Kaveri ja Portviiniä

Matkaseurani on loistavaa, mutta siitä huolimatta on mukavaa saada vaihtelua. Hyvä ystäväni Antti tuli käymään viikonlopuksi. Antti on toistaiseksi ainoa kaverini joka on tullut meitä moikkamaan. Ja ehkä saattaa tulla vielä uudestaankin.

Alun perin suunnittelimme lähtemistä Douron viinialueelle, mutta sitten ajattelimme että ajomatka on ajallisesti liian pitkä jos käytössä on vain viikonloppu. Ehkä viikonlopun viettäjää ei välttämättä kiinnostaisi istua autossa, vaan mielummin rento tekemättömyys rannalla. Lyhyt keskustelu Antin kanssa tuotti tulokseksi sen, että lähdimme seuraavana aamuna kohti Douroa.

Oli hienoa saada uusi kartanlukija ja autonkuljettaja mukaan. Kaisa sai takapenkiltä käsin katsella maisemia ja kommentoida keskustelujamme. Ja itse pääsin välillä pois kuljettajan paikalta katselemaan maisemia. Dourossa kävimme nauttimassa nihkeän mutta hauskan Quinta do Tedon oppaan kierroksesta. Rouva ei paljoa jarrutellut kommenteissaan. Yhdysvaltalainen pariskunta kehui maisemia ja totesi tälläisellä tilalla on varmasti hienoa olla töissä. Rouva täräytti siihen: Olisin mielummin nukkumassa kuin täällä. Lopuksi Sonia kuitenkin suli ja saimme loppujen lopuksi maistaa kaikki heill'ä valmistettavat viinit läpi.

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli käydä vielä parilla tilalla, mutta keksimme Antin kanssa että menemme katsomaan nähtävyyttä, josta kertovan kyltin olin nähnyt edellisenä iltana. Nähtävyyden sisällöstä meillä ei ollut parempaa käsitystä, mutta kyltin ohjeita noudattamalla kuvittelimme saapuvamme perille. Toista tuntia kestäneen häröilyn päätteeksi jouduimme toteamaan että kylttien ohjeet sekä kartan merkinnät eivät kuitenkaan vie perille nähtävyydelle josta emme tiedä vieläkään mitään. Maisemat olivat komeat, joten suurta haittaa harhailusta ei koitunut. Siitä suuntasimme Quinta Novan tilalle, mutta he eivät valitettavasti tehneet sunnuntaisin tutustumiskierroksia, joten tyydyimme omatoimiseen viinin maisteluun.
Tämän jälkeen otimme suunnan kohtia Penicheä. Illallinen valmistui Antin voimin ja itse toimin grillivastaavana. Illallisen ohessa tuli nautittua hieman enemmän viiniä kuin oli tarkoitus, jonka sain huomata seuraavan aamun vireyden vajaatoimintona.

Kiitos käynnistä Antti ja tervetuloa uudestaan!

-Lee-

Nautinnollista juotavaa.

Muutaman vuoden päästä viini pääsee pulloihin.

Viinin arviointi käynnissä. Kun sanat eivät riitä...

Viini on otettava tosissaan.

Quinta do Tedon kellari. 

Pinhao illalla.

Pinhaon vilkasta yöelämää. 

Reilaajat odottavat aamujunaa.

Quinta Nova ja tyytyväinen matkaaja.

Douron rinteitä.

Sandemanin tiluksia.

Yksi pieni olut.

Matkalaisten tiet erkanevat.

Katsokaa muualle kuin kameran linssiin.

Pari normipäivää

Ajattelin tässä lämpimikseni kuvailla matkailualan ammattilaisen normipäivää.
Eilen lähdin aamukoneella 7.35 Riian kautta Milanoon. Ihmettelen suuresti miten Air Baltic onnistuu siinä, missä Finnair on viime aikoina kämmäillyt turhan usein. Vaihtoaikaa oli vajaa tunti, silti laukku tuli perille. Finski sen sijaan on jättänyt usein Tampereelta tulevien Milanoon matkustavien pakaasit Helsinkiin, vaikka aika ei edes kauhean tiukille olisi vetänyt. Eli siis pointsit Air Balticille vaikka lafkan matkalaukkujen buukkaussysteemi onkin ärsyttävä.

Ostin kaikesta työlukemisesta huolimatta Hki-Vantaalta dekkarin, joka oli niin jännä, että Milanoon saavuttaessa teki mieli jäädä koneeseen lukemaan (Se oli myös kamala ja näin siitä saman tien painajaisia).

