Tunnelmia

Minulla on matkalla lähes aina kamera mukana. Aina kun lähdemme ovesta ulos niin nakkaan reppuun kameran, koskaan ei tiedä mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Blogissamme onkin paljon kuvia kaikkialla siellä missä olemme käyneet. Kuvat auttavat myös blogin kirjoittamisessa. Joskus saattaa olla pidempi tauko kirjoittamisessa ja silloin on hyvä päästä selaamaan kuvia ja virkistämään muistia siitä mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä ja nähtyä.

Mutta yksittäinen kuva ei kuitenkaan ei välitä koko tilanteen tunnelmaa. Siksi olenkin yrittänyt oheiseen pätkän avulla välittää paremmin niitä hetkiä ja tunnelmia joita matkalla on vastaan tullut.

Tässä suora linkki: Tunnelmia

-Lee-

                                       

Glorious beach living

Muutaman kävelypäivän jälkeen päätimme, että olisi mukava olla vaan paikallaan yksi päivä, eikä vähiten siksi että Odeceixe oli alusta lähtien niin kertakaikkisen miellyttävä paikka.

Majoituspaikkamme oli hiljattain toimintansa aloittanut Hostel Seixe. Sen boheemisti paikkaa pyörittäviä omistajia ei juuri näkynyt, eikä heidän liikkeistään ottanut hullukaan selvää, mutta paikka itsessään oli oikein viehko. Heti saapuessamme 18 kilometrin helteisen kävelyn jälkeen, odottelimme lähes kaksi tuntia että pääsimme kämppään. Toisaalta, mikäs siinä oli Romeun baarissa istuskellessa. Ei ollut kiire mihinkään. Hostellissa oli myös makea kattoterassi, hyvä keittiö ja muina asukkaina muutama sympaattinen pariskunta, muun muassa belgialainen taiteilijapariskunta, joka oli lähtenyt liikkeelle pari kuukautta sitten nomadiasenteella, eli matkalle ei ollut loppua tiedossa.

Kylä itsessään on kaunis, rauhallinen ja ainakin vielä kesäkuun loppupuolella turisteja ei juuri näkynyt. Sen sijaan päivän oleskelun jälkeen tunnisti jo suurimman osan kyläläisistä, ainakin ulkonäöltä.

Ja se ranta, se on upea. Vaikka emme mitään rantaihmisiä olekaan, Praia do Odeceixe on niin kutsuva, että oli lähes pakko mennä hengailemaan sinne, ja kun kuulimme että aaltojakin oli huonoista ennusteista huolimatta ollut, vuokrasimme hostellin pitäjiltä longboardin matkaan. Pääsimme siis lopulta myös mereen pyörimään. Aallot tuntuivat mukavilta ja selkeilta eikä ruuhkaa ollut, vaikka olikin viikonloppu. Loistopaikka siis.

Odeceixessa olisi voinut helposti viettää paljon pidempäänkin aikaa, mutta vähän jo kutkutti Marokko, joten sen kauempaa emme tällä kertaa pysähtyneet. Mutta sellainen fiilis jäi, että vielä palaamme sinne lomailemaan.

-Kaisa

Odeceixen ranta 

Kylänraittia

Sais jo sen huoneen.... 

Kiva näköala parantaa ruuan makua. Tonnikalapasta oli hyvää.

Tunnelmaan sopivaa musiikkia.

55km kilometrin kävely

Penichestä suuntasimme etelään, takaisin Alentejoon, jossa pistäydyimme asuntoa Portugalista etsiessämme. Vaikka emme sinne liikkumisongelman takia voineet jäädä silloin huhtikuussa pidemmäksi aikaa, se kuitenkin jäi kaivelemaan.
Emme olleet sen ihmeemmin suunnitelleet mitään, ainostaan buukanneet majoituksen Vilanova de Milfontesista kahdeksi yöksi. Ilma oli lämmin, auringonlasku jo ensimmäisenä iltana upea ja muutenkin fiilis kohdallaan, joten aloimme miettiä mitä tehdä seuraavaksi seudulla pysytellen.  Kun pari vuotta sitten olin alueella työn puolesta opintomatkalla, ajattelin jo silloin, että joskus vielä haluan kävellä rannikkoa pitkin kulkevan patikkareitin Fisherman's trailin. Ja kysymys olikin, miksi ei nyt?
Niinpä lähetimme rinkat edeltä kuljetuksella kolmen päivän patikkamatkan päähän Odeceixeen, heitimme päiväreput selkään ja lähdimme kävelemään.
Päätös osuittautui loistavaksi. Lee kertoo siitä seuraavassa lisää, olihan tämä hänelle ensimmäinen "majalta majalle" patikointimatka.

-Kaisa

Kävelyretki alkoi Vilanova de milfontesin kylästä kohti Almograven kylää. Edessä oli 15 kilometrin kävely jonka tarpomiseen piti opaskirjan mukaan mennä 5 tuntia aikaa. Ilmasta ei oikein osannut sanoa mitään- taivaalla roikkuvat pilvet olivat tummia ja taivas näytti muutenkin synkältä. Mutta toisaalta aurinko pilkisti pilvien välistä.

