Lähdön tunnelmaa- miten aikuisesta ihmisestä tulee sentimentaalinen hölmö

Eilen lähdimme Siargaolta kohti Manilaa. Jännitimme koko aamun, pääsemmekö lähtemään, sillä kone ei laskeudu lyhyelle kiitoradalle, jos sataa, on liikaa pilviä ja tai tuulee kovaa. Kolme päivää sitten saaren yli pyyhälsi säärintama Queenie, joka meidän silmissämme näytti kyllä ihan kunnon myrskyltä. Rannan palmumökeistä ihmiset muuttivat sukulaistensa tiilitaloihin suojaan, kuulemma suojaan putoilevilta kookospähkinöiltä. Myrskyn jälkeen ilma oli ollut epävakainen, ja vielä aamulla baarin tytöt olivat sitä mieltä että emme varmaan pääse lähtemään.

Hyvästelimme paikallisia tuttuja ja olimme molemmat pala kurkussa. Oli jotenkin hämmentävää, että lähtö teki meihin niin suuren vaikutuksen. Siargaolta lähteminen oli yksinkertaisesti ihan perseestä.
Matkalla lentokentälle toivoimme tosissamme, että oikeasti pääsisimme lähtemään, kukaanhan ei sillä hetkellä vielä tiennyt, onnistuuko se. Ajatus paluusta General Lunaan ja sitten lähtemisestä uudestaan, tuntui todella ahdistavalta.

Mietimme ihmeissämme, mistä tuo voimakas reaktio johtui? Liittyikö se siihen, että vuosi alkaa olla lopuillaan, vai siihen, että tapasimme niin vilpittömiä ja aitoja ihmisiä, jotka saivat meidät tuntemaan olomme osaksi yhteisöä? Vai oliko kyse siitä, että luopuminen päivittäisistä surffireissuista veneellä turkoosin veden päällä ja paljasjalkaelämästä siihen täydellisesti sopivassa ympäristössä, tuntui liian julmalta?

Yhtä kaikki, Siargaosta tuli meille paikka, johon paluuta aloimme välittömästi odottaa sieltä lähdettyämme.

-Kaisa

Matkaa on takana 11 kuukautta. Toisella tavalla ilmoitettuna matkaa on jäljellä enää 3 viikkoa. Jälkimmäinen asia saattaa olla syyllinen siihen että lähtiessäni General Lunasta jouduin pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmastani. Tai sitten syyllinen tunnekuohuun oli Siargao itse. Oli syy kumpi tahansa niin sieltä pois lähteminen oli vaikeaa. On inhottavaa pelätä, että sinne palaaminen saattaa olla pettymys. Paikka kehittyy huikeaa vauhtia ja ne kaikki, pienet mahtavat asiat, jotka tekivät Siargaolla olemisesta meille erityisen hienoa saattavat kadota. Saattaa olla, että ensi kerralla paikalla on enemmän liikennettä, muutamia isoja hotelliresortteja on ilmestynyt rantaan, aalloilla on ruuhkaisempaa. Luultavasti paikalliset ovat alkaneet kyllästymään turisteihin eikä heidän suhtautumisensa ole yhtä välitöntä kuin nyt. Tietenkin tuo kaikki on hyvä juttu yhteisölle. He saavat enemmän tuloja ja pystyvät kehittämään koulujaan ja ehkä rakentamaan paremman sairaalan. Toivoisi, että lisääntyvästä rahavirrasta jäisi entistä enemmän myös paikallisille, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhä useampi pystyisi rakentamaan myrskyn kestävän tiilitalon.

Siargao on juuri se syy miksi tälle reissulle lähdettiin. Halusin paikkaan jossa saa surffata, tavata leppoisia paikallisia ihmisiä ja oppia jotain heidän keittiöstään. Oli hienoa käydä kuolleen tädin synttäreillä, oli mahtavaa päästä häihin, joissa oli älytön meno päällä ja takapihan kokki opetti minulle miten tehdään raa`asta tonnikalasta kinilawta. Oli hauskan ärsyttävää tutustua erilaisiin asioiden säätäjiin, jotka lähinnä onnistuivat sotkemaan kaikki mahdolliset asiat. Pidin siitä, että sain uusia ystäviä niin sieltä kuin Suomesta. Joskus näköjään pitää matkustaa kauas jotta saa uusia ystäviä läheltä.

