aina, on flättiä ja vesi ulottuu kainaloihin laguunissa eikä tarvitse märkkäriä. 

Se valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi kahdesta syystä:

- oletuksena oli, että se tulee olemaan yksi hintatasoltaan kalleimmista paikoista, joten mennään kun on vielä varaa. Todellisuudessa löysimme jo kämpän 35 taalaa yö, joten ei kauhean pahalta vaikuta. Purjelautakamojen vuokriin kyllä sitten meneekin enemmän rahaa.

-löysimme halvan lennon uuden vuoden aattona Amsterdamista Tuin lomalennolla, reilu viisisataa euroa per naama, kun kaikki muut lentoyhdistelmät maksoivat lähemmäksi kahta tonnia.

- Ja no, Karibia ei varmaan voi olla huono paikka aloittaa loma ja matka. 

Nyt alkaa vähän tuntua siltä että ollaan lähdössä.

Tosin shamppanjaa ei saatu vieläkään korkattua. Senkin aika vielä tulee.

K

Syksy on nopea!

Riippuu ilmeisesti näkökulmasta.
Merkkailin tuossa kalenteriin päivämääriä ja totesin että aikaa on aivan tolkuttoman vähän.
Tulin juuri työmatkalta Aasiasta ja ennen lähtöä on vielä toinen kahden viikon Etelä-Amerikan keikka. Päivät jotka sinne väleihin jäävät, ovat todella kortilla.
Hiipivä paniikki, piilotettu epävarmuus.
Alan ehkä nyt vasta herätä siihen että ei ole hitsi vieköön kahtakaan kuukautta ja pitäisi jo olla matkalla kohti Karibiaa ja työhuolet haudattuna.
Koska en pysty keskittymään ajassa peräkkäisiin projekteihin kuin yhteen kerrallaan, täydellinen omistautumiseni The matka- projektille alkanee joulukuun toisella viikolla kun viimeinenkin kiertomatka on saatu päätökseen. Ja sitten aikaa on ihan helkkarin vähän!
Viime tinka on kuitenkin ollut ystäväni aina, joten eiköhän sitä tälläkin kertaa selvitä.
Asioita joita ainakin pitää vielä hoitaa:
-tarkastaa oma vakuutukseni, yrittäjän tapaturmavakuutuksen lisäksi
-keskustella kirjanpitäjän kanssa
-tilata uudet luottokortit (vanhenevat alkuvuodesta)
-käydä parilla lääkärillä
-miettiä lääkepolitiikka
-miettiä pankkiasiat
-miettiä mitä kaikkea mukaan
-ostaa uusi rinkka
-varmasti paljon muuta jota ei tule juuri nyt mieleen, kun siinä on niin paljon muuta

Asioita joita on hoidettu minun puoleltani:
-Varattu ensimmäinen lento!!!
-Varattu ensimmäinen majoitus
Onhan tuokin jo jotain...

Tästä lisää seuraavassa postauksessa.
K

Syksy on hidas

Näyttää siltä että asunto on löytänyt vuokralaisen. Tällä viikolla pitäisi allekirjoittaa vuokrasopimus ja uusi asukas olisi muuttamassa joulukuun lopulla. En sanoisi asunnonvuokraamista ihan helpoksi hommaksi kun omaa kotiaan ei halua ihan kaikille vuokrata. Parhaimmillaan asunnon vuokraaminen on ollut hauskaa hommaa, kivoja ja hauskoja ihmisiä on käynyt katsomassa asuntoa. Edelleen olen sitä mieltä että en käyttäisi välittäjän palveluksia. Heidän pyytämänsä korvaus on liian iso enkä koe että he käyttävät yhtäpaljon vaivaa "sen oikean" vuokralaisen löytämiseen kuin asunnon omistaja itse.

Matkan suhteen tuntuu olevan jotenkin outo välivaihe. Ei oikein voi tehdä mitään. Tai voi, mutta loputon matkakohteiden selaaminen netissä ei tunnu kovin järkevältä. Jos alkusyksystä aika tuntui kiitävän vauhdilla eteenpäin niin nyt taas tuntuu että päivät eivät kulu millään. Odottavan aika on pitkä.
Näin se on.

Tämän viikon "kohokohta" liittyen matkajärjestelyihin on kolmas rokotus. Sitten pitäisi olla kaikki tarvittavat rokotukset kunnossa.

-L-

Entä jos loukkaannun reissussa?

Ja monet muut asiat ovat mietityttäneet viime aikoina. Tai ennemminkin viime öinä.
Ensi viikolla on tarkoitus varata ensimmäiset lentoliput. Jossain välissä ne on kuitenkin pakko varata joten miksi ei sitten vaikka ensi viikolla. Auto on edelleen myymättä, asuntoon ei ole vielä löytynyt vuokralaista. Mutta kyllä niille ottaja löytyy kun hinta sopiva tai oikea ihminen osuu kohdalle.

Sen sijaan mieltä ovat alkaneet kiusaamaan kummalliset mitä jos-ajatukset.
Mitä jos katkaisen jalkani? Entä jos sairastun vakavasti? Entä jos pidä koko reissusta ja haluankin tulla takaisin jo puolen vuoden jälkeen? Mitä jos kameli sylkäisee silmääni ja saan silmätulehduksen? Minne me palaamme jos reissu syystä tai toisesta keskeytyy.
Asunto on vuokrattuna. Ei kotia.
Työpaikka on annettu pois. Ei töitä.
Auto myyty. Ei millä liikkua.
Jos nuo kamaluudet toteutuvat niin sitten varmaan täytyy vuokrata asunto, hakea töitä ja hankkia auto jos uudet mahdolliset työt sitä vaativat.
Ja jos taas terveyden kanssa tulee ongelmia niin hoidetaan itsemme kuntoon ja takaisin reissuun.
Mitä sitten jos vaikka koko kuukausi menisi parannellessa niin sitten menee. Ei sille voi mitään. Ja jos taas terveydelle tapahtuu jotain niin vakavaa että joudumme keskeyttämään reissun niin siinä kohtaa koko reissu aivan ja se sama.

Tähän on helppo sanoa että olisi kannattanut miettiä etukäteen. Tietenkin näitä asioita on mietitty mutta jotenkin nyt kun lähtö on lähestymässä ne alkavat realisoitumaan. Toisaalta- yllättävän moni kuolee kotiinsa.

Linnunradan käsikirja liftareille kirjan kannessa lukee ystävällisillä kirjaimilla: Don´t panic.

-L-

Keskittymiskyky kateissa

The Matkaan on aikaa enää vajaa kolme kuukautta. Keskittymistäni haittaa pahasti työnteko. Varsinkin kun se tarkoittaa siis kohdallani jatkuvaa matkalla olemista. Haluan siis lomalle työstäni eli matkustamisesta, jotta voisin matkustaa. Kuulostaa varsin omituiselta.

Kaikki tietävät että työmatkalla olo ei ole samanlaista kuin lomamatkailu, se on klisee ja plää plää.
Omat työmatkani suuntauvat kohteisiin, joissa muut ihmiset ovat lomalla ja teen työssäni asioita, joita monet tekevät lomalla ( kuten patikoin, syön pitkiä illallisia ja maistelen viiniä...).
Mikä sitten tuosta meidän yhteisestä matkasta odotan, lukuunottamatta tietenkin sitä pikkuyksityiskohtaa, että mukana ei ole asiakkaita ja huolehtia pitää vaan itsestään ja toisesta?

