Vinkkejä Siargaolle

Palaamme vielä sen verran saarelle, että tässä hieman omaan kokemukseemme perustuvia vinkkejä Siargaolle. Niitä ei netistä suomeksi paljoa löydy, joten ehkäpä näistä on apua jollekkin!

Saapuminen:
Siargaoon pääseen suoraan lentäen Cebun kautta CebuPacificilla. Toistaiseksi lentoja ei ole joka päivä, kuulemma ensi vuonna alkavat suorat lennot Manilasta. Siargaon kiitorata on lyhyt, joten lentoja perutaan silloin tällöin sään takia. Ei siis kannata hirveän tiukaksi vetää aikataulua pois lähdettäessä. Toinen vaihtoehto on lentää Surigaoon, joka sijaitsee Mindanaon saarella. sieltä tulee ainakin Fortune Angel- niminen laiva Dapaan. Matka kestää säästä riippuen 2,5-3,5 tuntia. Jos on vähänkin enemmän aaltoja, niin paikalliset saattavat alkaa rukoilemaan ja itkemään, sitä ei kannata pelästyä. Monet ovat uimataidottomia ja ehkä ensimmäistä kertaa matkalla toiselle saarelle.

Lentokentältä sekä Dapasta on molemmista noin puolen tunnin matka General Lunaan, jonka lähellä sijaitsee kuuluisin, Cloud 9, surffispotti ja näiden kahden ympäristössä tällä hetkellä suurin osa majoituksesta. Matkan voi tehdä pikkubussilla eli vanilla tai tricyclolla eli kolmipyöräisellä mopolla. Molempia on saatavilla aina laivan tai lentokoneen saapuessa. Myös majapaikka järkkää kyydin pyydettäessa ja hinta on sama eli 300 ps/hlö.

Saaren tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Sama, rauhallinen tunnelma, oli myös aalloilla. Paikallisten kanssa oli mukava jutella ja kysellä neuvoja. Paikalliset myös antoivat aaltoja eivätkä olleet niin tarkkoja vaikka joku aloittelija joskus droppaakin eteen.

Majoitus:
Vaihtoehtoja on luonnollisesti paljon, mutta näistä meillä kokemusta:
-Pesangan Surf Camp
Simppelit huoneet rivitalossa, joissa kiva ulkoterassi sohvalla ja riippumatolla. Huoneissa voi valita joko ilmastoinnin tai tuulettimen. Ilmastointihuoneissa on myös lämmin vesi (meidän kämpässämme tosin ilmastointi piti niin kovaa meteliä että sitä ei voinut pitää päällä, toisaalta tuuletin riitti ihan hyvin, eli jos kestät kylmää vettä niin kannattaa ottaa halvempi kämppä). Aamiainen tuodaan omalle terassille. Pesanganiin on juuri valmistunut myös asiakkaille tarkoitettu keittiö jossa voi itse kokata.
Kaikin puolin viihtyisä paikka josta 50m takapihan kautta kivalle rannalle.
Hinnat vaihtelevat sen mukaan kauanko on, onko ilmastointi ja sisältyykö aamiainen. Me taisimme maksaa 1200 ps/vrk aamiaisella ja ilmastoinnilla.

- La Luna
La Lunan omistavat samat Agudon veljekset kuin Pesanganin. Huoneet ovat hieman tasokkaampia kuin Pesanganissa. Niissä on puulattia ja lämmin vesi sekä ihan ok suihku. Huoneissa on myös terassi riippumatolla.
Lunassa maksoimme 1600/vrk aamiaisella.

Kannattaa tsekata myös Matanjak. Se on La Lunan vieressä ja saman veljessarjan pyörittämä, tarjoaa samantyylistä majoitusta, sijoittuu hinnassa Pesanganin ja Lunan väliin.

Halvimmillaan GL:ssä hostellimajoitusta saa hintaan 200 ps/yö, mutta laadusta emme osaa sanoa.

Ruoka:
-Lalays BBQ
Paras barbeque meidän mielestämme oli General Lunan keskustan rannassa Boulevardilla sijaitseva Lalays. Loistavaa lihaa ja kalaa ja halvalla. Paikka on tosi suosittu, joten kannattaa mennä kuuden maissa. Myöhemmin ruoka saattaa loppua kesken. Illallisen jälkeen voi siirtyä jatkamaan iltaa johonkin rannan monista karaoke-kojuista.

Myös muita grillipaikkoja on GL:n ja Cloud 9 välisen tien varressa. Niillä ei ole välttämättä nimeä, mutta jos näkee että grillaus on vauhdissa ja porukkaa syömässä, niin kannattaa mennä kokeilemaan. Possun kyljys ja kana ovat aina varmoja valintoja mutta myös suolta ja kivipiiraa on tarjolla.

-La Luna
La Lunassa on hyvä ja suhteellisen edullinen ruoka. Sekä paikallista että mm. burgereita ja pastoja. Kun  Lunan kokki Perou tekee kinilawta päivän erikoisuutena, kannattaa ehdottomasti pysähtyä.

-Aventino's pizza
Edullista ja ihan ok pizzaa nopeasti. Meidän otantamme mukaan ruuan saaminen mahdollista 15 minuutissa eli nopein suoritus koko saarella. Me kävimme enimmäkseen GL:n ja Cloud 9 välisessä paikassa, mutta toinen Aventino's löytyy myös GL:n keskustasta.

Surffi:
-Vuokraus:  Vuokrasimme lautoja monesta eri paikkasta, sillä vaihdoimme molemmat lautaa aika monta kertaa. Vuokraamot lisääntyvät kokoajan ja jos ei haluamaansa lautaa löydy ekasta paikasta niin kannattaa jatkaa etsimistä. Hippieltä Cloud 9:n läheltä vuokrattiin muutama lauta. Hinnat liikkuivat akselilla 250 ps -500 ps/ päivä. Pitkälle vuokra-ajalle saa hyvän diilin. Myös myynnissä on aika paljon shortteja.

-Opas/ opettaja: Varsinkin alkuun on hyvä olla joku, joka näyttää spotteja ja varsinkin auttaa ymmärtämään milloin kannattaa mennä mihinkin spotille. Tuulen, vuoroveden ja virtauksien yhdistelmää on ainakin tällaisen sunnuntaisurffarin suhteellisen vaikea ymmärtää. Me saimme Hippie's surfshopin kautta kontaktin Joeliin, ja päädyimme surffaamaan hänen kanssaan suurimman osan ajasta. Joel tuntee spotit ja onnistui ainakin meidät usein viemään myös suhteellisen ruuhkattomille spoteille, aika montaa kertaa olimme ihan keskenämme, joka on aika uskomatonta. Loistava kaveri ja voimme suositella! Hänet löytää siis Hippie'sin kautta tai kyselemällä ympäriinsä paikallisilta surffareilta.

La Lunaa, Matanjakia ja Pesangan Surf campia pyörittävät veljekset tarjoavat myös opastusta ja opetusta. Vaikka ei haluaisi opea, voi heidän joukkoonsa aina liittyä, jos asuu kyseisissä majapaikoissa. Mukavaa porukkaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kuin venemaksu. Hyvää on se, että joku päättää puolestasi mihin kannattaa mennä eikä tarvitse maksaa opesta jos ei sellaista tarvitse, mutta silti ei tarvitse mennä yksin. Joskus huonoa se, että porukka saattaa olla aika iso.

Spotit:
Nämä ovat siis meidän maallikkokokemuksiamme spoteista. Joku pro on varmasti ihan eri mieltä…Spoteista löytyy kohtalaisen vähän tietoa netistä, lukuunottamatta Cloud 9:a. Cloud 9:n rannassa päivystää sekalainen joukko tyyppejä jotka tarjoutuvat oppaiksi. Meillä ei ole omaa kokemusta mutta kuulemma ei voi olla varma minkälainen "opas" osuu kohdalle. Parasta on kysyä opasta jostain vuokraamosta.

-Cloud 9: Tästä Siargao on surffimaailmassa kuuluisa. Toistaiseksi ei vielä meidän heiniä. Ehkä pienellä kelillä olisi voinut mennä koittamaan, mutta matala riutta ei oikein houkutellut. Maailman luokan aalto.

-Quicksilver: Edellisen vieressä oleva samantyylinen nopea aalto, mutta hieman helpompi. Usein jengi selittää että on surffannut Cloud 9:llä, mutta ovatkin olleet täällä. Hyvällä kelillä varmasti kiva, me olimme ehkä liikaa laskuveden aikaan aluksi. Pääsee melomaan suoraan laiturilta.

-Stimpy's: Usein mereltä tulevalta (jostakin tietystä suunnasta puhaltavalta..) tuulelta suojassa. Pitkä, usein hidas vasuri. U-pe-at maisemat. Leen suosikki ja miksei Kaisankin. Pääsy veneellä Cloud 9:stä.
Itse pidin kovasti siitä että aallolla oli oikeasti aikaa olla ja nauttia.

-Rock Island: Stimpyn viereinen spotti. Paikka on hieman ennen Stimpyä olevan saaren edustalla. Paikka tarjoaa välillä isoa aaltoa. Lee surffasi siellä toistaiseksi isoimman aaltonsa. Ongelmana on se että riutta madaltuu nopeasti joten jos ei saa aaltoa vaan joutuu valkopyykkiin niin luultavasti löytää itsensä lantion syvyisestä vedestä, terävien korallien seasta. Toimi parhaiten laskuveden aikaan. Usein ruuhkainen.

