Lötköilysaari Gili Air

Lähdimme Gerupukin loistavista aalloista kohti saareen pohjoisosaa Gili Airin saarelle. Meillä oli kolme päivää aikaa ennen lennon lähtöä Borneolle, ja halusimme hieman lepuuttaa surffista kipeitä lihaksiamme. Automatka kesti kolmisen tuntia ja polveili mukavasti vuoren muuttuvissa maisemissa. Yllättävää oli se, kuinka paljon Lombokin saari muuttuu lyhyen automatkan aikana. Saaren eteläpuolen kuivuus muuttui reheviksi vihreiksi metsiksi. Matka kulki myös Monkey Forestin läpi. Tien varressa olikin paljon apinoita ihmettelemässä ihmisten kiireitä.

Kun pääsimme lauttarantaan, meidän piti hankkia venelippu Gili Airille. Kuulostaa helpolta varsinkin kun saarelle kulkee julkinen yhteys. Sen sijaan jouduimme vääntämään lipuista melkoisesti paikallisten myymämiesten kanssa. Meille kerrottiin että julkinen venekyyti lähtee kun vene on myyty täyteen. Saimme myös tietää, että tämä saattaisi kestää 3-4h, koska tarvitaan 50 myytyä lippua ja me kuulemma olimme ensimmäiset. Tarjottiin toki ystävällisesti mahdollisuutta odottaa viereisessä tyhjässä huoneessa. Hintaero näiden veijareiden tarjoamaan speed boat kyydin ja julkisen venekyydin välillä oli 28 kertainen, joten jatkoimme etsimistä. Lopulta löysimme pienen kioskin, josta sai lippuja, ja olimme numerot 15 ja 16. Viidenkymmenen myydyn lipun sijaan tarvittiin 30 myytyä lippua jotta vene lähtee liikkeelle. Kolmen tunnin sijaan siihen meni aikaa vajaat 20 minuuttia. 

Gili Air on pieni saari. Sen ympäri ajaa polkupyörällä reilussa 30 minuutissa. Saarella kuljetaan joko pyörällä, hevoskyydillä tai kävellen sillä moottorilla kulkevia laitteita siellä ei ole. Airin tunnelma on mukavan löysä ja hidas. Koko saari on oikeastaan kuin iso lomaresortti jossa on erilaisia pieniä hotelleja ja ravintoloita. Mutta jotenkin paikan "turistisuus" ei haitannut vaan se jopa tuntui sopivan paikkaan. Gili Airilla ei voi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin lukea kirjaa varjon alla tai snorklata. Hienot snorklausvedet alkavat heti, muutaman metrin päästä rannasta. Kävimmekin snorklaamassa monta kertaa päivässä ja se oli auringonlaskun katselun lisäksi lähestulkoon ainoa aktiviteetti. Kaiken kaikkiaan Gili Air oli positiivinen yllätys. Mutta muutama päivä pelkkää velttoilua oli aivan tarpeeksi.

-Lee-

From Gerupuk we took a ride to island of Gili Air. It is small island with lazy and slow atmosphere. There is no cars or mopeds so you can move around with a horse, with a bike or walking. With a bicycle you can drive around the island in 30 minutes. On Gili Air there is not much to do, reading a book or snorkeling or watch a sun set. Those were nice four days but it was enough.

Pääkatu
Main street

Polkupyörällä saaren ympäri
Around the island with a bicycle

Sandaalipuu
Flip flop tree

Majapaikka
Our bungalow

Kirjan lukemista, eipä paljon muuta...
Just book reading, nothing else...

Pääkatu
Main street

Kaisa snorklaa
Kaisa is snorkeling

Saaren kulkuneuvoja
Vehicles of the island

Paikallinen ja turistit
Local and tourists

Saarella liikuttiin hevosilla
They use horses on the island

Auringonlasku
Sunset

Tunnelmia

Minulla on matkalla lähes aina kamera mukana. Aina kun lähdemme ovesta ulos niin nakkaan reppuun kameran, koskaan ei tiedä mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Blogissamme onkin paljon kuvia kaikkialla siellä missä olemme käyneet. Kuvat auttavat myös blogin kirjoittamisessa. Joskus saattaa olla pidempi tauko kirjoittamisessa ja silloin on hyvä päästä selaamaan kuvia ja virkistämään muistia siitä mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä ja nähtyä.

