Hemma bra, borta bäst eiku miten se nyt meni?

Kolme kuukautta sitten kotiuduimme reissusta suoraan Hunkkeliin, keskelle metsää. Ensimmäiset viikot olivat auvoisia. Joulutohinat rakkaiden ihmisten kanssa tuntuivat kivoilta, rauha ja kaiken toimivuus sekä sauna tekivät paikasta paratiisin, vaikkakin joskus yöllä heräsimme aikaeroissamme kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihmettelemään että missä oikein olemme. Lunta tuli jouluksi ja maisemat olivat upeat, joten ulkoilimme paljon ja nautimme vaan olemisesta. Omaan kotiin pääsimme vasta tammikuun puolen välin jälkeen ja itse ehdin olemaan siellä vain yhden yön, sitten alkoikin taas oma työmatkustamiseni ja suuntasin Ranskan Alpeille viideksi viikoksi. Kun tuon rupeaman jälkeen pääsin kotiin Helsinkiin, se tuntui niin ihanalta, että melkein itku tuli.

Kun on viettänyt toisen kanssa melkein vuoden joka päivä 24 h, onkin yhtäkkiä kamalaa olla eri paikassa. Kun vielä kommunikaatio pelasi todella huonosti surkeiden nettiyhteyksien sekä ranskalaisen puhelinoperaattorin mystisyyden takia, välillä tunsi olevansa ihan hukassa, kun ei saanutkaan analysoida päivän tapahtumia toisen kanssa. Ennen viime vuotta olimme tottuneet olemaan paljon erillämme, ensin eri maissa asumisen, sitten työni takia, ja ihan syystä jännitimmekin miten jatkuva yhdessä hengaaminen sujuisi. No, sujui tosi hyvin, ei mennyt hermo ja nyt tuntuu siltä että ei jaksaisi enää olla niin paljon eri paikassa kuin toinen, tuntuu vaan jotenkin puolikkaalta.

Vuoden matkallaolo tuntui olevan myös jonkinlainen matka itseen. Pelkästään matkustamisen kannaltahan noin pitkä reissussa olo ei ole mitenkään ideaalia. Reissaamisen väsyy, aina ei jaksa innostua, monet hienot paikat kokevat inflaation, koska juuri sillä hetkellä on kurkkua myöten täynnä matkustamisen epämukavuutta. Kaikista jutuista ei varmasti osannut nauttia täysillä, ja oli hetkiä, jolloin vain odotti että pääsisi kotiin tai edes johonkin, missä voisi olla samassa paikassa pidempään. Mitä pidempään oli paikallaan, sitä mukavammalta yleensä tuntui. Liikkuvan työni takia varsinkin minä ahdistuin nopeasti, jos liian paljon liikuttiin paikasta toiseen, tuntui työltä.
Kun jälkeenpäin on lueskellut tätä meidän blogia, ihan hengästyy ja helposti miettii, että olimmeko oikeasti tuollakin ja tuolla…Ja ehkä vielä enemmän tajuaa, miten hieno reissu on takana ja miten mieletön mahdollisuus tuollainen välivuosi on.

En ole koskaan ollut mikään suuri shoppailija, mutta matkan jälkeen on tajunnut miten vähän oikeasti tarvitsee ja miten kaikki ylimääräinen roina vain ärsyttää. Kun on elänyt vuosia matkalaukkuelämää on tietysti ollut jo tuttua se, miten tullaan toimeen rajatulla määrällä kamaa. Viime vuosi vein tämän ajattelun vielä paljon eteenpäin.

Entäpä itse matkakohteet?
Mikä oli parasta tai missä olo tuntui mukavimmalta:
-Siargao oli varmasti se paikka mitä oikeastaan etsimme koko vuoden jollakin tavalla.
-Portugalissa oli kotoisa olo, minulle se oli ennestään tuttu, mutta viime vuosi vain vahvisti fiilistä.
-Bonaire, mieletön aloitus reissulle!
-Japani oli vain upea ja onnistui salpaamaan hengen vielä aivan matkan loppumetreillä.

