Häät Siargaolla

Saimme uuden kutsun, tällä kertaa häihin. Halusin olla nyt valmistautuneempi ja kysyin, mitä voimme tuoda lahjaksi. Grace kertoi, että juomalasit olisivat hyvä lahja, ja niitä saa kuusi kappalatta alle sadalla pesolla kylän kaupasta. Kävimme siis ostamassa lasit ja Lee lisäsi settiin vielä grillipihdit.

Häitä vietettiin sulhasen kotona. Hotellimme takana olevassa palmumetsässä on taloja. Niiden luokse ei mene varsinaista tietä, vaan kapeita polkuja.  Kun tulimme yhteen näistä taloista, meidät esiteltiin ensimmäisenä tietysti nuorelle morsiusparille. He olivat otettuja kun me olimme tulleet ja me tietysti kiittelimme kovasti kutsusta. Samana päivänä oli vihitty yhteensä 10 nuorta paria, yksi näistä oli juhliemme isännän, eli sulhasen, sisko. Samassa perheessä oli kahdet häät siis samana päivänä. Siinäpä olikin hommaa sulhasen isälle. Sulhasella itsellään oli seuraavana päivänä aikainen työpäivä, joten hän otti iisisti.

Meidät istutettiin pöytään syömään morsiusparin kanssa. Tarjolla oli riisiä, kalaa ja afritada nimistä lihamuhennosta. Juhlissa oli jo kova meno päällä. Pihassa tanssittiin täysillä, ja jonkin verran rommia oli myös maisteltu sillä ensimmäinen herra nukkui jo tuolilla. Majaan oli raahattu valtava karaokevideolaite. Karaoke on täällä selkeästi suosittu ohjelmanumero, niin tavallisessa illanvietossa kuin tärkeissä juhlissakin. Meitä yritettiin kovasti saada laulamaan, mutta koska laulu ei ole oikein omin juttu, niin mielummin menin sitten porukan mukana tanssimaan. Tytöt opettivat paikallista veivaustanssia nimeltä bodot, ja ilmeisesti se meni hyvin sillä seuraavana päivänä kuulin usealta taholta olavi kuulemma hyvä tanssija. Karaoken hassuin piirre ovat karaokevideot. Niissä näkyi kaikkea mahdollista moottorikelkkailusta laiturilta veteen hyppäävään possuun.

On aika omituista katsella palmumajassa kun nuori nainen laulaa Whitney Houstonin I will always love you ja saman aikaan videossa joku pamauttaa moottorikelkalla päälleen hyppyristä.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli aika huikea. Visiitti sai taas miettimään sitä, miten eri tavalla ihmiset elävät, jopa tällä pienellä saarella. On välillä vaikea ymmärtää ja muistaa, että monet paikalliset saavat palkkaa saman summan kuukaudessa, jonka me kulutamme päivässä. Ostamamme häälahja oli halvempi, kuin pirtelö jossakin saaren resort-ravintoloissa. 

Kun veimme kuusi lasia lahjaksi, mietimme onko se sovelias häälahja. Häissä kuitenkin huomasimme, että perheellä taisi olla ennestään käytössä neljä lasia, sillä kaikki joivat samoista vuorotellen. Lapset leikkivät kivillä ja saavat herkuksi pienen pussin kaakaojauhetta.

Pistää ajattelemaan.

-Kaisa

We got the honor to be invited in a wedding by my friend Grace. It was her cousins wedding. The atmosphere was really great, people having fun dancing and singing karaoke. The young couple was really cute and made us very welcome.

There had been a big wedding day, ten couples got married the same day, so there were lot of partying going around.

I was even taught how to dance bodot, a popular filipino dance.

Matkalla surffilta kotiin
Coming back from surf

Taustatanssia karaoketähdelle
Singing and dancing

Grace and Albert

Italialaiset häät - Viva gli sposi!

Italian visiittimme pääsyy oli siis ystäviemme Laran ja Stefanon häät, jotka pidettiin Brenzone-Malcesine-akselilla Garda-järvellä. Vihkiseremonian paikkana oli Laran kotikirkko Brenzonessa ja ruokapainotteinen hääjuhla vietettiin Baia Verde-hotellissa.

Leelle oli tullut puku Suomesta lähetyksenä Antin mukana, mutta minulle poikettiin vielä nappaamassa vaatepäivitystä Malcesinesta, toiselta Lara- nimiseltä ystävältäni, joka on ennenkin auttanut vaateongelmissa. Samoin jouduimme poikkeamaan matkalla baarissa varmistamassa, että olimme matkalla oikeaan kirkkoon, Brenzonessa on kirkkoja sen verran monta.

