Vuorotteluvapaa myötätuulessa

Nyt näyttää siltä että vuorotteluvapaani on sittenkin toteutumassa.
Tästää on sovittu teoriassa työnantajani kanssa. Käytännön esteenä on se että heidän tulee kuitenkin ensin löytää sijainen itselleni ennen kuin pääsen vuorotteluvapaalle. Sijaisen löytäminen ei kuitenkaan tule olemaan ihan läpihuutojuttu joten toivotaan että kaikki menee tältä osin hyvin.

Pyysin YTK:lta todistuksen työhistoriastani. Vuorotteluvapaan säännöt edellyttävät vähintään 10 vuoden työhistoriaa ennen kuin on mahdollista hakea vuorotteluvapaata. Ytk oli ystävällisesti tehnyt tarvittavat kalkulaatiot ja kertoivat että minulle on kertynyt työhistoriaa reilun 13 vuoden edestä.

Vielä tekemättömistä asioista rokote asia meni eteenpäin. Sain Viisikulman terveysasemalta ajan rokotuksia varten. Puhelimessa he eivät osanneet kertoa tarkalleen minkälaisia rokotuksia pitäisi ottaa mutta he pyysivät täyttämään etukäteen kaavakkeen netissä jossa tulisi kertoa minne kaikkialle on menossa.

Seuraavan kerran matkaan liittyviä asioita tapahtuu maanantaina jolloin Forenomin edustaja tulee tekemään tarjouksen asuntomme vuokraamisesta.

Lopppuun loistava uusi musiikillinen tuttavuus: Fat Freddy´s Drop.

-L-

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. - Muumilaakson marraskuu-

Lähteminen on merkillinen juttu. Tämän blogin varsinainen clue on iso lähtö ja iso matka, mutta voisi sanoa että olen kyllä muutenkin lähtemisen asiantuntija.
Syksyn mittaan lähden taas matkalle ainakin seitsemän kertaa. Siis ENNEN the Matkaa.

Joskus tuntuu siltä, että en halua ajatellä lähtöä ennen kuin juuri edellisenä iltana. Pakkaus sujuu sen verran rutiinilla, että siitä kyllä selviää nopeasti ja tehokkaasti. Toinen puoliskoni kyllä huomaa, milloin lähtöahdistus alkaa. Se tulee usein varsinkin silloin jos on ollut pitkään ( lue: kuukauden tai yli) kotona, ja toisaalta myös silloin, kun edellisestä kotiinpalusta on kulunut liian vähän aikaa.
Lähtöahdistus alkaa pienenä kireytenä ja ajatuksina siitä mitä kaikkea olisi pitänyt tai pitäisi tehdä ennen lähtöä. Päivien käydessä vähiin lisääntyy usein hölmö epävarmuus siitä onko valmis kyseiseen työmatkaan...Joskus ihan ymmärrettävästi, jos edessä on uusi maa tai erityisen haastava ryhmä, useimmiten ihan turhaan kuitenkin. Sisäinen perfektionisti se siellä nostaa päätään ja miettiin mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän kyseisen matkan eteen.
Esimerkiksi tällä kertaa tilanne on se, että jos ihan järjellä ajattelen, olen tehnyt juurikin sitä kaikkein tärkeintä, eli levännyt, yrittänyt aktiivisesti olla tekemättä mitään. Kuitenkin jossain korvan juuressa joku niistä monesta minästä nalkuttaa, että senkin ajan olisi voinut opiskella alppikasveja tai Laosin historiaa tai mitä niitä kaikkia tämän syksyn juttuja nyt sitten olikaan.

Mutta vaimennan äänet ja päätän että en stressaa enempää kuin on tarpeen, sillä enää muutama kuukausi ( ja muutama maa ja matka) ja hengaillaan Bonairella!
Sinällään jännää että the Matkalle lähtö ei ahdista yhtään vaikka ennen sitä on monenlaista puuhaa ja asiaa ratkottavana  ja vaikka kovin montaa päivää en ehdi Suomessa olla näitä asioita järjestämässä.
Ensi viikolla tulee Forenom katsastamaan kämpän ja siitä se lähtee! Tekisi jo mieli alkaa pistämään kotia pakettiin, minähän rakastan ylimääräisestä tavarasta luopumista!

-K

Vuorotteluvapaa on vastatuuleessa.

Nyt kryssitään kunnolla vuorotteluvapaani kanssa. Etenee hitaasti ja melkein ajettu kertaalleen jo karille.
Toinen vuorotteluvapaa pyyntöni työpaikallani tuotti saman tuloksen kuin viimeksi: ei käy.
Kävin esimiesteni kanssa keskustelua syistä ja perusteista miksi pyyntööni ei suostuta. Hyvin nopeasti tuli selville että työpaikallani, toisin kuin luulin, ei oltu täysin perillä mitä kaikkea työnantajan harteille tulee kun työntekijä jää vuorotteluvapaalle. He mm luulivat että joutuvat maksamaan minulle jotain sillä välin kun olen vuorotteluvapaalla. Näinhän ei ole vaan vuorotteluvapaakorvauksen maksaa minun tapauksessani YTK. Tehtyäni selvyyttä vuorotteluvapaan ehdoista niin näyttää siltä että ehdoton ei tuntuisi muuttuneen pari piirua kyllän suuntaan. Ehdottamasti ehkä.