Alkumatka kuljettiin pitkin tienviertä mutta melko pian reitti kääntyi pois maantieltä, kohti merta. Polku oli merkitty selkeästi ja sitä oli helppo seurata, emme tainneet ensimmäisenä päivänä eksyä kertaakaan. Polku myötäili rannikkoa ja kulki pääsääntöisesti korkean rantatörmän päällä. 15 kilometriä ei kuulosta kovin pitkältä matkalta mutta reissuun tulee lisähaastetta jos sen kulkee pehmeässä hiekassa. Kengät ja sukat olivat täynnä hienoa hiekkaa. Aluksi kenkiä tuli tyhjennettyä usein mutta jonkin ajan kuluttua kilo hiekkaa kengässä ei enää haitannut. Pidimme reipasta tahtia yllä ja saavuimme perille tuntia aikaisemmin kuin mitä oppaan mukaan aikaa olisi pitänyt kulua. Ensimmäisenä päivänä tapasimme reitillä 2 pariskuntaa.

Almograven kylä ei ole koolla pilattu vaan koko kylän pystyy näkemään kerralla korkean hiekkadyyniin päältä. Kylän pienuus aiheutti myös sen että majapaikkoja ei ollut mitenkään liikaa tarjolla eli valitsimme kylän ainoan hostellin. Hostelli oli hauska tapaus siinä mielessä että se oli samalla aikamatka edesmenneeseen Neuvostoliittoon ja massiiviiseen betonirakentamisen historiaan. En muista että olisin nähnyt samanlaista Kose-Lükatin pioneerileirin reinkarnaatiota kuin tämä laitois oli. Kokemuksen autenttisuuden varmistamiseksi suihku oli säädetty hienosti kylmän ja haalean välimaastoon. Myös paikan asiakaspalvelu viety NL:n aikojen tasolle.
Hostellin vastaanotossa:

Me: Päivää, onko teillä vapaita huoneita ensi yöksi.
Hotellin täti: Kyllä on. Yhteismajoitus maksaa 28euroa ja kahdenhengen huone 30 euroa. Kumman otatte?
Me: Otetaan kahdenhengen huone.
Hotellin täti: Asia selvä. Nyt minulla alkoi lounastauko menkää odottamaan tuonne baariin (Baari oli kiinni). Tulen hakemaan teidät myöhemmin.

Yö saatiin nukuttua hyvin ja aamiaisen jälkeen (aamiaista valvoi tuima täti jonka tehtävänä oli tarkkailla että jokainen vieras otti ruokalan tiskistä lapussa imoitetun määrään aamaistarvikkeita eikä yhtään enempään) jatkoimme Zambujeira do Marin kylää. Päivän etappi oli pituudeltaan 22 kilometriä ja 7 tuntia. Ilma oli edellistä päivää kuumempi mutta mukava tuuli piti huolen jäähdytyksestä. Kävely jatkui pehmeässä hiekassa tarpoen. Maisemat muuttuivat edellistä päivää hienommiksi, jylhemmiksi ja näyttävimmiksi. Itse kävely alkoi muuttua myös mukavammaksi. Jollain tavalla aloin pitämään verkkaisesta tavasta matkustaa.

Kun kävelleen saapuu perille niin siitä on erilainen tunnelma kuin että olisimme tulleet bussilla. Nyt kylään saavuttin hiljalleen eikä siten että meidät olisi kipattu ulos, tavaroineen päivineen, linja-autoasemalle. En muista että olisin koskaan juonut yhtä hyvän makuista olutta kuin tämän tarpomisen jälkeen. Illalla menimme katsomaan jalkapalloa baariin, tiedossa oli Ghana- Portugal peli. Ottelun aikana tilasimme ruokaa joka oli iso tarjotin täynnä taskurapua eri muodoissa ja pullo valkoviiniä. Katsoimme peliä, vasaroimme rapuja palasiksi ja nautimme kylmää valkoviiniä. Koko komeus maksoi yhteensä 15 euroa. Valitettavasti Portugal putosi jatkosta.

Viimeinen osuus, Odeiceixen kylään, oli opaskirjan mukaan 18 kilometriä ja kestoltaan 7 tuntia. Tiedossa olisi hieman aikaisempaa enemmän nousua ja laskua. Viimeinen päivä oli maisemiltaan paras. Matkalla oli jyrkkien kallioiden päällä pesivia haikaroita, mahtavia kielekkeitä sekä lähes pienen autiomaan oloisia hiekkadyynejä. Tällä kertaa suurin osa matkasta sujui kova pohjaisella polulla eikä meidän tarvinnut tarpoa upottavassa hiekassa.

Tämä oli ensimmäinen kunnollinen patikkani. Kävely on mukavaa ja rauhallista etenemistä. Kävellessä ehtii huomata paljon pieniä asioista jotka jäisivät huomaamatta jos liikkuisi vaikka autolla. Hienointa patikoinnissa ei ole kävely vaan perille saapuminen. On hienoa kun tuntee ansainneensa oluen ja hyvän illallisen. Lähden erittäin mielelläni uudestaan patikoimaan. Ja saattaa olla että tiedossa on vielä muutama patikka ennen kuin reissu on ohi.

-Lee-

Vilanova de milfontes.

Laskuvesi.

Vilanova de milfontesin auringonlasku.

Almograven rantoja.

Hiekkaa hiekkaa. 

Kulkija eläkeputkessa. 

 Lopussa odotti Odeixecen ranta.

Matkamittarin tuloksia.