Tässä muutama seikka:
1. Seura
Työmatkalla vietän paljon aikaa yksin. Vaikka monissa kohteissa joissa työskentelen onkin jo muodostunut oma pikku sosiaalinen kuvio, niin matkustan paljon yksin ja myös työpäivien jälkeen en jaksa muuta, kuin olla omissa oloissani. The matka on meidän yhteinen matka pariskuntana. On matkaseuraa ja saadaan kerrankin viettää enemmän aikaa yhdessä. Elää ja asua yhdessä kokoajan. Aika villiä!

2. Pysyvyys
Meillä on tarkoitus viettää pidempiä aikoja lähes kaikissa paikoissa joihin menemme, eli vuokrata kämppä ja asettua taloksi. Olen aina rakastanut sitä tunnetta, kun tulee uuteen maahan ja pikkuhiljaa alkaa tajuta miten asiat toimivat.
Vaihdoin juuri yhdeksän päivän aikana kuusi kertaa hotellia, se on aika syvältä, ja joku vielä luulee että muistan mikä on huoneeni numero...

3. Surffi
Kaikkina näinä reissuvuosina on tosi paljon hämännyt se, että en ole ehtinyt harrastaa asioita joita olisin eniten halunnut harrastaa.  Olen kyllä patikoinut vaikka missä hienoissa paikoissa ja samalla katsellut surffareita rannalta. Matkan teema on purjelautailu ja laikkari, eli toivottavasti saadaan olla vesillä niin paljon, että alkaa kyllästyttää.

Koen vähän huonoa omatuntoa siitä että en ole ehtinyt tekemään paljoa suunnitelmia, ja omalta kohdaltani on vakuutusasiakin vielä auki...mutta kun ennen the Matkaa pitäisi vielä käväistä Vietnamissa, Laosissa, Chilessaä, Argentinassa, Uruguayssa ja Brasiliassa.
Kreisiä, eikö vaan.
-K

Museo Galata Genovassa, upeita vanhoja karttapalloja. Karttafriikin taivas. Hyvä paikka haaveilla tulevista seikkailuista. 

Asunnon vuokraamisen hauskuus

Asuntomme on ollut vuokrattavana reilu pari viikkoa.
Kävijöitä ja kyselijöitä on ollut mukavasti mutta lopullista kyllä päätöstä ei ole vielä keneltäkään tullut.
Asuntomme, 60m2, 2h+k, on remontoitu pari vuotta sitten ja sijaitsee Helsingin Punavuoressa.

Katsomassa on käynyt niin kimppakämpän etsijöitä kuin pariskuntia ja sinkkuja.
Eräs pariskunta halusi että pariovet eteisen ja olohuoneen välille.
Toiselle pariskunnalle asunto oli väärään ilmansuuntaan suuntaan. En osaa sanoa mitä merkitystä sillä on kun asunnon ikkunat sijaitsevat sisäpihalle päin. Kolmannelle olohuone oli liian pieni joogatuntien pitämiseen.

Suomalaisia sanotaan edelleen juroiksi eivätkä he muka osaa small talkia. Olen eri mieltä.
Tänään asuntoa katsomaan tuli eri kaksi porukkaa. Eikä aikaakaan kun asunnon valtasi puheensorina. Toisilleen vieraat ihmiset juttelivat ja nauroivat keskenään ja tuntuivat aidosti viihtyvän keskenään Hetken päästä koko ryhmä oli ahtautuneena keittiöön jossa maistelimme toisen ryhmn herrasmiehen mukana ollutta mustikka-lakritsijuuri kakkua. Samalla keskustelimme kyseisen herran raakaruokaharrastuksesta. Kakku oli sen verran hyvää että toivottavasti saan kyseisen reseptin. Asuntoon ei löytynyt tällä kertaa vuokralaista mutta se ei haitannut yhtään.

-L-

Matkavakuutus osa 2 ja rokotukset

Töissä eletään jännittäviä aikoja. Sijaiseni rekrytointi on edennyt haastatteluvaiheeseen. Erityisen tuskattuvaa on se että en voi tehdä itse asian eteen mitään. Asia on muiden käsissä- hakijoiden ja haastattelijan. Positiivinen asia on se että hakemuksia on tullut mukavasti joten uskoisin sopivan henkilön heistä löytyvän.

Olen tullut siihen tulokseen että otan matkavakuutuksen LähiTapiolasta. Kuten aikaisemmin kerroin, heillä on kilpailukykyinen hinnoittelu. Lopullisesti asian on ratkaissut LähiTapiolan eduksi se että heillä vakuutuksen piiriin kuuluu paljon erilaisia urhelulajeja- kuten esimerkiki purjelautailu ja surffaus. Turvalla nämä lajit eivät kuuluneet. If putosi heti alussa pois pelistä kalliin hinnan takia. Alkuperäinen 390 eur tarjous nousi reilulla 100 eurolla koska otin kattavamman vakuutuksen.
Erikoista on se että vakuutusta ei voi maksaa laskulla vaan se maksetaan kortilla, käteinenkään ei kelpaa, LähiTapiolan konttorissa ennen matkaan lähtöä.

Jos matkavakuutukset ovat yllättäneet edullisuudellaan niin rokotukset ovat yllättäneet kalleudellaan. Sain viime kuussa terveyskeskuksesta rokotuksen jäykkäkouristusta ja poliota vastaan. Piikittämisen jälkeen sain käteeni reseptin jolla saa tarvittavat rokotukset seuraavaa kertaa varten. Rokotteet tulisi säilyttää viileässä eli toisin sanoen jääkaapissa. Päätin hakea rokotteet vasta samana päivänä kun ne tultaisiin injektoimaan vartalooni jotta minun ei pistettäisiä ranskalaiselle homejuustolle haisevia eliksiirejä.
Apteekista löytyi kätevästi tarvittavat kolme rokotetta, Japanin aivokuumetta, A ja B hepatiittia sekä keltakuumetta vastaan. Hintaa satsille kertyi 227 eur. Vielä pitäisi hakea seuraavan kierroksen rokotteet ja ilmeisesti hinta on sama. Näissä säästäminen tuntuisi typerältä joten maksaa minkä maksaa.

-L-

Pari normipäivää

Ajattelin tässä lämpimikseni kuvailla matkailualan ammattilaisen normipäivää.
Eilen lähdin aamukoneella 7.35 Riian kautta Milanoon. Ihmettelen suuresti miten Air Baltic onnistuu siinä, missä Finnair on viime aikoina kämmäillyt turhan usein. Vaihtoaikaa oli vajaa tunti, silti laukku tuli perille. Finski sen sijaan on jättänyt usein Tampereelta tulevien Milanoon matkustavien pakaasit Helsinkiin, vaikka aika ei edes kauhean tiukille olisi vetänyt. Eli siis pointsit Air Balticille vaikka lafkan matkalaukkujen buukkaussysteemi onkin ärsyttävä.

Ostin kaikesta työlukemisesta huolimatta Hki-Vantaalta dekkarin, joka oli niin jännä, että Milanoon saavuttaessa teki mieli jäädä koneeseen lukemaan (Se oli myös kamala ja näin siitä saman tien painajaisia).

Malpensasta auto alle, käytin varaukseen aika paljon kyseenalaista huomiota netissa saanutta Goldcaria, tai oikeastaan Vipscaria mutta...no joo karmee sotku, vihaan autonvuokrausta noin lähtökohtaisesti.
Anyway, itse vuokraustapahtumassa  ei ollut kauheesti problematiikkaa ja sain vielä Fiat 500:sen alle joten jippii ( ja tietysti total relax vakuutus).
Siitä posotin sitten La Speziaan, Liguriaan, tapasin agentin, hoidin puhelin ja nettiyhteydet kuntoon ja muuta en sitten ehtinytkään. Harhaisessa mielessäni olin kuvitellut katsovani vielä polkuja sinä iltana.
Hah, hain supermarketista safkat ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin hieman oudossa uskonnollisväritteisessä lomakodissa, josta agentti oli hommannut mulle huoneen hyvään hintaan. Se oli oikein passeli, puhdasta ja siistiä, iso huone, no wifi puuttui, jumalalle puhutaan ehkä ilman langattomia yhteyksiä.

