Surffin ihanuudesta

Kun kuulee sanan surffaus, monelle saattaa tulla mieleen kaikenlainen havaijipaidassa hilluminen, bikineissä aalloilla cruisailu tukka takana ja välillä eksoottisten drinkkien siemailu rannalla.
Costa Ricassa tuo bikineissä surffaus oli todellisuutta, tosin sielläkin joskus aamuisin oli kylmä jos oikein aikaisin änkesi vesille. Siellä saattoi myös jäädä surffin jälkeen rannalle lekottelemaan, varsinkin aamulla kun ei ollut liian kuuma.
Täällä Penichessa lämpötilat saavat välillä miettimään, miksi ei ole saanut pakkomiellettä vaikka postimerkkeilystä.

Kumipukuun ahtautuminen kylmissä oloissa on tuttua jo aikaisen kevään purjelautareissuilta Suomesta, mutta jääkylmän, pahalta haisevan, eilisestä vielä märän puvun päälle kiskominen aamulla kylmässä asunnossa tuntuu joskus liian masokistiselta.

Meillä on se luksustilanne, että puvun voi sentään pukea päälle kämpillä, napata laudan kainaloon ja marssia rannalle. Matkalla haistelemme vähän kalatehdasta, tervehdimme paikallista pappakerhoa joka päivystää aina samoilla penkeille ja kävelemme vähän enemmän tai vähän vähemmän rantaa pitkin, aaltotilanteesta riippuen.

Ennen tätä olemme tietysti puolen tunnin välein yrittäneet ymmärttää Magicseaweed- nimiseltä sivustolta, milloin olisi hyvä aikana mennä aaltoihin. Siihen kun vaikuttaa kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä ja aina kun on luullut ymmärtävänsä jotakin, kaikki heittääkin häränpyllyä. Onneksi tästä ei ole pitkä matka katsomaan ja kokeilemaan miltä tuntuu. Tätä pähkäilyä on tietysti harrastettu paljon myös purjelautailun yhteydessä, mutta tässä lajissa muuttujia tuntuu olevan vielä tuplasti.

Kun pääsee veteen, se on kylmää. Ensipuraisu salpaa pikkuisen hengen joka kerralla ja ensimmäinen aalto päin naamaa tuntuu aina yhtä…virkistävältä. Hyvä märkäpuku tekee kyllä tehtävänsä, ainoa mikä oikeasti jäätyy ovat kädet ja jalkaterät. Muutenkin on hyvä olla vedessä kokoajan aktiivinen ja meloskella ympäriinsä, muuten alkaa värisyttämään. Se on tietysti hyvä juttu, tekee hyvää surffille, mutta täällä eivät pärjäisi Costa Ricassa paljon nähdyt meressä makailijat ja aallon odottelijat. Ei tee kauheasti mieli makailla. Ja kun homma on pulkassa, ei jäädä rannalle chillaamaan vaan juostaan hileessä kämpille ja kuumaan suihkuun.

Alku on aina hankalaa. Laji on oikeasti ihan saakelin vaikea sen jälkeen kun alku räpiköinneistä on päässyt eteenpäin ja aina kun olosuhteet muuttuvat, tuntuu kuin lähtisi uudestaan alkutekijöistä. Ainakin vielä tällä tasolla. Myös uusi lauta vaikuttaa asiaan.  Samoin huomaa, että pienikin tauko, ja meri on taas yhtä mystinen kuin ihan alussa. Toisaalta kuten eilen kävi, juuri on tullut siihen tulokseen, että  tästä ei tule mitään ja ihan tyhmä laji, tuleekin se kerta kun aallot ovat astetta sympaattisempia, saa muutaman hyvän aallon niin että itsekin hämmästyy ja taas on kaikki hyvin.

Ai niin, kuinka katu-uskottavalta kuulostaa se, että mun lauta on malliltaan diamond egg ja Leen devil egg…

-Kaisa

Surfing is darn hard. Especially in the cold water and when you are a beginner. Sometimes I wish I'd have chosen  an other obsession, like collecting stamps. But it only needs one session with gentle waves and a couple of nice rides and you don't even remember the cold. 

Lee ja portugalinsotalaiva

Hieno otus mutta ikävä jos tulee iholle...

Asunnon etsiskelyä

Kun pääsimme Portugaliin, oli seuraavana vuorossa asunnon etsiminen epämääräiseksi ajaksi, joka olisi vähintään kuukausi, enintään kolme. Asuntoilmoituksia löysimme homeaway.comista sekä tripadvisorista. Etsintä aloitettiin Penichestä, koska siitä olin kuullut paljon kehuja, varsinkin näin aloitteville surffareille. Toinen paikka jossa päätimme käydä katsomassa kämppiä oli Alentejon rannikko. Olin siellä joskus työkuvioissa, ja ihastuin siihen ikihyviksi. Saimme myös uskomattoman edullisen tarjouksen tutun tutun kautta  läheltä Algarven rajaa Odeceixesta.

Asuntoja löytyi, yllättävän hyvin, ja tuntui että kaikki olisivat meidät kovin mielellään ottaneet. Selkeästi näkyi se, että sesonki ei vielä ole Portugalissa päällä. Lemppariksemme Penichessä jäi kolmannessa kerroksessa oleva valoisa kerrostaloasunto, jossa oli parvekkeet molemmille puolille, takaparvekkeella grilli ja mukava omistaja. Joka tapauksessa mikä tahansa asunnoista olisi voinut tulla kysymykseen, joten huonosti ei etsintä alkanut. Penichessä oli kylmää ja kosteata ja kun ajoimme kohti etelää, ilma lämpeni kilometri kilometrilta.

Olimme vuokranneet auton yhteydessä navigaattorin, mutta laturi osoittautui rikkinäiseksi, joten siitä ei ollut apua. Ennen Vilanova de Milfontesia siis eksyimme hieman pikkuteille. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, Alentejon maaseutu on kaunista korkkitammineen ja värikkäine taloineen ja portugalilaiset eivät ole kovin nuukia sovittujen aikojen suhteen. Kun soitin kertoakseni että olemme ainakin tunnin myöhässä, minun käskettiin vain soittaa uudestaan kun olemme perillä.
Vilanovassa paistoi aurinko ja Alentejon valo on omaa luokkaansa, vaikea kuvailla. Ensimmäinen asunto jota menimme katsomaan oli todella ihana. Keltainen talo, aivan uuden veroinen, takapihalla patio ja grilli, lähellä rantaa…
Kuitenkin saimme selville, että Vilanovassa on pieni, mutta meille suuri ongelma, kylän edessä oleva ranta ei olekaan surffaukseen kovin hyvä, ei ainakaan aloittelijoille, ja sille hyvälle rannalle menoon tarvittaisiin kulkuväline, mieluiten auto, sillä matkaa oli lähteestä riippuen 5-8 km. 
Jouduimme siis hylkäämään koko Vilanovan pitkin hampain, vaikka keltainen talo olikin kovin kutsuva ja varmasti molemmat olisivat halunneet jäädä sinne samantien.

Jatkoimme edelleen matkaa etelään, kohti Odeceixen pikkukylää. Talo oli söpö ja halpa, kylä pieni ja kaunis, mutta jälleen ongelmaksi muodostui surffi. Odeceixen lähimmälle rannalle oli matkaa kolme kilometriä ja muille rannoille taas oltaisiin vaadittu auto. Koska päätarkoituksemme kuitenkin oli surffata, niin päätimme kääntää nokan takaisin kohti pohjoista ja Penicheä. Itselleni ainakin jäi kuitenkin haave Alentejon rannikosta, ehkä sinnekkin vielä joskus pääsemme.

Penichessä päädyimme kerrostaloasuntoon merinäköalalla. Lähimmälle rannalle voi kävellä märkäpuku päällä ja lauta kainalossa ja keskustaankin on lyhyt matka. Balealin rannoille matka taittuu fillarilla tai rantaa pitkin kävelemällä. Hyvä ruokakauppa on lähellä, se on tärkeätä ruokapuolesta vastaavalle Leelle,  joka on jo grillaillut, valmistanut monenlaisia simpukoita ja leiponut muutaman pastel de natan (!!), maailman portugalilaisimman  leivonnaisen. Täällä nyt majailemme ainakin toukokuun 23. päivään

asti, jolloin lennähdämme Italiaan ystävien häihin. Italian jälkeen joudun viikoksi töihin Andaluciaan, Alpujarraan patikoimaan ja sen jälkeen emme sitten vielä tiedäkään mitään varmaa.


-Kaisa

Once we got to Portugal we had to find the place to stay. So we rented a car and started to see apartments around. First we saw some places in Peniche, north from Lisbon, as it's famous for the good conditions for surfing. All the places we saw were quite okay, but our favorite was an apartment with a sea view and a barbecue in the backyard balcony. After Peniche we headed to Alentejo. I spent few days couple of years ago in Alentejo Litoral on an educational tour after tourism fair in Lisbon and wanted to go back ever since.
It was warm and nice in Alentejo, and the scenery, well, it's stunning. Our first stop was Vilanova de Milfontes. The first place we saw was a beauty, but quite quickly we found out that surfing there wouldn't be so easy without a car. And renting a car was really out of our budget. So we had to forget Vilanova.
We also saw a nice place in Odeceixe, near to Algarve border, but there was the same problem. Without a car we would have been stuck.
So we returned to Peniche. Which is actually very nice and the apartment is just great. Lee has his grill and a good supermarket nearby with lots of fish and seafood. And you can walk to the nearest beach with your wetsuit and board! We are staying here at least until 23.5., when we will fly to a friends wedding in Italy. After that, who knows!

Vilanova de Milfontesin ranta
Beach in Vilanova de Milfontes

Rantaa Penichessä
Beach in Peniche

Päivä kaupunkilaisena Lissabonissa
Lee in Lisbon, all dressed for the city

Pastel del nata- onneksi on oma uuni

Lee is happy to have his oven- and I'm happy to eat these!

Takaparvekkeen grilli

One of balconies has a grill

Aamunäkymä

Morning view

Kauppa on se joka, ehkä, kannattaa

Tavaroiden haalimista.

Tulimme Penicheen ensisijaisesti surffauksen takia. Kaupungin ympäristöstä löytyy useita surffaukseen sopivia rantoja mutta niiden välillä on kuitenkin jonkun verran välimatkaa. Asunnoltamme lähimpään rantaan on matkaa muutama sata metriä ja kauimmaiseen viitisen kilometriä. Sen varaan että lähimmältä rannalta löytyisi sopivia aaltoja ei todellakaan voi laskea. Edesssä oli kulkuneuvon hankinta. Vuokra-auto olisi kätevin mutta kallein vaihtoehto. Ja koska ainakin joinain päivinä pääsisi lähimmälle rannalle niin autoa seisoisi käyttämättömänä pihassa. Auto jäi pois laskuista. Seuraavaksi vaihtoehdoksi nousi skootterin vuokraaminen. Lopulta hinnassa ei tullut juurikaan eroa autoon ja kahden laudan kuljettaminen skootterilla saattaisi olla hieman hankalaa. Skootteri jäi pois laskuista. Kätevimmäksi vaihtoehdoksi nousi polkupyörä. Pyörävuokraamoiden kiertelyn tulos ei tuntunut järkevältä- hinnoittelu oli sunniteltu korkeintaan viikon vuokraamista varten. Toisin sanoen pyörän hinta nousisi kohtuuttoman kalliiksi jos vuokra-aika olisi enemmän kuin viikkoa, puhumattakaan yli kuukaudesta.

Meillä oli vielä päivän ajan käytössä vuokra-auto joten suuntasimme sillä lähimpään isompaan kaupunkiin. Sieltä löytyi Decathlonin urheilukauppa jonka valikoimasta löytyi kaksi viime vuoden mallista polkupyörää. Polkupyörien hinnaksi tuli vähemmän kuin halvin tarjous kuukauden pyörävuokrasta. Tarkoitukseni on saada vielä osa rahoista takaisin kun myyn polkupyörät jollekkin paikalliselle vuokraamolle. Katsotaan miten käy, saako myymämies kaupaksi käytettyjä polkupyöriä järkevään hintaan vai lähetänkö pyörä DHL:llä Suomeen :-)

