Lähikaupunki Lissabon

Olemme pyörähtäneet viimeisen kuukauden aikana neljä kertaa Lissabonissa, ja siitä tullut meille jo suhteellisen kotoisa kaupunki, jossa käydään hoitamassa asioita. Minulle Lissabon oli pikkuisen tuttu jo entuudestaan. Olin pari kertaa siellä käynyt töiden puitteissa, vaikka yleensä se onkin ollut ohikulkupaikka, jonka kautta olen jatkanut matkaani Portoon. Yhden 5 päivän messureissun ja toisen tiiviin kaupunkikierrospäivän perusteella, olen kuitenkin siitä aina pitänyt ja tunne on vaan vahvistunut. Luulen jopa, että se olisi yksi niitä suosikkikaupunkejani Euroopassa, johon voisi helposti muuttaa.
Leestä on tullut tottunut autokuski kaupunkin kapeilla ja jyrkillä kaduilla. Suunnistaminen ei ole kaikista helpointa yksisuuntaisten katujen takia, mutta aina päätyy johonkin...

On tullut siis toimitettua monenlaisia asioita. Oma passini piti uusia, koska se menee ensi vuoden alkupuolella vanhaksi, ja se ei Aasiassa riitä monessa maassa. Niinpä kävimme kaksi kertaa  konsulaatissa, joka on ovelasti kätketty sympaattiseen Lapan kaupunginosaan. Passin hommaaminen oli huomattavasti helpompaa kuin Helsingissä! Konsulaatissa on myös sellainen loistojuttu, kuin kirjasto, josta nappasimme mukaan ison kasan kirjoja suomeksi. Mikä aarreaitta! Olenkin viime päivät lukenut Eeva Kilven evakkotarinoita. Olemme myös yrittäneet korjauttaa kelloa, vaihtaneet auton tuulilasin, tehneet joitakin pakollisia hankintoja ja kyydinneet Sasaa lentokentälle.

Kaiken säätämisen lisäksi on tullut myös hiukan nautittua kaupungista. Viime kerralla kävimme keskustan lisäksi Belemissa maistelemassa järkkyhyviä, kaupunginosan nimeä kantavia leivoksia, ja Hieronymuksen luostarissa katsomassa Vasco da Gaman hautaa. Leipomon kahvilassa syntyi ehkä maailman hauskin tilanne, kun joukko ranskalaisia leidejä alkoi ottamaan salaa valokuvia Leestä. Joko luulivat joksikin julkkikseksi tai sitten muuten vaan innostuivat komean miehen nähdessään…

Parina ilta olemme tavanneet Lissabonilaista ystävääni Teresaa, ja herkutelleet hänen valitsemassaan kivassa Taberna Ideal- ravintolassa, joka tarjoaa hyvää ja yksinkertaista etelä-portugalilaista ruokaa. Teresa valmistui viime vuonna Portugalin viralliseksi oppaaksi ja töitä riittää. Pakko mainita, että Portugalissa oppaan koulutus on yliopistotutkinto ja arvostus sen mukainen, ihastun tästä asiasta aina yhtä paljon.

Alfamaan ei ole vielä ehditty eikä kuunneltu fadoa. Olemme myös oppineet että Lissabonissa on aina melkein kymmenen astetta lämpimämpää kuin Penichessä.

-Kaisa

We've been to Lisbon four times now to take care of different things. It's a wonderful city and luckily we've had some time to enjoy ourselves as well. Last time we visited Belén and of course tasted its wonderful pastries.  We had a hilarious moment in the cafe, when some french ladies started to make photos of Lee, probably thinking he was some celebrity. My friend Teresa also took us to a nice restaurant called Taberna Ideal, where you can share different, simple but delicious, dishes from Alentejo and Algarve.

 Metro

Asiakkaita riittää jonoksi asti

 Legendaarinen leipomo sisältä

Hieronymuksen luostari 

Vascon varpaat

 Väsynyt lissabonilainen

Lissabon ilta-auringossa

Vieras Suomesta

Viime viikolla saimme ensimmäisen kotimaisen vieraan, tyttäreni Sasan. Olemme viettäneet käytännössä koko matkan ajan kahdestaan joten oli erittäin piristävää saada vaihtelua arkeen. Sasa saapui myöhään lauantaina Lissabonin lentokentälle, jossa olimme häntä vastassa. Kentältä suuntasimme kohti kotia, tai siis Penicheä. Tai siis Peniche on alkanut tuntumaan jo hieman kodilta :-)

Sasan viikko-ohjelmaan kuului surffauksen alkeiden opiskelua Baleal Surfcampissa, päiväretki lähiympäristöön, Lissabonissa vierailua ja rannalla auringon ottamista. Ensimmäinen päivä meni parvekkeella auringon lämmöstä nauttien sekä tutustumalla seuraavien päivien ohjelmanumeroon eli surffikouluun. Tiistaiaamu alkoi melko aikaisin sillä kello 9.30 piti olla jo koululla sovittamassa märkäpukua. Onneksi ilma oli lämmennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Päivä meni aalloissa polskiessa ja vettä niellessä. Kaatuilun ja meriveden nielemisen välissä oli myös onnistumisia, Sasa pääsi ensimmäisenä päivänä laudalla seisomaan. Hyvä aloitus!

Itseni yllätti hänen kommenttinsa: "ei tää ollut niin raskasta kuin luulin!"
Onko itseni yllättänyt vanhuus vai mikä mutta itse pidän aalloissa melomista melko raskaana liikuntana jonka jälkeen on voimat loppu ja paikat kipeänä.

Seuraavana aamuna kun menin herättämään Sasaa kuului sängyn pohjalta epämääräistä mutinaa. Paikat ovat kuulemma erittäin kipeät, lihaksiin saattuu. Surffaus on siis kunnon liikuntaa, ikään katsomatta.
Oli myös hauska huomata että Sasa ei surffin jälkeen jaksanut valvoa illalla yhtään sen pidempään kuin mekään.
Kolmantena päivänä haimme surffikoululta laudat ja märkäpuvun ja lähdimme kahdestaan ihmettelemään aaltoja. Tiukasta yrittämisestä huolimatta ensimmäisen päivän onnistumiset jäivät parhaiksi. Tällä kertaa.

Loppuviikosta teimme päiväretken Aveiroon, Nazareen sekä Obidosiin.
Kävimme katsomassa Aveiron kanaaleita ja Nazaressa pyörähdimme kuuluisalla rannalla jossa on surffattu maailman isoin aalto, yli 24m.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Lissabonia. Sasa jätettiin yhteen Euroopan suurimmista ostoskeskuksista ja me suuntasimme Kaisan kanssa kaupungille ja konsulaattiin. Pitkän päivän jälkeen kävimme vielä syömässä Taberna Ideal nimisessä ravintolassa. Pitkä päivä sekä hyvä ruoka ja viini tekivät tehtävänsä sillä kaikki nukahtivat pian hotellihuoneeseen päästyään ja hyvä niin sillä Sasalla oli seuraavana aamuna herätys klo 3.00 aamulla ja pitkä lentomatka edessä.

Oli mukava kun saimme vaihtelua omaan arkeemme. Toivottavasti surffauksesta ei jäänyt pahoja traumoja :-)

-Lee-

Penichen majakka  

 Lapsi montussa

 Aveiron talot ovat kaakeloituja

Lisää kaakelia

Baleal

Baleal 

Ruokailija Lissabonissa