-Dako: Kiva leppoisa aalto Dako-saaren edessä. Hyvällä kelillä aika pitkä right. Keskivertosurffarin  suosikki, eikä ihme. Voi olla ruuhkainen. Pääsy veneellä Boulevardilta.

- kerran olimme myös Dako- saaren päädyssä ns. secret spotilla, joka kuulemma yleensä on tosi iso, mutta swellin ollessa pienimmillään toimi hyvin. Ja jälleen kerran olimme siellä nelistään...

Pansukian: Yksi parhaita surffikertoja meillä oli Pansukianilla. Ei muita surffareita ja  meille hyvän kokoinen, pitkä, lasinen aalto. Vaatii oikeat olosuhteet toimiakseen, muuten voi olla ihan flat tai sitten tosi iso. Jostain syystä koulut eivät siellä tunnu käyvän, johtuukohan vähän pidemmästä venematkasta? Pääsy veneellä Boulevardilta.

- Pesangan: meille jäi hieman epäselväksi näiden hautausmaan edessä olevalla riutalla sijaitsevien spottien erot. Toimii ilmeisesti paremmin laskuveden aikaan, me olimme kerran nousuvedellä ja ainakin Kaisalle oli hyvä spotti totutella isompiin aaltoihin silloin, koska aallot olivat hitaita, eivätkä kovin voimakkaita, vaika kokoa olikin.

Salvasion: Puolen tunnin mopomatkan päässä GL:stä on pieni Salvasionin kylä. Spotille kannattaa lähteä jo ajomatkan takia. Suojaisen sijaintinsa vuoksi toimii usein silloin kun moni muu spotti on sekaisin tuulen takia. Salvasionista mennään ihan lyhyt matka veneellä spotille.

Hawaian Jack: Nopea, kohtalaisen vaikea aalto, Matanjakin ja La Lunan edessä. Venematka on melko lyhyt. Kävin pari kertaa mutta aalto ei erityisesti, ainakaan niillä kerroilla, ollut parhaimmillaan. Joku toinen, toiseen aikaan on varmasti kanssani eri mieltä.

Guian: Spotti GL:stä etelään joka toimii hankalissa tuuliolosuhteissa ( älkää kysykö millaisissa) kun muut eivät. Useita aaltoja, sekä leftiä että rightia. Aallot ovat lähellä rantaa vaikka kyseessä onkin riutta ja helposti joutuu rannan kivikkoon, jos aalto ei mene nappiin. Usein paljon paikallisia pikkupoikia, koska perille pääsee mopolla. Kaisan inhokkispotti, ei mene muutakuin äärimmäisessä hädässä. Käytännössä jokainen aalto loppuu siihen että jalat kolisee teräviin kiviin.


Muuta:
Jooga:
Hippie's surf shop in omistaja, luonnollisesti nimeltään Hippie, pitää joogatunteja Cloud 9 edessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa. Ajat kannattaa tarkastaa kaupasta. Todella makea paikka joogata ja kivaa perusjoogaa. Joskus Hathaa ja joskus Vinyasa- tyylistä. Tunnit sopivat sekä aloittelevalle joogille ( kuten meidän pojat Lee ja Timo) ja myös enemmän harrastaneelle.

Jungle disco:
Siargaolle ei varsinaisesti kannata lähteä bilettämään, mutta jos siellä on kannattaa käväistä Jungle discossa joka nimensä mukaisesti on disco viidakossa.

-Kaisa

Cloud 9 ja Hipin jooga
Cloud 9 and Hippies yoga

Aurinko nousee viiden jälkeen
Sun is rising after 5 am

Välipalaa surffin jälkeen: cassavaa kookoskastikkeessa
Snack after surf, cassava with coconutsauce

Salvasionin aalto veneestä
Wave in Salvasion from the boat

Leellä on ongelma, Salvasionin kylä taustalla
Lee with village of Salvasion in the background.

Tällä kertaa suurin osa kuvista räpsitty Iphonella, joten laatu vähän niin ja näin...

Surffia, surffia

Surffattu on. Se säätelee elämää täällä ja sen mukaan mietitään mitä muuta tehdään päivän aikana, vai jaksetaanko mitään. Molemmat ovat oppineet paljon ja ennen kaikkea sen, että välillä surffin jumalat ovat puolesta ja välillä vastaan. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että taudin jälkeen kärsin ihmeellisestä klikistä. Olin juuri vaihtanut laudan pienempään, shortboardin malliseen, ja ensimmäinen kerta oli ollut hyvä ja olin aivan innoissani. Sitten yhtäkkiä mikään ei osunut kohdalleen. Satuimme ruuhkaisille spoteille ja tuntui etten uskalla ottaa omaa paikkaani aalloilla. Ainakin viikko oli yhtä tuskaa.