Kun kulkuneuvo asia oli saatu hoidettua kuntoon oli edessä hankalimman asian ratkaisu- mistä ja minkälainen surffilauta pitäisi hankkia. Olemme vielä kuitenkin alottelijoita, joten vielä ei ole syntynyt oma ymmärrystä laudoista ja niiden sopivuudesta. Asiaa ei helpottanut se että pitkäaikainen vuokraaminen tulee turhan kalliiksi. Ja lopullisen hämmenyksen tekee se että jokaisella kauppiaalla tuntui olevan erilainen mielipide. Uusi vai käytetty? Leveä vai kapea? Lasikuituinen vai epoksinen jne. Täältä löytyy paljon käytettyjä lautoja mutta ne tuntuivat olevan pieniä shortboardeja joita meitä taitavemmat kaverit käyttävät. Isompien lautojen valikoima on huomattavasti pienempi. Joko hinta on turhan kallis tai sitten niiden kunto on huono. Mitä väliä kunnolla on? Olen ajatellut myyväni myös laudat kuukauden jälkeen. Tai jos tykästynkin lautaani niin otan sen mukaan. Mukaan ottamista haittaa se että kaikki lentoyhtiöt eivät suostu kuljettamaan lautoja niiden helpon särkymisen vuoksi.

Päädyimme lopulta uuteen lautaan joka ehkä myydään täältä lähdettäessä. Lautakauppiaat ovat siinä mielessä reiluja että he ovat "alustavasti" lupautuneet ostamaan laudan takaisin kohtuulliseen hintaan mikäli se on ehjä eikä muutenkaan ole pahasti kärsinyt.

Jännä nähdä, mitä kasvaneelle tavaramäärälle tapahtuu. Saako ne myytyä vai muuttuvatko arvottomaksi ongelmaksi.

-Lee-

Lauta on saanut vahaa pintaansa 

Siinäpä ne tärkeimmät 

Kulkine

Matka mantereelta toiselle ja taistelua lentovarausten kanssa

Kun Machu Picchu oli nähty, meihin iski totaalinen väsymys ja halu asettua paikalleen.
Päätimme, että lähdemme Limasta takaisin Eurooppaan niin pian kuin suinkin mahdollista. Tämä meni niin pitkälle, että jäimme Cuzcon koneesta suoraan kentälle etsimään mahdollista lentoa jo samalle illalle. Tästä alkoi erilaisten lentohakukoneiden kanssa pelleily, joka opetti taas monta asiaa.
Ensin kysyimme Lanin tiskiltä, mutta hinta oli sen verran korkea, että sitä emme edes harkinneet. 
Ennen vanhaan kentältä saattoi saada stand-by paikkoja lennolle halvalla, ei toimi enää. Viimehetken hinnat ovat kalleimmat mahdolliset.

Tiesimme että illalla kolme lähtee konetta Eurooppaan: Lan Peru, Iberia ja KLM. KLM oli törkeän kallis ja Amsterdam vähän turhan kaukana määränpäästä. Sen sijaan teimme mielenkiintoisen huomion: monet lentosivustot tarjosivat samaa Lanin lentoa Madridiin paljon halvemmalla, kunhan vaan samaan varaukseen otti jatkolennot Espanjan sisällä, ja halvin mahdollinen kombinaatio oli Lima-Madrid-Bilbao. Yritimme siis varata sitä, ja ajattelimme sitten jättävämme käyttämättä sen Bilbao-osuuden. Aluksi aina varausta tehdessämme saimme viestin, jonka mukaan lento ei ollut varattavissa. Omituista sinänsä, että se kuitenkin oli myynnissä niin Skyscannerissa kuin Momondossa ( molemmat lentovaraussivustoja, joita olemme paljon käyttäneet). Samoin seuraavan päivän aamulle Air Europan lento tuntui olevan mahdoton varata vaikka kaikki sivustot näyttivät siellä olevan tilaa. Viimein varaus meni läpi ja olimme todella fiiliksissä siitä että pääsemme lähtemään saman tien. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä hetken päästä kolahti sähköpostiin viesti, jonka mukaan varauksen hinta oli muuttunut ja näin ollen se on peruttu. Hauskinta tässä kuviossa oli se, että luottokortille oli kuitenkin tehty katevaraus kyseiselle summalle, joten sillä kortilla ei enää pystynyt maksamaan toista lentoa. Onneksi meillä on useampi kortti, silti vähän hirvitti yrittää seuraavaa varausta.