Mutta yksittäinen kuva ei kuitenkaan ei välitä koko tilanteen tunnelmaa. Siksi olenkin yrittänyt oheiseen pätkän avulla välittää paremmin niitä hetkiä ja tunnelmia joita matkalla on vastaan tullut.

Tässä suora linkki: Tunnelmia

-Lee-

                                       

Surffia Lombokilla

Lennähdimme Jakartasta Lombokille ja suuntasimme saaren eteläosaan, Kutaan, jossa kuuleman mukaan oli parhaat surffipaikat. Ensinäkemällä Kuta ei meitä hurmannut, kylä vaikutti siltä kuin siihen olisi liimattu päälle jonkinlainen länkkärituristeille suunnattu oma ulottuvuus ja tunnelma oli jotenkin saman tyyppinen kuin Balilla, vaikka porukkaa ei ollut lähellekkään samassa mittakaavassa. Ensimmäinen majapaikkamme oli huti, joka ei ainakaan parantanut asiaa, mutta kun vaihdoimme naapurin mukavaan homestayhin, koko kyläkin alkoi tuntua mukavammalta. Parasta olivat kuitenkin aallot. Skootteroimme ensimmäisenä päivänä katsomaan Selong Blanakin rantaa, joka oli kyllä kaunis kuin mikä, mutta aaltoja siellä ei ollut. Toisena päivänä suuntasimme sitten Gerupukiin Kutan itäpuolellla ja pikkuhiljaa aloimme ymmärtää mistä paikan maine on peräisin.

Kun olimme muutaman päivän rytyyttäneet huonoa tietä pitkin Kutasta skootterilla Gerupukin aalloille, päätimme muuttaa sinne. Kutan ilmapiiri ei tarjonnut meille mitään ihmeellistä ja kun kävimme surffireissulla katsomassa  Gerupukin rannassa olevan Spear beachousen huoneita ja varsinkin näköalaa, molemmille tuli hinku muuttaa. Gerupuk on todella pieni ja alkeellinen kylä, jossa on muutama majoituspaikka ja pari ravintolan tapaista. Surffin lisäksi siellä ei juuri ole muuta tekemistä, mutta kahden surffikerran jälkeen ei kyllä muuta tekemistä paljoa tarvitsekaan. Aallot ovat riutoilla, johon mennään veneillä. Tämän takia vuorovesi määrää ajat, kovin matalalla vedellä emme me ainakaan aallolle hinkuneet. Pari kertaa olimme vesillä niin että vesi oli hieman liian matalalla ja kun jalat koskevat terävään riuttaan, surffaushalukkuus pienenee kummasti.

Aallot olivat mukavan kokoisia, Don Don nimisellä spotilla surffasimme varmasti isoimmat aallot ikinä. Yhtenä päivänä surffasimme myös spotilla nimeltä Kid's point, kun aallot olivat liian isoja muilla riutoilla. Aalto oli myös suhteellisen lempeä, ja kun aallolle pääsi, sitä oli todella kiva ja helppokin surffata moneen muuhun paikkaan verrattuna. Ainoa huonompi juttu oli ruuhkaisuus välillä, joka haittasi etenkin minua. Tosin onnistuimme pari kertaa ajoituksen kanssa niinkin, että saimme olla lähes keskenämme ja silloin olosuhteet olivat todella loistavat.

Päivät tuntuivat kestävän ikuisesti, kun ensimmäinen surffikeikka tehtiin aamukuudelta ja seuraava ennen puoltapäivää. Sen jälkeen olikin koko loppupäivä aikaa raatoilla, lukea kirjaa ja odottaa, että milloin pääsee nukkumaan. Seitsemän jälkeen Edon baarissa toimi netti, joten siellä istuimme suunnittelemassa seuraavia seikkailuja. Kaiken kaikkiaan Gerupuk tarjosi aika pitkälti juuri sellaista oleilua, jota olemme kaivanneet: surffia, rauhaa ja aikaa lukea.

-Kaisa

We flew from Jakarta to Lombok, and first stayed in Kuta for some nights but didn't really like the place.

After we moved to Gerupuk, a small village near Kuta, with four different waves and nothing more. But the waves were really good, the atmosphere really relaxed and I guess we didn't grave for more than that. In the spot called Don Don we surfed the biggest waves ever I guess, and the quality of the waves was great. All spots are on the reefs so you get there by boat, local boys take you there and wait while you surf. It's a nice part of the experience. Sometimes it was too crowded on the wave and sometimes the water was a bit too low and whole thing got scary, but we also managed to have a couple of times perfect conditions with almost no people at all.

And we had a super view from our room in Spear beachouse!

Gerupukin ranta
Beach of Gerupuk

Naapuri
Our neighbour

Näkymä hotellihuoneesta
View from our hotel room

Hummereiden kasvattajia työssään
Lobster farmers at work

Kalastaja
Fisherman

Kalastusveneitä
Fishing boats

Selmat Datang beach

Hienoa että GoPro on keksitty
I am glad that they invented GoPro

Crash Boom Bang

Ensimmäinen onnistunut aalto pienellä laudalla
First wave with small board

Suomenkielisiä kirjoja Euroopasta

Syyskuun alussa minun oli lähdettävä parin viikon visiitille Eurooppaan töihin. Se oli hölmöä tietysti aikataulun kannalta, mutta pakollinen töiden takia.
Lennähdin siis Denpasarista Jakartaan ja Kuala Lumpurin ja Frankfurtin kautta Milanoon.
Miten hienolta ja elegantilta Milanossa näyttikään! Ja kaikki toimi niin loistavasti! On hauska huomata, että asiat riippuvat paljon siitä mihin niitä vertaa. Melkein ujostutti kävellä kadulla matkustamisessa ryvettyneissä rytkyissä.
Vietin yön Milanossa, vanhassa tutussa hotellissa, ja seurakseni saapui italian siskoni Eleonora. Emme onnistuneet tapaamaan toukokuun Italian keikkamme aikana, sillä Ele käveli Camino de Santiagoa Espanjassa, ja nyt oli pakko päästä päivittämään kuulumisia. Hän siis hyppäsi junaan ja tuli illaksi Milanoon kanssani.
En muista milloin olisi risotto ja viinilasillinen maistunut viimeksi niin hyvältä. 

Seuraavaksi suhasin sitten ensin Liguriaan katsomaan paikkoja ja sieltä Langhen alueelle Piemonteen tarkistamaan polkujen kuntoa ja reittivalintaa. Langhessa sain taas nautiskella uskomattoman hyvästä ruuasta ja viinistä. Ihan kivaa vaihtelua indonesialaiseen ruokaan, pakko myöntää! Astissa melkein tuli kyyneleet silmiin Pompa Magnassa, yhdessä lempiravintoloistani, 

Asiakkaiden kanssa sitten patikoimme ensin Langhessa viinitarhojen ja linnojen lomassa viinejä maistellen, ja sitten jatkoimme Ligurian merimaisemiin.
Ei pöllömpi reissu etten sanoisi, ja samaa mieltä olivat asiakkaatkin.
Saattelin ryhmän takaisin Milanoon lennolle ja seuraavana aamuna hyppäsin itse koneeseen kohti Jakartaa.

Reissua voisi tietenkin kuvailla myös viinin ja kirjojen hakureissuksi. Tosin viinisaalis jäi yhteen pulloon, koska rinkka oli niin täynnä kirjoja, jotka isä oli lähettänyt Italiaan, ja jotka Ele sitten toimitti minulle. Suomenkieliset kirjat ovat vaihteeksi todellista luksusta! Ahmin jo heti kättelyssä Hannu Raittilan Terminaalin, joka muuten oli todella mielenkiintoinen ja aiheeseen sopiva, sekä Nelson Mandelan elämänkerran.

Kiitos Iskä!!!

-Kaisa

I had to go back to Europe for work, so I spent two weeks in Italy, which is not bad at all.
Milano looked really elegant and fancy after Indonesia and I kind of felt ashamed walking around with my old traveling clothes. I met Eleonora, my italian sister, in Milano. It was really wonderful to have a good italian dinner and talk about everything. 
My work took me to Langhe and Liguria and I took my clients trekking on the vineyards and coastal paths.
I also had a very important mission in bringing finnish books and some good wine to Lee. My dad had sent a pile of books to Ele. It so nice and relaxing to read in Finnish for a change! Thanks dad!! Thanks Ele!