Kauppa joka kannatti

Tullessamme Penicheen tuskailimme valinnan kanssa: pitäisikö vuokrata surffilaudat ja polkupyörät vai kannattaisiko ne ostaa ja sitten myydä kun lähdemme eteenpäin? Erilaisten pohdintojen ja spekulointien päätteeksi päätimme ostaa laudat ja pyörät. Urheiluvälineiden ostaminen aiheutti meille ison loven budjettiin mutta toivoimme saavamme ainakin jotain takaisin kun myymme välineet eteenpäin.
Alku näytti hyvältä koska alussa monet olivat kiinnostuneita polkupyöriemme ostamisesta.

Parin kuukauden aikana pyörät pysyivät hyvässä kunnossa, mutta toinen surffilauta oli epäonninen. Kerran joku pamautti omalla laudallaan päin lautaamme, sillä tuloksella että keulaan tuli kaksi isoa dingiä. Toisella kerralla laudan yksi evistä irtosi kiinnikkeineen päivineen ilman mitään syytä. Ainoa mikä mielestäni olisi ehkä saattanut aiheuttaa evän irti repeämisen, voisi olla leashin (laudan karkuremmi) kietoutuminen evän ympärille joten kaatuessani se ehkä olisi repäissyt evän irti. Tiedä häntä. Homma jää mysteeriksi.
Ja kolmannen kerran pamautin itse laudan jo kertaalleen korjatun keulan oven karmeihin, sillä tuloksella, että meillä oli jälleen kerran asiaa lautakorjaamoon. Postiivistä asiassa on se että kaikki kolhut ja murheet kohdistuivat saaamaan lautaan. Toinen lauta oli kahden kuukauden käytön jälkeen käytännössä virheetön.

Huono-onnisen laudan kanssa menin suoraan korjaamosta samaan kauppaan josta olimme sen ostaneet. Myyjä oli luvannut ostaa ne puoleen hintaan takaisin mikäli olisivat kunnossa. Hämmästyksekseni kolhut eivät vaikuttaneet hintaan, koska ne oli korjattu kunnolla. Kauppias teki kunnollisen tarjouksen joka oli paljon parempi kuin olin luullut. En kuitenkaan voinut olla tinkaamatta vielä vähän lisää... :-)

Toisen lautamme osti vuokraisäntämme joka hankki sen ala-asteen oppilaiden käyttöön. Hienoa että parempi lauta meni hyvään käyttöön!

Alun perin kovasti halutut polkupyörät muuttuivat pieneksi ongelmaksi. Kauppias, joka alunperin oli ostamassa pyöriä, ei enää halunnutkaan niitä koska niistä puuttui vaihteet ja hänellä itsellään oli riittävästi vuokrapyöriä. Siirryimme tekemään itse aktiivista myyntityötä. Kävimme tarjoamassa pyöriä vuokraamoihin, pysäytin kadulla ihmisiä, olin jo tekemässä markkinointisuunnitelmaa, jossa ajattelin teipata Se Vende- lappuja pyöriin ja pysäköidä ne suosittujen kahviloiden eteen. Kaisa kuitenkin ehdotti että pistäytyisimme vielä lähikahvilassa kysymässä tutulta baarinpitäjältä josko hän tarvitsisi niitä. Tarve oli nolla, mutta ehdotin provisiopalkkaa: Jos myyt pyörät, kaikki mitä saat haluamani summan päälle saat pitää itselläsi. Kaveri otti valokuvat pyöristä ja laittoi ne Facebookiin. Kolmen vartin päästä   kuluttua hän seisoi ovemme takana (en tiedä mistä hän tiesi missä me asumme) ja kysyi voisinko jättää pyörät hänen kahvilaansa, niitä oltaisiin tulossa katsomaan hetken kuluttua. Tästä kului aikaa vajaat puoli tuntia ja herra kahvilanpitäjä seisoi taas oven takana rahat kourassa. Ehdotin hänelle luopumista kannattamattomasta kahvilabisneksestä ja siirtymistä aktiiviseen polkupyöräkaupan tekoon.

Loppujen lopuksi meidän oli paljon kannattavampaa ostaa laudat ja pyörät kuin vuokrata. Tarkkaa summaa on hankala laskea mutta arvioni mukaan säästö oli useita satoja euroja. Tällä kertaa kauppa kannatti.

-Lee-

Laadukas lautakorjaamo.

Lautamies ja epäonnen lauta

Kaisan eroahdistus.

Yksinäistä surffia ison porukan keskellä

Italiassa tiemme erosivat. Kaisa lähti työmatkalle Sisiliaan ja minä suuntasin takaisin Portugaliin.
Ajattelin että hienoa päästä olemaan viikon ajan omassa rauhassa. No onhan se mukavaa vaihtelua tiiviin yhdessä olemisen jälkeen. Hauskuutta kesti 1,5 päivää. Sitten iski tylsyys. En osaa nauttia täällä olosta ilman Kaisaa. Syön huonosti koska en viitsi kokata itselleni. Ei huvita lähteä illalla fillaroimaan ja katsomaan auringonlaskua. Ei tämä reissaaminen ole kivaa yksinään. Ainakin minä tarvitsen ihmisen rinnalleni, jotta pystyn nauttimaan matkan tarjoamista kokemuksista. Jaettu ilo jne.

Huomasin että vaikka tämänkin blogin esittelyssä kerrotaan että olemme surffaamassa vuoden niin siitä on kirjoitettu aika vähän.Tämän yksinäisyyden (no voi, ihan viikon verran) keskellä on jotain hyvääkin. Aallot ovat olleet tällä viikolla erinomaisia ja olenkin ollut vesillä kahdesti päivässä. Tuuli on tullut oikeasti suunnasta eikä ole sekoittanut vettä mössöksi vaan se pysynyt mukavan sileänä.
Aaltojen korkeus on ollut parhaimmillaan 3,5 metriä joka on omalle osaamistasolle enemmän kuin riittävä koko.