Jossakin vaiheessa varausmaratoniin kyllästyneinä päätimme sitten lähteä yöpymään Limaan ja saimme saimme kuin saimmekin tuntien säätämisen jälkeen lennon hyvällä hinnalla seuraavan päivän illalle Madridiin. Olimme myös nähneet että Madridista oli Air Europan halpa aamulento saatavilla. Emme uskaltaneet sitä kuitenkaan vielä buukata koska vaihtoon oli vähän aikaa. Ehkä olisi kannattanut ottaa riski, olisimme säästyneet paljolta.

Kävimme siis nukkumassa Limassa, hengailimme vielä hieman seuraavana aamuna edestakaisin, Lee kävi syömässä Perulaisen pikaruoka-annoksen cevicheä, äyriäisrisottoa ja chicha moradaa (perulaisten suosikkia, punaisesta maissista tehtyä makeaa juomaa), minä puolestani tyydyin edelleen paahtoleipään ja teehen. 

Olimme Madridissa perillä aamulla ja aloimme selvittää jatkomahdollisuuksia, määränpäänä siis Lissabon. Jälleen Air Europan halpa lento kummitteli varattavissa seuraavalle aamulle, teimme varauksen ja tyytyväisenä varasimme myös hotellin lentokentän läheltä haaveilimme jo suihkusta ja sängystä. Juuri kuin hotellivaraus oli mennyt läpi, tuli jälleen sähköposti joka ilmoitti, että lentovarauksemme ei ollut voimassa vaikka siitä oli jo tullut vahvistus. Muut lennot olivat sikakalliita, joten päätimme epätoivoisina lähteä matkaan yöjunalla. Hotellihuonetta ei tietysti voinut enää perua, joten ajelimme hotellin tarjoamalla shuttlella sinne, kävimme suihkussa ja otimme pienet nokoset ja sitten taas reissuun. Hotellivierailumme kesti siis viisi tuntia. 

Yöjunaan ei ollut makuuvaunupaikkoja jäljellä, joten istuimme ja torkuimme ja nuokuimme  kymmenen tuntia rauhallisessa yöjunassa, joka saapui seitsemän maissa seuraavana aamuna Lissaboniiin. Meillä oli vuokra-auto odottamassa, joten siitä sitten hyppäsimme samoilla silmillä autoon ja kohti Penicheä, rantakaupunkia Lissabonin pohjoispuolella, joka oli ensimmäinen paikka missä meillä oli asuntonäyttöjä sovittuna. Leetä ei onneksi siinä kohtaa kauheasti väsyttänyt, ja ajattelimme että pysähdymme nukkumaan sitten johonkin tienposkeen jos siltä tuntuu. Oli muuten mahtava tunne saada kamat autoon ja lähteä liikkeelle. Vapaus mennä minnä vaan.

Kun pääsimme Penicheen alkoivat väsymys ja aikaero tehdä tepposia. Kun emme kahvilassa pystyneet suorittamaan pientä päässälaskua ja tajusimme että näytämme suhteellisen rähjäiseltä kahden yön matkustamisen jälkeen, päätimme ottaa huoneen ja mennä nukkumaan pariksi tunniksi. Se oli hyvä päätös ja kohta aloimme taas näyttää ihmisiltä. Seuraava koitos oli sitten uuden kodin metsästys mutta siitä tuonnenpana. 

Joka tapauksessa on hauska olla Euroopassa, kaikki tuntuu kovin helpolta, rauhalliselta ja kotoisalta!

Varausepisodin seurauksena muutama lentovaraussivusto meni mustalle listalle: Bravofly (panttaa rahoja vaikka varaus ei mene läpi), Travelgenio (lisäsi usen kympit käsittelykulut) sekä Youbookit (mainostaa usein parhaita hintoja mutta mikään varaus ei mene läpi).
Kokemus myös kannusti edes yrittämään jatkossa päättämään hieman aikaisemmin mihin haluamme lentää ja minne. Sinänsä hassua, että kaikki säätämiset vain vahvistavat sitä olettamusta, että lentohinnat eivät seuraa oikein minkäänlaista logiikkaa. Joskus parhaan hinnan saa varatessa etukäteen, joskus viimetingassa kunhan ei samana päivänä. Joskus menopaluu on halvempi kuin yhdensuuntainen ja joskus tosiaan jatkolento alentaa varsinaisen mannerten välisen lennon hintaa. Mielenkiintoista 
myös tällaiselle matkailusta leipänsä saavalle!

