Leelle oli tullut puku Suomesta lähetyksenä Antin mukana, mutta minulle poikettiin vielä nappaamassa vaatepäivitystä Malcesinesta, toiselta Lara- nimiseltä ystävältäni, joka on ennenkin auttanut vaateongelmissa. Samoin jouduimme poikkeamaan matkalla baarissa varmistamassa, että olimme matkalla oikeaan kirkkoon, Brenzonessa on kirkkoja sen verran monta.
Odottelimme kirkon ulkopuolella hyvän tovin, Brenzonen juuri työhönsä vihitty uusi pappi siellä piti ensimmäistä jumalanpalvelusta ja paikalla oli sitä varten myös soittokunta ja prosecco- tarjoilua, kuinkas muuten.
Kun morsian saapui paikalle, purskahdin itkuun. Lara näytti niin kauniilta, kuin joltakin sadun Lumikilta…Tajusin myös että oli todella tärkeää että olimme paikalla.
Kirkolliset seremoniat kestivät suhteellisen pitkään, taisi vierähtää melkein pari tuntia. Italialaiseen tapaan vieraat käväisivät välillä ulkona, savukkeella, puhelimessa tai muuten vaan. Välillä kirkkoon pölähti myös saksalaisturisteja rantavaatteissa joten tunnelma ei kaikesta liturgiasta huolimatta ollut kovin jäykkä.
Kun kirkkonmenot vihdoin loppuivat ja hääpari tuli ulos kirkonportaille, he saivat niskaansa kirjaimellisesti ämpärikaupalla riisiä. Ja taisi siellä pastaakin olla joukossa, jotta hedelmällisyys olisi taattu. Hääautona toimi punainen rantakirppu ja morsiamella oli hieman sullomista, että sai kaikki riisin täyteiset helmansa kyytiin.
Kun päästiin itse juhlapaikalle Baia Verdeen, aloitettiin heti syöminen mahtavasta antipasto- pöydästä joka oli katettu puutarhaan. Vieressä uima-altaalla pötkötteli punakoita turisteja, mutta tilanne ei tuntunut haittaavan heitä ollenkaan, kuten ei myöskään häävieraita.
Ruokailun ajaksi, joka siis käytännössä tarkoitti melkein koko juhlaa, meidät oli sijoitettu Laran Reggio Emilialaisten työkavereiden pöytään ja meillä olikin oikein loistava pöytäseurue. Leekin sai puhua italiaa ja sai myös seurueeseen kuuluvan roomalaisen poliisin innostumaan englannin puhumisesta.
Taisimme syödä seitsemän ruokalajia, laskut menivät jossakin kohtaa sekaisin.
Eli ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, ja kaikesta näkyi että häät oli järjestänyt alan ammattilainen. Kun aikanamme Laran kanssa teimme yhdessä töitä Malcesinessa, hän yhteisestä sopimuksesta hoiti aina kaikki hääjärjestelyt. Minä kun en voinut sietää sitä yksityiskohtien vatvomista ja hän taas nautti siitä täysin siemauksin.
Kymmenen tunnin hääjuhlimisen jälkeen lähdimme kohti majapaikkaa ja juhlista jäi todella mukava fiilis. Hääpari lähti aikaisin seuraavana aamuna kohti Singaporea ja Balia joten aivan huonosti ei heilläkään juttu jatkunut.
The main reason for our visit to Italy was the wedding of our friends, Lara and Stefano. It took place in Lake Garda, at Brenzone. We had some issues with the clothing, as you don't really carry fancy clothes with you when traveling for a long time, but with a little help from our friends we managed to look decent.
( Thanks Antti and Lara!). We also had to stop to the bar on our way to the church and ask advice, as there are many churches in Brenzone and we weren't sure which one was the right one. The day was gorgeous and all the setting just perfect.
I started to cry right away when I saw Lara, the bride, for the first time, as she was so beautiful and looked like a Snow White from a some fairy tale. After the ceremony, when the newly weds came out from the church they really got a shower of rice, and I guess there was some pasta in the middle too…
They left the church with a beach buggy!
The party was held in Hotel Baia Verde, a very nice hotel with a stunning location in Malcesine.
The Lunch was long and delicious and you could tell that it was organized by a professional!
We had a very nice group of people sitting in our table and time passed really quick.
So after 10 hours of celebrations we returned to our hotel, really happy about being able to participate to the wedding of our dear friends.
And Lara and Stefano left next morning to Bali for the honeymoon!
-Kaisa
Odottelimme kirkon ulkopuolella hyvän tovin, Brenzonen juuri työhönsä vihitty uusi pappi siellä piti ensimmäistä jumalanpalvelusta ja paikalla oli sitä varten myös soittokunta ja prosecco- tarjoilua, kuinkas muuten.