Hiljaisuuden lahti, Baia del Silenzio

Outoa valoa Novellossa
Strange light in Novello

Viinipatikkaa
Wine trekking

Monforte d'Alba

Pompa Magnan herkkuja
Delicacies of Pompa Magna restaurant in Asti

Viininkorjuu oli juuri alkanut Cinque Terren rinteillä
Nice to walk on the slopes on Cinque Terre when the harvesting has just started

Sukuloiden upea näkymä Serralungassa
Great view from Sukula's 

Ligurian vuoret
Mountains in Liguria

Auringonlasku Sestrissä
Sunset in Sestri Levante

Minä ainakin käytän kesällä villapaitaa

Olette ehkä huomanneet että sivupalkkiimme on ilmestynyt mainos. Tämä ei tarkoita sitä että alkaisimme mainostaa mainostamisen vuoksi, vaan hyväksyimme tuon bannerin yksinkertaisesti siitä syystä, että Icebreakerin vaatteet ovat meillä käytössä päivittäin. Ja onhan se myös hyvän näköinen mainos, varsinkin tuo alareunan kuva…

Monet tuttuni tietävät, että olen hurahtanut merinovillaan jo vuosia sitten. Ensimmäisen merino t-paidan ostin nelisen vuotta sitten, kun aloittelin patikkaopastuksia. Olin kyllästynyt teknisten materiaalien lyhytikäisyyten ja monesti epämielyttävään ihotuntumaan. Merinovilla kuitenkin epäilytti, sillä normaalisti en kestä villaa muutakuin monen aluspaidan päällä.
Se ensimmäinen t-paita on minulla mukana vieläkin, tälläkin reissulla, ja on muuten käytetty. Vedän 10-15 viikkoa patikkamatkoja vuodessa ja tuo sama paita on ollut mukana lähes jokaisella, vaikka niitä on kerääntynyt paljon lisääkin.

Leellä on aina kuuma. Jo suhteellisen viileässäkin. Sen jälkeen kun ostin hänelle ensimmäisen lahjapaidan, hän käytti samaa paitaa savate-treeneissä viikosta toiseen. Nyt olemme saaneet hankittua hänellekin lisää näitä ihmepaitoja ja matkalla ne ovat olleet kovassa käytössä.

Monille tulee mieleen merinosta mieleen ensimmäisenä kalsarit ja alusasut. Niitäkin on, ja rinteessä niiden voittanutta alusasuna ei löydy, mutta parasta on, että varsinkin Icebreaker tekee myös vapaa-ajan vaatteita. Jatkuvasti matkustavalle niistä on tullut varsinainen aarre, eivät rypisty, ovat viileitä tropiikissa ja lämmittävät kylmässä, jopa märkänä. Varsinkin vaelluksilla ja matkaolosuhteissa loistavaa on se, että vaatteet voi pestä koneessa, ne kuivuvat nopeasti ja jos pesuun ei ole mahdollisuutta, niitä voi tuulettamalla käyttää monta päivää putkeen.
Olen opastanut merinovillamekossani Riossa, Roomassa heinäkuussa ja Vietnamissa.

Emme tällä tempauksella varmaankaan tule rikastumaan. Jos joku tilaa linkkimme kautta, saamme pienen provikan ( jos ei muuta, niin ainakin itse saamme alennuksen, kun tilaamme oman linkkimme kautta :-)
Olen paasannut Icebreakerista patikka-asiakkailleni jo vuosia, ihan siksi, että itse koen ne niin ylivoimaisiksi. Ja mainittakoon vielä, että kyseisiä vaatekappaleita saa myös suomalaisista retkeilytarvike kaupoista, ainakin Partioaitasta. Toinen hyvä nettikauppa on uusi-seelantilainen Outside Sports.

Mainostauko loppui nyt.

-Kaisa

You maybe have noticed that we have new banners on our site. That's because we have used Ice Breaker clothes all the time on this trip and as my friends well know, I been using them for the years.