-Kaisa

I know I've been terribly lazy writing in English and I apologize for that, our non-finnish friends around! You have got an idea from the pictures I guess, but I promise to try to be more productive in the future. Anyway, after our adventures in Patagonia and Peru, including a short visit to a hospital in Cuzco, we were quite ready to settle down for a while. So we booked the flights from Lima to Madrid and continued by train to Lisbon. All this included a lot of struggling with the flight websites and reservations, but at least we learnt something: Never use sites like Bravofly, Travelgenio or Youbookit. And don't try to do things last minute.
It was a funny feeling to back in Europe. Everything was so easy, secure and homey. We are going to hang around in Portugal, in Peniche, for a while now. I guess we really need a break from traveling and I know it sounds funny. 

Koko sählingin jälkeen näytimme suunnilleen tältä Machu Picchun laamalta.
After all the travelling we looked like this lama.

Pikaruokaa Limalaisittain: ceviche, äyriäisrisotto ja chicha morada.
Fast food peruvian way

Lii Lissabonissa. Ah, ihana Eurooppa.
  Lee enjoying the european atmosphere in Lisbon.

Vaikeuksien kautta Machu Picchulle

Pahoittelemme radiohiljaisuutta. Ollaan tässä taisteltu vastaan Inkan kostoa, lentoyhtiöitä ja aikaeroväsymystä  sekä vaihdettu maanosaa ja jotenkin aikaa on vain vierähtänyt. Mutta takaisin Peruun.

Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa patikoida joku Machu PIcchun maisemissa tehtävä trekki, luultavasti Salkantay Trek. Leen polviongelmien, puutteellisen varustetason ja oman patikkakyllästymiseni takia hylkäsimme kuitenkin ajatuksen ja päätimme tutustua Machu Picchuun ja Inkojen Pyhään Laaksoon eli Sacred Valleyhin muin konstein.
Ensin kuitenkin piti lennähtää Cuzcoon. Lennon varaaminen ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella, sillä Peruvianin sivut menivät tilttiin juuri sillä hetkellä kun lennot piti maksaa. Onnistuimme kuitenkin saamaan varauksen puhelimitse ja jopa  maksamaan sen myöhään illalla supermarketin yhteydessä olevaan pankkiin.

Cuzcossa totesimme että on taas kylmä, kuulemma talvi oli tullut aikaisemmmin kuin piti. Majapaikkamme oli erittäin viehättävä, halpa ja omistajat superystävällisiä, mutta kylmänsietokykymme oli ilmeisesti laskenut minimiin. Onneksi saimme heti hotelliin saavuttua kupilliset kokateetä ja myös ylimääräisen lämmittimen ja olo parani. Cuzco oli myös kiva kaupunki hengailla ja olin siellä myös yhdellä elämäni parhaista museokierroksista! 

Paitsi että, seuraavana yönä ja aamuna Leen on/offina oikutellut vatsa alkoi taas vaivaamaan. Aamulla olotila oli sen verran kamala, että kutsuin lääkärin. Lääkäri tulikin melkein heti, ja nappasi miehen saman tien mukaansa. Minä tietysti lähdin myös henkiseksi tueksi, ja niin saimme ambulanssikyydin sairaalaan. Mies pistettiin tippaan ja tehtiin tarvittavat kokeet. Vaiva selvisi, kerrottiin että nestettä on syytä lykkiä yön yli lääkkeiden kera ja myös minä sain tulla viereiseen petiin nukkumaan. Sairaalakokemus oli kaikin puolin miellyttävä. Saimme oman huoneen, ruokaa, kannettavan tietokoneen, telkkarin  ( josta saattoi katsoa "Mi gato endemoniadoa" eli käyttäytymishäiriöisiä kissoja)  ja maksut hoituivat suoraan vakuutusyhtiön kautta. Olin aika hämmentynyt asiasta, sillä aika usein päivystän asiakkaiden kanssa sairaaloissa ympäri maailmaa, eikä varmasti koskaan proseduuri ole sujunut niin helposti, edes Euroopassa.