Tänään aamulla herätys 5:45, kamat kasaan, liikkeelle autolla kaahaus Lericiin, josta piti lähtee bussi
Montemarcellon kylään. Ennen bussiin hyppäämistä piti selvittää, mihin voin parkkeerata auton, jonka  takakonttiin ei mahdu matkalaukku, muutamaksi tunniksi ( ensimmäinen sääntö joka on joskus vuonna yks ja kaks opittu autoilusta Italiassa: älä jätä kamaa näkyville autoon, ainakaa mitään houkuttelevaa, tosin takkikin voi olla houkutteleva, been there done that). Bussin aikataulu oli alusta asti mysteeri, joten vuorossa oli kyselyä ja väittelyä lehtikioskin ja bussinkuljettajan kanssa. Bussi ajoikin sitten johonkin parkkipaikalle ja kuljettaja sanoi että nyt vaihdetaan bussia:
-kai nyt säkin näet että tän kanssa mihinkään ei päästä ( olin siis ainoa matkustaja). Ja kyllähän se bussinraatu kuolemaa huusikin joka ylämäessä.

Kaiken vääntämisen jälkeen bussi ei sitten mennyt sinne Montemarcelloon, mutta kuljettaja lupasi jättää lähelle risteykseen, josta on vain kolme kilometriä matkaa. Eli ensin kävelin perille Montemarcellon kylään, sitten lähdin tsekkaamaan patikkareittiä puolijuoksua, olinhan laittanut parkkiaikaa vain kolme tuntia, ja olin jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Saavuin kuitenkiin välietapille eli Tellaron kylään aikaisemmin kuin kuvittelin ja ehdin jopa syömään siellä aamiaisen. Ja Lericiinkin takaisin loppujen lopuksi ihan ajoissa.

Sieltä lähdin ajamaan kohti Santa Margherita Ligurea, autostradalla tuli tiedote, että Rapallon liittymä josta sinne normaalisti ajetaan on suljettu joten jouduin ajamaan Chiavarin kautta, joka ensin ärsytti, sillä hidasti matkaa aika paljon, mutta todellisuudessa oli ihan huippua, sillä Chiavarin ja Zoaglin kautta Rapalloon menevä tie on aivan mieletön. Kannattaa ajaa jos on seudulla eikä oo kiire.
Santa Margheritasta hölkkäsin polkua pitkin Paraggiin ja sieltä bussilla takaisin.
Santa Margehritaan saapui myös ystäväni ja valokuvaajani, joka lähti mukaani kohti Piemontea ja viinikukkuloita. Eli sitten ajeltiin Barolon kulmille.

Muutama ajatus näin niinkuin yhteenvetona:
-eilen pysäytti Guardia di Finanza ja tänään Carabinierit. Johtuikohan se guida sportivasta eli sportttisesta ajotavasta?
-dekkari oli Camilla Läckbergin Saarnaaja. Klaustrofobin lempikirja.
-keskiviikko on sulkemispäivä monissa Barolon alueen ravintoloissa. Saimme silti ruokaa. Ja hyvät lasilliset Barberaa.
-aika monta kilometriä jaksaa juosta kahden banaanin voimin jos on kiire.
-niin ja the matkan eteen nyt en näinä päivinä ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut pari meiliä tutuille, joilla on kokemuksia tai kontakteja maista joihin olemme menossa.

-K

Tauolla

Tellaro, kylä söpö kuin karkki

Aikainen lintu kuvan nappaa. Lerici 7:00

Huonoa palvelua ja hyvää myyntityötä

Kerroin aikaisemmin että tarkoituksena on vuokrata asuntomme yritykselle joka poissa ollessamme hoitaa vuokraamiseen liittyvät asiat. Tälläisiä yrityksiä ovat mm Forenom, Majoitus Mestari ja Helsingin huoneistorinki.
Kotisivuillaan he kertovat haluavansa vuokrata asuntoja ja tätä varten on yhteydenottolomake tai sitten suora jätä tarjouspyyntö-lomake. Ainoa joka jotenkin onnistui vastaamaan tarjouspyyntöön oli Forenom. Mutta heidänkään osalta ei voi puhua aktiivisuudesta tai siitä että myyjä olisi ollut aktiivinen. Kyse oli siitä että lukuisten mailien jälkeen myyjä kävi katsomassa asunnon ja teki lopulta pyynnöstä, mielestäni, huonon tarjouksen ja sen jälkeen hiljaisuus.
Majoitusmestarit eivät ole vastanneet yhteydenotto pyyntööni. Tästä on aikaa jo useampi viiikko.
Helsingin huoneistorinki kertoi että että vuosi on liian lyhyt aika heille. Kysyin heiltä että mikä on sopiva aika heille. Ei vastausta.

Mutta sitten toisenlaisia kokemuksia. Laitoin viime viikonlopun aikana muutamiin vakuutusyhtiöihin tarjouspyynnön koskien vuoden mittaista matkavakuutusta, LähiTapiola, If ja Turva. Heidän sivuiltaan voi ostaa suoraan matkavakuutuksen mutta näiden vakuutusten kesto on enintään 90 vuorokautta.

Jokainen vakuutusyhtiöistä otti minuun puhelimitse yhteyttä seuraavana arkipäivänä.
He kartoittivat puhelimessa minne olen matkustamassa, mikä on matkan kesto ja missä maassa olen ajatellut viipyä pisimpään. Kaikilta sain tarjouksen LähiTapiola ja Turva tekivät sen heti puhelinkeskustelun aikana. If laittoi tarjouksen sähköpostiin ja soittivat vielä seuraavana päivänä takaisin ja varmistivat että tarjous oli tullut varmasti perille.
Vakuutuksen ottaminen vaatii LähiTapiolan ja Turvan osalta käyntiä heidän konttorilla. Voi johtua myös siitä että en ole heidän asiakas. Ainakaan vielä. Sillä näiden kahden tarjous oli lähes puolet edullisempi kuin IF:n jonka asiakas olen. En kuitenkaan vielä tiedä mitä eroavaisuuksia matkavakuutusten välillä ennen kuin käväisen heidän toimistolla.

Positiivinen yllätys oli vakuutusten edullisuus:
Turva: 390 eur / vuosi
LähiTapiola: 390 eur / vuosi
If: 690 eur / vuosi

-L-

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Italialainen ruoka vs. matkailijat

Nyt on taas pyöritty Etelä-Eurooppaa pitkin poikin asiakkaiden kanssa parin viikon ajan. Sopivassa suhteessa patikkaa ja enogastronomiaa, eli viiniä ja ruokaa.
Patikkahommasta sitten oma juttunsa mutta nuo ruokailut...
Joskus tuntuu että oppaan hommassa on kaikkein raskain osa ruokapöydässä istuminen.
Otetaan esimerkkinä Italia, joka monestakin syystä on minulle se ikäänkuin toinen kotimaa.
Mottoni on aina se, että maassa syödään maan tavalla. Jos teen itse matkaohjelmia, tai saan valita ruokalistat, valitsen aina jotain tietylle alueelle tyypillistä, vaikka tietäisinkin että se ei kaikille suomalaisille uppoa.

