Matkalla Portossa.

Kovin montaa päivää ei ehditty Douron reissun jälkeen paikallamme möllöttää, sillä edessä oli lähtö Italiaan ystäväni Laran häihin. Saimme halvat lennot Ryanilta Portosta Bolognaan, joten samaan syssyyn sitten onnistuimme ujuttamaan päivän Portossa. Penichestä pääsi sinne kätevästi, joskaan ei kovin nopeasti, bussilla. Itse olin tyytyväinen että Portollekin löytyi aikaa. Kun aikanaan kävin Portugalissa ekan kerran, ihastuin siihen kovasti, ja on tiettyjä katuja siellä, jotka tulevat aina ensimmäisenä mieleen kun puhutaan Portugalista. Tosin sen jälkeen siellä on tullut seikkailtua useamminkin, mutta aina työkuvioissa. Nyt oli kiva päästä sinne yhdessä, ja Leekin tykkäsi kovasti.

Vanha yhteistyökumppanini oli luvannut tarjota meille lounaan, joten suuntasimme saavuttuamme Douron rantaan, lähelle Fozin kaupunginosaa. Ensimmäinen tilanne viiteen kuukauteen, jossa joutui tekemisiin töiden kanssa, vähän hirvitti. Ruokailun ja pakollisen toimistoon tutustumiskäynnin jälkeen lähdimme Vascon tarjoamalle jokiristeilylle. Työkontakteissa on puolensa.
Risteilyn jälkeen kävimme vielä Vila Nova de Gaian puolella muutamassa portviinitalossa maistelemassa, ja toteamassa jälleen kerran, että kyllä, portviini on hyvä keksintö. Portossa viihtyisi joskus pidempäänkin, mutta aina se tuntuu jäävän läpikulku paikaksi. Aamulla ehdimme vielä pyörähtää katsomassa paria maamerkkiä, Sao Benton rautatieasemaa ja Torre de Clerigosia. 
Majapaikankin suhteen oli taas tuuria. Varasimme bookingista halvimman mahdollisen majoituksen ja saimme ison huoneen vanhassa talossa. Ainoa ongelma oli se, että lämmintä vettä sai odotella aika kauan, mutta tulipahan nostalgisesti Patagonia mieleen. Ja jälleen kerran unohdimme kultaisen säännön: jos aamiainen ei kuulu hintaan, älä ota sitä. Mutta onneksi hyvää kahvia ja pastel de natoja sai kulman takaa.

Portugalissa sanotaan, että Bragassa rukoillaan, Portossa paiskitaan töitä, Coimbrassa opiskellaan ja Lissabonissa pidetään hauskaa. Kieltämättä Portossa on aina hieman dynaamisempi tunnelma kuin pääkaupungissa.

-Kaisa

On our way to Italy for my friend Lara's wedding, we found a cheap flight from Porto to Bologna. That gave us the opportunity to spend one day in Porto.
Weather was beautiful and we cruised on Douro river, tasted port wines and just enjoyed the scenery. 
For me Porto was the first portuguese city I got to know, I like it a lot and was really happy we could spend some time there together.

-Kaisa

Calemin Portviini varastoja. 

Offleyn varastoja. Offleyn talo oli tunnelmallisin. Suosittelemme. 

Porto.

Kaveri ja Portviiniä

Matkaseurani on loistavaa, mutta siitä huolimatta on mukavaa saada vaihtelua. Hyvä ystäväni Antti tuli käymään viikonlopuksi. Antti on toistaiseksi ainoa kaverini joka on tullut meitä moikkamaan. Ja ehkä saattaa tulla vielä uudestaankin.

Alun perin suunnittelimme lähtemistä Douron viinialueelle, mutta sitten ajattelimme että ajomatka on ajallisesti liian pitkä jos käytössä on vain viikonloppu. Ehkä viikonlopun viettäjää ei välttämättä kiinnostaisi istua autossa, vaan mielummin rento tekemättömyys rannalla. Lyhyt keskustelu Antin kanssa tuotti tulokseksi sen, että lähdimme seuraavana aamuna kohti Douroa.

Oli hienoa saada uusi kartanlukija ja autonkuljettaja mukaan. Kaisa sai takapenkiltä käsin katsella maisemia ja kommentoida keskustelujamme. Ja itse pääsin välillä pois kuljettajan paikalta katselemaan maisemia. Dourossa kävimme nauttimassa nihkeän mutta hauskan Quinta do Tedon oppaan kierroksesta. Rouva ei paljoa jarrutellut kommenteissaan. Yhdysvaltalainen pariskunta kehui maisemia ja totesi tälläisellä tilalla on varmasti hienoa olla töissä. Rouva täräytti siihen: Olisin mielummin nukkumassa kuin täällä. Lopuksi Sonia kuitenkin suli ja saimme loppujen lopuksi maistaa kaikki heill'ä valmistettavat viinit läpi.

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli käydä vielä parilla tilalla, mutta keksimme Antin kanssa että menemme katsomaan nähtävyyttä, josta kertovan kyltin olin nähnyt edellisenä iltana. Nähtävyyden sisällöstä meillä ei ollut parempaa käsitystä, mutta kyltin ohjeita noudattamalla kuvittelimme saapuvamme perille. Toista tuntia kestäneen häröilyn päätteeksi jouduimme toteamaan että kylttien ohjeet sekä kartan merkinnät eivät kuitenkaan vie perille nähtävyydelle josta emme tiedä vieläkään mitään. Maisemat olivat komeat, joten suurta haittaa harhailusta ei koitunut. Siitä suuntasimme Quinta Novan tilalle, mutta he eivät valitettavasti tehneet sunnuntaisin tutustumiskierroksia, joten tyydyimme omatoimiseen viinin maisteluun.
Tämän jälkeen otimme suunnan kohtia Penicheä. Illallinen valmistui Antin voimin ja itse toimin grillivastaavana. Illallisen ohessa tuli nautittua hieman enemmän viiniä kuin oli tarkoitus, jonka sain huomata seuraavan aamun vireyden vajaatoimintona.

Kiitos käynnistä Antti ja tervetuloa uudestaan!

-Lee-

Nautinnollista juotavaa.

Muutaman vuoden päästä viini pääsee pulloihin.

Viinin arviointi käynnissä. Kun sanat eivät riitä...

Viini on otettava tosissaan.

Quinta do Tedon kellari. 

Pinhao illalla.

Pinhaon vilkasta yöelämää. 

Reilaajat odottavat aamujunaa.

Quinta Nova ja tyytyväinen matkaaja.

Douron rinteitä.

Sandemanin tiluksia.

Yksi pieni olut.

Matkalaisten tiet erkanevat.

Katsokaa muualle kuin kameran linssiin.

Lähikaupunki Lissabon

Olemme pyörähtäneet viimeisen kuukauden aikana neljä kertaa Lissabonissa, ja siitä tullut meille jo suhteellisen kotoisa kaupunki, jossa käydään hoitamassa asioita. Minulle Lissabon oli pikkuisen tuttu jo entuudestaan. Olin pari kertaa siellä käynyt töiden puitteissa, vaikka yleensä se onkin ollut ohikulkupaikka, jonka kautta olen jatkanut matkaani Portoon. Yhden 5 päivän messureissun ja toisen tiiviin kaupunkikierrospäivän perusteella, olen kuitenkin siitä aina pitänyt ja tunne on vaan vahvistunut. Luulen jopa, että se olisi yksi niitä suosikkikaupunkejani Euroopassa, johon voisi helposti muuttaa.
Leestä on tullut tottunut autokuski kaupunkin kapeilla ja jyrkillä kaduilla. Suunnistaminen ei ole kaikista helpointa yksisuuntaisten katujen takia, mutta aina päätyy johonkin...

On tullut siis toimitettua monenlaisia asioita. Oma passini piti uusia, koska se menee ensi vuoden alkupuolella vanhaksi, ja se ei Aasiassa riitä monessa maassa. Niinpä kävimme kaksi kertaa  konsulaatissa, joka on ovelasti kätketty sympaattiseen Lapan kaupunginosaan. Passin hommaaminen oli huomattavasti helpompaa kuin Helsingissä! Konsulaatissa on myös sellainen loistojuttu, kuin kirjasto, josta nappasimme mukaan ison kasan kirjoja suomeksi. Mikä aarreaitta! Olenkin viime päivät lukenut Eeva Kilven evakkotarinoita. Olemme myös yrittäneet korjauttaa kelloa, vaihtaneet auton tuulilasin, tehneet joitakin pakollisia hankintoja ja kyydinneet Sasaa lentokentälle.