Sitten oppamme Joel tuli kisoista takaisin ja onnistui viemään meidät uudelle spotille, Pansukianille, niin, että siellä oli meidän lisäksemme kaksi muuta surffaria ja ainakin minulle täydellinen aalto. Homma alkoi jälleen sujua ja nyt taas hymyilyttää. Tänään ajelimme puolisen tuntia pikkuteitä Salvasionin kylään ja siellä olevalle aallolle. Jälleen kerran mietimme sitä, kuinka onnekkaita olemme, kun tulimme tänne nyt. Tulevaisuudessa Siargao varmasti kehittyy ja väkimäärät kasvavat. Samalla nyt vallitseva ilmapiiri on vaarassa kadota.
Toistaiseksi vielä tien varrella ei ole kuin viidakkoa, vesipuhveleita, riisipeltoja ja pari pikkukylää, joiden lapset heiluttavat kilpaa oudoille ulkomaalaisille. Ja jälleen olimme aallolla lähes yksin. Joelilla on uskomaton taito valita spotit niin, että saamme surffata rauhassa.

Sen olen myöskin oppinut, että välillä on vain pidettävä välipäivä. Kun lihakset huutavat kuolemaa, naama helottaa auringosta, vaikka kuinka tunkisi siihen suojakertoimet ja sinkit, ja silmät muistuttavat punaista liikennevaloa, yksikin lepopäivä helpottaa kummasti. Silloin voi esimerkiksi lähteä mukaan veneeseen ja kuvailla muita. Tässä hieman kuvia eri spoteilta (Rock Island, Daku).

-Kaisa

You learn that sometimes the gods of surfing are with you and sometimes against. I got stuck with my surfing for at least a week, I just sucked totally and was terribly frustrated. What the situation needed was, that Joel, our guide, came back from the competition trip and took us to Pansukian spot with nobody else but perfect waves. I guess you need a one good session to get back your confidence. 

Other thing I've learned is, that sometimes you just need your day off. And then you can for example take photos of the other surfers. Here some shots from different spots (Rock Island, Daku).

Joel, Rock Island
Joel at Rock Island

Rock Island

Katso surffarin loikkaa
Surfer going to the water

Kaisa Dakun aallolla/ Photo by Junrey
Kaisa taking a wave at Daku

Lee vie surf joogan uudelle tasolle/Photo by Junrey
Lee takes surf yoga to a whole new level

Daku/Photo by Junrey

Iloinen paikallinen tulee vihaisen turistin eteen/Photo by Junrey
Happy local drops front of angry tourist

Vihainen turisti ohittaa yläkautta/Photo by Junrey
Angry tourist overtaking happy local 

Rock Island

Joel näyttää vaadittavan osaamistason jotta pääsee jatkokurssille
Joel doing head stand on small board

Rock Island

Kulahtanut hippi suffikoululla
Over aged hippie at surf school

Loisteliasta budjettilomailua

Saigonista lähdimme bussilla kohti Mui Neetä, joka on kuuluisa lähinnä tuulesta ja venäläisistä turisteista. Me luonnollisesti olimme kiinnostuneet ensimmäisestä. Vietnamilaisessa pitkän matkan bussissa matkaustaminen on hauskaa makailua. Bussien penkit ovat kapeita puikulasänkyjä, joissa kyllä saa ihan hyvän asennon ja nukkuminenkin onnistuu. Ainoa ongelma voi tulla siitä, jos on liian pitkä, kuten Lee.

Saapuessamme Mui Neehen, emme aivan välittömästi huumaantuneet paikan kauneudesta. Valtavia resortteja, tekstit venejäksi joka puolella ja kauppojen tarjonnassa lähinnä halpaa alkoholia, matkamuistokrääsää ja lippahattuja. Hotellissa oli todella kosteata, ja tietokoneeseeni meni yön aikana armeija muurahaisia, joten sekin vähän tökki. Myöskään tuuliennuste ei näyttänyt hyvältä.
Seuraavana päivänä lähdimme skootterilla etsimään lainelautailuspotteja. Keskustan Jibe's Centerin ystävällinen omistaja lähetti meidät katsomaan spottia heidän toisen hotellinsa edessä, joka oli aivan huitsin nevadassa, keskellä jonkinlaista metsittynyttä kylää ja hylättyä hotellialuetta.

Paikan nimi oli Full Moon Village ja kun saavuimme sinne kaikki alkoikin näyttää hieman erilaiselta. Olimme jo ajatelleet lähtevämme pikimmiten eteenpäin, mutta surffiranta hotellin edustalla näytti mukavalta ja tyhjältä ja koko paikka rauhalliselta kuin mikä.
Kysäisimme hotellin johtajalta huoneiden hintaa, ja hän ilmoitti että heillä on vain villa-tyyppistä majoitusta. Ajattelimme, että menee varmasti yli meidän budjetistamme, mutta lähdimme kuitenkin katsomaan miltä villat näyttivät.