On yllättävää miten italialaisesta ruuasta pidetään Suomessa kovasti, mutta sitten kun Italiassa saa oikeaa italialaista ruokaa, se ei  monen mielestä toimikaan. Seuraavat lauseet olen kuullut lukemattomia kertoja:
-Jaahas, riisipuuroako meille syötetään ( risotto)
-Miksei ole mitään kastiketta (liha tai kala), aika kuivaa
-Ei oikein maistu miltään ( italiaksi käytetään termiä delicato, kun ruuan maku on hienostunut, ei päälle tunkeva)
- Taas tätä makaroonia...
- eikö ole kunnon leipää ( lue: ruisleipää)

Makumieltymyksiä on monenlaisia ja usein yritän parhaani mukaan selittää, että kun täällä nyt on tapana että liha maustetaan vain oliiviöljyllä ja suolalla että se liha maistuu lihalta tai että maistelkaa nyt vähän rauhassa niin ne lempeätkin maut tulevat esiin.
Silti on vaikea käsittää että herkkuruokani, esimerkiksi Gattinara-viiniin tehdyn risoton, päälle joku ei millään ymmärrä.
Välillä tuntuu että meillä suomalaisilla on tapana ylimaustaa ruoka niin, että esimerkiksi se liha tai kala ei sieltä tule vahingossakaan esiin. Samoin tapana on jotenkin hotkia äkkiä ruoka pois, että päästään seuraavaan, ja jos maut eivät ole megavoimakkaita, niitä ei ehdi huomata. Mihin kummaan meillä on kiire?

No, itse en enää koskaan tilaa Suomessa ravintolassa risottoa (onneksi meillä on kotona loistava risottokokki, joka en ole minä) ja muutenkin vältän italialaisia ravintoloita viimeiseen asti.

Ongelma ei todellakaan ole vain suomalaisten, törmäsin siihen myös entisessä työssäni italialaisessa incoming-matkatoimistossa. Englantilaisen matkatoimiston asiakkaat valittivat erään hotellin ruuasta jatkuvasti, yleisin argumentti oli: se ei ole oikeaa italialaista ruokaa. Todellisuudessa se nimenomaan oli sitä eikä jotakin juusto- kerma- oregano mössöä, jota usein ulkomailla saa italialaisissa ravintoloissa.

Kyselin joskus Helsingissä asuvilta italialaisilta, mikä heidän mielestään olisi hyvä italialainen ravintola täällä. Suurin osa ei osannut mainita mitään, ja muutama, joka oli töissä paikallisessa italialaisessa, sanoi suoraan että " älä ainakaan meille tule".

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta avarakatseisuutta voin aina peräänkuuluttaa.
-K

PS. Ja pakko myöntää, että ymmärrän välillä erästä iäkkäämpää, Italiassa paljon työskennellyttä kolleegaani, joka menettää hermonsa kun asiakkaat peräänkuuluttavat perunaa." pottuja vaan aina pitäisi saada, syökää niitä pottuja kotona"- hän kerran pauhasi...

PS2:Tiedän olevaani melkoinen puritaani ja nipottaja mitä tulee italialaiseen ruokaan mutta olisin todella tyytyväinen, jos suomessakin keskusteltaisiin pöytäkeskusteluissa vaikkapa siitä, millainen koostumus pitää olla karjalanpiirakassa tai mistä saadaan parhaat muikut.

Näkymä La Morrasta kohti Barolon viljelymaita

Tuulihattuja eli gougères

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa tehdä tuulihattuja mutta ei ole oikein sopivaa hetkeä.
Täksi päiväksi suunniteltu purjalautailu hyytyi turhan kovaan vesisateeseen joten aukesi sopiva hetki touhuta hetki keittiössä.

Reseptin löysin Culinaria Ranska kirjasta. Siellä resepti kulkee nimellä gougères.

2,5 dl maitoa
100g voita
5g suolaa
150g vehnäjauhoa
4 munaa
50g gruyerea tai comtea

Kiehauta maito, voi ja suola kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita miedolla lämmöllä. Anna seoksen jäähtyä ja lisää munat yksitellen. Leikkaa juusto 5mm kuutioiksi ja sekoita tasaisesti massaan. Tee ruokalusikalla seoksesta palloja. Voitelet pallot keltuaisella ja laita juustoraastetta päälle.
Sitteen uuniin 170C, 20-25min.

Matkavakuutuksen hankkiminen

On yllättävää että vakuutusyhtiöiden verkkokaupoista löydy vuoden matkalla matkavakuutusta.
Verkkokaupat tarjoavat enintään 45 vuorokautta tai enintään 90 vuorokautta kestävälle matkalle matkavakuutusta. Ilmeisesti vuoden kestävä matka on kuitenkin sen verran harvinainen tapaus vakuutusyhtiölle että siitä ei ole voinut tehdä valmista tuotetta. Katsotaan ensi viikon aikana minkälaisia tarjouksia alkaa tulemaan.

Vuorottelusijaiseni haku on käynistynyt ja toivotaan että haku tuottaa tulosta. Onhan sopivan sijaisen löytyminen oleellista jotta vuorotteluvapaani onnistuu. Ensimmäisiä lentolippuja pitäisi päästä tilaamaan mutta koska sijaisen löytymisen aikataulusta ei ole vielä mitään käsitystä niin siten myös lentolippujen hankkiminen on vaikeaa. Voihan olla että sijainen aloittaa  jo joulukuun puolivälissä tai sitten tammikuun puolella.

Alkusyksy on ollut kiusallisen vähätuulinen. Muutamaan viikkoon ei ole tuullut ollenkaan. Lämpimien kelien puolesta olisi mukava päästä vesille. Mutta kun ei tuule niin ei tuule.

-L-

Kesällä oli tuulisempaa.

Turvallisuus on kallista

Viimeksi kerroin että Forenomin edustaja on tulossa tekemään arviota asunnostamme.
Tarkoitus on vuorotteluvapaan ajaksi laittaa asunto vuokralle. Käännyin Forenomin puoleen koska pidän heitä varmana vuokranmaksajana ja he hoitavat asuntoon liittyviä asioita sillä välin kun emme ole Suomessa. Muutamien sähköpostien jälkeen heidän edustajansa tuli paikalle tutustumaan Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan 60m2 kaksioomme. Asunto on remontoitu reilu kaksi vuotta sitten. Taloyhtiön katolla sijaitsee kattoterassi ja saunatilat.
Ymmärrän hyvin että Forenominkin tulee saada oma tuottonsa tehdystä työstä mutta siitä huolimatta heidän tekemä tarjous yllätti:

- ensimmäiseltä kahdelta viikolta ei makseta vuokraa koska se menee kalustamiseen

- tarjous oli 900 eur/kk johon tulee sisältyä kahden hengen vesimaksu ja autopaikka.
Jos nuo vähennetään niin tarjous on noin 800  eur/kk. Eli vuokratuotto tuolta ajalta on ainostaan 1,36%

- eivät mielellään tee tarjousta näin aikaisin koska markkinatilanne saattaa muuttua muutaman kuukauden aikana. Miksi sitten teitte tarjouksen tai tulitte katsomaan asuntoa näin aikaisin?

Voi olla että katson asuntoani väärästä, omistajan, näkökulmasta mutta heidän tekemänsä tarjous tuntuu naurettavalta. Ei edes vähältä vaan naurettavan pieneltä.
Tulipa tämäkin kokeiltua. Laitoin tänään tarjouspyynnöt parille vastaavaa palvelua tarjoavalle yritykselle. Katsotaan olenko itse täysin harhainen vuokrapyyntini kanssa vai onko todellisuus todellakin sitä mitä Forenom tarjoaa. Laitan viikonlopun aikana asunnosta vuokrailmoituksen myös nettiin yksityisille markkinoille. Onneksi tässä on aikaa reilut kolme kuukautta.

