Blogista

En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että olemme aloittaneet tämän blogin kirjoittamisen melkein vuosi sitten. Aluksi tarkoitus oli kai pitää tätä myös kanavana jonka kautta kommunikoida keskenämme matkaan liittyvistä asioista. Sitten se lähti kulkemaan omia polkujaan. Lee kirjoitti kokkailuistaan ja kaikista matkaan liittyvistä toimenpiteistä. Hän takuulla teki suurimman työn niissä. Minä kun olen ollut pääsääntöisesti poissa. Ja blogia lukiessani tajusin kuinka helpolla olenkaan päässyt.
Minä sitten kirjoittelin epämääräisiä pohdintojani milloin mistäkin, vuoden varrella mieltäni askarruttavasta asiasta.
Emme myöskään uskaltaneet kirjoittaa omilla nimillämme, oli niin paljon epäselvää ja epävarmaa vielä ihan viime metreille asti.
Nyt kuitenkin lähtö on lähellä, neljän yön takana, ja tästä blogista on tarkoitus tulla oikea matkapäiväkirja.
Moni on pyytänyt minua kirjoittamaan myös jollakin muulla kielellä kuin suomeksi, joten varmasti jotakin pientä yritämme raapustaa myös englanniksi. Toisaalta kuvat myöskin tulevat puhumaan puolestaan, kunhan tästä liikkeelle päästän.
Niin se käy.
Kaisa

Muutto, ihana tekosyy

Muutto on tehty. Muutto on loistava syy heittää kaikkea tarpeetonta roskiin. Jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut pariin vuoteen niin tuskin sitä tulee tarvitsemaan lähitulevisuudessakaan.
Vaikka omasta mielestäni meillä ei ole paljoa tavaraa niin jostain sitä tuntui kertyvän aina vielä yhden laatikon verran lisää.

Pakkasin rinkan matkatavaroilla täyteen. Vaaka näytti mielyttävän alhaista lukemaa: 11kg.
Tuossa määrässä oli lähes kaikki tarpeellinen. Käsimatkatavaroihin tulee kannetta, kamera ja objektiivit.

Lähtöön aikaa neljä yötä.

-L-

Final countdown - melkein vähän paniikki

Tähän asti on aina ollut jotakin muuta mietittävää: seuraava duuni ja seuraava matka. Se on itse asiassa ollut helpottavaa, on voinut työntää lähtemisen ja sitä edeltävän härdellin johonkin tulevaisuuteen.

Nyt on viimeinen työmatka takana ja yhtäkkiä lähtöön onkin alle 20 päivää! Mitä hel…?
Paniikki ja kiire! Ja panikoitava on kaikki ne asiat parissa viikossa, joita olisi voinut jo pohtia ja murehtia tässä jo kuukauden päivät.
Joka puolelta tulee viestiä siitä kuinka mahtavaa on että lähdemme enkä itse edes tajua koko hommaa.

Onnistuin sairastumaan viimeisellä työmatkalla Riossa kuumeflunssaan joten kolme arvokasta päivää meni pelastusarmeijalle siinäkin suhteessa.

Suurimpia huolenaiheitani on kirjanpidon saaminen kuntoon ennen lähtöä niin, että kaikki on valmista tilinpäätöstä varten. Samoin pankki- ja vakuutusasiat sekä terveyteen liittyvät jutut. Toisaalta, kaikkia asioita voi hoitaa etänä, sitähän teen nytkin aika paljon ja minkä ihmeen takia kaikki terveyskontrollit pitäisi tehdä juuri nyt? Toisaalta yrittäjällä on aina pieni ahdistus siitä, että jotain on kumminkin jäänyt hoitamatta.

Yritän myös parhaani mukaan kieltäytyä töistä. Aika absurdi ongelma, mutta jotenkin pelkään että yhtäkkiä huomaan kevääni olevan täyteen buukattu keikkoja ja Portugalista nauttiminen ja kielen opiskelu jää haaveeksi.

Lopuksi vielä toteamus Etelä-Amerikasta…käytyäni viimeisellä työreissullani monissa paikoissa joissa en aikaisemmin ole ollut, tunsin kuitenkin että olin kokoajan kuin kotonani. Olen tiennyt sen aina, silti hullua että niin tosiaan oli. Toisaalta, perustuuhan kaikki siellä pitkälti espanjalaisten, portugalilaisten ja italialaisten perintöön.
K

Kesäloma joulukuussa

Kesäloma on tullut talven keskelle. Oma kesälomani on tältä vuodelta pitämättä joten pidän sen nyt, joulukuussa. Sinällään hyvä juttu että pääsee hoitamaan muuton ja mahdolliset viime hetken hankinnat ilman kiirettä. Oli aika kummallista olla maanantaina kotona ihmettelemässä mitä sitä tekisi. Vetelehtimiseen tuli heti pieni tauko kun tiistaina kävin pitämässä työni puolesta koulutuksen. Hyvä että työstä vieroittuminen tapahtuu pienin askelin :-)

Nyt on myös hankittu Helsinki-Amsterdam lento. Lento kohti Amsterdamia lähtee 30.12. ja seuraavana päivä kohti Bonairea jossa tarkoitus olisi viettää ainakin kuukausi purjelautailemassa. Bonairen jälkeen pariksi kuukaudeksi Costa Ricaan lainelautailemaan. Mukavaa kun ei ole tiukkaa ja tarkkaa matkasuunnitelmaa vaan voi mennä sen mukaan mikä kiinnostaa. Jos jossain viihtyy paremmin niin siellä voi olla pidempään. Ja jos jokin paikka ei ole mieluinen niin ei ole mitään aikataulua sitomassa paikalleen.

Tällä viikolla hammaslääkärin lisäksi ei ole muita matkaan liittyviä touhuja tiedossa.
Toivottavasti pian tulee kunnolla kylmä niin ehtisi jäälle leijan kanssa.

-L-