Kun morsian saapui paikalle, purskahdin itkuun. Lara näytti niin kauniilta, kuin joltakin sadun Lumikilta…Tajusin myös että oli todella tärkeää että olimme paikalla.
Kirkolliset seremoniat kestivät suhteellisen pitkään, taisi vierähtää melkein pari tuntia. Italialaiseen tapaan vieraat käväisivät välillä ulkona, savukkeella, puhelimessa tai muuten vaan. Välillä kirkkoon pölähti myös saksalaisturisteja rantavaatteissa joten tunnelma ei kaikesta liturgiasta huolimatta ollut kovin jäykkä.
Kun kirkkonmenot vihdoin loppuivat ja hääpari tuli ulos kirkonportaille, he saivat niskaansa kirjaimellisesti ämpärikaupalla riisiä. Ja taisi siellä pastaakin olla joukossa, jotta hedelmällisyys olisi taattu. Hääautona toimi punainen rantakirppu ja morsiamella oli hieman sullomista, että sai kaikki riisin täyteiset helmansa kyytiin.
Kun päästiin itse juhlapaikalle Baia Verdeen, aloitettiin heti syöminen mahtavasta antipasto- pöydästä joka oli katettu puutarhaan. Vieressä uima-altaalla pötkötteli punakoita turisteja, mutta tilanne ei tuntunut haittaavan heitä ollenkaan, kuten ei myöskään häävieraita.
Ruokailun ajaksi, joka siis käytännössä tarkoitti melkein koko juhlaa, meidät oli sijoitettu Laran Reggio Emilialaisten työkavereiden pöytään ja meillä olikin oikein loistava pöytäseurue. Leekin sai puhua italiaa ja sai myös seurueeseen kuuluvan roomalaisen poliisin innostumaan englannin puhumisesta.
Taisimme syödä seitsemän ruokalajia, laskut menivät jossakin kohtaa sekaisin.
Eli ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, ja kaikesta näkyi että häät oli järjestänyt alan ammattilainen. Kun aikanamme Laran kanssa teimme yhdessä töitä Malcesinessa, hän yhteisestä sopimuksesta hoiti aina kaikki hääjärjestelyt. Minä kun en voinut sietää sitä yksityiskohtien vatvomista ja hän taas nautti siitä täysin siemauksin.
Kymmenen tunnin hääjuhlimisen jälkeen lähdimme kohti majapaikkaa ja juhlista jäi todella mukava fiilis. Hääpari lähti aikaisin seuraavana aamuna kohti Singaporea ja Balia joten aivan huonosti ei heilläkään juttu jatkunut.
The main reason for our visit to Italy was the wedding of our friends, Lara and Stefano. It took place in Lake Garda, at Brenzone. We had some issues with the clothing, as you don't really carry fancy clothes with you when traveling for a long time, but with a little help from our friends we managed to look decent.
( Thanks Antti and Lara!). We also had to stop to the bar on our way to the church and ask advice, as there are many churches in Brenzone and we weren't sure which one was the right one. The day was gorgeous and all the setting just perfect.
I started to cry right away when I saw Lara, the bride, for the first time, as she was so beautiful and looked like a Snow White from a some fairy tale. After the ceremony, when the newly weds came out from the church they really got a shower of rice, and I guess there was some pasta in the middle too…
They left the church with a beach buggy!
The party was held in Hotel Baia Verde, a very nice hotel with a stunning location in Malcesine.
The Lunch was long and delicious and you could tell that it was organized by a professional!
We had a very nice group of people sitting in our table and time passed really quick.
So after 10 hours of celebrations we returned to our hotel, really happy about being able to participate to the wedding of our dear friends.
And Lara and Stefano left next morning to Bali for the honeymoon!
-Kaisa
Kirkko sijaitsi oliivipuiden keskellä.
Kaisa matkalla kohti kirkkoa.
Sulhanen meinaa karata heti alkuunsa.
Morsian on saapumassa kirkolle.
Kaisa kirkon portailla, taustalla Lago di Garda.
Ihana morsian.
Here we go!
Morsiamen isä saattaa tyttärensä alttarille.
Kirkko sisältä.
Tuore morsiuspari ottamassa ensimmäisiä yhteisiä askeleita.
Riisiä
Lisää riisiä ja saippuakuplia.
Vauhti hirvittää vaikka auto ei vielä liiku.
Hääauto.
Morsiuspari.
Alkupalat.
Kaikenlaisia häätraditioita..
Mairea sulhanen
Morsian ja Kaisa.
Pitkän ruokailun jälkeen oli mukava nauttia digestiiviä auringon laskiessa vuorten taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti