Pari normipäivää

Ajattelin tässä lämpimikseni kuvailla matkailualan ammattilaisen normipäivää.
Eilen lähdin aamukoneella 7.35 Riian kautta Milanoon. Ihmettelen suuresti miten Air Baltic onnistuu siinä, missä Finnair on viime aikoina kämmäillyt turhan usein. Vaihtoaikaa oli vajaa tunti, silti laukku tuli perille. Finski sen sijaan on jättänyt usein Tampereelta tulevien Milanoon matkustavien pakaasit Helsinkiin, vaikka aika ei edes kauhean tiukille olisi vetänyt. Eli siis pointsit Air Balticille vaikka lafkan matkalaukkujen buukkaussysteemi onkin ärsyttävä.

Ostin kaikesta työlukemisesta huolimatta Hki-Vantaalta dekkarin, joka oli niin jännä, että Milanoon saavuttaessa teki mieli jäädä koneeseen lukemaan (Se oli myös kamala ja näin siitä saman tien painajaisia).

Malpensasta auto alle, käytin varaukseen aika paljon kyseenalaista huomiota netissa saanutta Goldcaria, tai oikeastaan Vipscaria mutta...no joo karmee sotku, vihaan autonvuokrausta noin lähtökohtaisesti.
Anyway, itse vuokraustapahtumassa  ei ollut kauheesti problematiikkaa ja sain vielä Fiat 500:sen alle joten jippii ( ja tietysti total relax vakuutus).
Siitä posotin sitten La Speziaan, Liguriaan, tapasin agentin, hoidin puhelin ja nettiyhteydet kuntoon ja muuta en sitten ehtinytkään. Harhaisessa mielessäni olin kuvitellut katsovani vielä polkuja sinä iltana.
Hah, hain supermarketista safkat ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin hieman oudossa uskonnollisväritteisessä lomakodissa, josta agentti oli hommannut mulle huoneen hyvään hintaan. Se oli oikein passeli, puhdasta ja siistiä, iso huone, no wifi puuttui, jumalalle puhutaan ehkä ilman langattomia yhteyksiä.

Tänään aamulla herätys 5:45, kamat kasaan, liikkeelle autolla kaahaus Lericiin, josta piti lähtee bussi
Montemarcellon kylään. Ennen bussiin hyppäämistä piti selvittää, mihin voin parkkeerata auton, jonka  takakonttiin ei mahdu matkalaukku, muutamaksi tunniksi ( ensimmäinen sääntö joka on joskus vuonna yks ja kaks opittu autoilusta Italiassa: älä jätä kamaa näkyville autoon, ainakaa mitään houkuttelevaa, tosin takkikin voi olla houkutteleva, been there done that). Bussin aikataulu oli alusta asti mysteeri, joten vuorossa oli kyselyä ja väittelyä lehtikioskin ja bussinkuljettajan kanssa. Bussi ajoikin sitten johonkin parkkipaikalle ja kuljettaja sanoi että nyt vaihdetaan bussia:
-kai nyt säkin näet että tän kanssa mihinkään ei päästä ( olin siis ainoa matkustaja). Ja kyllähän se bussinraatu kuolemaa huusikin joka ylämäessä.

Kaiken vääntämisen jälkeen bussi ei sitten mennyt sinne Montemarcelloon, mutta kuljettaja lupasi jättää lähelle risteykseen, josta on vain kolme kilometriä matkaa. Eli ensin kävelin perille Montemarcellon kylään, sitten lähdin tsekkaamaan patikkareittiä puolijuoksua, olinhan laittanut parkkiaikaa vain kolme tuntia, ja olin jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Saavuin kuitenkiin välietapille eli Tellaron kylään aikaisemmin kuin kuvittelin ja ehdin jopa syömään siellä aamiaisen. Ja Lericiinkin takaisin loppujen lopuksi ihan ajoissa.