Yksinkertaisesti Siargao oli itselleni loistava paikka, jonne haluan palata. Jollekin toiselle, toisella hetkellä, paikka saattaa olla vain yksi kaunis saari muiden joukossa. Minulle se on ennen kaikkea sitä mitä tältä matkalta alun perin odotin.

-Lee-

We hated leaving Siargao. Probably because we really loved the island and we got to know nice local people who introduced us to the culture and food and the way of life in Siargao, making us feel at home on the island. The future shows how the things will change there. We just hope that, if and when, the amount of tourists grows, the locals will get their part of the income.
We know for sure that we'll be going back. As soon as we can.

Paikallinen kauppa.
Local shop.

Leikkikenttä ja lasten kuljettamista pyörällä
Play ground and kids transportation with bicycle

Leikkikenttä ei taida ihan täytää kaikkia turvamääräyksiä.
Play ground won´t fit with in all safety regulations in EU. 

Takapihan ruoka ja vene
Back yard food and a boat

Terveysasema
Health center

Paikallisia asumuksia
Local houses

Myrsky, toivottavasti talot kestivät tuulen ja sateen
Storm.  Hopefully all the houses resisted the wind and the rain

Cloud 9 pilvisenä päivänä
Cloud 9 at cloudy day

Ihana päivä
Lovely day

Ruuhkainen lähiranta
Not so crowded beach near by us

Elämää pellossa

Eilen Facebookin sivupalkkiini ilmestyi mainos uusista talvimekoista. Illalla kävimme syömässä viereisen Surf Campin ravintolassa, ja käsiini osui ruokaa odotellessa Glamour-niminen naistenlehti, jossa esiteltiin muun muassa kauden must kosmetikkatuotteita. Tämä sai miettimään sitä, miten monesta arkipäiväisestä asiasta on vieraantunut matkan aikana. Ensimmäinen asia ovat tietysti vaatteet. Kun käyttää 11 kuukautta samoja vaatteita, ne a) alkavat mennä rikki b) ei tule mietittyä kovin paljoa sitä, mitä laittaa päälle. Yleensä se on se, mikä on ehjä tai vähiten likainen. Muita kenkiä kuin flip flopeja ei olla pidetty kuukausiin. Niiden kanssa on ollut epäonnea viime aikoina, ensin pudotin yhden Cloud Ninen laiturilta mereen ja toisena iltana jouduin palaamaan kämpille paljain jaloin, koska koirat olivat piilottaneet toiset sandaalini ruokapaikan pihalle. Sain kyllä nämä takaisin parin päivän päästä, hampaanjäljillä koristeltuna.

Olen meikannut viimeisen kuuden kuukauden aikana ehkä kaksi kertaa, ja tarkoitan tällä ripsivärin laittoa.
Kosmetiikka on muutenkin kutistunut aivan minimaalliseen, yllättävän vähällä tulee toimeen. Aurinkorasva ja hyttysmyrkky ovat tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä.Ylipäätänsä peiliin ei kovin paljoa ole tullut katseltua. Edelleen naureskelemme Leen Dolce & Gabbanan tuoksua, se on mukana vieläkin, ehkäpä Tokiossa tulee viimein tilaisuus ottaa se käyttöön. Sen sijaan miehille parranajon jälkeen tarkoitettua, kallista Kiehl's merkkistä viilennysvoidetta, on tullut laitettua esimerkiksi palaneisiin pakaroihin. Kampaajalla olen käynyt vuoden aikana kerran, ja kuten kuvista on näkynyt, Lee ei kertaakaan. Kaikki tämä on luonnollisesti kovin vapauttavaa. Mietimme tosin, että on ehkä pakko ostaa jotakin uutta vaatetta Manilasta ennen Tokioon menoa, ettei meitä kärrätä suorinta tietä johonkin roskikseen. Vähän oikein jännittää paluu sivistyksen pariin.