Entä sitten yksittäiset kokemukset?
-Tanjung Puting, laivamatka ja orangit Borneolla
- Kiipeäminen Jebel Toubkalille Marokossa
- Jokainen laivamatka surffispoteille Siargaolla sekä paikalliset pippalot joihin meitä kutsuttiin.
- Pingviinisaari Punta Arenaksessa Patagoniassa

Tai sitten lista voisi olla toisenlainenkin. Jonain toisena päivänä.
Joka tapauksessa tuloksena on paljon uusia ajatuksia ja suunnitelmia. Ja seikkailu, nimeltään elämä, jatkuu.

-Kaisa

Bonaire

Portugal

Portugal

Laran ja Stefanon häät

Imlil, Marokko

Marokko 

Surffari puskee aallon läpi, Siargao, Filippiinit

Marokko, Casablanca

Indonesia, Pangandaran

Singapore

3 kuukautta paluun jälkeen ja loppu

Matkamme päättyi muutama päivä ennen joulua. Nyt kun siitä on kulunut hieman vaille kolme kuukautta, on oikea hetki katsoa taakse päin, muistella menneitä, miettiä mitä sitä tulikaan tehtyä ja kannattiko reissuun ylipäätänsä lähteä.

Matkaan lähteminen ei ollut omalta osaltani aivan helppo juttu. Vuorotteluvapaasta neuvottelu työnantajani kanssa oli hieman hankalaa, mutta lopulta löysimme keinon, jolla vuorotteluvapaani mahdollistui. Olin kuitenkin valmis lähtemään reissuun, vaikka vuorotteluvapaani ei olisikaan toteutunut.

Muistan kuinka sanoin Kaisalle Bonairella kahden viikon reissaamisen jälkeen: ”vielä 50 viikkoa jäljellä. Miten sitä mahtaa saada aikansa kulumaan? ” Kuinka väärässä ihminen voi olla? 50 viikkoa ei riitä mihinkään.  Pitkällä matkalla on usein kyse siitä mitä ei mene katsomaan ja kokemaan, kuin siitä mitä kaikkea näkee. Paljon enemmän jää näkemättä kuin aluksi luulee.

Ensimmäinen kuukausi meni siihen että opetteli kulkemaan ilman matkapuhelinta ja olemaan ahdistumatta jos ei päässytkään nettiin lukemaan uutisia. Oikeasti on aika hienoa kun huomaa, että ole moneen päivään edes katsonut puhelinta tai lukenut uutisia. Eikä niitä ole edes tarvinnut. Yksi asia joka matkalta on jäänyt tavaksi on se, että jos joudun jossain odottamaan jotain, niin en ensimmäiseksi kaivakaan puhelinta ja ala selaamaan Amppareiden uutistarjontaa, vaan katselen mieluummin mitä muu maailma ympärilläni tekee.

Hankalimmat hetket, matkaväsymyksen osalta, tulivat itselleni eteen Marokossa ja Patagoniassa. Maan yleinen tunnelma oli negatiivinen ja ihmisten kanssa kanssakäyminen hankalaa. Tuntui siltä kuin olisi mieluummin jossain muualla kuin Marokossa. Toki paikalla oli hyvätkin hetkensä. Toinen paikka jossa matkaväsymys alkoi painamaan oli Patagonia. Paikka oli kerta kaikkiaan huikea ja luonto mahtava. Mutta kipeä polveni, jatkuva kylmyys ja kosteus painoivat tunnelmaa alaspäin. Lähtisin Patagoniaan mielelläni uudestaan mutta paljon paremmin varustautuneena.

Parhaat paikat ja parhaat kokemukset ovat eri asioita. Vaikka paikkana Marokko ei ollut kärkikastia, niin silti siellä koin yhden reissun parhaista jutuista: kiipeäminen Pohjois-Afrikan korkeimmalle vuorelle, Toubkalille oli vaikuttava kokemus. Toinen asia joka on jäänyt väkevänä kokemuksena mieleen, on Japanin maaseudulla kävely ja paikallisissa majataloissa yöpyminen. Filippiinien Siargaolla kuolleen tädin syntymäpäivät ja paikalliset häät ovat olleet unohtumaton kokemus. Mutta yksi ylitse muiden on 4 päivän veneseikkalu Borneon viidakossa. Siellä pääsimme kohtaamaan orankeja ja paluumatkalla näkemään tulikärpästen täyttämiä puita öisen joen varrella.