Malpensasta auto alle, käytin varaukseen aika paljon kyseenalaista huomiota netissa saanutta Goldcaria, tai oikeastaan Vipscaria mutta...no joo karmee sotku, vihaan autonvuokrausta noin lähtökohtaisesti.
Anyway, itse vuokraustapahtumassa  ei ollut kauheesti problematiikkaa ja sain vielä Fiat 500:sen alle joten jippii ( ja tietysti total relax vakuutus).
Siitä posotin sitten La Speziaan, Liguriaan, tapasin agentin, hoidin puhelin ja nettiyhteydet kuntoon ja muuta en sitten ehtinytkään. Harhaisessa mielessäni olin kuvitellut katsovani vielä polkuja sinä iltana.
Hah, hain supermarketista safkat ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin hieman oudossa uskonnollisväritteisessä lomakodissa, josta agentti oli hommannut mulle huoneen hyvään hintaan. Se oli oikein passeli, puhdasta ja siistiä, iso huone, no wifi puuttui, jumalalle puhutaan ehkä ilman langattomia yhteyksiä.

Tänään aamulla herätys 5:45, kamat kasaan, liikkeelle autolla kaahaus Lericiin, josta piti lähtee bussi
Montemarcellon kylään. Ennen bussiin hyppäämistä piti selvittää, mihin voin parkkeerata auton, jonka  takakonttiin ei mahdu matkalaukku, muutamaksi tunniksi ( ensimmäinen sääntö joka on joskus vuonna yks ja kaks opittu autoilusta Italiassa: älä jätä kamaa näkyville autoon, ainakaa mitään houkuttelevaa, tosin takkikin voi olla houkutteleva, been there done that). Bussin aikataulu oli alusta asti mysteeri, joten vuorossa oli kyselyä ja väittelyä lehtikioskin ja bussinkuljettajan kanssa. Bussi ajoikin sitten johonkin parkkipaikalle ja kuljettaja sanoi että nyt vaihdetaan bussia:
-kai nyt säkin näet että tän kanssa mihinkään ei päästä ( olin siis ainoa matkustaja). Ja kyllähän se bussinraatu kuolemaa huusikin joka ylämäessä.

Kaiken vääntämisen jälkeen bussi ei sitten mennyt sinne Montemarcelloon, mutta kuljettaja lupasi jättää lähelle risteykseen, josta on vain kolme kilometriä matkaa. Eli ensin kävelin perille Montemarcellon kylään, sitten lähdin tsekkaamaan patikkareittiä puolijuoksua, olinhan laittanut parkkiaikaa vain kolme tuntia, ja olin jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Saavuin kuitenkiin välietapille eli Tellaron kylään aikaisemmin kuin kuvittelin ja ehdin jopa syömään siellä aamiaisen. Ja Lericiinkin takaisin loppujen lopuksi ihan ajoissa.

Sieltä lähdin ajamaan kohti Santa Margherita Ligurea, autostradalla tuli tiedote, että Rapallon liittymä josta sinne normaalisti ajetaan on suljettu joten jouduin ajamaan Chiavarin kautta, joka ensin ärsytti, sillä hidasti matkaa aika paljon, mutta todellisuudessa oli ihan huippua, sillä Chiavarin ja Zoaglin kautta Rapalloon menevä tie on aivan mieletön. Kannattaa ajaa jos on seudulla eikä oo kiire.
Santa Margheritasta hölkkäsin polkua pitkin Paraggiin ja sieltä bussilla takaisin.
Santa Margehritaan saapui myös ystäväni ja valokuvaajani, joka lähti mukaani kohti Piemontea ja viinikukkuloita. Eli sitten ajeltiin Barolon kulmille.

Muutama ajatus näin niinkuin yhteenvetona:
-eilen pysäytti Guardia di Finanza ja tänään Carabinierit. Johtuikohan se guida sportivasta eli sportttisesta ajotavasta?
-dekkari oli Camilla Läckbergin Saarnaaja. Klaustrofobin lempikirja.
-keskiviikko on sulkemispäivä monissa Barolon alueen ravintoloissa. Saimme silti ruokaa. Ja hyvät lasilliset Barberaa.
-aika monta kilometriä jaksaa juosta kahden banaanin voimin jos on kiire.
-niin ja the matkan eteen nyt en näinä päivinä ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut pari meiliä tutuille, joilla on kokemuksia tai kontakteja maista joihin olemme menossa.

-K

Tauolla

Tellaro, kylä söpö kuin karkki

Aikainen lintu kuvan nappaa. Lerici 7:00

Ranskalainen sipulikeitto

Keittojen valmistus jatkuu. Tällä kertaa viihdytän itseäni tekemällä ranskalaista sipulikeittoa.
Selailin erilaisia ohjeita mutta päätin valita täältä löytämäni reseptin.

Sipulikeiton valmistaminen on hyvin suoraviivaista ilman mitään kummallisempaa kikkailua.
Tuon linkin takana olevasta ohjeesta oikeastaan löytyy kaikki tarpeellinen.
Itse laitoin hieman enemmän sitruunamehua  kuin ohjeessa alunperin oli. Mielestäni ohjeessa oli merkittävä dramaattinen puute jonka lisään tähän: muista välillä maistaa ruokaa ja nauttia lasillinen viiniä touhuilun ohessa.

Lopputulos oli erinomaista.

-L

                                                                  Lähtötilanne.

Sipulit kattilassa.

                                                                   Lopputulos.