Luin tänään myös Tuomas Vimman kolumnia Hesarin verkkosivuilta jossa hän totesi, että kaikkeen tottuu paitsi kiukaalla istumiseen. Meillä on tällä hetkellä ihan luksuskämppä. Muutimme edellisestä kivasta paikasta homeen takia. Sen sijaan jatkuvaan muurahaisarmeijaan kylpyhuoneessa ( kunhan pysyvät kaukana läppäristäni!), läikikkäisiin pyyhkeisiin ja lakanoihin ( Ne tuoksuvat puhtaalle!) ja kaikenlaisiin omituisiin suihkuratkaisuihin tottuu helposti. Tällä hetkellä meillä on lämmin vesi saatavilla, pientä arjen luksusta. Millaiseltahan se oikein tuntuu kun  kaikki toimii ja on siistiä ja ehjää?

-Kaisa

When traveling for a long time you realize how few things you actually need. You wear always the same clothes, I haven't been wearing any make up for months and we been walking around only with flip flops lately,. You really don't even need a mirror. 
I have had one hair cut this year, Lee has had none, as it shows from the pics.
I guess we'll have to buy some new clothes before heading to Japan. Otherwise we'll look really suspicious. A funny thing is that Lee still has his Dolce & Gabbana fragrance with him, maybe he'll get to use it for the first time in Tokyo:).

Joka päivän asu ja make up: Sinkki naamassa, hyvin palvelleet shortsit ja uusi lycra kun vanha putos mopon kyydistä johonkin viidakkoon. Jalat mustelmilla.
Every days outfit

Mies palmun alla
Under the palm tree

Hengailua Loka baarissa
Hanging around at Bar Loka

Surffia, surffia

Surffattu on. Se säätelee elämää täällä ja sen mukaan mietitään mitä muuta tehdään päivän aikana, vai jaksetaanko mitään. Molemmat ovat oppineet paljon ja ennen kaikkea sen, että välillä surffin jumalat ovat puolesta ja välillä vastaan. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että taudin jälkeen kärsin ihmeellisestä klikistä. Olin juuri vaihtanut laudan pienempään, shortboardin malliseen, ja ensimmäinen kerta oli ollut hyvä ja olin aivan innoissani. Sitten yhtäkkiä mikään ei osunut kohdalleen. Satuimme ruuhkaisille spoteille ja tuntui etten uskalla ottaa omaa paikkaani aalloilla. Ainakin viikko oli yhtä tuskaa.

Sitten oppamme Joel tuli kisoista takaisin ja onnistui viemään meidät uudelle spotille, Pansukianille, niin, että siellä oli meidän lisäksemme kaksi muuta surffaria ja ainakin minulle täydellinen aalto. Homma alkoi jälleen sujua ja nyt taas hymyilyttää. Tänään ajelimme puolisen tuntia pikkuteitä Salvasionin kylään ja siellä olevalle aallolle. Jälleen kerran mietimme sitä, kuinka onnekkaita olemme, kun tulimme tänne nyt. Tulevaisuudessa Siargao varmasti kehittyy ja väkimäärät kasvavat. Samalla nyt vallitseva ilmapiiri on vaarassa kadota.
Toistaiseksi vielä tien varrella ei ole kuin viidakkoa, vesipuhveleita, riisipeltoja ja pari pikkukylää, joiden lapset heiluttavat kilpaa oudoille ulkomaalaisille. Ja jälleen olimme aallolla lähes yksin. Joelilla on uskomaton taito valita spotit niin, että saamme surffata rauhassa.

Sen olen myöskin oppinut, että välillä on vain pidettävä välipäivä. Kun lihakset huutavat kuolemaa, naama helottaa auringosta, vaikka kuinka tunkisi siihen suojakertoimet ja sinkit, ja silmät muistuttavat punaista liikennevaloa, yksikin lepopäivä helpottaa kummasti. Silloin voi esimerkiksi lähteä mukaan veneeseen ja kuvailla muita. Tässä hieman kuvia eri spoteilta (Rock Island, Daku).