Jos olemme saaneet tähän asti nauttia tyhjästä rannasta ja yksityisistä aalloista niin tilanne näyttää muuttuvan kesän myötä. Täällä on porukkaa todella paljon. Aikaisemmin "omassa rauhallisessa paikassani" jonne tuli hyvää aaltoa on saanut olla lähes yksinään niin viime sunnuntaina laskin että samaa aaltoa oli kyttäämässä yli 40 surffaria. Seassa on surffikoululaisia joita opettaja yrittää paimentaa. Nämä sinkoilevat miten sattuu lautojen kanssa. Sitten on aloittelijoita jotka eivät ymmärrä / kunnioita yhtään väistämissääntöjä. Ja sitten on todella taitavia kavereita jotka löytävät oman kolonsa melkein jokaisesta aallosta. Surffareiden iso määrä ei ole niinkään ongelma vaan se että porukka sinkoilee yhtäaikaa iloisena kaaoksena täysin sattumanvaraisiin suuntiin. Toinen laudoistamme kävi jo paikattavana kun yksi sankari päättii täräyttää sivusta päin lautaa.
Tiedä sitten onko kyseessä jonkinlainen sisäinen suomalainen mentaliteetti joka tuskastuu kun sääntöjä ei noudateta :-).

Joka tapauksessa jos tuo väkimäärä pysyy tuollaisena niin meillä taitaa tulla eteenpäin siirtyminen nopeammin ajankohtaiseksi kuin suunnittelimme.

-Lee-

- Mitä tällä viikolla on opittu? Ihmisille, ainakin saksalaisille, pitää huutaa jotta tajuavat noudattaa sääntöjä.

On ollut hyviä kelejä.

Haluan rannan takaisin tälläiseksi.

"Katson autiota hiekkarantaa...."

Vieras Suomesta

Viime viikolla saimme ensimmäisen kotimaisen vieraan, tyttäreni Sasan. Olemme viettäneet käytännössä koko matkan ajan kahdestaan joten oli erittäin piristävää saada vaihtelua arkeen. Sasa saapui myöhään lauantaina Lissabonin lentokentälle, jossa olimme häntä vastassa. Kentältä suuntasimme kohti kotia, tai siis Penicheä. Tai siis Peniche on alkanut tuntumaan jo hieman kodilta :-)

Sasan viikko-ohjelmaan kuului surffauksen alkeiden opiskelua Baleal Surfcampissa, päiväretki lähiympäristöön, Lissabonissa vierailua ja rannalla auringon ottamista. Ensimmäinen päivä meni parvekkeella auringon lämmöstä nauttien sekä tutustumalla seuraavien päivien ohjelmanumeroon eli surffikouluun. Tiistaiaamu alkoi melko aikaisin sillä kello 9.30 piti olla jo koululla sovittamassa märkäpukua. Onneksi ilma oli lämmennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Päivä meni aalloissa polskiessa ja vettä niellessä. Kaatuilun ja meriveden nielemisen välissä oli myös onnistumisia, Sasa pääsi ensimmäisenä päivänä laudalla seisomaan. Hyvä aloitus!

Itseni yllätti hänen kommenttinsa: "ei tää ollut niin raskasta kuin luulin!"
Onko itseni yllättänyt vanhuus vai mikä mutta itse pidän aalloissa melomista melko raskaana liikuntana jonka jälkeen on voimat loppu ja paikat kipeänä.

Seuraavana aamuna kun menin herättämään Sasaa kuului sängyn pohjalta epämääräistä mutinaa. Paikat ovat kuulemma erittäin kipeät, lihaksiin saattuu. Surffaus on siis kunnon liikuntaa, ikään katsomatta.
Oli myös hauska huomata että Sasa ei surffin jälkeen jaksanut valvoa illalla yhtään sen pidempään kuin mekään.
Kolmantena päivänä haimme surffikoululta laudat ja märkäpuvun ja lähdimme kahdestaan ihmettelemään aaltoja. Tiukasta yrittämisestä huolimatta ensimmäisen päivän onnistumiset jäivät parhaiksi. Tällä kertaa.

Loppuviikosta teimme päiväretken Aveiroon, Nazareen sekä Obidosiin.
Kävimme katsomassa Aveiron kanaaleita ja Nazaressa pyörähdimme kuuluisalla rannalla jossa on surffattu maailman isoin aalto, yli 24m.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Lissabonia. Sasa jätettiin yhteen Euroopan suurimmista ostoskeskuksista ja me suuntasimme Kaisan kanssa kaupungille ja konsulaattiin. Pitkän päivän jälkeen kävimme vielä syömässä Taberna Ideal nimisessä ravintolassa. Pitkä päivä sekä hyvä ruoka ja viini tekivät tehtävänsä sillä kaikki nukahtivat pian hotellihuoneeseen päästyään ja hyvä niin sillä Sasalla oli seuraavana aamuna herätys klo 3.00 aamulla ja pitkä lentomatka edessä.