Kaiken säätämisen lisäksi on tullut myös hiukan nautittua kaupungista. Viime kerralla kävimme keskustan lisäksi Belemissa maistelemassa järkkyhyviä, kaupunginosan nimeä kantavia leivoksia, ja Hieronymuksen luostarissa katsomassa Vasco da Gaman hautaa. Leipomon kahvilassa syntyi ehkä maailman hauskin tilanne, kun joukko ranskalaisia leidejä alkoi ottamaan salaa valokuvia Leestä. Joko luulivat joksikin julkkikseksi tai sitten muuten vaan innostuivat komean miehen nähdessään…

Parina ilta olemme tavanneet Lissabonilaista ystävääni Teresaa, ja herkutelleet hänen valitsemassaan kivassa Taberna Ideal- ravintolassa, joka tarjoaa hyvää ja yksinkertaista etelä-portugalilaista ruokaa. Teresa valmistui viime vuonna Portugalin viralliseksi oppaaksi ja töitä riittää. Pakko mainita, että Portugalissa oppaan koulutus on yliopistotutkinto ja arvostus sen mukainen, ihastun tästä asiasta aina yhtä paljon.

Alfamaan ei ole vielä ehditty eikä kuunneltu fadoa. Olemme myös oppineet että Lissabonissa on aina melkein kymmenen astetta lämpimämpää kuin Penichessä.

-Kaisa

We've been to Lisbon four times now to take care of different things. It's a wonderful city and luckily we've had some time to enjoy ourselves as well. Last time we visited Belén and of course tasted its wonderful pastries.  We had a hilarious moment in the cafe, when some french ladies started to make photos of Lee, probably thinking he was some celebrity. My friend Teresa also took us to a nice restaurant called Taberna Ideal, where you can share different, simple but delicious, dishes from Alentejo and Algarve.

 Metro

Asiakkaita riittää jonoksi asti

 Legendaarinen leipomo sisältä

Hieronymuksen luostari 

Vascon varpaat

 Väsynyt lissabonilainen

Lissabon ilta-auringossa

Kovia tuulia ja köhinää

Viime päivinä ystävänämme on ollut kova tuuli. Aurinko kyllä posottaa täysiä, mutta väärästä suunnasta puhaltava tuuli on sabotoinut surffaustamme. Toisaalta itse sain myös jonkinlaisen lentsun joten kelien huonous ei sinällään harmita, kun kylmään veteen ei muutenkaan tee mieli, tai tekee mutta jokin järki sentään on vielä päässä. Lee on kyllä käynyt meloskelemassa toiveikkaana, aalloista ei silti oikein ole voinut puhua. Huomenna tuulen suunnan pitäisi muuttua, toivottavasti myös tämä taudin poikanen katoaa tuulten mukana. Hassua, miten alussa veden kylmyys ahdisti, mutta nyt kun mereen on tottunut, tuntuu pahalta olla sieltä pois.

Ranta kyllä toimii muutenkin, esimerkiksi lenkkimaastona. En voi kuvitella paljon upeampaa paikkaa juosta, kuin veden kovettama hiekka laskuveden aikaan, kohiseva meri vieressä ja autio ranta ilta-auringossa. 