-Kaisa

You learn that sometimes the gods of surfing are with you and sometimes against. I got stuck with my surfing for at least a week, I just sucked totally and was terribly frustrated. What the situation needed was, that Joel, our guide, came back from the competition trip and took us to Pansukian spot with nobody else but perfect waves. I guess you need a one good session to get back your confidence. 

Other thing I've learned is, that sometimes you just need your day off. And then you can for example take photos of the other surfers. Here some shots from different spots (Rock Island, Daku).

Joel, Rock Island
Joel at Rock Island

Rock Island

Katso surffarin loikkaa
Surfer going to the water

Kaisa Dakun aallolla/ Photo by Junrey
Kaisa taking a wave at Daku

Lee vie surf joogan uudelle tasolle/Photo by Junrey
Lee takes surf yoga to a whole new level

Daku/Photo by Junrey

Iloinen paikallinen tulee vihaisen turistin eteen/Photo by Junrey
Happy local drops front of angry tourist

Vihainen turisti ohittaa yläkautta/Photo by Junrey
Angry tourist overtaking happy local 

Rock Island

Joel näyttää vaadittavan osaamistason jotta pääsee jatkokurssille
Joel doing head stand on small board

Rock Island

Kulahtanut hippi suffikoululla
Over aged hippie at surf school

Surigao ja viisumin pidennys

Kun lähdimme Filippiineille, meillä oli ajatuksena tulla ensin tänne Siargaolle ja suunnata sitten Pohjois-Filippiineille Luzonin saarelle.

Siargao on kuitenkin saanut meidät toisiin ajatuksiin. Kyse on tietysti myös matkaväsymyksestä, mutta ennen kaikkea siitä, että täältä ei haluaisi lähteä pois. Niinpä päätimme nauttia tästä kuun loppuun saakka ja lentää Manilaan vasta kun on aika lähteä kohti Japania, viimeistä kohdettamme tällä reissulla.

Filippiineille tultaessa saa suomalainen viisumin 30 päiväksi, ja se olisi mennyt meillä umpeen ensi viikolla. Niinpä suuntasimme Surigaoon Mindanaon saarelle viisuminpidennysretkelle.

Matka alkoi 4:30 aamuyöstä, kun hyppäsimme motskarin selkään, ja aloimme posottaa kohti Dapaa. Joskus alkuvuodesta matka viidakon halki pimeässä olisi saattanut jännittää, nyt se oli aivan arkipäiväistä. Auringon noustessa saavuimme Dapaan, josta nappasimme mukaan tuoreita leivonnaisia ja suuntasimme Fortune Angel nimiseen paattiin, joka lähti 5:45 kohti Surigaota. Laivamatka kesti noin 2,5 tuntia ja sen verran nukutti, että vaikka penkit eivät olleet kovin mukavat, torkuimme koko matkan ajan.

Surigao on veikeä kaupunki. Siellä on yli 100 000 asukasta, mutta se näyttää aika samanlaiselta hökkelikylältä kuin Dapakin. Kaupunki on täynnä tricycloja ja niillä on helppo liikkua paikasta toiseen muutamalla pesolla. Immigration office löytyi siis helposti. Olimme lukeneet netistä juttuja siitä, miten viisumin pidennystä hankittaessa on syytä pukeutua hyvin ja mukana pitää olla yhtä sun toista. Tämä ei pätenyt Surigaossa. Kun pölähdimme sisään, meidät otettiin vastaan erittäin ystävällisesti ja koko homma ei vienyt puolta tuntia kauempaa. Kun lomakkeessa kysyttiin filippiiniläistä suosittelijaa, meidän käskettiin laittaa nimet toistemme papereihin. Meillä on toki täkäläisiä kavereita, mutta emme tiedä kenenkään koko nimeä. Tristan niminen virkailija vakuutti, että hänen nimikirjoituksellaan varustetulla lisäviisumilla ei takuulla ole ongelmia lentokentällä. Ja hieno se nimikirjoitus olikin.

Kun puhuimme Siargaolla Surigaoon menosta, kaikkien ensimmäinen kommentti oli: Siellä on Jollibee. Jollibee on siis Aasialainen mäkkärin vastike. Tokihan meidänkin piti sinne sitten poiketa syömään, jotta tiedämme mistä puhutaan. Olin suunnitellut muutamia päivittäistavarahankintoja, mutta olin ollut hieman liian optimistinen, eli palasin tyhjin käsin.