Yhden yön jälkeen kaikki oli kunnossa. Lee entistä ehompi ja aloimme suunnitella matkaa eteenpäin.
Päätimme lähteä colectivolla Ollaytantamboon ja sieltä junalla sitten Aguas Calientesiin eli Machu Picchu Villageen, josta sitten menee bussi ylös itse Machu Picchuun. Sinne pääseminen ei ole ihan yksinkertaista, vaikka ei kävelisikään.  Aina voi tietysti ottaa valmiin retken, pääsee luultavasti halvemmallakin, mutta se ei olisi yhtä kivaa.

Colectivot ovat pikkubussitaxeja, jotka lähtevät jostakin tietyltä takapihalta sitä mukaa kuin ne täyttyvät. Kahden tunnin matka kustansi 10 solia eli 3 taalaa. Matkalla näkyivät lumihuippuiset Andit ja kaikenlaista maanseudun elämää. Ollaytantambo on viehättävä pikkukylä, jossa myös on inkojen raunioita. Hengailimme siellä päivän ja oli lämmintä ja ihanaa. 
Junamatkan jälkeen saavuimme sitten yöksi Aguas Calientesiin, joka puolestaan on todella hämmentävä sekoitus souvenireja, slummia, värivaloja ja sademetsää.
Koska aamulla oli aikainen herätys, menimme suoraan nukkumaan. Inkan kirous ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Yöllä nimittäin heräsin vuorostani minä siihen, että oksensin kitarisani pellolle. Aamulla olo oli kamala, sain juotua vähän teetä mutta lähdimme kuitenkin matkaan.

Ja kun pääsimme perille on pakko sanoa, että vaikka aika heikossa hapessa oltiin, niin paikan upeus kyllä sai unohtumaan kaiken muun. Otimme paikallisoppaan sveitsiläisen pariskunnan kanssa, ja se kannatti, muuten raunioista ei kauheasti olisi ymmärtänyt, ilman mittavaa etukäteisopiskelua. Toisaalta, olisi voinut hyvin myös seistä vaan pällistelemässä maisemia, sekin olisi jo maksanut vaivan. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten vaikea minun on vaikuttua. Työni varjopuoli on varmaankin se, että näkee jatkuvasti kauniita maisemia, ja harvoin tulee vastaan näkymiä, jotta todella saavat hengen salpautumaan. No nyt tuli.
Kuvat kertokoon puolestaan.

Vaikka kumpikaan ei ollut ihan elämänsä kunnossa, päätimme kuitenkin yrittää kiukulla 
kiivetä kaupungin yllä kohoavalle vuorelle, Montana de Machu Picchulle. Alkoi kuitenkin sataa vettä ja huippu veti sumuun, joten saimme hyvän tekosyyn olla kiipeämättä ihan ylös. Maisemat palkitsivat vähän alempaakin.

-Kaisa

 Ainoastaan junalla pääsee perille. Machu Picchuun ei mene yhtään tietä.

 Machu Picchun maisemia

 Ei ihme että espanjalaiset eivät löytäneet paikkaa, on sen verran hankalassa paikassa.

Aikaisin aamulla Machu Picchussa oli rauhallista. 

 Kivitöitä.

Näkymä viereiseltä vuorelta alas kaupunkiin.

Cuscon kauppahallin tarjontaa.

Juustokauppaa 

Ollantaytambon inkakaupungin katunäkymää. 

Vanhempi rouva.

Ollantaytambon linnoituksen vartija työssään. 

Ollantaytambon linnoitus.

Terveisiä Kanelle ja Pikelle.

Maaliskuun listauksia

Taas on yksi kuukausi matkaa takana ja jonkinlaisen yhteenvedon aika.