Odottelimme kirkon ulkopuolella hyvän tovin, Brenzonen juuri työhönsä vihitty uusi pappi siellä piti ensimmäistä jumalanpalvelusta ja paikalla oli sitä varten myös soittokunta ja prosecco- tarjoilua, kuinkas muuten.
Kun morsian saapui paikalle, purskahdin itkuun. Lara näytti niin kauniilta, kuin joltakin sadun Lumikilta…Tajusin myös että oli todella tärkeää että olimme paikalla.

Kirkolliset seremoniat kestivät suhteellisen pitkään, taisi vierähtää melkein pari tuntia. Italialaiseen tapaan vieraat käväisivät välillä ulkona, savukkeella, puhelimessa tai muuten vaan. Välillä kirkkoon pölähti myös saksalaisturisteja rantavaatteissa joten tunnelma ei kaikesta liturgiasta huolimatta ollut kovin jäykkä.

Kun kirkkonmenot vihdoin loppuivat ja hääpari tuli ulos kirkonportaille, he saivat niskaansa kirjaimellisesti ämpärikaupalla riisiä. Ja taisi siellä pastaakin olla joukossa, jotta hedelmällisyys olisi taattu. Hääautona toimi punainen rantakirppu ja morsiamella oli hieman sullomista, että sai kaikki riisin täyteiset helmansa kyytiin.

Kun päästiin itse juhlapaikalle Baia Verdeen, aloitettiin heti syöminen mahtavasta antipasto- pöydästä joka oli katettu puutarhaan. Vieressä uima-altaalla pötkötteli punakoita turisteja, mutta tilanne ei tuntunut haittaavan heitä ollenkaan, kuten ei myöskään häävieraita.
Ruokailun ajaksi, joka siis käytännössä tarkoitti melkein koko juhlaa, meidät oli sijoitettu Laran Reggio Emilialaisten työkavereiden pöytään ja meillä olikin oikein loistava pöytäseurue. Leekin sai puhua italiaa ja sai myös seurueeseen kuuluvan roomalaisen poliisin innostumaan englannin puhumisesta.

Taisimme syödä seitsemän ruokalajia, laskut menivät jossakin kohtaa sekaisin.
Eli ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, ja kaikesta näkyi että häät oli järjestänyt alan ammattilainen.  Kun aikanamme Laran kanssa teimme yhdessä töitä Malcesinessa, hän yhteisestä sopimuksesta hoiti aina kaikki hääjärjestelyt. Minä kun en voinut sietää sitä yksityiskohtien vatvomista ja hän taas nautti siitä täysin siemauksin.

Kymmenen tunnin hääjuhlimisen jälkeen lähdimme kohti majapaikkaa ja juhlista jäi todella mukava fiilis. Hääpari lähti aikaisin seuraavana aamuna kohti Singaporea ja Balia joten aivan huonosti ei heilläkään juttu jatkunut.

The main reason for our visit to Italy was the wedding of our friends, Lara and Stefano. It took place in Lake Garda, at Brenzone. We had some issues with the clothing, as you don't really carry fancy clothes with you when traveling for a long time, but with a little help from our friends we managed to look decent.
 ( Thanks Antti and Lara!). We also had to stop to the bar on our way to the church and ask advice, as there are many churches in Brenzone and we weren't sure which one was the right one. The day was gorgeous and all the setting just perfect.

I started to cry right away when I saw Lara, the bride, for the first time, as she was so beautiful and looked like a Snow White from a some fairy tale. After the ceremony, when the newly weds came out from the church they really got a shower of rice, and I guess there was some pasta in the middle too…
They left the church with a beach buggy!
The party was held in Hotel Baia Verde, a very nice hotel with a stunning location in Malcesine.
The Lunch was long and delicious and you could tell that it was organized by a professional!
We had a very nice group of people sitting in our table and time passed really quick.
So after 10 hours of celebrations we returned to our hotel, really happy about being able to participate to the wedding of our dear friends. 

And Lara and Stefano left next morning to Bali for the honeymoon!

-Kaisa

 Kirkko sijaitsi oliivipuiden keskellä.

 Kaisa matkalla kohti kirkkoa.

 Sulhanen meinaa karata heti alkuunsa.

 Morsian on saapumassa kirkolle.

 Kaisa kirkon portailla, taustalla Lago di Garda.

Ihana morsian.

 Here we go!

 Morsiamen isä saattaa tyttärensä alttarille.

 Kirkko sisältä.

 Tuore morsiuspari ottamassa ensimmäisiä yhteisiä askeleita.

 Riisiä

 Lisää riisiä ja saippuakuplia.

 Vauhti hirvittää vaikka auto ei vielä liiku.

 Hääauto.

 Morsiuspari.

 Alkupalat.

 Kaikenlaisia häätraditioita..

 Mairea sulhanen

 Morsian ja Kaisa.

Pitkän ruokailun jälkeen oli mukava nauttia digestiiviä auringon laskiessa vuorten taakse.