They just make a perfect partner for traveling and trekking, which is what I do mostly in my life. They work well in tropics and in cold temperatures. They are also easy to pack and wash and dry quickly.

Rapu rapuvillapaidassa
Crawfish in a crawfish shirt

Smurffi villapaidassa
Smurf with woolen sweater

Cevicheä villapuvussa
Some ceviche in woolen skirt

Villapaita sopii myös viralliselle illalliselle :-)
Woolen sweater goes fine with very official dinner :-)

Possun verisuonia Malesiassa

Kuten aikaisemmin kerroin niin jouduin tekemään visa runin. Eli kipaisemaan Indonesian rajojen ulkopuolella jotta palatessani takaisin Indonesiaan minulla olisi taas käytössä 30 päivän viisumi.
Päätin tehdä reissun Malesiaan.

Malesia osoittautui miellyttäväksi paikaksi joka tarjosi loistavaa ruokaa. Kuala Lumpurista tuli mieleen Hong Kong mutta paljon pienemmässä koossa. Siellä oli helppo liikkua metrolla paikasta toiseen ja ihmismäärät olivat paljon pienempiä kuin Hong Kongissa. Kuala Lumpurin "pakollinen nähtävyys" on maailman korkeimmat kaksoistornit. Lippuja niihin myydään rajoitetusti ja jos haluaa päästä katsomaan kaupunkia auringon laskiessa niin liput pitää tulla hakemaan heti aamulla. Itse lähdin aamuisin liikkeelle ja pidin puolesta päivästä iltapäivään tauon johtuen korkean kuumuuden ja ilmankosteuden hyydyttävästä yhdistelmästä. Päivisin oli yli 34C lämmintä ja iltapäivällä satoi vettä joten ilmankosteus oli 94%. Kovinkaan pitkälle ei tarvinnut kävellä kun paita oli jo litimärkä.

Hienoin paikka mielestäni Kuala Lumpurin ruokakatu. Siellä paikallisia ruokia tarjoavia kojuja ja ravintoloita vieri vieressä. Asiakkaita oli todella paljon, ruokaa kannettiin osittain ulkona olevista keittiöistä nopealla tahdilla asiakkaille. Samaan aikaan katua pitkin kulki laulajia jotka vetivät mukanaan siirrettäviä kaiuttimia. Lauluesitys tuli ruokapöydän viereen tilaamatta ja pyytämättä.

Muutaman päivän jälkeen päätin jatkaa Kuala Lumpurista George Towniin. Yli viiden tunnin bussimatkan päätteeksi päädyin erikoiseen kaupunkiin. Paikka tuntui olevan yhdistelmä Karibiaa, Eurooppa ja Aasiaa. George Townin keskusta on valittu suojeltavien maailman perintökohteiden listalle vuonna 2008. Kaupunki muodostui vanhoista siirtomaa-ajan taloista jotka olivat samanlaisia mitä löytyy Karibialta. Sen lisäksi seassa oli eurooppalaisia ravintoloita ja kauppoja. Kaiken tämän keskeltä löytyvät mm Little India ja Little China. Ja kun meni esimerkiksi Little Indiaan tuntui kun olisi vaihtanut maata. Tuolla tuli syötyä mm medusaa ja possun verisuonia. Molemmat keitettiin itse isossa vesiastiassa. Medusaa tiesin syöväni mutta possun verisuonia söin vahingossa. Molemmat olivat maultaan aika mietoja. Possun verisuonet eivät maistuneet juuri ollenkaan lihalta vaan muistuttivat enemmänkin jonkinlaista merenelävää. Mielenkiintoinen paikka oli myös Clan Jetty jossa ihmiset asuivat laitureiden päälle rakennetuissa taloissa. Paluumatka George Townista ei sujunut yhtä hyvin kuin menomatka. Viikonlopun ruuhkista johtuen aikaa meni yli 9h.

Vajaa pari viikkoa ilman Kaisaa meni melko helposti. Mutta täytyy sanoa että yksin matkustaminen on minusta perhanan tylsää. Itse olen hyvin onnellinen kun Kaisa ylihuomenna palaa takaisin mukaan reissuun.