Oma työpaikkani tuli hakuun alkuviikosta. On outoa katsoa omaa työtehtäväänsä koskevaa työpaikkailmoitusta. Jollain oudolla tavalla siitä tulee sentimentaalinen olo. Työpaikkani on kuitenkin antanut minulle paljon, siellä on kivoja tyyppejä töissä ja siellä tehdään mielenkiintoisia asioita. Kai tämä on sitä luopumisen vaikeutta. Samalla kuitenkin tiedän että tuleva vuosi on juuri sitä mitä minä haluan tehdä. Voihan olla että vuoden jälkeen totean: kiva reissu mutta ei enää koskaan. Nyt kiirellä takaisin olemaan kunnolla ja tekemään töitä. Tai sitten totean: kiva reissu pakko saada lisää.
Minusta kumpikaan ei ole kovinkaan huono vaihtoehto.

-L-

Hoidettavia asioita:
- matkavakuutus
- rokotukset - aika varattuna sitä seuraavalle viikolle
- kellon vedenkestävyyden testauttaminen. Satun pitämään valtavasti mekaanisista kelloista ja olen ajatellut ottavani mukaan reissuun vanhan Seikon automaatti diverin :-)

K treenaa :-) 

Mikä on minkäkin arvoista?

Kun nyt tässä ollaan hyppäämässä pois jossakin määrin normaalista kuviosta, usein tulee vastaan kysymys: onko se sen arvoista?
Kun juttelee ystävien ja tuttavien kanssa vuorotteluvapaasta ja pois lähdöstä, asiaan suhtaudutaan hyvin eri tavoin. On niitä joiden mielestä se on tosi siistiä ja rohkeata, mutta on joku aina myös kysyy että miksi ihmeessä ja onko se sen arvoista.
Minulle herää aina kysymys että minkä?
-sen rahan jota väistämättä kulutetaan?
-sen että tienataan vähemmän vuoden ajan?
-sen että joudutaan tinkimään materialistisista asioista vuoden ajan?
On vaikea kuvitella, mikä voisi olla sellainen juttu, johon mielummin laittaisin rahaa kuin tämä. Tai oikeastaan, ei sellaista ole.
Asioiden omistamisesta on kovin vaikea saada mitään kiksejä. Selkeä omistamiseen liittyvä huumaava tunne tuli ehkä viimeksi kuutisen vuotta sitten kun ostin Italiassa asuessani auton. Auto mahdollisti vapaan liikkumisen ja nautin suunnattomasti siitä kun ajelin milloin mihinkin päin maata pienellä vanhalla elefantti-Lanciallani, joka katulamppujen valossa näytti ihan äitini vanhan datsunin väriseltä.
Silloinkin omistamisen iloon liittyi nimenomaan auton mukanaan tuomat mahdollisuudet.
On aika vähän asioita, jotka olisivat enemmän tavoittelemisen arvoisia, kuin toteuttaa unelmaansa sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa.
K

Kuvassa Portugalin korkein vuori Pico joka sijaitsee Azoreilla.

Tuonne tuli kiivettyä pari vuota sitten.

Vuorotteluvapaa myötätuulessa

Nyt näyttää siltä että vuorotteluvapaani on sittenkin toteutumassa.
Tästää on sovittu teoriassa työnantajani kanssa. Käytännön esteenä on se että heidän tulee kuitenkin ensin löytää sijainen itselleni ennen kuin pääsen vuorotteluvapaalle. Sijaisen löytäminen ei kuitenkaan tule olemaan ihan läpihuutojuttu joten toivotaan että kaikki menee tältä osin hyvin.

Pyysin YTK:lta todistuksen työhistoriastani. Vuorotteluvapaan säännöt edellyttävät vähintään 10 vuoden työhistoriaa ennen kuin on mahdollista hakea vuorotteluvapaata. Ytk oli ystävällisesti tehnyt tarvittavat kalkulaatiot ja kertoivat että minulle on kertynyt työhistoriaa reilun 13 vuoden edestä.

Vielä tekemättömistä asioista rokote asia meni eteenpäin. Sain Viisikulman terveysasemalta ajan rokotuksia varten. Puhelimessa he eivät osanneet kertoa tarkalleen minkälaisia rokotuksia pitäisi ottaa mutta he pyysivät täyttämään etukäteen kaavakkeen netissä jossa tulisi kertoa minne kaikkialle on menossa.

Seuraavan kerran matkaan liittyviä asioita tapahtuu maanantaina jolloin Forenomin edustaja tulee tekemään tarjouksen asuntomme vuokraamisesta.

Lopppuun loistava uusi musiikillinen tuttavuus: Fat Freddy´s Drop.

-L-

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. - Muumilaakson marraskuu-

Lähteminen on merkillinen juttu. Tämän blogin varsinainen clue on iso lähtö ja iso matka, mutta voisi sanoa että olen kyllä muutenkin lähtemisen asiantuntija.
Syksyn mittaan lähden taas matkalle ainakin seitsemän kertaa. Siis ENNEN the Matkaa.

Joskus tuntuu siltä, että en halua ajatellä lähtöä ennen kuin juuri edellisenä iltana. Pakkaus sujuu sen verran rutiinilla, että siitä kyllä selviää nopeasti ja tehokkaasti. Toinen puoliskoni kyllä huomaa, milloin lähtöahdistus alkaa. Se tulee usein varsinkin silloin jos on ollut pitkään ( lue: kuukauden tai yli) kotona, ja toisaalta myös silloin, kun edellisestä kotiinpalusta on kulunut liian vähän aikaa.
Lähtöahdistus alkaa pienenä kireytenä ja ajatuksina siitä mitä kaikkea olisi pitänyt tai pitäisi tehdä ennen lähtöä. Päivien käydessä vähiin lisääntyy usein hölmö epävarmuus siitä onko valmis kyseiseen työmatkaan...Joskus ihan ymmärrettävästi, jos edessä on uusi maa tai erityisen haastava ryhmä, useimmiten ihan turhaan kuitenkin. Sisäinen perfektionisti se siellä nostaa päätään ja miettiin mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän kyseisen matkan eteen.
Esimerkiksi tällä kertaa tilanne on se, että jos ihan järjellä ajattelen, olen tehnyt juurikin sitä kaikkein tärkeintä, eli levännyt, yrittänyt aktiivisesti olla tekemättä mitään. Kuitenkin jossain korvan juuressa joku niistä monesta minästä nalkuttaa, että senkin ajan olisi voinut opiskella alppikasveja tai Laosin historiaa tai mitä niitä kaikkia tämän syksyn juttuja nyt sitten olikaan.

Mutta vaimennan äänet ja päätän että en stressaa enempää kuin on tarpeen, sillä enää muutama kuukausi ( ja muutama maa ja matka) ja hengaillaan Bonairella!
Sinällään jännää että the Matkalle lähtö ei ahdista yhtään vaikka ennen sitä on monenlaista puuhaa ja asiaa ratkottavana  ja vaikka kovin montaa päivää en ehdi Suomessa olla näitä asioita järjestämässä.
Ensi viikolla tulee Forenom katsastamaan kämpän ja siitä se lähtee! Tekisi jo mieli alkaa pistämään kotia pakettiin, minähän rakastan ylimääräisestä tavarasta luopumista!

-K

Vuorotteluvapaa on vastatuuleessa.

Nyt kryssitään kunnolla vuorotteluvapaani kanssa. Etenee hitaasti ja melkein ajettu kertaalleen jo karille.
Toinen vuorotteluvapaa pyyntöni työpaikallani tuotti saman tuloksen kuin viimeksi: ei käy.
Kävin esimiesteni kanssa keskustelua syistä ja perusteista miksi pyyntööni ei suostuta. Hyvin nopeasti tuli selville että työpaikallani, toisin kuin luulin, ei oltu täysin perillä mitä kaikkea työnantajan harteille tulee kun työntekijä jää vuorotteluvapaalle. He mm luulivat että joutuvat maksamaan minulle jotain sillä välin kun olen vuorotteluvapaalla. Näinhän ei ole vaan vuorotteluvapaakorvauksen maksaa minun tapauksessani YTK. Tehtyäni selvyyttä vuorotteluvapaan ehdoista niin näyttää siltä että ehdoton ei tuntuisi muuttuneen pari piirua kyllän suuntaan. Ehdottamasti ehkä.

Alkuperäinen suunitelmamme oli että olisimme lähteneet matkaan syys-lokakuun vaihteessa. Tätä aikataulua olemme joutuneet siirtämään kahdesta syystä:
1) Kaisan työ sitoo hänet vuoden loppuun saakka.
2) Vuorotteluvapaa pyyntöni on vaiheessa.

Yhtä kaikki- vuodenvaihde on joka tapauksessa yllättävän lähellä ja päätös on tehty: tästä ei enää pakiteta. Lähdemme surffaamaan riippumatta vuorotteluvapaa pyyntöni lopputuloksesta. Budjetti on sitten hieman isompi tai sitten hieman pienempi.

Olen harkinnut käyttäväni asuntomme vuokraamiseen Forenomin palveluita. Ensi viikon perjantaina pitäisi heidän edustajansa tulla tekemään vuokratarjouksen asunnosta. Mielenkiintoista kuulla mitä he tarjoavat. Heidän palvelunsa helpottaisi merkittävästi asioiden hoitamista. Forenom maksaa vuokraa suoraan meille ja hoitavat itse varsinaisen vuokralaisen kanssa asiat. Eli olettettavasti maksavat pienempää vuokraa meille mutta vastineeksi meidän ei tarvitse alkaa matkalta säätämään vuokralaisen kanssa.

Vaiheessa olevat asiat:

- Rokotukset
- Matkavakuutus

-L-

Mukava ja tuulinen kesä on takana ja toivottavasti edessä on lämmin ja tuulinen syksy.
Kesällä tuli hankittua 127l JP Australian Supersport lauta. Tähän mennessä tuntunut vakaalta ja helposti plaanaavalta laudalta. Leveyttä tuolla on hieman liikaa syksyn choppeihin mutta toivotaan että Kallvikiin puhaltaa itätuuli jolloin vesi pysyy mukavan tasaisena. Valitettavasti idästä tulee harvoin.

Kirjoista ja niiden hamstraamisesta

Tämä nyt liittyy ja ei liity the Matkaan.
Jokaisella on varmasti joku turvapaikka. Sellainen johon voi mennä jos mikään muu ei huvita, tai jos olemassa olo jossakin päin maailmaa alkaa hetkellisesti ahdistaa.
Minä inhoan ostoksilla käymistä, mutta kirjakaupoissa voisin haahuilla tunteja. Saatan olla hirvittävän pihi ruokakaupassa tai vaatekaupassa, mutta tuskin miltään matkalta ( ja niitä on vuoden aikana paljon, onhan matkustaminen työtäni) tulen kotiin niin, että yhtään kirjaa ei olisi tarttunut mukaan.
Onneksi lentokentillä on pokkarishopit ja Italiassa isoilla rautatieasemillä Feltrinellit!

Siitä lähtien kun muutin takaisin Suomeen ja Helsinkiin, on turvapaikkani ollut Akateeminen kirjakauppa ja Cafe Aalto. Toinen paikka johon menen aina odottavaisin mielin, ja jossa saan pidätellä itseäni liioittelemasta, on Rikhardinkadun kirjasto. Olen maksanut koko opiskeluaikanani satoja euroja  eri kirjastoille, yliopistollahan oli mahdollista velkaantua vaikka joka tiedekunnan ja oppiaineen kirjastolle, joten päätin joskus tyhmyyksissäni, että on halvempaa ostaa kirjat itse kuin maksella ikuisesti sakkoja (Löysin mm.vuosien jälkeen Tyyni Tuulion suomentaman Danten Jumalaisen näytelmän, joka oli minulta hukkunut ja olin siitä kirjastoon aikanaan maksanut ihan käyvän hinnan).
Sehän on tietysti ihan höpönlöpöä, ja liittyi varmaankin jonkinlaiseen siirtymäriittiin opiskelijaelämästä oikeaan työelämään. Kirjasto on yksi parhaita asioita Suomessa ja  tänä päivänä siis raahaan surutta selkä vääränä kirjoja kotiin, luen niistä ehkä puolet ja viis veisaan siitä, sillä parhaat kiksit saa nimenomaan siitä löytämisestä ja raahaamisesta.

Opastyössä tulee aina eteen uusia maita ja seutuja, joita pitää opiskella. Mikä ihana syy ostaa ja lainata kirjoja! Kirjasto kotona kasvaa ja pakko myöntää että kirjat ovat ainoa tavara, jonka määrästä en ahdistu.
Italia-, Portugali-, Azorit- ja Meksiko- hyllyt ovat jo aika täynnä ja kohta alkaa Aasian ja Etelä-Amerikan osuus lisääntyä huomattavasti. Siis jo ennen the Matkaa.

Mutta entäs the Matkalla? Miten ihmeessä pystyn välttymään opaskirjojen ostamiselta!
Sain viime jouluna lahjaksi Kindlen ja se on kätsy ja ehdin jo vähän innostuakin, mutta todellisuudessa en ole vielä yhtäkään kirjaa kokonaan lukenut siitä, joten tottumista tarvitaan.

Ehkä nyt ei ole suurin ratkaistava asia tällä hetkellä mutta tulipahan vain mieleeni.
Kartoista nyt puhumattakaan.
-K

Festarit ohi ja murheita.

Ravintolapäivä oli ja meni. Toisin kuin kuvittelimme emme tällä kertaa saaneet myytyä kotiravintolaamme täyteen joten siirryimme suunnitelmaan b. B tarkoittaa samaa kuin annosten määrän kymmenkertaistamista. Amatöörit pääsi yllättämään se että myös aika joka käytetään ruuan valmistamiseen kasvaa ekspotenttiaalisesti. Eli ravintolapäivää edeltävä ilta ja yö tehtiin tiukasti töitä. Onneksi tällä työpaikalla sai juoda viiniä. Itse ravintolapäivä meni mukavasti ja asiakkaita kävi hyvin. Yleensä ottaen  vaikutti siltä että muutkin ravintoloitisijat olivat panostaneet ruokaansa enemmän kuin aikaisemmin. Poissa loistivat mikrossa lämmitettävät korvapuustit ja muut kamaluudet. Hyvä näin!

Varsinainen murhe on se että kysyin työpaikallani että miten olisi jos pitäisin sapattivapaan. Muutaman päivän harkinnan jälkeen heidän vastauksensa oli:  ei- ei, meille ei käy että lähdet vuodeksi pois. Ymmärrän todella hyvin työnantajaani, vuosi on pitkä aika. Asiat heidän näkökulmastaan muuttuvat hankalammaksi, korvaajan löytäminen on hankalaa, mitä jos markkina muuttuu radikaalisti tällä välin ja kun palaan niin minulle ei olekkaan käyttöä tai toisin päin- tällä välin tarvittaisiinkin lisää työvoimaa mutta olen itse tulossa vasta kuukausien päästä takaisin niin löytyykö oikeasti päteviä ihmisiä osa-aikaiseen työhön?