Kovin kauaa emme ehtineet cityelämästä nauttia, sillä laiva takaisin Dapaan lähti 11:45. Tällä kertaa olimme fiksumpia ja varasimme paikat yläkannelle. Ulkoilmassa matkustaminen on aina mukavampaa ja näki myös vähän maisemia. Aika monta autiota biitsiä matkan varrelle jäi.

-Kaisa

We decided to stay in Siargao until the end of month, so we had to go to Surigao to extend our visa. Surigao is situated in the Mindanao main island. We left home at 4:30 am and drove to Dapa. The boat left at 5:45. The boat ride took about 2,5 hours. The whole visa extension project was really easy and was done in half an hour. So we had two more hours time to explore Surigao. It's a bit bigger town but looks a lot like Dapa. You can get easily around by tricyclo. After long time in the village, it felt like a big and busy place.

Keskustan vilkas risteys
Busy crossing at the center

Kaupungilla liikutaan tricycloilla
People move around with tricycloes

Tricyclossa on tunnelmaa
Viev from passenger's side

Kuljettaja työn touhussa. Huomaa vaihtoraha.
Driver doing his job. Note exchange money.

Munan myyntiä
Egg seller

Tavarataloissa on käynnissä täysi jouluhulina.
Supermarkets have already Christmas going on.

Minkä väriset joulupallot sitä ostaisi?
What would be right colour for christmas lights?

Kalastaja ja lapset päivähoidossa.
Fisherman and kids in kindergarden.

Kalastusmaja.
Fishing hut.

Häät Siargaolla

Saimme uuden kutsun, tällä kertaa häihin. Halusin olla nyt valmistautuneempi ja kysyin, mitä voimme tuoda lahjaksi. Grace kertoi, että juomalasit olisivat hyvä lahja, ja niitä saa kuusi kappalatta alle sadalla pesolla kylän kaupasta. Kävimme siis ostamassa lasit ja Lee lisäsi settiin vielä grillipihdit.

Häitä vietettiin sulhasen kotona. Hotellimme takana olevassa palmumetsässä on taloja. Niiden luokse ei mene varsinaista tietä, vaan kapeita polkuja.  Kun tulimme yhteen näistä taloista, meidät esiteltiin ensimmäisenä tietysti nuorelle morsiusparille. He olivat otettuja kun me olimme tulleet ja me tietysti kiittelimme kovasti kutsusta. Samana päivänä oli vihitty yhteensä 10 nuorta paria, yksi näistä oli juhliemme isännän, eli sulhasen, sisko. Samassa perheessä oli kahdet häät siis samana päivänä. Siinäpä olikin hommaa sulhasen isälle. Sulhasella itsellään oli seuraavana päivänä aikainen työpäivä, joten hän otti iisisti.

Meidät istutettiin pöytään syömään morsiusparin kanssa. Tarjolla oli riisiä, kalaa ja afritada nimistä lihamuhennosta. Juhlissa oli jo kova meno päällä. Pihassa tanssittiin täysillä, ja jonkin verran rommia oli myös maisteltu sillä ensimmäinen herra nukkui jo tuolilla. Majaan oli raahattu valtava karaokevideolaite. Karaoke on täällä selkeästi suosittu ohjelmanumero, niin tavallisessa illanvietossa kuin tärkeissä juhlissakin. Meitä yritettiin kovasti saada laulamaan, mutta koska laulu ei ole oikein omin juttu, niin mielummin menin sitten porukan mukana tanssimaan. Tytöt opettivat paikallista veivaustanssia nimeltä bodot, ja ilmeisesti se meni hyvin sillä seuraavana päivänä kuulin usealta taholta olavi kuulemma hyvä tanssija. Karaoken hassuin piirre ovat karaokevideot. Niissä näkyi kaikkea mahdollista moottorikelkkailusta laiturilta veteen hyppäävään possuun.

On aika omituista katsella palmumajassa kun nuori nainen laulaa Whitney Houstonin I will always love you ja saman aikaan videossa joku pamauttaa moottorikelkalla päälleen hyppyristä.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli aika huikea. Visiitti sai taas miettimään sitä, miten eri tavalla ihmiset elävät, jopa tällä pienellä saarella. On välillä vaikea ymmärtää ja muistaa, että monet paikalliset saavat palkkaa saman summan kuukaudessa, jonka me kulutamme päivässä. Ostamamme häälahja oli halvempi, kuin pirtelö jossakin saaren resort-ravintoloissa. 

Kun veimme kuusi lasia lahjaksi, mietimme onko se sovelias häälahja. Häissä kuitenkin huomasimme, että perheellä taisi olla ennestään käytössä neljä lasia, sillä kaikki joivat samoista vuorotellen. Lapset leikkivät kivillä ja saavat herkuksi pienen pussin kaakaojauhetta.

Pistää ajattelemaan.

-Kaisa

We got the honor to be invited in a wedding by my friend Grace. It was her cousins wedding. The atmosphere was really great, people having fun dancing and singing karaoke. The young couple was really cute and made us very welcome.

There had been a big wedding day, ten couples got married the same day, so there were lot of partying going around.

I was even taught how to dance bodot, a popular filipino dance.

Matkalla surffilta kotiin
Coming back from surf

Taustatanssia karaoketähdelle
Singing and dancing

Grace and Albert

Täälläkö ne matkailuesitteiden kuvat tyhjistä hiekkarannoista otetaan?

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pelottavammalta alkaa tuntua ajatus siitä päivästä, kun pitää lähteä pois Siargaolta. Onneksi siihen on vielä aikaa. Kuulimme, että viisumin pidentäminen käy myös kahden ja puolen tunnin laivamatkan päässä Surigao del Nortessa, joten jos siltä tuntuu, voimme olla täällä vaikka kuun loppuun saakka.

Oma oleskeluni täällä ei alkanut ihan ruusuisesti, sillä parin ekan surffikerran jälkeen sain kummallisen yskän joka ei mennyt ohi pelkällä inkivääriteen litkimisellä ja jouduin turvautumaan antibiootteihin. Tämä tarkoitti sitä, että olin tietysti myös poissa aalloilta viitisen päivää. Näihin päiviin sattui vielä muutama totaalinen sadepäivä, nythän on sadekausi meneillään, ja kosteassa mökissä, kosteissa vaatteissa hengailu alkoi käydä hieman hermoille, varsinkin kun lukeminen oli loppu. Halusin kuitenkin hoitaa itseni kuntoon, sillä terveyspalveluihin turvautuminen ei houkuttele. Naapuri kämpän kaveri satutti päänsä ruosteiseen porttiin ja joutui lähtemää tetanus-piikin perässä Surigaoon, sillä Dapassa oli tarjolla vain hevosille tarkoitettu versio. Senkin olisi toki saanut.

Hassua on ollut se, että olemme törmänneet täällä kahteen suomalaiseen.  Luonnollisesti molemmat surffin perässä tänne matkustaneita nuoria miehiä. Toinen heistä muutti naapuriimme ( terveisiä vaan Timpalle, jos vielä luet blogia!). Pojat kävivät sitten surffilla, sillä aikaa kun minä yritin pitää lippua korkealla kämpillä. Nyt onneksi olo on jo hyvä, ja aalloillekkin olen päässyt takaisin.

Siargao on pienehkö saari, sen suurin kaupunki on Dapa, jos sitä nyt varsinaiseksi kaupungiksi voi kutsua. Sinne kuitenkin suunnataan esimerkiksi pankkiautomaatille. Tosin automaatit ovat usein epäkunnossa. Viimeksi taisi kolmannella reissulla tärpätä. Dapasta saa myös shampoota pullossa. Joka paikkaan kuljetaan mopolla. Autoja näkee suhteellisen vähän. Lähistöllä on myös paljon muita pienempiä saaria, joihin voi halutessaan tehdä retkiä. Vielä ei olla maltettu lähteä mihinkään.

Saarella on paljon vastakohtaisuutta. Lähikylästämme General Lunasta kuuluisalle Cloud 9 surffispotille tehdään parhaillaan uutta tietä, ja sen varrella pikkulapset hakkaavat kiviä ja monet paikallisten talot ovat vaatimattomia bambuhökkeleitä. Toisaalta, lähistölle on jo ehtinyt nousta muutama luksuksempi resortti.  Manilalaiset turistit erottuvat saarelaisista kuin nenä päästä . Meillä oli naapureina ensimmäisen viikon kaksi manilalaista nuorta tyttöä, joilla oli mukana "assistentti", eli käytännössä jonkin sortin palvelija. Ihmettelimmekin miksi tuo, suurinpiirtein heidän kanssaan saman ikäinen, poika nukkui ulkona riippumatossa, ja lähinnä vietti aikaa kämpillä. Matkailun tietysti odotetaan tuovan saarelle vaurautta, ainakin se on poikinut paljon avioliittoja saarelaisten ja turistien välillä. Ihmiset ovat todella rentoja ja mukavia. Koska monet puhuvat hyvin englantia, juttuihin on helppo päästä.

Kämpästämme on 20 metriä rannalle. Ranta on yleensä aina tyhjä, muutamaa paikallista pikkulasta lukuunottamatta. Koko ajan on lämmin, oli sitten päivä tai yö, satoi tai paistoi. Uikkareiden ja boardshortsien lisäksi ei paljon muuta tarvitse. Paitsi Mangoja.

-Kaisa

It will be darn hard to leave Siargao. Luckily we don't have to think about it yet, as we just heard that we can extend our visas in Surigao. The island is small but very beautiful with white beaches and incredible water color. Local people are extremely nice and it's easy to chat with them as many speak some English.
Dapa is the biggest town on the island and that's where you have to go for an ATM. If you have cash, you can have pretty much everything from our village General Luna. In the end you don't need much here. Just swimming suit and board shorts. And mangoes.

Lämpimässä vedessä on mukava leikkiä
It is nice to play in a warm water

Pojat tulossa surffilta
Boys are returning from surf

Dapan pääkatu
Main street of Dapa

Dapan rouvia
Ladies in Dapa

Takseja tarjolla
Taxis available

Kaisa ja Timo menossa katsomaan Cloud 9:iä
Kaisa and Timo going to see Cloud 9

Suorinta reittiä Filippiineille

Seuraavaksi suuntasimme kohti Filippiinejä. Nyt molemmilla oli jo fiilikset sellaiset, että ei enää yhtään ylimääräistä matkustamista, johonkin mukavaan paikkaan vaan seis ja siellä sitten surffia niin paljon kuin sielu sietää. Ihan vaan nettitekstien perusteellä päätimme, että tuo mukava paikka, voisi olla Siargaon saari Pohjois-Mindanaolla, kuulemma Filippiinien ykköspaikka surffareille. Niinpä lennähdimme Manilan kautta Cebuun ja siellä yövyttyämme jatkoimme saman tien Siargaolle. Cebussa törmäsimme ensimmäisen kerran siihen, että kaikki matkustajat punnittiin käsimatkatavaroineen. Kyse oli kuulemma koneen vakauttamisesta Siargaon kentän lyhyen kiitoradan takia.

Koneestä jo näkyi valtavasti saaria ja turkoosia merta. Matka lentokentältä perille General Lunan kylään antoi jo esimakua siitä, että olimme tulleet oikeaan paikkaan. Matkan varrella näkyi jonkin verran vaatimatonta asutusta, vesipuhveleita ja enimmäkseen viidakkoa. Majapaikkastamme, Pesangan Surf Campistä, löytyi odotuksiamme parempi huone, jossa oli myös oma terassi riippumatolla. Ehdimme jo ensimmäisenä iltana myös käydä katsomassa kuuluisaa Cloud 9 surffispottia, joka paikkana on todella maaginen, ei sillä, että sinne olisi meillä asiaa…

Joku sanoi, että paikka on kuin Bali 70-luvulla. Väitteessä saattaa olla jotain perää. Rannat ovat puhtaita, vesi naurettavan kirkasta, paikalliset todella kivoja, surffituristeja kyllä on, mutta niistäkin suuri osa Filippinoja.
Vielä kaiken kaikkiaan aika autenttista menoa. Ai niin, ja kukaan ei yritä myydä mitään. 

