Enpä olisi uskonut toivovani joskus niin kovasti, että ei
seuraavana päivänä ei tuulisi. Ja sitten taas vaihteeksi että tuulisi.
Vuoristossa sää vaihtuu tiheään ja välillä olo on avuton kun asiakkaat
kyselevät viiden minuutin välein mihin suuntaan sää muuttuu. Omat tietolähteeni, alppioppaat ja hissimiehet ( jotka puolestaan saavat tietonsa kylän vanhoilta
miehiltä), pyörittelevät päätään ja ovat varmasti minun kyselyistäni yhtä
ärsyyntyneitä kuin minä asiakkaiden.
Kukaan ei tiedä mistä huomenna tuulee vai tuuleeko
ollenkaan. Piste.
Pitäisi vaan rauhoittua, hymyillä maailmoja syleilevästi ja
todeta että tilanne on nyt tämä. Eikä alkaa järjestämään maailmaa uudestaan, niin kuin itselläni on usein tapana.
Pientä harmia siis tällä viikolla, mutta nyt aion vaan
opetella ottamaan rennosti. Yritän parhaani, jos se ei riitä, se siitä sitten. Nautin siitä että aamulla ulos ikkunasta katsoessani näen yhden Euroopan korkeimmista vuorista ja että saan viettää ulkoilmaelämää melkein jokaikinen päivä.
 |
| Kylä viime lauantaina ennen lentokentälle lähtöä. |
Sitä paitsi Bonairen ajatteleminen helpottaa. Ja tieto siitä, että paras
seuralaiseni, niin matkalla kuin elämässä yleensäkin, on tulossa tänne uuteen
pieneen maailmaani jo ensi viikolla.
Olen nyt myös jo aika vakuuttunut että ensimmäinen kohde the
Matkalla on Peniche. Tai ehkä vasta Pohjois-Ranskan jälkeen, jos kokkiosapuoli
niin toivoo.
-K
-K