Alkuperäinen suunitelmamme oli että olisimme lähteneet matkaan syys-lokakuun vaihteessa. Tätä aikataulua olemme joutuneet siirtämään kahdesta syystä:
1) Kaisan työ sitoo hänet vuoden loppuun saakka.
2) Vuorotteluvapaa pyyntöni on vaiheessa.

Yhtä kaikki- vuodenvaihde on joka tapauksessa yllättävän lähellä ja päätös on tehty: tästä ei enää pakiteta. Lähdemme surffaamaan riippumatta vuorotteluvapaa pyyntöni lopputuloksesta. Budjetti on sitten hieman isompi tai sitten hieman pienempi.

Olen harkinnut käyttäväni asuntomme vuokraamiseen Forenomin palveluita. Ensi viikon perjantaina pitäisi heidän edustajansa tulla tekemään vuokratarjouksen asunnosta. Mielenkiintoista kuulla mitä he tarjoavat. Heidän palvelunsa helpottaisi merkittävästi asioiden hoitamista. Forenom maksaa vuokraa suoraan meille ja hoitavat itse varsinaisen vuokralaisen kanssa asiat. Eli olettettavasti maksavat pienempää vuokraa meille mutta vastineeksi meidän ei tarvitse alkaa matkalta säätämään vuokralaisen kanssa.

Vaiheessa olevat asiat:

- Rokotukset
- Matkavakuutus

-L-

Mukava ja tuulinen kesä on takana ja toivottavasti edessä on lämmin ja tuulinen syksy.
Kesällä tuli hankittua 127l JP Australian Supersport lauta. Tähän mennessä tuntunut vakaalta ja helposti plaanaavalta laudalta. Leveyttä tuolla on hieman liikaa syksyn choppeihin mutta toivotaan että Kallvikiin puhaltaa itätuuli jolloin vesi pysyy mukavan tasaisena. Valitettavasti idästä tulee harvoin.

Kirjoista ja niiden hamstraamisesta

Tämä nyt liittyy ja ei liity the Matkaan.
Jokaisella on varmasti joku turvapaikka. Sellainen johon voi mennä jos mikään muu ei huvita, tai jos olemassa olo jossakin päin maailmaa alkaa hetkellisesti ahdistaa.
Minä inhoan ostoksilla käymistä, mutta kirjakaupoissa voisin haahuilla tunteja. Saatan olla hirvittävän pihi ruokakaupassa tai vaatekaupassa, mutta tuskin miltään matkalta ( ja niitä on vuoden aikana paljon, onhan matkustaminen työtäni) tulen kotiin niin, että yhtään kirjaa ei olisi tarttunut mukaan.
Onneksi lentokentillä on pokkarishopit ja Italiassa isoilla rautatieasemillä Feltrinellit!

Siitä lähtien kun muutin takaisin Suomeen ja Helsinkiin, on turvapaikkani ollut Akateeminen kirjakauppa ja Cafe Aalto. Toinen paikka johon menen aina odottavaisin mielin, ja jossa saan pidätellä itseäni liioittelemasta, on Rikhardinkadun kirjasto. Olen maksanut koko opiskeluaikanani satoja euroja  eri kirjastoille, yliopistollahan oli mahdollista velkaantua vaikka joka tiedekunnan ja oppiaineen kirjastolle, joten päätin joskus tyhmyyksissäni, että on halvempaa ostaa kirjat itse kuin maksella ikuisesti sakkoja (Löysin mm.vuosien jälkeen Tyyni Tuulion suomentaman Danten Jumalaisen näytelmän, joka oli minulta hukkunut ja olin siitä kirjastoon aikanaan maksanut ihan käyvän hinnan).
Sehän on tietysti ihan höpönlöpöä, ja liittyi varmaankin jonkinlaiseen siirtymäriittiin opiskelijaelämästä oikeaan työelämään. Kirjasto on yksi parhaita asioita Suomessa ja  tänä päivänä siis raahaan surutta selkä vääränä kirjoja kotiin, luen niistä ehkä puolet ja viis veisaan siitä, sillä parhaat kiksit saa nimenomaan siitä löytämisestä ja raahaamisesta.

Opastyössä tulee aina eteen uusia maita ja seutuja, joita pitää opiskella. Mikä ihana syy ostaa ja lainata kirjoja! Kirjasto kotona kasvaa ja pakko myöntää että kirjat ovat ainoa tavara, jonka määrästä en ahdistu.
Italia-, Portugali-, Azorit- ja Meksiko- hyllyt ovat jo aika täynnä ja kohta alkaa Aasian ja Etelä-Amerikan osuus lisääntyä huomattavasti. Siis jo ennen the Matkaa.

Mutta entäs the Matkalla? Miten ihmeessä pystyn välttymään opaskirjojen ostamiselta!
Sain viime jouluna lahjaksi Kindlen ja se on kätsy ja ehdin jo vähän innostuakin, mutta todellisuudessa en ole vielä yhtäkään kirjaa kokonaan lukenut siitä, joten tottumista tarvitaan.

Ehkä nyt ei ole suurin ratkaistava asia tällä hetkellä mutta tulipahan vain mieleeni.
Kartoista nyt puhumattakaan.
-K