Teimme laudoista vuokradiilin Hippie's Surf Shopissa, kun osoittautui että majapaikkamme ei mikään varsinainen surf camp ollutkaan, eikä heillä ollut myöskään lautoja. Samalla sovimme seuraavaksi aamuksi treffit paikallisen surffioppaan kanssa. Kaikki spotit ovat riutoilla ja monille mennään veneellä, joten paikallistuntemusta tarvitaan. Surffipaikkoja on paljon ja eri taitotasoille. Osa toimii nousu- ja osa laskuveden aikaan, ja tuulikin vaikuttaa kokonaisuuteen. Mitenkään kovin helppoa koko systeemin ymmärtäminen ei ole, joten hyvistä neuvoista maksaa mielellään sen pienen hinnan, mitä oppaat pyytävät.

Aamulla satoi vettä kaatamalla. Me kuitenkin, hetken mietittyämme, hyppäsimme skootterin selkään ja ajoimme tapaamispaikalle. Eihän sitä vettä kannata pelätä kun veteen ollaan menossa muutenkin.
Oppaamme Joel vei meidän ensin Cloud 9 viereen Quicksilver-nimiselle spotille. Vesi oli aika matalalla ja riutta suhteellisen terävää korallia, joten vähän jännitti. Kyllä me siellä surffasimme, mutta noin tunnin jälkeen vettä oli paikoitellen enään polviin asti, ja sanoimme että nyt riittää. Sovimme uudet treffit iltapäivälle, ja palasimme kämpille syömään aamiaiseksi kuivattua kalaa, buwadia, sekä munakokkelia.

Kolmen maissa suuntasimme Stimpy's nimiselle spotille. Sinne oli noin kymmenen minutin venematka helvetillistä pärinää pitävällä paatilla. Iltapäivästä tuli huikea. Vesi Siargaolla on naurettavan väristä, välillä vihreää, välillä syvän sinistä ja kirkasta kuin mikä. Stimpy's on pienen, kivisen palmusaaren kupeessa ja me olimme siellä aivan keskenämme: Lee, minä, Joel ja venekuskimme, joka harppuunoi kaloja illallispöytään. Varmaan jokaisen surffarin unelma on oma spotti, jossa ei ole muita. Siinä se oli. Koettu on jo heti alkumetreillä. Näiden spottien lisäksi olemme surffanneet Daku Islandilla ja Lee myös Matanjakilla.

-Kaisa

Our next destination was the Philippines. We just wanted to get directly to Siargao, island in the north of Mindanao, that was said to be top destination for surfing. After just few days we could definitely agree with this. What a place with the most beautiful clean beaches, clean water, super friendly locals and nice vibe. We are staying at Pesangan Surf Camp, in a nice small room with a private terrace and a hammock. Surfing has been good, there are lots of different spots for different levels. It's a bit difficult to understand the spots, and when they work though. Anyway we are pretty positive, we made the right choice! So far we've surfed at Quicksilve, Matanjak, Stimpy's and Daku Island. Cloud 9 is of course too difficult for us, but it's nice to watch the good guys!

Kahden päivän lentohärdellin jälkeen tällainen naurattaa kummasti
Sorry this is funny only for Finnish speakers

Aamiainen Siargaolla
Breakfast at Siargao

Venemies turkoosissa vesissä

Boatman in turquoise waters

Surffispoteille mennään tämän näköisillä veneillä
You go to the surf spots with this kind

Syvä sininen

Deep blue

Daku Island spot

Daku Island 2

Cloud 9 ja joku puskee aallosta läpi

Cloud 9, some one is pushing throught the waves

Cloud 9

Cloud 9 kävellään pitkin tälläistä siltaa

You can reah Cloud 9 by walking on this kind of bridge

Tornista näkee suoraan Cloud ) ja Quicksilver spoteille
From the tower you can see straight to the Cloud 9 and Quicksilver spots