Ja hyvältähän ne näyttivät. Molemmille tuli heti sellainen olo, että tänne haluamme jäädä, ja kun hintapyyntökin oli aivan ällistyttävän halpa, sovimme muuttavamme sinne seuraavana aamuna.
Joskus on todella kannattavaa matkustaa low seasonilla…
Jumahdimme Full Moon Villageen sitten viideksi päiväksi, jonka aikana surffasimme, luimme kirjoja, nautimme omasta villasta ja puutarhasta ja uimme upeassa altaassa. Parina päivänä tuntui siltä, että olimme koko valtavan kompleksin ainoat asiakkaat. Oli todella mielyttävää, että oli paljon omaa tilaa. Tuntui kodinomaiselta, vaikka puitteet olivatkin hulppeat.

Ensimmäisenä päivänä aalto oli todella kivaa ja meidän lisäksemme meressä taisi olla neljä surffaria, joista kaksi hotellin surffiopettajia. Ainostaan viimeisenä päivänä aalto oli todella sekaisin tuulen takia, joten hommasta ei tullut oikein mitään. Muuten pääsimme vesille joka päivä. Ei voi puhua mistään megahyvästä aallosta, mutta kuitenkin surffattavasta ja upeinta oli se että aalloilla oli tilaa!

Huono puoli paikassa oli se, että sieltä oli vaikea lähteä pois.

-Kaisa

From Saigon we travelled by bus to Mui Ne hoping to find some wind. There was no wind, just lots of russian tourists. We were already ready to leave but then we found a great hotel in the the middle of nowhere with an own surf beach just in the front. So we got stuck in Full Moon Village for five days and stayed in a beautiful vietnamese private villa paying very little and  really enjoying and relaxing ourselves. And surfing waves on an empty beach. Sometimes it's great to travel during the low season!

Vietnamilainen pitkän matkan bussi
Vietnamese long distance bus

Sisäänkäynti huvilalle

Entrance to villa

Huvila

Villa

Olohuone

Living room

Keittiönurkkaus ja tilaa joogata

Kitchenette and lots of space for yoga

 Ravintola
Restaurant

 Punainen ja valkoinen
Red and white

 Ranta oli korostetun rauhallinen
Beach was very quiet

Uima-allas oli käyntännössä aina tyhjä

Swimming pool was always empty

Terveisiä porealtaasta!

Greetings from our jacuzzi!

Surffia Lombokilla

Lennähdimme Jakartasta Lombokille ja suuntasimme saaren eteläosaan, Kutaan, jossa kuuleman mukaan oli parhaat surffipaikat. Ensinäkemällä Kuta ei meitä hurmannut, kylä vaikutti siltä kuin siihen olisi liimattu päälle jonkinlainen länkkärituristeille suunnattu oma ulottuvuus ja tunnelma oli jotenkin saman tyyppinen kuin Balilla, vaikka porukkaa ei ollut lähellekkään samassa mittakaavassa. Ensimmäinen majapaikkamme oli huti, joka ei ainakaan parantanut asiaa, mutta kun vaihdoimme naapurin mukavaan homestayhin, koko kyläkin alkoi tuntua mukavammalta. Parasta olivat kuitenkin aallot. Skootteroimme ensimmäisenä päivänä katsomaan Selong Blanakin rantaa, joka oli kyllä kaunis kuin mikä, mutta aaltoja siellä ei ollut. Toisena päivänä suuntasimme sitten Gerupukiin Kutan itäpuolellla ja pikkuhiljaa aloimme ymmärtää mistä paikan maine on peräisin.

Kun olimme muutaman päivän rytyyttäneet huonoa tietä pitkin Kutasta skootterilla Gerupukin aalloille, päätimme muuttaa sinne. Kutan ilmapiiri ei tarjonnut meille mitään ihmeellistä ja kun kävimme surffireissulla katsomassa  Gerupukin rannassa olevan Spear beachousen huoneita ja varsinkin näköalaa, molemmille tuli hinku muuttaa. Gerupuk on todella pieni ja alkeellinen kylä, jossa on muutama majoituspaikka ja pari ravintolan tapaista. Surffin lisäksi siellä ei juuri ole muuta tekemistä, mutta kahden surffikerran jälkeen ei kyllä muuta tekemistä paljoa tarvitsekaan. Aallot ovat riutoilla, johon mennään veneillä. Tämän takia vuorovesi määrää ajat, kovin matalalla vedellä emme me ainakaan aallolle hinkuneet. Pari kertaa olimme vesillä niin että vesi oli hieman liian matalalla ja kun jalat koskevat terävään riuttaan, surffaushalukkuus pienenee kummasti.

Aallot olivat mukavan kokoisia, Don Don nimisellä spotilla surffasimme varmasti isoimmat aallot ikinä. Yhtenä päivänä surffasimme myös spotilla nimeltä Kid's point, kun aallot olivat liian isoja muilla riutoilla. Aalto oli myös suhteellisen lempeä, ja kun aallolle pääsi, sitä oli todella kiva ja helppokin surffata moneen muuhun paikkaan verrattuna. Ainoa huonompi juttu oli ruuhkaisuus välillä, joka haittasi etenkin minua. Tosin onnistuimme pari kertaa ajoituksen kanssa niinkin, että saimme olla lähes keskenämme ja silloin olosuhteet olivat todella loistavat.

Päivät tuntuivat kestävän ikuisesti, kun ensimmäinen surffikeikka tehtiin aamukuudelta ja seuraava ennen puoltapäivää. Sen jälkeen olikin koko loppupäivä aikaa raatoilla, lukea kirjaa ja odottaa, että milloin pääsee nukkumaan. Seitsemän jälkeen Edon baarissa toimi netti, joten siellä istuimme suunnittelemassa seuraavia seikkailuja. Kaiken kaikkiaan Gerupuk tarjosi aika pitkälti juuri sellaista oleilua, jota olemme kaivanneet: surffia, rauhaa ja aikaa lukea.

-Kaisa

We flew from Jakarta to Lombok, and first stayed in Kuta for some nights but didn't really like the place.

After we moved to Gerupuk, a small village near Kuta, with four different waves and nothing more. But the waves were really good, the atmosphere really relaxed and I guess we didn't grave for more than that. In the spot called Don Don we surfed the biggest waves ever I guess, and the quality of the waves was great. All spots are on the reefs so you get there by boat, local boys take you there and wait while you surf. It's a nice part of the experience. Sometimes it was too crowded on the wave and sometimes the water was a bit too low and whole thing got scary, but we also managed to have a couple of times perfect conditions with almost no people at all.

And we had a super view from our room in Spear beachouse!

Gerupukin ranta
Beach of Gerupuk

Naapuri
Our neighbour

Näkymä hotellihuoneesta
View from our hotel room

Hummereiden kasvattajia työssään
Lobster farmers at work

Kalastaja
Fisherman

Kalastusveneitä
Fishing boats

Selmat Datang beach

Hienoa että GoPro on keksitty
I am glad that they invented GoPro

Crash Boom Bang

Ensimmäinen onnistunut aalto pienellä laudalla
First wave with small board

Kamelinkakkaa ja surffausta

Essaouiran on tarkoitus olla toinen paikka, Bonairen jälkeen, jossa me purjalautailemme. Purjelautailu on valtavan hauskaa ja hienoa hommaa mutta valitettavan kallista. Kahden hengen parin viikon välinevuokraus maksaa helposti tonnin. Valitettavasti matkabudjetti ei salli moista törsäystä. Lainelautailu, jota olemme pääasiassa tehneet, on paljon edullisempi laji harrastaa.

Essouirasta löytyy muutamia kouluja jotka kaikki ovat sijoittuneet samalle rannalle. Päädyimme vuokraamaan kamat Club Mistralista. Club Mistralista löytyy mukava valikoima purjeita ja erilaisia lautoja. Sen lisäksi henkilökunta vaikuttaa mukavalta. Viime viikon maanantai oli ensimmäinen päivä kun lähdimme vesille. Rannalla puhalsi reipas tuuli, 12-16m/s ja sen lisäksi piti päästä isohkosta ranta-aallokosta läpi ennen kuin pääsee kunnolla liikkeelle. Mistralissa on käytössä hassu numerojärjestelmä- saat henkilökohtaisen numeron joka vastaa tiettyä sinulle nimettyä lautaa. Teoriassa ihan hyvä systeemi, käytännössä ei. Kun ilmoittaudut tiskillä että olisit lähdössä vesille alkaa ihmeellinen kaaos. Joku kysyy numeroasi, sitten todetaan keskustelun ohessa että ota pienempi lauta tuohon keliin, laudan koko ja malli kirjoitetaan lapulle joka ojennetaan jollekkin. Seuraavaksi sinua pyydetään siirtymään ulos odottamaan kun lauta ja purje haetaan varastosta. Hetken kuluttua ilmestyy lauta josta kysytään tuliko tämä sinulle? - ”Kyllä, silta se näyttää mistä oli puhe.” Sitten kaveri katoaa jonnekkin. Toinen kaveri nappaa laudan ja kuskaa sen jollekkin toiselle. Aikaisempi kaveri tulee paikalle ihmettelemään missä se lauta nyt on ja lähtee hakemaan toista. Se lauta jota ajattelit käyttäväsi ovatkin loppu joten saat toisen. Sillä välin kolmas kaveri alkaa rikaamaan purjettasi. Sitten purjeen rikaaja tulee ihmettelemään, että mikäs tämä lauta on, kun se on eri kuin hänen lapussaan. Lopputuloksena on se että lähdet ulos eri laudalla ja purjeella kuin alunperin oli puhe. Ei sillä niin väliä  mutta koko järjestelmä vaikuttaa erittäin sekavalta enkä ole ymmärtänyt mitä hyötyä siitä on.

