* Surf ja Turf *: Hemma bra, borta bäst eiku miten se nyt meni?

Kolme kuukautta sitten kotiuduimme reissusta suoraan Hunkkeliin, keskelle metsää. Ensimmäiset viikot olivat auvoisia. Joulutohinat rakkaiden ihmisten kanssa tuntuivat kivoilta, rauha ja kaiken toimivuus sekä sauna tekivät paikasta paratiisin, vaikkakin joskus yöllä heräsimme aikaeroissamme kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihmettelemään että missä oikein olemme. Lunta tuli jouluksi ja maisemat olivat upeat, joten ulkoilimme paljon ja nautimme vaan olemisesta. Omaan kotiin pääsimme vasta tammikuun puolen välin jälkeen ja itse ehdin olemaan siellä vain yhden yön, sitten alkoikin taas oma työmatkustamiseni ja suuntasin Ranskan Alpeille viideksi viikoksi. Kun tuon rupeaman jälkeen pääsin kotiin Helsinkiin, se tuntui niin ihanalta, että melkein itku tuli.

Kun on viettänyt toisen kanssa melkein vuoden joka päivä 24 h, onkin yhtäkkiä kamalaa olla eri paikassa. Kun vielä kommunikaatio pelasi todella huonosti surkeiden nettiyhteyksien sekä ranskalaisen puhelinoperaattorin mystisyyden takia, välillä tunsi olevansa ihan hukassa, kun ei saanutkaan analysoida päivän tapahtumia toisen kanssa. Ennen viime vuotta olimme tottuneet olemaan paljon erillämme, ensin eri maissa asumisen, sitten työni takia, ja ihan syystä jännitimmekin miten jatkuva yhdessä hengaaminen sujuisi. No, sujui tosi hyvin, ei mennyt hermo ja nyt tuntuu siltä että ei jaksaisi enää olla niin paljon eri paikassa kuin toinen, tuntuu vaan jotenkin puolikkaalta.

Vuoden matkallaolo tuntui olevan myös jonkinlainen matka itseen. Pelkästään matkustamisen kannaltahan noin pitkä reissussa olo ei ole mitenkään ideaalia. Reissaamisen väsyy, aina ei jaksa innostua, monet hienot paikat kokevat inflaation, koska juuri sillä hetkellä on kurkkua myöten täynnä matkustamisen epämukavuutta. Kaikista jutuista ei varmasti osannut nauttia täysillä, ja oli hetkiä, jolloin vain odotti että pääsisi kotiin tai edes johonkin, missä voisi olla samassa paikassa pidempään. Mitä pidempään oli paikallaan, sitä mukavammalta yleensä tuntui. Liikkuvan työni takia varsinkin minä ahdistuin nopeasti, jos liian paljon liikuttiin paikasta toiseen, tuntui työltä.
Kun jälkeenpäin on lueskellut tätä meidän blogia, ihan hengästyy ja helposti miettii, että olimmeko oikeasti tuollakin ja tuolla…Ja ehkä vielä enemmän tajuaa, miten hieno reissu on takana ja miten mieletön mahdollisuus tuollainen välivuosi on.

En ole koskaan ollut mikään suuri shoppailija, mutta matkan jälkeen on tajunnut miten vähän oikeasti tarvitsee ja miten kaikki ylimääräinen roina vain ärsyttää. Kun on elänyt vuosia matkalaukkuelämää on tietysti ollut jo tuttua se, miten tullaan toimeen rajatulla määrällä kamaa. Viime vuosi vein tämän ajattelun vielä paljon eteenpäin.

Entäpä itse matkakohteet?
Mikä oli parasta tai missä olo tuntui mukavimmalta:
-Siargao oli varmasti se paikka mitä oikeastaan etsimme koko vuoden jollakin tavalla.
-Portugalissa oli kotoisa olo, minulle se oli ennestään tuttu, mutta viime vuosi vain vahvisti fiilistä.
-Bonaire, mieletön aloitus reissulle!
-Japani oli vain upea ja onnistui salpaamaan hengen vielä aivan matkan loppumetreillä.

Entä sitten yksittäiset kokemukset?
-Tanjung Puting, laivamatka ja orangit Borneolla
- Kiipeäminen Jebel Toubkalille Marokossa
- Jokainen laivamatka surffispoteille Siargaolla sekä paikalliset pippalot joihin meitä kutsuttiin.
- Pingviinisaari Punta Arenaksessa Patagoniassa

Tai sitten lista voisi olla toisenlainenkin. Jonain toisena päivänä.
Joka tapauksessa tuloksena on paljon uusia ajatuksia ja suunnitelmia. Ja seikkailu, nimeltään elämä, jatkuu.

-Kaisa