Paikkoina itse pidin Portugalista, Japanista, Bonairesta ja Filippiineistä.  Kaikki neljä ovat hyvin erilaisia paikkoja mutta yksi asia niitä tuntuu yhdistävän, mukavat ihmiset. Kaikissa näissä paikoissa oli helppo tulla toimeen paikallisten kanssa.

Matkajälkeinen krapula vaivaa jollain tavalla edelleen. Meillä, Suomessa, pitäisi olla asiat paremmin kuin juuri missään muualla maailmassa. Silti kulkiessani Helsingin kaduilla en näe hymyileviä ihmisiä. Jollain tavalla on vaikea ymmärtää mököttäviä ihmisiä jotka asuvat tämän kaiken hyvinvoinnin, turvallisuuden ja huikeiden mahdollisuuksien keskellä ja siitä huolimatta kokevat olevansa hankalassa ahdingossa vaikka kaikki on hyvin.

Lopuksi se kaikkein tärkeimmät kysymykset, kannattiko lähteä ja lähtisitkö uudestaan?

Kyllä kannatti ja lähtisin uudestaan vaikka heti huomenna.

Menkää tekin vielä kun voitte. Ja jos lähdette reissuun niin kirjoittakaa siitä matkakertomus itsellenne, muuten ei muista sitä kaikkea mitä on kokenut ja nähnyt. Ottakaa myös paljon valokuvia. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Vieläkö te istutte siellä koneen ääressä?

Hus! Menkää jo siitä!

-Lee- 

- Alla kuvia jotka eivät olen niin hyviä mutta niistä tulee itselleni hyvä fiilis.

Costa Rica

Isla Magdalena, Patagonia

Peniche, Portugal

Vihainen mies juo kahvia Portugalissa 

Portugal

Lissabon

Hurjaa yöelämää

Marokko

Marokko

Veneseikkailu Borneolla

Jonohierontaa Hanoissa

Jeesus väärinpäin

Surffaritar

Kyntämistä vedessä

Illallinen on katettu japanilaiseen tapaan

Kävelylenkki Japanin maaseudulla, Kumano Kodo.

Jotta Japani ei jäisi pelkästään kaupunkien kiertelyksi lähdimme patikoimaan maaseudulle.

Suurimman osan tavaroista jätimme Kaisan ystävän Yukin luokse Tokioon joten pääsimme kävelemään kevyet päiväreput selässä. Tulevien kolmen päivän sääennuste näytti lupaavalta eikä tiedossa ollut sadetta. Ensimmäisen päivän kävely oli melko lyhyt, ainoastaan 2,5 tuntia. Kävely alkoi Takijiri-Ojin kylästä. Aluksi nousimme jonkun verran kukkuloiden päälle josta reitti jatkui tasaisena eteenpäin. Polku oli todella hyvin merkitty ja karttaa ei tarvinnut juurikaan vilkuilla, riitti että seurasi polun varteen laitettuja viittoja. Koska olimme lähteneet liikkeelle vähän liian myöhään jouduimme pitämään hieman kiirettä jotta ehtisimme perille majapaikkaan ennen hämärää.

Yövyimme minshukussa jotka ovat japanilaistyylisiä majataloja. Koska olimme liikkeellä hieman sesongin ulkopuolella niin olimme majatalon ainoat asukkaat. Meidät opastettiin huoneeseemme joka oli sisustettu perinteiseen japanilaiseen tyyliin. Lattia oli peitetty tatamilla ja sen päällä oli kaksi yksinkertaista tuolia ja pöytä. Sänky, tai siis patjat, löytyivät kaapista. Huoneen nurkkaan oli taiteltu siisteihin pinoihin kimonot. Majapaikassa oli onsen eli kuumavesilähteen ympärille rakennettu pieni kylpytila. Saimme koko onsenin omaan käyttöömme koska muita asiakkaita ei ollut. Sesongin ulkopuolella on hyvä matkustaa.

Vaihdoimme patikkavaatteet kimonoihin ja lähdimme onseniin. Onsen oli pieni, viihtyisä tila. Kunnon peseytymisen jälkeen siirryimme kuumavesialtaaseen josta oli näköala alas laaksoon. Patikoinnin jälkeen kuumassa vedessä loikoilu tuntui todella hyvältä. Ainoastaan katosta veteen tippuvien vesipisaroiden ääni rikkoi hiljaisuuden.