Seuraavaksi alkaa kamojen raahaaminen jota on yllättävän paljon ottaen huomioon että olemme meren ääressä, Club Mistralilta on veteen on reilusti matkaa. Sen verran laudat ja purje yhdistelmä kuitenkin painaa, että niitä ei mielellään kanna yhtä aikaa. Ensin kannetaan purje rantaan ja sitten palataan takaisin koululle hakemaan lautaa. Mistralilla työskentelevät pojat ovat avuliaita ja kantavat kamoja kun ehtivät. Kamojen kantamista haittaa myös se että rannalla on paljon kamelivuokraajia. Eilen aamulla Mistralin edessä oli 37 kamelia + kymmenkunta hevosta + x määrä mönkijöitä. Tästä johtuen koulun edusta ja ranta on täynnä kamelin ja hevosen kakkaa. Käytännössä koko koulun ja rannan välinen alue on oikeasti täynnä tuhansia pääsiäismunan kokoisia kamelinkakkapalleroita. 

Lopulta kaiken turaamisen jälkeen pääsimme vesille. Valitettavasti meri oli kunnon perunapeltoa eikä siellä päässyt paljoakaan nauttimaan. Iltapäivällä tuuli nousi omaan taitotasooni (15m/s ->) nähden liian koviin lukemiin ja jäimme iltapäiväksi rannalle. Tiistaina keli oli edellistä päivää kovempi ja röykkyisempi joten ihmettelimme hiekkamyrskyä ja katselimme taitavempien kavereiden menoa.

Essaouiran eduksi on sanottava se että vaikka täällä olisi tuuletonta niin täällä on paljon muita harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi supia tai lainelautailua on mahdollisuus harrastaa jos ei satu tuulemaan. Hyvä näin koska loppu viikko on ollut täysin tuuletonta. Mutta se ei ole haitannut koska koko reissun, ainakin toistaiseksi, parhaat aallot ovat löytyneet täältä. Jopa hieman toivon että ei edes nousisi tuulta koska aallot ovat olleet sen verran hienoja! Ensin matkustat purjelautailemaan, vuokraat kamat viikoksi ja kuitenkin huomaat lainelautailevasi huikean hyvissä aalloissa. Ironista? 

Vuokra-aikamme loppui eilen sunnuntaina. Purjelautailemaan pääsimme maanantaina aamupäivästä ja Kaisa kävi eilen leikkimässä pienessä tuulessa. Eli 2,5 päivän vuokrauksen hinnaksi tuli vakuutuksineen n 500eur. Mitä opimme tästä? Ei todellakaan kannata varata kamoja etukäteen. Kannattaa katsoa tulevan viikon tuuliennuste paikanpäällä ja tehdä vasta siellä päätös siitä kuinka pitkäksi aikaa ottaa kamat. Tähän asti kaikissa vuokraamoissa joissa olemme käyneet käytännössä lautoja ja purjeita on riittänyt kaikille.

Tänään aamulla kun kävimme vuokraamossa oli keli mukavasti nousemassa ja vuokra-aikamme ohi. Paikan omistaja kuintenkin sääli huono-onnisia ja antoi ilmaiseksi vielä yhden lisäpäivän. Tuulta oli mukavasti,  ja olin ulkona 5.3m2 purjeella aamupäivästä ja iltapäivällä 4.5 m2 oli hieman liian iso. Mutta meri oli taas yhtä perhanan perunapeltoa. Kysäisin vuokraamon esimieheltä että onko täällä usein tälläistä choppia? Hän vastasi: This is as good as it gets. This is like this.

Lähtisinkö uudestaan tänne tähän aikaan vuodesta purjelautailemaan? En. Ei minua harmita tuulettomuus vaan tuo perunapelto jossa saa ryskiä menemään. Sen sijaan voisin lähteä tänne lainelautailemaan.

-Lee-

Itselleni kelit ovat olleet selkeästi liian kovia, jotta olisin päässyt purjelautailusta nauttimaan. Aallokko on sen verran isoa, että homma tuntuu enemmän selviytymiseltä. Välillä on kamat lentäneet aallon mukana sen verran kauas että olen kaivannut karkuremmiä purjelautaankin. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä, että olen kuitenkin ollut ulkona kovimmassa kelissä ikinä, ja päässyt yli isoista aalloista. Ilman vesilähtöä täällä purjelautailusta ei tule mitään, jota sitä olenkin nyt treenaillut. Huomasin kuitenkin että Bonairen plaanailut auttoivat siinä, että kun tuona yhtenä rajakelipäivänä olin ulkona, plaanailin sen vähän mitä muutkin.

Muut purjelautailijat täällä tuntuvatkin olevan täällä todella taitavia, se kertonee jotakin paikan vaikeustasosta ainakin tähän aikaan vuodesta. Itsestäni tuntuu kuin päivän jälkeen olisin paininut itsensä Poseidonin kanssa ja kesyttänyt villihevosia.

Lainelautapäivät sen sijaan ovat olleet aivan huippuja. Helppoa, selkeätä, sopivan kokoista aaltoa. Lämmin ilma ja vesi, eikä muita surffareita juuri nimeksikään.

-Kaisa

We haven’t been that lucky with our windsurfing days. From seven days there was one too windy, three with no wind at all and one with some wind. Essaouira is not an easy spot as it gets quite choppy and the waves near to the beach are quite big, at least for what we are used to. 

We rented our equipment from Club Mistral. They are really helpful and fair and the great thing is that when there is no wind, you can use surfboards, SUP and canoes. So we surfed very nice waves for 3 days and were actually really happy about it.

Lots os camels on the beach…

Leellä on lainassa Mauri Pekkarisen tukka.

Kaikki eivät jaksa kulkea koulun ja rannan väliä, vain vahvat kestävät.

Se taitavampi.

Kuvassa olevat pienet mustat pallot ovat kamelinkakkaa

jota rannalta löytyy todella paljon.

Yksinäistä surffia ison porukan keskellä

Italiassa tiemme erosivat. Kaisa lähti työmatkalle Sisiliaan ja minä suuntasin takaisin Portugaliin.
Ajattelin että hienoa päästä olemaan viikon ajan omassa rauhassa. No onhan se mukavaa vaihtelua tiiviin yhdessä olemisen jälkeen. Hauskuutta kesti 1,5 päivää. Sitten iski tylsyys. En osaa nauttia täällä olosta ilman Kaisaa. Syön huonosti koska en viitsi kokata itselleni. Ei huvita lähteä illalla fillaroimaan ja katsomaan auringonlaskua. Ei tämä reissaaminen ole kivaa yksinään. Ainakin minä tarvitsen ihmisen rinnalleni, jotta pystyn nauttimaan matkan tarjoamista kokemuksista. Jaettu ilo jne.

Huomasin että vaikka tämänkin blogin esittelyssä kerrotaan että olemme surffaamassa vuoden niin siitä on kirjoitettu aika vähän.Tämän yksinäisyyden (no voi, ihan viikon verran) keskellä on jotain hyvääkin. Aallot ovat olleet tällä viikolla erinomaisia ja olenkin ollut vesillä kahdesti päivässä. Tuuli on tullut oikeasti suunnasta eikä ole sekoittanut vettä mössöksi vaan se pysynyt mukavan sileänä.
Aaltojen korkeus on ollut parhaimmillaan 3,5 metriä joka on omalle osaamistasolle enemmän kuin riittävä koko.

Jos olemme saaneet tähän asti nauttia tyhjästä rannasta ja yksityisistä aalloista niin tilanne näyttää muuttuvan kesän myötä. Täällä on porukkaa todella paljon. Aikaisemmin "omassa rauhallisessa paikassani" jonne tuli hyvää aaltoa on saanut olla lähes yksinään niin viime sunnuntaina laskin että samaa aaltoa oli kyttäämässä yli 40 surffaria. Seassa on surffikoululaisia joita opettaja yrittää paimentaa. Nämä sinkoilevat miten sattuu lautojen kanssa. Sitten on aloittelijoita jotka eivät ymmärrä / kunnioita yhtään väistämissääntöjä. Ja sitten on todella taitavia kavereita jotka löytävät oman kolonsa melkein jokaisesta aallosta. Surffareiden iso määrä ei ole niinkään ongelma vaan se että porukka sinkoilee yhtäaikaa iloisena kaaoksena täysin sattumanvaraisiin suuntiin. Toinen laudoistamme kävi jo paikattavana kun yksi sankari päättii täräyttää sivusta päin lautaa.
Tiedä sitten onko kyseessä jonkinlainen sisäinen suomalainen mentaliteetti joka tuskastuu kun sääntöjä ei noudateta :-).

Joka tapauksessa jos tuo väkimäärä pysyy tuollaisena niin meillä taitaa tulla eteenpäin siirtyminen nopeammin ajankohtaiseksi kuin suunnittelimme.

-Lee-

- Mitä tällä viikolla on opittu? Ihmisille, ainakin saksalaisille, pitää huutaa jotta tajuavat noudattaa sääntöjä.

On ollut hyviä kelejä.

Haluan rannan takaisin tälläiseksi.

"Katson autiota hiekkarantaa...."