Sieltä lähdin ajamaan kohti Santa Margherita Ligurea, autostradalla tuli tiedote, että Rapallon liittymä josta sinne normaalisti ajetaan on suljettu joten jouduin ajamaan Chiavarin kautta, joka ensin ärsytti, sillä hidasti matkaa aika paljon, mutta todellisuudessa oli ihan huippua, sillä Chiavarin ja Zoaglin kautta Rapalloon menevä tie on aivan mieletön. Kannattaa ajaa jos on seudulla eikä oo kiire.
Santa Margheritasta hölkkäsin polkua pitkin Paraggiin ja sieltä bussilla takaisin.
Santa Margehritaan saapui myös ystäväni ja valokuvaajani, joka lähti mukaani kohti Piemontea ja viinikukkuloita. Eli sitten ajeltiin Barolon kulmille.

Muutama ajatus näin niinkuin yhteenvetona:
-eilen pysäytti Guardia di Finanza ja tänään Carabinierit. Johtuikohan se guida sportivasta eli sportttisesta ajotavasta?
-dekkari oli Camilla Läckbergin Saarnaaja. Klaustrofobin lempikirja.
-keskiviikko on sulkemispäivä monissa Barolon alueen ravintoloissa. Saimme silti ruokaa. Ja hyvät lasilliset Barberaa.
-aika monta kilometriä jaksaa juosta kahden banaanin voimin jos on kiire.
-niin ja the matkan eteen nyt en näinä päivinä ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut pari meiliä tutuille, joilla on kokemuksia tai kontakteja maista joihin olemme menossa.

-K

Tauolla

Tellaro, kylä söpö kuin karkki

Aikainen lintu kuvan nappaa. Lerici 7:00

Huonoa palvelua ja hyvää myyntityötä

Kerroin aikaisemmin että tarkoituksena on vuokrata asuntomme yritykselle joka poissa ollessamme hoitaa vuokraamiseen liittyvät asiat. Tälläisiä yrityksiä ovat mm Forenom, Majoitus Mestari ja Helsingin huoneistorinki.
Kotisivuillaan he kertovat haluavansa vuokrata asuntoja ja tätä varten on yhteydenottolomake tai sitten suora jätä tarjouspyyntö-lomake. Ainoa joka jotenkin onnistui vastaamaan tarjouspyyntöön oli Forenom. Mutta heidänkään osalta ei voi puhua aktiivisuudesta tai siitä että myyjä olisi ollut aktiivinen. Kyse oli siitä että lukuisten mailien jälkeen myyjä kävi katsomassa asunnon ja teki lopulta pyynnöstä, mielestäni, huonon tarjouksen ja sen jälkeen hiljaisuus.
Majoitusmestarit eivät ole vastanneet yhteydenotto pyyntööni. Tästä on aikaa jo useampi viiikko.
Helsingin huoneistorinki kertoi että että vuosi on liian lyhyt aika heille. Kysyin heiltä että mikä on sopiva aika heille. Ei vastausta.

Mutta sitten toisenlaisia kokemuksia. Laitoin viime viikonlopun aikana muutamiin vakuutusyhtiöihin tarjouspyynnön koskien vuoden mittaista matkavakuutusta, LähiTapiola, If ja Turva. Heidän sivuiltaan voi ostaa suoraan matkavakuutuksen mutta näiden vakuutusten kesto on enintään 90 vuorokautta.

Jokainen vakuutusyhtiöistä otti minuun puhelimitse yhteyttä seuraavana arkipäivänä.
He kartoittivat puhelimessa minne olen matkustamassa, mikä on matkan kesto ja missä maassa olen ajatellut viipyä pisimpään. Kaikilta sain tarjouksen LähiTapiola ja Turva tekivät sen heti puhelinkeskustelun aikana. If laittoi tarjouksen sähköpostiin ja soittivat vielä seuraavana päivänä takaisin ja varmistivat että tarjous oli tullut varmasti perille.
Vakuutuksen ottaminen vaatii LähiTapiolan ja Turvan osalta käyntiä heidän konttorilla. Voi johtua myös siitä että en ole heidän asiakas. Ainakaan vielä. Sillä näiden kahden tarjous oli lähes puolet edullisempi kuin IF:n jonka asiakas olen. En kuitenkaan vielä tiedä mitä eroavaisuuksia matkavakuutusten välillä ennen kuin käväisen heidän toimistolla.

