* Surf ja Turf *: Paluu maan pinnalle Marrakechissa

Paluu vuoristokylien ystävällisestä ja leppoisasta tunnelmasta Marrakechiin ei ollut ihan kivuton. Lihassäryn lisäksi jouduimme taas vastakkain niiden meille tässä maassa vaikeiden asioiden kanssa. Agressiivisuus löi jälleen silmille. Kun et mene ohikulkemaasi ravintolaan syömään, perään huudellaan "bastard!" ja sen verran taitavia ovat muutenkin kettuilemaan, että väistämättä jossakin kohtaa itsekin muuttuu haluamattaan agressiiviseksi.
Jotakin kuitenkin olimme varmasti oppineet, sillä suhteellisen vähän meitä kadulla häirittiin, ja arabiaksi sanottu ei kiitos tuntui olevan tehokkain tapa häätää kaupustelijat.

Marrakech on kaoottinen ja kuuma. Lämpötilat lähentelivät neljääkymmentä astetta, eikä keskipäivällä tehnyt mieli olla liikkeellä. Ihanan keitaan tarjosi kuitenkin majapaikkamme. Summamutikassa booking.comista varattu Riad Dar Saba, oli yksi parhaita yöpymispaikkojamme tällä reissulla.
Sinne mentiin kapeita kujia pitkin ja puisen oven takaa paljastui viihtyisä sisäpiha. Huoneessamme (jonka nimi oli secret du desert, aavikon salaisuus) oli maailman ihanin sänky ja hiljaista sekä viileää. Huoneiden ovissa ei edes ollut lukkoja, joten puisen raskaan oven takana oli todellakin eri maailma.
Aamiaiseksi saimme marokkolaisia beghrir ja msemen pannukakkuja. Kaikki tämä parilla kympillä, joten budjettimatkailijan sydäntä lämmitti. On vähän huolestuttavaa kun hotelli on niin kiva että ei haluaisi lähteä sieltä ulos! Varmasti osasyynä oli myös vuoristokeikan jälkeinen fyysinen väsymys.

Jonkun verran jaksoimme kyllä katsella nähtävyyksiä, käveleskelimme souqissa, yritimme ymmärttää Djemaa el Fna -aukion suosiota ja vierailimme Jardin Majorellessa ja Berberimuseossa.
Kaikenkaikkiaan jäi sellainen fiilis, että Marrakech oli ensimmäinen todellinen turistirysä Marokossa.
Djemaa el Fna oli kaikkein häiritsevin asia. Unescon jostain kumman syystä suojelema aukio, jossa myydään kaikenlaista Kiinassa tehtyä krääsää, ylihinnoiteltua appelsiinimehua ja jossa tulee paha mieli katsellessa eläimiä, jotka on raahattu sinne ihmisten viihdykkeeksi. Apinat ketjussa, puolikuollut korppikotka sekä huumatun oloiset käärmeet. Ehkä myöhemmin illalla siellä olisi ollut enemmän myös paikallisia, mutta ainakin puoli kymmeneen asti valtaosa ihmisistä oli turisteja, joiden kimppuun kaupustelijat, apinatyypit ja hennatatuoijat hyökkivät. Meidät jätettiin sielläkin suhteellisen rauhaan, mitä nyt yksi hennatatuoija kävi käteen kiinni ja sananmukaisesti yritti riuhtoa mukaansa. Fyysinen kontakti oli yleistä. Myös Leen kimppuun kävi huivimyyjä joka heitti takaa huivin kaulaan. Kieltäytymistä seurasi raju huivin riuhtaisu niin että kaulaan tuli punainen jälki.

Toista ääripäätä edusti Jardin Majorelle, Yves Saint Laurentinkin aikanaan omistama puutarha, jossa oli mukavia varjoja istuskella ja pieni, mutta hieno, berbereistä kertova museo. Jos Marrakechiin tulisi pidemmäksi aikaa, kannattaisi varmaan katsella myös mitä Ville Nouvellen puolella on tarjolla.

-Kaisa

After the mountains Marrakech felt hot, noisy and quite unfriendly. Luckily we had booked a most wonderful room in Riad Dar Saba. Marrakech actually felt like the first really touristic place in Morocco. And we weren't so much in the mood for sightseeing with our aching feet.