Kylpemisen jälkeen oli vuorossa illallinen. Syömään siirryttiin samaiset kimonot päällä. Oletimme että ruoka olisi jotain simppeliä. Mutta olimme hyvin väärässä. Illallinen oli todella monipuolinen, en enää muista kaikkia ruokalajeja mutta tarjolla oli ainakin sashimia, ramen-keittoa, lihaa joka piti itse valmistaa, erilaisia pieniä annoksia ja japanilaisia pikkelsejä ja sakea. En osaa sanoa johtuiko ruuan hyvä maku siitä että tunnelma ja ympäristö olivat, ilman liioittelua, täydellisiä. Olimme kahdestaan japanilaisessa majatalossa, kimonot päällä, nauttimassa loistavaa illallista.

Ruokailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Petasimme sängyt lasiovien eteen. Aamulla heräsimme siihen että aurinko nousi vuorten takaa ja alkoi valaisemaan huonetta. Runsaan aamiaisen jälkeen, jossa oli muun muassa pieni rasvainen savukala ja japanilaisia, happamia, pikkelsejä (taas), hyvästelimme isännän ja jatkoimme matkaa.

-Lee

We didn't want to stay just in cities. We decided to walk for three days at Kumano Kodo´s pilgrimage. We spend night in minshuku. That is sort of japanese style guest house with japanese furniture. Because we are travelling off season, we were only guests in minshuku. They also had natural hot spring. It was reserved just for us. After a hot bath we had a great dinner. First we thought that it would be just something simple but we were wrong, it was very diverse dinner including many different small dishes and meat what we had to cook by ourselves.

Kumano Kodo

Majapaikka
Our hotel room

Hotellihuone
Hotel room 2

Onsen

"Yksinkertainen" illallinen
"Simple" dinner

Hotellin  virallinen asu
Official outfit of the hotel

Näköala huoneesta
View from the room

Kiotosta Osakaan

Kiotossahan riittäisi juttuja vaikka viikoksi, tai koko elämäksi, jos oikein haluaisi japanilaista kulttuuria ymmärtää, mutta meillä oli vähän levottomat jalat ja halusimme metsään ja vuorille. Ennen kaupungista pakoamme kävimme kuitenkin vielä Bamboo Groven tunnelmaa ihailemassa Arashiyamassa, jossa tosin yhtäaikaa meidän kanssamme fiilisteli valtava määrä paikallisia matkailijoita, ja välillä oli jopa tungosta. Samalla eksyimme vähän vahingossa samurai mykkäfilmeistä tunnetun näyttelijän huvilalle ja sen upeaan puutarhaan.

Ilma oli suhteellisen viileä, vaikkakin kaunis, ja kun pääsimme takaisin keskustaan, olimme umpijäässä. Outo tunne, sellaista ei sitten Patagonian ollut tullutkaan vastaan.
Nishiki marketissa ihmettelimme erilaisia ruokia ja ruoka-aineita ja pysähdyimme sinne myös syömään. Viimeisen yön Kiotossa vietimme Ryokan-majatalossa. Japanilaistyylisessa huoneessa oli tatamit ja niiden päälle laitetut futonit.

Päästäksemme Kiin niemimaalla olevalle pyhiinvaellusreiteille, meidän oli kuljettava Osakan kautta. Päätimmekin viettää yhden päivä ja yön Osakassa, sillä se sopi aikatauluumme hyvin. Osakassa oli myös turkasen kylmä, ja pysyttelimme enimmäkseen sisätiloissa, Osakan meriakvaariossa. Oli sunnuntai, ja voi sanoa, että oli melkein mielenkiintoisempaa seurailla Osakalaisten perheiden vapaapäivän viettoa, kuin katsella akvaarion asukkaita. Tosin valashai oli aika vaikuttava ilmestys.

-Kaisa

Kyoto has so much to offer, but we wanted to go to the countryside. So after visiting Bamboo Grove and other sights in Arashiyama and sleeping our last night in Ryokan, we headed to Osaka.
We just stayed one day in Osaka and then continued to Kii- Peninsula.

Metron matkalaisia
Some passengers in a metro

Postikorttikauppias. Bongaa omasi :-)
Post card salesman

Bamboo grove

Bamboo groven turisti
Bamboo groves tourist

Puutarhan sisäänkäynti
Entrance of the garden

Puutarhassa oli mykkäfilminäyttelijän talo
In a garden were silent movie actors house

Meditointimökki
Hut for a meditation

Nishiki market

Merimakkaraa. Ehkä.
Sea cucumber. Maybe.

Viimeinen yö Kiotossa
Last night in Kyoto

Kalusteita.
Some furniture.

Oskan maailmanpyörä
Ferries wheel of Osaka

Osakan akvaario
Aquarium of Osaka

Valashai
Whale shark

Japani tuntuu kotoiselta

Viimeinen kohteemme matkalla oli Japani. Suuri syy visiittiin oli Yuki, ystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa. Tutustuimme lukiolaisina vaihto-oppilaina Reggio Emiliassa, ja sen jälkeen olimme tavanneet kerran Italian maaperällä. Olemme kuitenkin aina pitäneet enemmän tai vähemmän yhteyttä ja olin todella iloinen päästessäni vihdoin tutustumaan  myös hänen perheeseensä.

Saavuimme Tokioon, ja nukuimme yhden yön Yukin talon vierashuoneessa Tokion Akasakassa. Pääsimme heti loistavaan sushipaikkaan Roppongissa, Yukin vanhemman pojan, Yu:n lempiravintolaan. Seuraavana aamuna lähdimme reissaamaan, olimme sopineet että palaamme sitten lopuksi neljäksi päiväksi Tokioon kun myös Yukilla olisi vapaata. Ennen kuin hyppäsimme junaan kohti Kyotoa, kävimme viemässä perheen nuorimmaisen päiväkotiin. Pikku Yoh ihastui Leehin ikihyviksi ja alkoi kutsua häntä nimellä Finlan- Ojisan eli Setä Suomi.

Shinkansenilla eli luotijunalla matka Kiotoon ei kovin kauaa kestänyt. Ostimme matkalle mukaan ensimmäiset bento-laatikot eli japanilaiset lounasboxit. Sen verran kiire tuli junaan mentäessä, että kovin tarkaan emme ehtineet niitä valita. Valinnanvaraa Tokyon rautatieasemalla on valtavasti ja siellä voisi kierrellä niitä tutkimassa vaikka kuinka kauan.

Saavuttuamme, jouduimme taas ensi töiksemme vaateostoksille. Kiotossa oli nimittäin todella kylmä. Onneksi olimme jo oppineet että Uniglo on se paikka mistä saa halvalla hyviä lämpiä vaatteita. Majoituspaikat kaiken kaikkiaan Japanissa olivat aika mielenkiintoisia. Ensimmäinen niistä oli pieni yksiö jossa oli luonnollisesti soiva, lämmitetty vessanpytty sekä pieni amme, jossa saattoi katsoa telkkarista japanilaista mainoskanavaa.

Heti Japaniin tultaessa tuli hassu fiilis, kaikki tuntui jotenkin todella kotoisalta muuhun Aasiaan verrattuna. Valo oli talvinen, lämpötila hyvää esimakua Suomesta, syötiin hyvää lohta, kaduilla oli hiljaista, rakennuksissa käytetty paljon vaaleta puuta ja joka paikassa jonotettiin nätisti.

-Kaisa

Arriving to Japan felt like coming home in a way. After the rest of Asia, there were so many familiar things to us: light was just like winter light  in Finland, eating raw salmon, everything well organized, lot of wooden ambiences…
The most important motive for our visit was my friend Yuki. We met in Reggio Emilia as AFS exchange students 20 (!!!) years ago and now I finally had the opportunity to meet her again, in her hometown and get to know her family!

The first night she and her elder son Yu took us to Roppongi to eat wonderful sushi. That was Yu's favorite restaurant and we loved it also.

Laulava lämmitetty vessa.Singing and warm toilet.

Pieni amme joka on varustettu ostoskanavalla
Small tub with shopping channel

Kyoto tower

Kioton rautatieasema
Railway station of Kyoto

Kioton rautatieasema 2
Kyoto´s railwaystation 2

Bento