Itseasiassa olemme tykästyneet koko Penicheen niin, että luultavasti hengailemme täällä vielä kesäkuunkin, Italian jälkeen. Vähän kyllä huolestuttaa se, että miten ollenkaan totumme jatkossa enään varsinaiseen matkustamiseen. Kun tulimme Lissabonista viimeksi yhden yön reissulta, olimme molemmat niin onnellisia päästessämme "kotiin".
Saimme myös palattuamme huippuhyvää ruokaa, hauska vuokraisäntämme Miguel oli kutsunut meidät illalliselle kotiinsa. Hänen vaimonsa Suzanna oli valmistanut uunimustekalaa ja dinneriä lopeteltiin perusteellisesti maistellen erilaisia aguardienteja eli paikallisia brandyja. Pariskunnalla on kaksi suloista poikaa, ja vanhempi, kiharatukkainen Gaspar, on veljenpojan Simon ikäinen veijari, joten vähän tuli ikävä…

-Kaisa

Last days have been quite windy, so no good waves. I don't mind that much as I got a nasty flu, but Lee has been paddling around hopelessly trying to find something to surf.
We've really started to like Peniche a lot. Actually we are thinking about staying here also whole June.
It was really quite funny that when we came back from Lisbon after from a one night trip, we were truly happy to be "at home" again. I just wonder how will we manage to ever leave here for more traveling?
We also enjoyed a wonderful dinner at our landlord Miguel's home. His wife Suzanna had prepared octopus in the owen and other delicacies. Playing with their sons made me miss my nephews back in Finland. Gaspar is the same age with Simo!

Penichen tuulen ja hiekan muokkaamia kallioita  

Matkalaiset harvinaisessa yhteiskuvassa

 Balealin taloja

Tyylikäs kulkinen ja kypärä

Keväisiä kukkia

Penichen rantaa

Matkalainen katsoo horisonttiin

Vieras Suomesta

Viime viikolla saimme ensimmäisen kotimaisen vieraan, tyttäreni Sasan. Olemme viettäneet käytännössä koko matkan ajan kahdestaan joten oli erittäin piristävää saada vaihtelua arkeen. Sasa saapui myöhään lauantaina Lissabonin lentokentälle, jossa olimme häntä vastassa. Kentältä suuntasimme kohti kotia, tai siis Penicheä. Tai siis Peniche on alkanut tuntumaan jo hieman kodilta :-)

Sasan viikko-ohjelmaan kuului surffauksen alkeiden opiskelua Baleal Surfcampissa, päiväretki lähiympäristöön, Lissabonissa vierailua ja rannalla auringon ottamista. Ensimmäinen päivä meni parvekkeella auringon lämmöstä nauttien sekä tutustumalla seuraavien päivien ohjelmanumeroon eli surffikouluun. Tiistaiaamu alkoi melko aikaisin sillä kello 9.30 piti olla jo koululla sovittamassa märkäpukua. Onneksi ilma oli lämmennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Päivä meni aalloissa polskiessa ja vettä niellessä. Kaatuilun ja meriveden nielemisen välissä oli myös onnistumisia, Sasa pääsi ensimmäisenä päivänä laudalla seisomaan. Hyvä aloitus!

Itseni yllätti hänen kommenttinsa: "ei tää ollut niin raskasta kuin luulin!"
Onko itseni yllättänyt vanhuus vai mikä mutta itse pidän aalloissa melomista melko raskaana liikuntana jonka jälkeen on voimat loppu ja paikat kipeänä.

Seuraavana aamuna kun menin herättämään Sasaa kuului sängyn pohjalta epämääräistä mutinaa. Paikat ovat kuulemma erittäin kipeät, lihaksiin saattuu. Surffaus on siis kunnon liikuntaa, ikään katsomatta.
Oli myös hauska huomata että Sasa ei surffin jälkeen jaksanut valvoa illalla yhtään sen pidempään kuin mekään.
Kolmantena päivänä haimme surffikoululta laudat ja märkäpuvun ja lähdimme kahdestaan ihmettelemään aaltoja. Tiukasta yrittämisestä huolimatta ensimmäisen päivän onnistumiset jäivät parhaiksi. Tällä kertaa.

Loppuviikosta teimme päiväretken Aveiroon, Nazareen sekä Obidosiin.
Kävimme katsomassa Aveiron kanaaleita ja Nazaressa pyörähdimme kuuluisalla rannalla jossa on surffattu maailman isoin aalto, yli 24m.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Lissabonia. Sasa jätettiin yhteen Euroopan suurimmista ostoskeskuksista ja me suuntasimme Kaisan kanssa kaupungille ja konsulaattiin. Pitkän päivän jälkeen kävimme vielä syömässä Taberna Ideal nimisessä ravintolassa. Pitkä päivä sekä hyvä ruoka ja viini tekivät tehtävänsä sillä kaikki nukahtivat pian hotellihuoneeseen päästyään ja hyvä niin sillä Sasalla oli seuraavana aamuna herätys klo 3.00 aamulla ja pitkä lentomatka edessä.

Oli mukava kun saimme vaihtelua omaan arkeemme. Toivottavasti surffauksesta ei jäänyt pahoja traumoja :-)

-Lee-

Penichen majakka  

 Lapsi montussa

 Aveiron talot ovat kaakeloituja

Lisää kaakelia

Baleal

Baleal 

Ruokailija Lissabonissa

Kuulumisia

Niin se vaan aika kuluu täällä Penichessä. Päivät ovat suhteellisen rauhallisia ja toistavat samaa kaavaa, varsinkin jos niitä vertaa edelliseen kuukauteen reissun päällä.
Aamulla syödään pitkään aamiaista, sitten katsastetaan keli eri rannoilla ja päätetään sitten kaiken pähkinnän ja taulukoiden katselun jälkeen stetson-menetelmällä mihin mennään. Toki parvekkeelta voi kuikuilla lähirannalle ja tehdä myös siitä omat päätelmänsä. Sitten vääntäydytään kumipukuihin ja lähdetään rantsuun, joko kävellen tai pyörän ja laudan kanssa tasapainoillen. Vesi ja ilma ovat lämmenneet, enää ei tarvitse nousta vedestä kädet sinipunaisina ja shortseissa pärjää melkein joka päivä. 
Aurinko on jotenkin todella kirkasta, ja vaalea hiekka sekä meri korostavat sitä. Äkkiä kärähtää jos ei ole tarkkana.

Olemme myöskin pyöräilleet edes takaisin Penichen ja Balealin väliä, käyneet lähibaarin omistajan kanssa turisemassa politiikasta ja lukeneet parvekkeella kirjaa. Näistä on vähän vaikea repäistä raflaavaa blogikirjoitusta. Mutta mukavaa on, ja tällä hetkellä ei tämän enempää aktiviteettia kaipaakaan. Peniche on juuri sopivan kokoinen kaupunki tällaiseen lokoisaan oleiluun ja mukava paikka myös si että voi kävellä kadulla märkäpuku päällä herättämättä mitään huomiota.
Lee kokkailee ruokaa ja tutustuu erilaisiin paikallisiin raaka-aineisiin. Munkit jäivät paistamatta kun ei löytynyt kardemummaa eikä kookosrasvaa. 

Ehkä merkittävin tapahtuma viime päivinä on ollut se, kun sattumalta poikkesimme  pieneen ravintolaan syömään yksinkertaista lounasta. Pöytään istuttuamme tajusimme kuitenkin että paikan tarjonnat olivat melko hulppeat, menu kilohinnoiteltuja mereneläviä, joista meillä ei ollut aavistustakaan joten päädyimme tilaamaan valtavan vadin kaikkea mahdollista meressä elävää ja pullon viiniä. Hetken meillä oli huono omatunto moisesta tuhlaavaisuudesta, mutta keksimme hyvän syyn syöpöttelylle. Olemme monta kertaa puhuneet siitä, että meillä ei ole minkäänlaista vuosipäivää, mutta joskus keväällä tämä kaikki yhdessä sekoilu alkoi. Niinpä päätimme viettää 8-vuotispäivää ja ajattelimme myös tulevaisuudessa viettää sitä sopivana kevätpäivänä, jona tarvitsemme tekosyyn jollekin kivalle ja turhanpäiväiselle.

-Kaisa

It's not happening much here in Peniche compared to past months, but we are happy like that.
Our days go by with relaxed rhythm and mostly consist of eating, going to the beach, surfing and reading. I'm also studying portuguese and Lee is cooking. Peniche is a sleepy town at this time of the year and it suits us perfectly.

Kaisan fillari

Vappupiknik parvekkeella

 Belealista löytyy värikkäitä ovia ja ikkunoita

 Balealin ranta

 Tuulen kuluttamaa

 Muutama vuosi sitten Balealissa ei päässyt ajamaan autolla.

 Herra kalassa