Tässä kuussa olemme matkustaneet paljon. Luultavasti enemmän kuin tulemme minään toisena kuukautena reissaamaan. Öitä on nukuttu lentokentillä, nuokuttu kymmeniä tunteja busseissa, vaihdettu tiheään hotelleja ja oltu muutenkin koko ajan liikkeessä. Alkukuun vietimme Costa Ricassa ja Panamassa, suurin osa ajasta kului Patagoniassa ja loppukuusta saavuimme Peruun.

Kivat jutut:

- Koirat.

- Luonto, guanakot, ketut, pingviinit. Huikeat maisemat.

- Uudet ystävät.

- Pitkänmatkan Bus Pachegon yllättävät evästarjoilut.

- Liman Mirafloresin tunnelma sunnuntaisin.

- Ruoka kaikkialla muualla patsi Patagoniassa. Ceviche ja Pisco Sour suosikkeina.

- Ihmisten rehellisyys.

- Ihmisten yritteliäisyys. 

- Se kun saa hukatun Kindlen hetken päästä takaisin.

- Panaman kanava.

- Tuttuuden tunnetta luo se, että missä tahansa Etelä- tai Väli- Amerikan maassa avaa television, sieltä tulee takuulla Mi gato endemoniado eli Kissani on paholainen. Ohjelma käsittelee huonosti käyttäytyviä kissoja ja niiden kouluttamista. ( Kaisan juttu)

- Aika. Ei ole kiire jos ei niin halua. On aikaa istua puistossa ja ihmetellä maailmaa.

Ei niin kivat jutut:

- Koirat. Surullisen paljon kulkukoiria.

- Kylmä, kostea ja erittäin tuulinen ilma Patagoniassa. Ihan eri tavalla kylmä kuin Suomessa talvella. Kosteus tekee ilmasta käsittämättömän kylmää.

- Kylmät, kosteat ja vetoiset asunnot. Missään vaiheessa ei pääse kuivumaan ja lämpenemään kunnolla.
- Jatkuva arvuuttelu siitä tuleeko majapaikassa kuumaa vettä.

- Taksit. Aina jonkinlainen vänkääminen hinnoista.

- Liikunnan vähyys ja kipeä polvi (Lee).

- Kakkahätä.

- Kindlen unohtaminen lentokoneeseen, juuri kuin edessä on 14 tunnin lentokenttänuokkuminen.

- Lomalla työfiilis.

Muuta:

- Tämän päivän intiaanit eivät käytä mokkasiineja vaan Crocseja perinteisen vaatetuksen kanssa

- Perulaiset auton äänimerkin käyttötavat- ei mitään logiikkaa.

- Miksi Väli-Amerikassa joku aina kuljettaa uusia patjoja jonnekkin?

Ei väliä minne katselee, niin näkee patjakuljetuksen olevan käynnissä. Kuka niillä nukkuu?

- Miksi Patagoniassa hyvätkin talot rakennetaan pellistä vaikka se ei eristä yhtään. Ja miksi ne tehdään näyttämään puutaloilta?

- Kuka on keksinyt että tyttöjen koulupukuun kuuluu minimaalinen hame ja paljaat sääret paikassa jossa tuulee ja on kylmää ympäri vuoden.

- Miten patagonialaiset tarkenevat t-paidassa kun itsellä on kylmä talvivaatteissa?

- Älyttömät Etelä-Amerikkalaiset tv-ohjelmat. Kuka ehtii katsoa 30-50 erilaista saippuasarjaa ja

saman verran erilaisia, älyttömiä, tv-kilpailuita. Painotus sanalla älytön.

- Miksi halvoissa hotelleissa on mukavempia ihmisiä kuin kalliimmissa?

- Miten Argentiinassa ruokaostosten maksaminen voi kestää niiiiiin pitkään?
- Kun juttelee muiden reissaajien kanssa, huomaa että monet ovat suunnitelleet matkareittinsä todella loogisesti. Me emme.

Kaisa & Lee

Panaman kanavamuseo

Näkymä kohti Punta Arenaksen keskustaa ja Magalhaesin salmea.

 Katunäkymä Punta Arenaksesta

Punta Arenaksen syrjäisempiä katuja 

 Punta Arenaksen hautausmaan käytävä

Sama hautausmaa 

 Puerto Nataleksessa rekka voi ajaa päin päätä

 Peltisiä taloja vaikka näyttävät puisilta. 

Kanaali ei päästä yli.