-Lee-

I went for a visa run to Malaysia. It was very pleasant place. Kuala Lumpur reminded a bit like Hong Kong but was much less growded and much smaller. They had great food street there. It offered many different kind of local dishes. Of course I had to visit Petronas twin towers. After few days in Kuala Lumpur I took a bus to George town. I´d loved food street in George Town. There I ate medusa and pigs vain. It is sort of mixture of caribbean, europe and asia. 
After almost 2 weeks Kaisa is coming back. Looking forward for that! It has been very boring to travel by myself. 

Petronasin kaksoitornit.
Petronas Twin towers

Petronasin kaksoitornit.
Petronas Twin towers

Näkymä huipulta
View from top

Meriakvaarion vieressä oleva puisto
Park next to aquarium

Altaan alapuolella
Under the fish tank

Yksi asukkaista
One of the tank's inhabitants

Kansallismuseossa oli koululaisten päivä
In national museum was students day

Ruokakatu
Food street

Ruokakatu
Food street

Katutaidetta George Townissa
Street art at George Town

Temppelin lavan suunnittelua
Temple´s stage under construction

Kiinalaisia lyhtyjä
Chinese lanterns

George Town

George Town

Clan Jetty

Balin paras puoli - sukulaisvierailu ja Villa Samskara

Kronologinen järjestys nyt vähän kärsii, välissä oli tosiaan kahden viikon tauko omalta kohdaltani, sillä lennähdin Eurooppaan töihin, mutta siitä myöhemmin.
Lee jo kertoikin hieman omia, ei niin ruusuisia, kokemuksiaan Balista, minulla ne jäivät aika vähäisiksi. Oikeastaan Bali ei saarena meitä sinällään kiinnostanut, sillä emme ole väkijoukkojen ystäviä ja kaipaamme rauhaa..
Suurin syy Balille menoon oli se, että meillä oli harvinainen mahdollisuus nähdä serkkuani Lissua ja ja hänen miestään Andrewta. Se on harvinaista herkkua, sillä he asuvat Sydneyssä, ja viime vuosina olemme menneet aika tehokkaasti ristiin.
Samalla pääsimme myös tutustumaan heidän upeaan villaansa, Villa Samskaraan, joka on juuri valmistunut Cangguun.
Paikka oli todella upea, meitä melkein ujostutti majailla niin hienossa ympäristössä, koska viime aikoina olimme tottuneet aika erilaiseen ympäristöön. Kuvat puhukoon puolestaan, mutta voi sanoa että villan sijanti oli todella kaunis, pienessä kylässä, riisipeltojen ja metsän ympäröimänä. Rakennus itsessään oli myös todella tyylikäs, ja mikä hienointa, Lissun ja Andrewn pitkälti itse suunnittelema. Pari ensimmäistä päivää otimme todella rennosti, höpötimme Lissun kanssa, luimme kirjaa, söimme villan kokin, Maden, loistavaa ruokaa ja kävimme illallisella Echo beachilla.
Sitten teimme retken Ubudiin, jossa näimme upeita maisemia, mutta myös aivan sikana turisteja.
Lee kävi surffilla Old man'silla, mutta itse olin pahassa flunssassa ja tulevaa työreissua ajatellen en uskaltanut riskeerata.
Viimeisenä iltana söimme loistavaa ruokaa Seminyakissa, harmi vain että minä jouduin livistämään ennen jälkiruokaa lentokentälle ja lennähtämään Jakartaan, seuraavan päivän Eurooppa-lentoa varten.

-Kaisa

The main reason for going to Bali was the opportunity to see my dear cousin Lissu and his husband Andrew. They live in Sydney so it's not very often we are able to spend time together. Their lovely villa had just gotten ready, so we spent our time in this lovely setting in Canggu.
It was really a luxury for us as we had been sleeping in different kind of low cost room. You can just see the pictures and imagine how stylish the place is! We also visited Ubud with Lissu and had a couple of meals in Echo beach, but mostly just relaxed and ate great meals prepared by Made, the chef of the villa.

Ps. If you dream about a holiday in a balinese villa, they also rent the place, when not using it themselves.
www.villasamskarabali.com

Samikset Ubudissa

Lee ja Lissu

Näkymä makkarista
View from the bed room

Meidän buddha
Our buddha

Pool area