Positiivinen yllätys oli vakuutusten edullisuus:
Turva: 390 eur / vuosi
LähiTapiola: 390 eur / vuosi
If: 690 eur / vuosi

-L-

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Italialainen ruoka vs. matkailijat

Nyt on taas pyöritty Etelä-Eurooppaa pitkin poikin asiakkaiden kanssa parin viikon ajan. Sopivassa suhteessa patikkaa ja enogastronomiaa, eli viiniä ja ruokaa.
Patikkahommasta sitten oma juttunsa mutta nuo ruokailut...
Joskus tuntuu että oppaan hommassa on kaikkein raskain osa ruokapöydässä istuminen.
Otetaan esimerkkinä Italia, joka monestakin syystä on minulle se ikäänkuin toinen kotimaa.
Mottoni on aina se, että maassa syödään maan tavalla. Jos teen itse matkaohjelmia, tai saan valita ruokalistat, valitsen aina jotain tietylle alueelle tyypillistä, vaikka tietäisinkin että se ei kaikille suomalaisille uppoa.

On yllättävää miten italialaisesta ruuasta pidetään Suomessa kovasti, mutta sitten kun Italiassa saa oikeaa italialaista ruokaa, se ei  monen mielestä toimikaan. Seuraavat lauseet olen kuullut lukemattomia kertoja:
-Jaahas, riisipuuroako meille syötetään ( risotto)
-Miksei ole mitään kastiketta (liha tai kala), aika kuivaa
-Ei oikein maistu miltään ( italiaksi käytetään termiä delicato, kun ruuan maku on hienostunut, ei päälle tunkeva)
- Taas tätä makaroonia...
- eikö ole kunnon leipää ( lue: ruisleipää)

Makumieltymyksiä on monenlaisia ja usein yritän parhaani mukaan selittää, että kun täällä nyt on tapana että liha maustetaan vain oliiviöljyllä ja suolalla että se liha maistuu lihalta tai että maistelkaa nyt vähän rauhassa niin ne lempeätkin maut tulevat esiin.
Silti on vaikea käsittää että herkkuruokani, esimerkiksi Gattinara-viiniin tehdyn risoton, päälle joku ei millään ymmärrä.
Välillä tuntuu että meillä suomalaisilla on tapana ylimaustaa ruoka niin, että esimerkiksi se liha tai kala ei sieltä tule vahingossakaan esiin. Samoin tapana on jotenkin hotkia äkkiä ruoka pois, että päästään seuraavaan, ja jos maut eivät ole megavoimakkaita, niitä ei ehdi huomata. Mihin kummaan meillä on kiire?

No, itse en enää koskaan tilaa Suomessa ravintolassa risottoa (onneksi meillä on kotona loistava risottokokki, joka en ole minä) ja muutenkin vältän italialaisia ravintoloita viimeiseen asti.

Ongelma ei todellakaan ole vain suomalaisten, törmäsin siihen myös entisessä työssäni italialaisessa incoming-matkatoimistossa. Englantilaisen matkatoimiston asiakkaat valittivat erään hotellin ruuasta jatkuvasti, yleisin argumentti oli: se ei ole oikeaa italialaista ruokaa. Todellisuudessa se nimenomaan oli sitä eikä jotakin juusto- kerma- oregano mössöä, jota usein ulkomailla saa italialaisissa ravintoloissa.

Kyselin joskus Helsingissä asuvilta italialaisilta, mikä heidän mielestään olisi hyvä italialainen ravintola täällä. Suurin osa ei osannut mainita mitään, ja muutama, joka oli töissä paikallisessa italialaisessa, sanoi suoraan että " älä ainakaan meille tule".

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta avarakatseisuutta voin aina peräänkuuluttaa.
-K

PS. Ja pakko myöntää, että ymmärrän välillä erästä iäkkäämpää, Italiassa paljon työskennellyttä kolleegaani, joka menettää hermonsa kun asiakkaat peräänkuuluttavat perunaa." pottuja vaan aina pitäisi saada, syökää niitä pottuja kotona"- hän kerran pauhasi...

PS2:Tiedän olevaani melkoinen puritaani ja nipottaja mitä tulee italialaiseen ruokaan mutta olisin todella tyytyväinen, jos suomessakin keskusteltaisiin pöytäkeskusteluissa vaikkapa siitä, millainen koostumus pitää olla karjalanpiirakassa tai mistä saadaan parhaat muikut.

Näkymä La Morrasta kohti Barolon viljelymaita

Tuulihattuja eli gougères

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa tehdä tuulihattuja mutta ei ole oikein sopivaa hetkeä.
Täksi päiväksi suunniteltu purjalautailu hyytyi turhan kovaan vesisateeseen joten aukesi sopiva hetki touhuta hetki keittiössä.

Reseptin löysin Culinaria Ranska kirjasta. Siellä resepti kulkee nimellä gougères.

2,5 dl maitoa
100g voita
5g suolaa
150g vehnäjauhoa
4 munaa
50g gruyerea tai comtea

Kiehauta maito, voi ja suola kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita miedolla lämmöllä. Anna seoksen jäähtyä ja lisää munat yksitellen. Leikkaa juusto 5mm kuutioiksi ja sekoita tasaisesti massaan. Tee ruokalusikalla seoksesta palloja. Voitelet pallot keltuaisella ja laita juustoraastetta päälle.
Sitteen uuniin 170C, 20-25min.

Matkavakuutuksen hankkiminen

On yllättävää että vakuutusyhtiöiden verkkokaupoista löydy vuoden matkalla matkavakuutusta.
Verkkokaupat tarjoavat enintään 45 vuorokautta tai enintään 90 vuorokautta kestävälle matkalle matkavakuutusta. Ilmeisesti vuoden kestävä matka on kuitenkin sen verran harvinainen tapaus vakuutusyhtiölle että siitä ei ole voinut tehdä valmista tuotetta. Katsotaan ensi viikon aikana minkälaisia tarjouksia alkaa tulemaan.

Vuorottelusijaiseni haku on käynistynyt ja toivotaan että haku tuottaa tulosta. Onhan sopivan sijaisen löytyminen oleellista jotta vuorotteluvapaani onnistuu. Ensimmäisiä lentolippuja pitäisi päästä tilaamaan mutta koska sijaisen löytymisen aikataulusta ei ole vielä mitään käsitystä niin siten myös lentolippujen hankkiminen on vaikeaa. Voihan olla että sijainen aloittaa  jo joulukuun puolivälissä tai sitten tammikuun puolella.

Alkusyksy on ollut kiusallisen vähätuulinen. Muutamaan viikkoon ei ole tuullut ollenkaan. Lämpimien kelien puolesta olisi mukava päästä vesille. Mutta kun ei tuule niin ei tuule.

-L-

Kesällä oli tuulisempaa.

Turvallisuus on kallista

Viimeksi kerroin että Forenomin edustaja on tulossa tekemään arviota asunnostamme.
Tarkoitus on vuorotteluvapaan ajaksi laittaa asunto vuokralle. Käännyin Forenomin puoleen koska pidän heitä varmana vuokranmaksajana ja he hoitavat asuntoon liittyviä asioita sillä välin kun emme ole Suomessa. Muutamien sähköpostien jälkeen heidän edustajansa tuli paikalle tutustumaan Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan 60m2 kaksioomme. Asunto on remontoitu reilu kaksi vuotta sitten. Taloyhtiön katolla sijaitsee kattoterassi ja saunatilat.
Ymmärrän hyvin että Forenominkin tulee saada oma tuottonsa tehdystä työstä mutta siitä huolimatta heidän tekemä tarjous yllätti:

- ensimmäiseltä kahdelta viikolta ei makseta vuokraa koska se menee kalustamiseen

- tarjous oli 900 eur/kk johon tulee sisältyä kahden hengen vesimaksu ja autopaikka.
Jos nuo vähennetään niin tarjous on noin 800  eur/kk. Eli vuokratuotto tuolta ajalta on ainostaan 1,36%

- eivät mielellään tee tarjousta näin aikaisin koska markkinatilanne saattaa muuttua muutaman kuukauden aikana. Miksi sitten teitte tarjouksen tai tulitte katsomaan asuntoa näin aikaisin?

Voi olla että katson asuntoani väärästä, omistajan, näkökulmasta mutta heidän tekemänsä tarjous tuntuu naurettavalta. Ei edes vähältä vaan naurettavan pieneltä.
Tulipa tämäkin kokeiltua. Laitoin tänään tarjouspyynnöt parille vastaavaa palvelua tarjoavalle yritykselle. Katsotaan olenko itse täysin harhainen vuokrapyyntini kanssa vai onko todellisuus todellakin sitä mitä Forenom tarjoaa. Laitan viikonlopun aikana asunnosta vuokrailmoituksen myös nettiin yksityisille markkinoille. Onneksi tässä on aikaa reilut kolme kuukautta.

Oma työpaikkani tuli hakuun alkuviikosta. On outoa katsoa omaa työtehtäväänsä koskevaa työpaikkailmoitusta. Jollain oudolla tavalla siitä tulee sentimentaalinen olo. Työpaikkani on kuitenkin antanut minulle paljon, siellä on kivoja tyyppejä töissä ja siellä tehdään mielenkiintoisia asioita. Kai tämä on sitä luopumisen vaikeutta. Samalla kuitenkin tiedän että tuleva vuosi on juuri sitä mitä minä haluan tehdä. Voihan olla että vuoden jälkeen totean: kiva reissu mutta ei enää koskaan. Nyt kiirellä takaisin olemaan kunnolla ja tekemään töitä. Tai sitten totean: kiva reissu pakko saada lisää.
Minusta kumpikaan ei ole kovinkaan huono vaihtoehto.

-L-

Hoidettavia asioita:
- matkavakuutus
- rokotukset - aika varattuna sitä seuraavalle viikolle
- kellon vedenkestävyyden testauttaminen. Satun pitämään valtavasti mekaanisista kelloista ja olen ajatellut ottavani mukaan reissuun vanhan Seikon automaatti diverin :-)

K treenaa :-) 

Mikä on minkäkin arvoista?

Kun nyt tässä ollaan hyppäämässä pois jossakin määrin normaalista kuviosta, usein tulee vastaan kysymys: onko se sen arvoista?
Kun juttelee ystävien ja tuttavien kanssa vuorotteluvapaasta ja pois lähdöstä, asiaan suhtaudutaan hyvin eri tavoin. On niitä joiden mielestä se on tosi siistiä ja rohkeata, mutta on joku aina myös kysyy että miksi ihmeessä ja onko se sen arvoista.
Minulle herää aina kysymys että minkä?
-sen rahan jota väistämättä kulutetaan?
-sen että tienataan vähemmän vuoden ajan?
-sen että joudutaan tinkimään materialistisista asioista vuoden ajan?
On vaikea kuvitella, mikä voisi olla sellainen juttu, johon mielummin laittaisin rahaa kuin tämä. Tai oikeastaan, ei sellaista ole.
Asioiden omistamisesta on kovin vaikea saada mitään kiksejä. Selkeä omistamiseen liittyvä huumaava tunne tuli ehkä viimeksi kuutisen vuotta sitten kun ostin Italiassa asuessani auton. Auto mahdollisti vapaan liikkumisen ja nautin suunnattomasti siitä kun ajelin milloin mihinkin päin maata pienellä vanhalla elefantti-Lanciallani, joka katulamppujen valossa näytti ihan äitini vanhan datsunin väriseltä.
Silloinkin omistamisen iloon liittyi nimenomaan auton mukanaan tuomat mahdollisuudet.
On aika vähän asioita, jotka olisivat enemmän tavoittelemisen arvoisia, kuin toteuttaa unelmaansa sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa.
K

Kuvassa Portugalin korkein vuori Pico joka sijaitsee Azoreilla.

Tuonne tuli kiivettyä pari vuota sitten.