Oli mukava kun saimme vaihtelua omaan arkeemme. Toivottavasti surffauksesta ei jäänyt pahoja traumoja :-)

-Lee-

Penichen majakka  

 Lapsi montussa

 Aveiron talot ovat kaakeloituja

Lisää kaakelia

Baleal

Baleal 

Ruokailija Lissabonissa

Kuulumisia

Niin se vaan aika kuluu täällä Penichessä. Päivät ovat suhteellisen rauhallisia ja toistavat samaa kaavaa, varsinkin jos niitä vertaa edelliseen kuukauteen reissun päällä.
Aamulla syödään pitkään aamiaista, sitten katsastetaan keli eri rannoilla ja päätetään sitten kaiken pähkinnän ja taulukoiden katselun jälkeen stetson-menetelmällä mihin mennään. Toki parvekkeelta voi kuikuilla lähirannalle ja tehdä myös siitä omat päätelmänsä. Sitten vääntäydytään kumipukuihin ja lähdetään rantsuun, joko kävellen tai pyörän ja laudan kanssa tasapainoillen. Vesi ja ilma ovat lämmenneet, enää ei tarvitse nousta vedestä kädet sinipunaisina ja shortseissa pärjää melkein joka päivä. 
Aurinko on jotenkin todella kirkasta, ja vaalea hiekka sekä meri korostavat sitä. Äkkiä kärähtää jos ei ole tarkkana.

Olemme myöskin pyöräilleet edes takaisin Penichen ja Balealin väliä, käyneet lähibaarin omistajan kanssa turisemassa politiikasta ja lukeneet parvekkeella kirjaa. Näistä on vähän vaikea repäistä raflaavaa blogikirjoitusta. Mutta mukavaa on, ja tällä hetkellä ei tämän enempää aktiviteettia kaipaakaan. Peniche on juuri sopivan kokoinen kaupunki tällaiseen lokoisaan oleiluun ja mukava paikka myös si että voi kävellä kadulla märkäpuku päällä herättämättä mitään huomiota.
Lee kokkailee ruokaa ja tutustuu erilaisiin paikallisiin raaka-aineisiin. Munkit jäivät paistamatta kun ei löytynyt kardemummaa eikä kookosrasvaa. 

Ehkä merkittävin tapahtuma viime päivinä on ollut se, kun sattumalta poikkesimme  pieneen ravintolaan syömään yksinkertaista lounasta. Pöytään istuttuamme tajusimme kuitenkin että paikan tarjonnat olivat melko hulppeat, menu kilohinnoiteltuja mereneläviä, joista meillä ei ollut aavistustakaan joten päädyimme tilaamaan valtavan vadin kaikkea mahdollista meressä elävää ja pullon viiniä. Hetken meillä oli huono omatunto moisesta tuhlaavaisuudesta, mutta keksimme hyvän syyn syöpöttelylle. Olemme monta kertaa puhuneet siitä, että meillä ei ole minkäänlaista vuosipäivää, mutta joskus keväällä tämä kaikki yhdessä sekoilu alkoi. Niinpä päätimme viettää 8-vuotispäivää ja ajattelimme myös tulevaisuudessa viettää sitä sopivana kevätpäivänä, jona tarvitsemme tekosyyn jollekin kivalle ja turhanpäiväiselle.

-Kaisa

It's not happening much here in Peniche compared to past months, but we are happy like that.
Our days go by with relaxed rhythm and mostly consist of eating, going to the beach, surfing and reading. I'm also studying portuguese and Lee is cooking. Peniche is a sleepy town at this time of the year and it suits us perfectly.

Kaisan fillari

Vappupiknik parvekkeella

 Belealista löytyy värikkäitä ovia ja ikkunoita

 Balealin ranta

 Tuulen kuluttamaa

 Muutama vuosi sitten Balealissa ei päässyt ajamaan autolla.

 Herra kalassa

Asunnon etsiskelyä

Kun pääsimme Portugaliin, oli seuraavana vuorossa asunnon etsiminen epämääräiseksi ajaksi, joka olisi vähintään kuukausi, enintään kolme. Asuntoilmoituksia löysimme homeaway.comista sekä tripadvisorista. Etsintä aloitettiin Penichestä, koska siitä olin kuullut paljon kehuja, varsinkin näin aloitteville surffareille. Toinen paikka jossa päätimme käydä katsomassa kämppiä oli Alentejon rannikko. Olin siellä joskus työkuvioissa, ja ihastuin siihen ikihyviksi. Saimme myös uskomattoman edullisen tarjouksen tutun tutun kautta  läheltä Algarven rajaa Odeceixesta.

Asuntoja löytyi, yllättävän hyvin, ja tuntui että kaikki olisivat meidät kovin mielellään ottaneet. Selkeästi näkyi se, että sesonki ei vielä ole Portugalissa päällä. Lemppariksemme Penichessä jäi kolmannessa kerroksessa oleva valoisa kerrostaloasunto, jossa oli parvekkeet molemmille puolille, takaparvekkeella grilli ja mukava omistaja. Joka tapauksessa mikä tahansa asunnoista olisi voinut tulla kysymykseen, joten huonosti ei etsintä alkanut. Penichessä oli kylmää ja kosteata ja kun ajoimme kohti etelää, ilma lämpeni kilometri kilometrilta.

Olimme vuokranneet auton yhteydessä navigaattorin, mutta laturi osoittautui rikkinäiseksi, joten siitä ei ollut apua. Ennen Vilanova de Milfontesia siis eksyimme hieman pikkuteille. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, Alentejon maaseutu on kaunista korkkitammineen ja värikkäine taloineen ja portugalilaiset eivät ole kovin nuukia sovittujen aikojen suhteen. Kun soitin kertoakseni että olemme ainakin tunnin myöhässä, minun käskettiin vain soittaa uudestaan kun olemme perillä.
Vilanovassa paistoi aurinko ja Alentejon valo on omaa luokkaansa, vaikea kuvailla. Ensimmäinen asunto jota menimme katsomaan oli todella ihana. Keltainen talo, aivan uuden veroinen, takapihalla patio ja grilli, lähellä rantaa…
Kuitenkin saimme selville, että Vilanovassa on pieni, mutta meille suuri ongelma, kylän edessä oleva ranta ei olekaan surffaukseen kovin hyvä, ei ainakaan aloittelijoille, ja sille hyvälle rannalle menoon tarvittaisiin kulkuväline, mieluiten auto, sillä matkaa oli lähteestä riippuen 5-8 km. 
Jouduimme siis hylkäämään koko Vilanovan pitkin hampain, vaikka keltainen talo olikin kovin kutsuva ja varmasti molemmat olisivat halunneet jäädä sinne samantien.

Jatkoimme edelleen matkaa etelään, kohti Odeceixen pikkukylää. Talo oli söpö ja halpa, kylä pieni ja kaunis, mutta jälleen ongelmaksi muodostui surffi. Odeceixen lähimmälle rannalle oli matkaa kolme kilometriä ja muille rannoille taas oltaisiin vaadittu auto. Koska päätarkoituksemme kuitenkin oli surffata, niin päätimme kääntää nokan takaisin kohti pohjoista ja Penicheä. Itselleni ainakin jäi kuitenkin haave Alentejon rannikosta, ehkä sinnekkin vielä joskus pääsemme.

Penichessä päädyimme kerrostaloasuntoon merinäköalalla. Lähimmälle rannalle voi kävellä märkäpuku päällä ja lauta kainalossa ja keskustaankin on lyhyt matka. Balealin rannoille matka taittuu fillarilla tai rantaa pitkin kävelemällä. Hyvä ruokakauppa on lähellä, se on tärkeätä ruokapuolesta vastaavalle Leelle,  joka on jo grillaillut, valmistanut monenlaisia simpukoita ja leiponut muutaman pastel de natan (!!), maailman portugalilaisimman  leivonnaisen. Täällä nyt majailemme ainakin toukokuun 23. päivään

asti, jolloin lennähdämme Italiaan ystävien häihin. Italian jälkeen joudun viikoksi töihin Andaluciaan, Alpujarraan patikoimaan ja sen jälkeen emme sitten vielä tiedäkään mitään varmaa.


-Kaisa

Once we got to Portugal we had to find the place to stay. So we rented a car and started to see apartments around. First we saw some places in Peniche, north from Lisbon, as it's famous for the good conditions for surfing. All the places we saw were quite okay, but our favorite was an apartment with a sea view and a barbecue in the backyard balcony. After Peniche we headed to Alentejo. I spent few days couple of years ago in Alentejo Litoral on an educational tour after tourism fair in Lisbon and wanted to go back ever since.
It was warm and nice in Alentejo, and the scenery, well, it's stunning. Our first stop was Vilanova de Milfontes. The first place we saw was a beauty, but quite quickly we found out that surfing there wouldn't be so easy without a car. And renting a car was really out of our budget. So we had to forget Vilanova.
We also saw a nice place in Odeceixe, near to Algarve border, but there was the same problem. Without a car we would have been stuck.
So we returned to Peniche. Which is actually very nice and the apartment is just great. Lee has his grill and a good supermarket nearby with lots of fish and seafood. And you can walk to the nearest beach with your wetsuit and board! We are staying here at least until 23.5., when we will fly to a friends wedding in Italy. After that, who knows!

Vilanova de Milfontesin ranta
Beach in Vilanova de Milfontes

Rantaa Penichessä
Beach in Peniche

Päivä kaupunkilaisena Lissabonissa
Lee in Lisbon, all dressed for the city

Pastel del nata- onneksi on oma uuni

Lee is happy to have his oven- and I'm happy to eat these!

Takaparvekkeen grilli

One of balconies has a grill

Aamunäkymä

Morning view

Kauppa on se joka, ehkä, kannattaa

Tavaroiden haalimista.

Tulimme Penicheen ensisijaisesti surffauksen takia. Kaupungin ympäristöstä löytyy useita surffaukseen sopivia rantoja mutta niiden välillä on kuitenkin jonkun verran välimatkaa. Asunnoltamme lähimpään rantaan on matkaa muutama sata metriä ja kauimmaiseen viitisen kilometriä. Sen varaan että lähimmältä rannalta löytyisi sopivia aaltoja ei todellakaan voi laskea. Edesssä oli kulkuneuvon hankinta. Vuokra-auto olisi kätevin mutta kallein vaihtoehto. Ja koska ainakin joinain päivinä pääsisi lähimmälle rannalle niin autoa seisoisi käyttämättömänä pihassa. Auto jäi pois laskuista. Seuraavaksi vaihtoehdoksi nousi skootterin vuokraaminen. Lopulta hinnassa ei tullut juurikaan eroa autoon ja kahden laudan kuljettaminen skootterilla saattaisi olla hieman hankalaa. Skootteri jäi pois laskuista. Kätevimmäksi vaihtoehdoksi nousi polkupyörä. Pyörävuokraamoiden kiertelyn tulos ei tuntunut järkevältä- hinnoittelu oli sunniteltu korkeintaan viikon vuokraamista varten. Toisin sanoen pyörän hinta nousisi kohtuuttoman kalliiksi jos vuokra-aika olisi enemmän kuin viikkoa, puhumattakaan yli kuukaudesta.

Meillä oli vielä päivän ajan käytössä vuokra-auto joten suuntasimme sillä lähimpään isompaan kaupunkiin. Sieltä löytyi Decathlonin urheilukauppa jonka valikoimasta löytyi kaksi viime vuoden mallista polkupyörää. Polkupyörien hinnaksi tuli vähemmän kuin halvin tarjous kuukauden pyörävuokrasta. Tarkoitukseni on saada vielä osa rahoista takaisin kun myyn polkupyörät jollekkin paikalliselle vuokraamolle. Katsotaan miten käy, saako myymämies kaupaksi käytettyjä polkupyöriä järkevään hintaan vai lähetänkö pyörä DHL:llä Suomeen :-)

Kun kulkuneuvo asia oli saatu hoidettua kuntoon oli edessä hankalimman asian ratkaisu- mistä ja minkälainen surffilauta pitäisi hankkia. Olemme vielä kuitenkin alottelijoita, joten vielä ei ole syntynyt oma ymmärrystä laudoista ja niiden sopivuudesta. Asiaa ei helpottanut se että pitkäaikainen vuokraaminen tulee turhan kalliiksi. Ja lopullisen hämmenyksen tekee se että jokaisella kauppiaalla tuntui olevan erilainen mielipide. Uusi vai käytetty? Leveä vai kapea? Lasikuituinen vai epoksinen jne. Täältä löytyy paljon käytettyjä lautoja mutta ne tuntuivat olevan pieniä shortboardeja joita meitä taitavemmat kaverit käyttävät. Isompien lautojen valikoima on huomattavasti pienempi. Joko hinta on turhan kallis tai sitten niiden kunto on huono. Mitä väliä kunnolla on? Olen ajatellut myyväni myös laudat kuukauden jälkeen. Tai jos tykästynkin lautaani niin otan sen mukaan. Mukaan ottamista haittaa se että kaikki lentoyhtiöt eivät suostu kuljettamaan lautoja niiden helpon särkymisen vuoksi.

Päädyimme lopulta uuteen lautaan joka ehkä myydään täältä lähdettäessä. Lautakauppiaat ovat siinä mielessä reiluja että he ovat "alustavasti" lupautuneet ostamaan laudan takaisin kohtuulliseen hintaan mikäli se on ehjä eikä muutenkaan ole pahasti kärsinyt.

Jännä nähdä, mitä kasvaneelle tavaramäärälle tapahtuu. Saako ne myytyä vai muuttuvatko arvottomaksi ongelmaksi.

-Lee-

Lauta on saanut vahaa pintaansa 

Siinäpä ne tärkeimmät 

Kulkine

Matka mantereelta toiselle ja taistelua lentovarausten kanssa

Kun Machu Picchu oli nähty, meihin iski totaalinen väsymys ja halu asettua paikalleen.
Päätimme, että lähdemme Limasta takaisin Eurooppaan niin pian kuin suinkin mahdollista. Tämä meni niin pitkälle, että jäimme Cuzcon koneesta suoraan kentälle etsimään mahdollista lentoa jo samalle illalle. Tästä alkoi erilaisten lentohakukoneiden kanssa pelleily, joka opetti taas monta asiaa.
Ensin kysyimme Lanin tiskiltä, mutta hinta oli sen verran korkea, että sitä emme edes harkinneet. 
Ennen vanhaan kentältä saattoi saada stand-by paikkoja lennolle halvalla, ei toimi enää. Viimehetken hinnat ovat kalleimmat mahdolliset.

Tiesimme että illalla kolme lähtee konetta Eurooppaan: Lan Peru, Iberia ja KLM. KLM oli törkeän kallis ja Amsterdam vähän turhan kaukana määränpäästä. Sen sijaan teimme mielenkiintoisen huomion: monet lentosivustot tarjosivat samaa Lanin lentoa Madridiin paljon halvemmalla, kunhan vaan samaan varaukseen otti jatkolennot Espanjan sisällä, ja halvin mahdollinen kombinaatio oli Lima-Madrid-Bilbao. Yritimme siis varata sitä, ja ajattelimme sitten jättävämme käyttämättä sen Bilbao-osuuden. Aluksi aina varausta tehdessämme saimme viestin, jonka mukaan lento ei ollut varattavissa. Omituista sinänsä, että se kuitenkin oli myynnissä niin Skyscannerissa kuin Momondossa ( molemmat lentovaraussivustoja, joita olemme paljon käyttäneet). Samoin seuraavan päivän aamulle Air Europan lento tuntui olevan mahdoton varata vaikka kaikki sivustot näyttivät siellä olevan tilaa. Viimein varaus meni läpi ja olimme todella fiiliksissä siitä että pääsemme lähtemään saman tien. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä hetken päästä kolahti sähköpostiin viesti, jonka mukaan varauksen hinta oli muuttunut ja näin ollen se on peruttu. Hauskinta tässä kuviossa oli se, että luottokortille oli kuitenkin tehty katevaraus kyseiselle summalle, joten sillä kortilla ei enää pystynyt maksamaan toista lentoa. Onneksi meillä on useampi kortti, silti vähän hirvitti yrittää seuraavaa varausta.

Jossakin vaiheessa varausmaratoniin kyllästyneinä päätimme sitten lähteä yöpymään Limaan ja saimme saimme kuin saimmekin tuntien säätämisen jälkeen lennon hyvällä hinnalla seuraavan päivän illalle Madridiin. Olimme myös nähneet että Madridista oli Air Europan halpa aamulento saatavilla. Emme uskaltaneet sitä kuitenkaan vielä buukata koska vaihtoon oli vähän aikaa. Ehkä olisi kannattanut ottaa riski, olisimme säästyneet paljolta.

Kävimme siis nukkumassa Limassa, hengailimme vielä hieman seuraavana aamuna edestakaisin, Lee kävi syömässä Perulaisen pikaruoka-annoksen cevicheä, äyriäisrisottoa ja chicha moradaa (perulaisten suosikkia, punaisesta maissista tehtyä makeaa juomaa), minä puolestani tyydyin edelleen paahtoleipään ja teehen. 

Olimme Madridissa perillä aamulla ja aloimme selvittää jatkomahdollisuuksia, määränpäänä siis Lissabon. Jälleen Air Europan halpa lento kummitteli varattavissa seuraavalle aamulle, teimme varauksen ja tyytyväisenä varasimme myös hotellin lentokentän läheltä haaveilimme jo suihkusta ja sängystä. Juuri kuin hotellivaraus oli mennyt läpi, tuli jälleen sähköposti joka ilmoitti, että lentovarauksemme ei ollut voimassa vaikka siitä oli jo tullut vahvistus. Muut lennot olivat sikakalliita, joten päätimme epätoivoisina lähteä matkaan yöjunalla. Hotellihuonetta ei tietysti voinut enää perua, joten ajelimme hotellin tarjoamalla shuttlella sinne, kävimme suihkussa ja otimme pienet nokoset ja sitten taas reissuun. Hotellivierailumme kesti siis viisi tuntia. 

Yöjunaan ei ollut makuuvaunupaikkoja jäljellä, joten istuimme ja torkuimme ja nuokuimme  kymmenen tuntia rauhallisessa yöjunassa, joka saapui seitsemän maissa seuraavana aamuna Lissaboniiin. Meillä oli vuokra-auto odottamassa, joten siitä sitten hyppäsimme samoilla silmillä autoon ja kohti Penicheä, rantakaupunkia Lissabonin pohjoispuolella, joka oli ensimmäinen paikka missä meillä oli asuntonäyttöjä sovittuna. Leetä ei onneksi siinä kohtaa kauheasti väsyttänyt, ja ajattelimme että pysähdymme nukkumaan sitten johonkin tienposkeen jos siltä tuntuu. Oli muuten mahtava tunne saada kamat autoon ja lähteä liikkeelle. Vapaus mennä minnä vaan.

Kun pääsimme Penicheen alkoivat väsymys ja aikaero tehdä tepposia. Kun emme kahvilassa pystyneet suorittamaan pientä päässälaskua ja tajusimme että näytämme suhteellisen rähjäiseltä kahden yön matkustamisen jälkeen, päätimme ottaa huoneen ja mennä nukkumaan pariksi tunniksi. Se oli hyvä päätös ja kohta aloimme taas näyttää ihmisiltä. Seuraava koitos oli sitten uuden kodin metsästys mutta siitä tuonnenpana. 

Joka tapauksessa on hauska olla Euroopassa, kaikki tuntuu kovin helpolta, rauhalliselta ja kotoisalta!

Varausepisodin seurauksena muutama lentovaraussivusto meni mustalle listalle: Bravofly (panttaa rahoja vaikka varaus ei mene läpi), Travelgenio (lisäsi usen kympit käsittelykulut) sekä Youbookit (mainostaa usein parhaita hintoja mutta mikään varaus ei mene läpi).
Kokemus myös kannusti edes yrittämään jatkossa päättämään hieman aikaisemmin mihin haluamme lentää ja minne. Sinänsä hassua, että kaikki säätämiset vain vahvistavat sitä olettamusta, että lentohinnat eivät seuraa oikein minkäänlaista logiikkaa. Joskus parhaan hinnan saa varatessa etukäteen, joskus viimetingassa kunhan ei samana päivänä. Joskus menopaluu on halvempi kuin yhdensuuntainen ja joskus tosiaan jatkolento alentaa varsinaisen mannerten välisen lennon hintaa. Mielenkiintoista 
myös tällaiselle matkailusta leipänsä saavalle!

-Kaisa

I know I've been terribly lazy writing in English and I apologize for that, our non-finnish friends around! You have got an idea from the pictures I guess, but I promise to try to be more productive in the future. Anyway, after our adventures in Patagonia and Peru, including a short visit to a hospital in Cuzco, we were quite ready to settle down for a while. So we booked the flights from Lima to Madrid and continued by train to Lisbon. All this included a lot of struggling with the flight websites and reservations, but at least we learnt something: Never use sites like Bravofly, Travelgenio or Youbookit. And don't try to do things last minute.
It was a funny feeling to back in Europe. Everything was so easy, secure and homey. We are going to hang around in Portugal, in Peniche, for a while now. I guess we really need a break from traveling and I know it sounds funny. 

Koko sählingin jälkeen näytimme suunnilleen tältä Machu Picchun laamalta.
After all the travelling we looked like this lama.

Pikaruokaa Limalaisittain: ceviche, äyriäisrisotto ja chicha morada.
Fast food peruvian way

Lii Lissabonissa. Ah, ihana Eurooppa.
  Lee enjoying the european atmosphere in Lisbon.