Omasta näkökulmastani katsoen: En minä tässä enää nuoremmaksi tule. Milloin sitten jos ei nyt? Vaikka pidänkin valtavasti työpaikastani niin se on kuiten työpaikka. 

Loistava kirja, Taivas+Helvetti, sanoi sen hyvin: erota pomosi.

Jos lähden kuitenkin reissuun niin väitän ja uskon että olen parempi ihminen palatessani kuin nyt olen. Väitän myös että olen hyödyllisempi työpaikkaleni kuin nyt olen. 

Jos voittaisin lotossa niin mitä tekisin rahoillani? Lähtisin surffaamaan. Pitääkö minun odottaa lottovoittoa jotta pääsen tekemään sitä mitä haluan? Entä jos sitä ei koskaan tulekkaan?

Ongelma on se että tarvitsen vuorotteluvapaan tarjoaman kuukausittaisen rahan. Se ei ole paljoa mutta se on merkittävä osa vuoden budjettia. Jos työnantajani ei suostu myöntämään vuorotteluvapaata niin asiat muuttuvat paria pykälää hankalammiksi. Mutta eipä luovuteta vielä... ehkä tässä vielä jotain keksitään.

Sano ei festarikojuille. Sano kyllä hauskalle seuralle ja hyvälle ruualle!

Viimeiset viikot ja jopa kuukaudetkin ovat olleet puhdasta odottelua. Asioita matkan suhteen ei ole voinut viedä pidemmälle ennen kuin olen selvittänyt työpaikkani puolesta mahdollisuuden lähteä vuodeksi- pois.

Joten ei reissusta sen enempää.

Sen sijaan aiheena on tällä kertaa Ravintolapäivä ja siihen osallistuminen. Olen osallistunut ystäväni kanssa aikaisemminkin Ravintolapäivään. Tuo päivä jopäivä jolloin suomalainen saa käytäytyä vastoin ohjeita. Toinen vaihtoehto ohjeiden vastaiselle käyttäytymiselle on vappu.

Kipinän ja innostuksen oman ravintolan avaamiselle sytytti eräänä Ravintolapäivänä Ruttopuistossa tarjottu huono munkki. Ravintolapäivä on ajatuksena eriomainen. Ihmiset tarjoavat itse valmistamaansa ruokaa toisille ihmisille. Saavat esittää omaa osaamistaan muillekkin kuin omille ystävilleen. Mutta jotain on mennyt pieleen. Vaikuttaa siltä että Ravintolapäivänä on tarkoitus tehdä rahaa huonolla festariruualla. Ei rahan tekemisessä ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta rahalle pitää saada vastinetta.  2 eur ylirasvainen, pahvilautaselle tökätty rakaa ja pahan makuinen munkki ei minusta edusta Ravintolapäivää. Enneminkin festaripäivää.

Kiukustuttuamme pahasta munkista päätimme tehdä asialle jotain. Perustaisimme Ravintolapäivänä ravintolan joka ei jäisi varjoon oikeille, hyville, ravintoloille. Yksi kattaus, 10-15 henkilöä, pöytävaraukset, ruokiin sopivat juomat ja asiakkaat maksavat jos haluavat. Viime kerralla olimme varattu täyteen hyvissä ajoin ennen avajaisia. Tietenkin arvelutti että minkälaisia ihmisiä ovesta sisään tulee. Mutta olin varma että tylsä ja ihmisiä vihaava henkilö tuskin tulee syömään vieraan ihmisen kotiin. Vieraamme olivat hauskoja, kovaäänisiä ja soittivat hyvää musiikkia. 3 tunnin illallinen venyi useammalla tunnilla. Vieraat viihtyivät ja tyhjensivät kaikki lautaset ja tarjotut viinit. Mahtava oli huomata kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset aidosti tutustuivat toisiinsa ja meillä jäi tarjoilijan rooli.

Tästä innostuneena on vuorossa toinen yritys. Jos vieraamme ovat yhtä hauskoja kuin edellisellä kerralla niin illan menestys on ainoastaan kiinni keittiöstä.

Ensi viikonlopua silmällä pitäen olemme aloittaneet ruokien kokeilut. Ohessa kuva keksi kokeiluista.

Eri vaihtoehdoista nousi sitruunasorbetin kaveriksi kaura-rosmariinikeksi. Yllättävä yhdistelmä mutta toimi.

-L-

Tässä myös kutsu ja ruokalista:

Pitkä illallinen sopivin juomin. Sijainti: yksityisasunto. Hinta: omantunnon mukaan. Pöytävaraus etukäteen, 8-10 paikkaa, 1 kattaus klo 18.

Ilmoittaudu osoitteessa ravintolasoittolista@gmail.com.
Me teemme ruuan, sinä valitset musiikin.

Menu:
- Amuse
- Lohi + fenkoli
- SImpukkaravioli
- Possua, kurpitsaa, pähkinää
- Sitruunasorbetti

+ kaikkea ekstraa

Sano ei festarikojuille. Sano kyllä hauskalle seuralle ja hyvälle ruualle!

https://www.facebook.com/pages/Ravintola-Soittolista/327452287381548 

ravintolasoittolista@gmail.com

Huono omatunto.

Mietin sitä että miksi itselläni on huono omatunto siitä että olen jättämässä vuodeksi työelämän taakseni.
Miksi sitä tuntee itsensä jollain oudolla tavalla petturiksi niitä kohtaan jotka käyvät töissä ja pitävät tämän maan pystyssä. Heitä jotka toimivat yrittäjinä ja tuottavat tähän maahan hyvinvointia. Toisaalta tiedän että olen maksanut veroja, olen toiminut yrittäjänä ja työllistänyt muita ja tuottanut yhteiskunnalle tuloja. Mutta silti tuntuu petturilta. Sellaiselta joka elää muiden kustanuksella. Niinhän se oikeasti on. Muiden hyvä tahto mahdollistaa oman surffaukseni.

Tunteeko veijari joka on työkykyinen mutta työhaluton huonoa omatuntoa siitä että ei tee mitään?

Spekulointi ja moralisointi sikseen. Puhutaan enemmin tulevasta reissusta. Haluaisin päästä Ranskan rannikolle muutamaksi kuukaudeksi. Portugalin rannikko kiinnostaa myös. Haluan päästä jonkun ihmisen keittiöön ihmettelemään ruuan valmistusta ja tekemään itse ruokaa. Mutta miten sinne keittiöön päästään? -Hei, olen Suomesta ja haluan tulla teille kylään. En tiedä. Ehkä oikeat ihmiset löytyvät surfirannoilta. Mutta osaavatko surfarit tehdä ruokaa? Eivät välttämättä mutta heidän äitinsä luultavasti osaavat.

Vaikka aikaa on vuosi, se on kuitenkin aika lyhyt aika siihen että oppisi edes auttavasti valmistamaan hyvää ruokaa.


Tänään tein Souffle au Gruyeren eli juustokohokkaan.

80g gruyere juustoa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 1/4 dl maitoa
suolaa ja mustapippuria
3 munaa
muskottipähkinää
ja tämän lisäksi voita vuokiin

Raasta juusto.
Lämmitä maito valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 180C:een.

Sulata voi pienessä kattilassa. Ripottele sekaan vehnäjauhot. Sekoita kunnolla.
Kaada lämmin maito voin ja jauhojen sekaan. Pippuri ja suola oman maun mukaan.

Erota keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset maidon ja voin sekaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi ja lisää sekaan suolaa. Sekoita juusto voin ja maidon sekaan. Lisää muskottipähkinää.  Laita valkuainen kevyesti sekoittamalla juuston / maidon sekaan.

Voitele vuoka voilla ja kaada massa vuokiin.
15-20min uunissa. Tarjoile heti ja ole varovainen kun tarjoilet ne ettei kohokas lässähdä.
Ohessa video omasta touhuilustani.

-L-

https://www.youtube.com/watch?v=N8lI4aVL9yI

Kiva pankki ja hyvä Ceasar

Jos aikaisemmin ei niin kiva työvoimatoimisto ilmoitti tukevan EI:n koskien vuorotteluvapaa suunnitelmiani niin nyt oli vuorossa kiva pankki. Kysyin pankilta että miten he suhtautuvat mahdolliseen vuorotteluvapaaseen ja siihen että laitan asunnon vuokralle siksi aikaa kun olemme reissussa. Nordealta tuli päivässä positiivinen vastaus. Nordea hoiti homman aivan eri tavalla kuin julkinensektori jolla meni viikkoja siihen että saivat aikaiseksi sanottua- Ei käy. Tämä ei ole vuorotteluvapaan hengen mukaista. En ole vielä luovuttanut heidän kanssaan. Teoriani mukaan julkiselta sektorilta tulee kysyä niin monta kertaa kunnes saa haluamansa vastauksen ja sitten pyytää se sähköpostilla.

Seuraavaksi pitäisi saada selville se että miten tämä kannattaa vuokrata ja kenelle. Yksityiselle vai yritykselle kuten Forenom joka hoitaa koko homman mutta vuokratuotto on sitten pienempi.

-L-

Työministeriö ja raviolia

Aikaisempi kyselyni työvoimaministeriöön kanssa tuotti tietenkin kielteisen vastauksen. Kysyin heiltä että miten vuorotteluvapaa suhtautuu siihen että sijaiseni tulisi työskentelemään asiakasyrityksessämme eikä suoranaisesti saman työnjohdon alaisuudessa kuin itse työskentelen. Palkanmaksaja on tietenkin sama. Tai olisi ollut sama. Ei kuulemma ole vuorotteluvapaan hengen mukaista.

Mikä on vuorotteluvapaan henki? Onko hallussani vääränlainen lamppu ja siten myös väärä henki? Ken tietää mutta jättää ketomatta Barbielle.

Seuraavaksi tarkoituksena on lähestyä pankkia ja saada heiltä, toivottavasti, positiivinen vastaus siihen että aiomme laittaa asunnon vuokralle ja maksaa vuoden aikana pankille korot. Mitäköhän vekkulia pankissa keksitään vuoden ajan pelkkää lautailua suunnittelevan varalle? Taputetaanko siellä riemuissaan käsiä yhteen ja levitetään punainen matto eteen? Näin sen on pakko olla. Enhän voi olla väärässä. Enhän?

Viikonloppuna kävi hyvä ystäväni kylässä ja toi mukanaan pari omaa ystäväänsä.

Mukavassa seurassa viikonloppu meni mukavasti ja hyvän ruuan parissa.

Ystäväni halusi tehdä vaikutuksen aikaisemmin tapaamaansa tyttöön ja päätteli että tie tytön sydämmeen saattaa olla hieman suorempi jos mies osaa tehdä ruokaa. Ystäväni tapauksessa mies osaa ajaa SM tasolla moottoripyörällä rataa ympäri mutta ruuanlaitto sujuu korkeintaan yläasteen hiihtokilpailujen tasoisesti. Bravuuri on paistettu jauheliha med jauhelihamauste.

Kyseinen moposankari laitettiin kaasukahvan sijaan kauhan varteen. Oheisella videolla kaveri tekee ensimmäistä kertaa ravioleita. Ravioleiden lisäksi tarjolla oli ranskalaista sipulikeittoa sekä jälkiruuaksi panna cottaa.

Pastataikina syntyi tällä ohjeella:

reilu 4 dl durum jauhoja

3 kananmunaa

suolaa ripaus

öljyä käsiin ja taikinaa

Ricotta-pinaatti raviolit syntyivät tämän ohjeen mukaan jota on muokattu Ruokala.net ravioli ohjeesta.

• 200 g tuoretta ricottaa
• pari kourallista tuoretta pinaattia
• 250 g pecorinoa raastettuna
• 50 g paahdettuja pinajansiemeniä rouhittuna
• ripaus suolaa
• ripaus mustapippuria

• Kastike:
• 50 g voita
• salviaa
• suolaa
• parmesaanijuustoa

Ryöppää tuore pinaatti. Leikka se veitsellä hieman pienemmäksi.

Sekoita ricotan joukkoon pinaatti, pecorinoraaste sekä hieman parmesania ja paahdetut pinjansiemenet.

Lisää ripaus suolaa ja mustapippuria. Levitä pastalevyt pöydälle. Nosta pieni lusikallinen täytettä muutamansentin välein pastalevylle.  Levitä taikina pintojen väliin hieman sormella vettä. Leikkaa raviolileikkurilla tai veitsellä pasta neliöiksi jättäen täytteen ympärille

taikinaa noin 1–2 senttiä. Painele taikina tiukkaan kiinni.

Keitä isossa kattilassa runsaasti suolalla maustettua vettä. Muista maistaa välillä ja nauttia sopivat määrät viiniä ruuan valmistuksen ohessa.

Aloita kastikkeen valmistus. Laita kuumalle pannulle voita ja ruskista salvia rapeaksi.

Keitä raviolit runsaassa vedessä kunnes ne nousevat pintaan kellumaan. Nostele ne reikäkauhalla vedestä ja sekoita kuuman sulan voin joukkoon pannulle.

Pyöritä pastaa varovasti pannulla, jotta voita ja salviaa tarttuu jokaiseen pastatyynyyn.

Tarjoile heti. Raasta jokaisen annoksen päälle vielä parmesaanijuustoa. Mielumin reilusti kuin vähän

• 
  
  

Säiden armoilla

Enpä olisi uskonut toivovani joskus niin kovasti, että ei seuraavana päivänä ei tuulisi. Ja sitten taas vaihteeksi että tuulisi. Vuoristossa sää vaihtuu tiheään ja välillä olo on avuton kun asiakkaat kyselevät viiden minuutin välein mihin suuntaan sää muuttuu. Omat tietolähteeni, alppioppaat ja hissimiehet          ( jotka puolestaan saavat tietonsa kylän vanhoilta miehiltä), pyörittelevät päätään ja ovat varmasti minun kyselyistäni yhtä ärsyyntyneitä kuin minä asiakkaiden.

Kukaan ei tiedä mistä huomenna tuulee vai tuuleeko ollenkaan. Piste.

Pitäisi vaan rauhoittua, hymyillä maailmoja syleilevästi ja todeta että tilanne on nyt tämä. Eikä alkaa järjestämään maailmaa uudestaan, niin kuin itselläni on usein tapana. 

Pientä harmia siis tällä viikolla, mutta nyt aion vaan opetella ottamaan rennosti. Yritän parhaani, jos se ei riitä, se siitä sitten. Nautin siitä että aamulla ulos ikkunasta katsoessani näen yhden Euroopan korkeimmista vuorista ja että saan viettää ulkoilmaelämää melkein jokaikinen päivä. 

Kylä viime lauantaina ennen lentokentälle lähtöä.

Sitä paitsi Bonairen ajatteleminen helpottaa. Ja tieto siitä, että paras seuralaiseni, niin matkalla kuin elämässä yleensäkin, on tulossa tänne uuteen pieneen maailmaani jo ensi viikolla.

Olen nyt myös jo aika vakuuttunut että ensimmäinen kohde the Matkalla on Peniche. Tai ehkä vasta Pohjois-Ranskan jälkeen, jos kokkiosapuoli niin toivoo.

-K