Kun juttelee ystävien ja tuttavien kanssa vuorotteluvapaasta ja pois lähdöstä, asiaan suhtaudutaan hyvin eri tavoin. On niitä joiden mielestä se on tosi siistiä ja rohkeata, mutta on joku aina myös kysyy että miksi ihmeessä ja onko se sen arvoista.
Minulle herää aina kysymys että minkä?
-sen rahan jota väistämättä kulutetaan?
-sen että tienataan vähemmän vuoden ajan?
-sen että joudutaan tinkimään materialistisista asioista vuoden ajan?
On vaikea kuvitella, mikä voisi olla sellainen juttu, johon mielummin laittaisin rahaa kuin tämä. Tai oikeastaan, ei sellaista ole.
Asioiden omistamisesta on kovin vaikea saada mitään kiksejä. Selkeä omistamiseen liittyvä huumaava tunne tuli ehkä viimeksi kuutisen vuotta sitten kun ostin Italiassa asuessani auton. Auto mahdollisti vapaan liikkumisen ja nautin suunnattomasti siitä kun ajelin milloin mihinkin päin maata pienellä vanhalla elefantti-Lanciallani, joka katulamppujen valossa näytti ihan äitini vanhan datsunin väriseltä.
Silloinkin omistamisen iloon liittyi nimenomaan auton mukanaan tuomat mahdollisuudet.
On aika vähän asioita, jotka olisivat enemmän tavoittelemisen arvoisia, kuin toteuttaa unelmaansa sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa.
K
Kuvassa Portugalin korkein vuori Pico joka sijaitsee Azoreilla.
Tuonne tuli kiivettyä pari vuota sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti