Tunnelmia

Minulla on matkalla lähes aina kamera mukana. Aina kun lähdemme ovesta ulos niin nakkaan reppuun kameran, koskaan ei tiedä mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Blogissamme onkin paljon kuvia kaikkialla siellä missä olemme käyneet. Kuvat auttavat myös blogin kirjoittamisessa. Joskus saattaa olla pidempi tauko kirjoittamisessa ja silloin on hyvä päästä selaamaan kuvia ja virkistämään muistia siitä mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä ja nähtyä.

Mutta yksittäinen kuva ei kuitenkaan ei välitä koko tilanteen tunnelmaa. Siksi olenkin yrittänyt oheiseen pätkän avulla välittää paremmin niitä hetkiä ja tunnelmia joita matkalla on vastaan tullut.

Tässä suora linkki: Tunnelmia

-Lee-

                                       

Kauppa joka kannatti

Tullessamme Penicheen tuskailimme valinnan kanssa: pitäisikö vuokrata surffilaudat ja polkupyörät vai kannattaisiko ne ostaa ja sitten myydä kun lähdemme eteenpäin? Erilaisten pohdintojen ja spekulointien päätteeksi päätimme ostaa laudat ja pyörät. Urheiluvälineiden ostaminen aiheutti meille ison loven budjettiin mutta toivoimme saavamme ainakin jotain takaisin kun myymme välineet eteenpäin.
Alku näytti hyvältä koska alussa monet olivat kiinnostuneita polkupyöriemme ostamisesta.

Parin kuukauden aikana pyörät pysyivät hyvässä kunnossa, mutta toinen surffilauta oli epäonninen. Kerran joku pamautti omalla laudallaan päin lautaamme, sillä tuloksella että keulaan tuli kaksi isoa dingiä. Toisella kerralla laudan yksi evistä irtosi kiinnikkeineen päivineen ilman mitään syytä. Ainoa mikä mielestäni olisi ehkä saattanut aiheuttaa evän irti repeämisen, voisi olla leashin (laudan karkuremmi) kietoutuminen evän ympärille joten kaatuessani se ehkä olisi repäissyt evän irti. Tiedä häntä. Homma jää mysteeriksi.
Ja kolmannen kerran pamautin itse laudan jo kertaalleen korjatun keulan oven karmeihin, sillä tuloksella, että meillä oli jälleen kerran asiaa lautakorjaamoon. Postiivistä asiassa on se että kaikki kolhut ja murheet kohdistuivat saaamaan lautaan. Toinen lauta oli kahden kuukauden käytön jälkeen käytännössä virheetön.

Huono-onnisen laudan kanssa menin suoraan korjaamosta samaan kauppaan josta olimme sen ostaneet. Myyjä oli luvannut ostaa ne puoleen hintaan takaisin mikäli olisivat kunnossa. Hämmästyksekseni kolhut eivät vaikuttaneet hintaan, koska ne oli korjattu kunnolla. Kauppias teki kunnollisen tarjouksen joka oli paljon parempi kuin olin luullut. En kuitenkaan voinut olla tinkaamatta vielä vähän lisää... :-)

Toisen lautamme osti vuokraisäntämme joka hankki sen ala-asteen oppilaiden käyttöön. Hienoa että parempi lauta meni hyvään käyttöön!

Alun perin kovasti halutut polkupyörät muuttuivat pieneksi ongelmaksi. Kauppias, joka alunperin oli ostamassa pyöriä, ei enää halunnutkaan niitä koska niistä puuttui vaihteet ja hänellä itsellään oli riittävästi vuokrapyöriä. Siirryimme tekemään itse aktiivista myyntityötä. Kävimme tarjoamassa pyöriä vuokraamoihin, pysäytin kadulla ihmisiä, olin jo tekemässä markkinointisuunnitelmaa, jossa ajattelin teipata Se Vende- lappuja pyöriin ja pysäköidä ne suosittujen kahviloiden eteen. Kaisa kuitenkin ehdotti että pistäytyisimme vielä lähikahvilassa kysymässä tutulta baarinpitäjältä josko hän tarvitsisi niitä. Tarve oli nolla, mutta ehdotin provisiopalkkaa: Jos myyt pyörät, kaikki mitä saat haluamani summan päälle saat pitää itselläsi. Kaveri otti valokuvat pyöristä ja laittoi ne Facebookiin. Kolmen vartin päästä   kuluttua hän seisoi ovemme takana (en tiedä mistä hän tiesi missä me asumme) ja kysyi voisinko jättää pyörät hänen kahvilaansa, niitä oltaisiin tulossa katsomaan hetken kuluttua. Tästä kului aikaa vajaat puoli tuntia ja herra kahvilanpitäjä seisoi taas oven takana rahat kourassa. Ehdotin hänelle luopumista kannattamattomasta kahvilabisneksestä ja siirtymistä aktiiviseen polkupyöräkaupan tekoon.

Loppujen lopuksi meidän oli paljon kannattavampaa ostaa laudat ja pyörät kuin vuokrata. Tarkkaa summaa on hankala laskea mutta arvioni mukaan säästö oli useita satoja euroja. Tällä kertaa kauppa kannatti.

-Lee-

Laadukas lautakorjaamo.

Lautamies ja epäonnen lauta

Kaisan eroahdistus.

Lähdön tunnelmaa ja vinkkejä surffilomalle Penicheen

Kohta on aika lähteä eteenpäin ja jättää Peniche taakse. Se tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja kurjalta. Kutkuttavaa lähteä eteenpäin uusiin seikkailuihin, mutta toisaalta kurjaa jättää taakse tukikohta ja jo kodiksi muodostunut ympäristö. Tänään pestään märkkäreitä ja juodaan ylijäänyttä piscoa pois, huomenna mennään vielä jännittämään Portugalin peliä Bar do Quebradoon. Meri on päättänyt olla nämä viimeiset päivät täysin tyyni, toisaalta, laudatkin on jo myyty pois hyvään hintaan.

Tässä kuitenkin meidän kokemuksiemme mukaan muutamia loistojuttuja Penichestä:

Majoitus: kämppämme oli loistava. Valoisa, tilava, edullinen, lähellä rantaa, kunnon keittiö, grilli parvekkeella, pesukone, lähellä keskustaa ja kaiken lisäksi on omistajakin todella avulias ja hauska heppu! Kun aaltoja on Praia Norten puolella, rannalle voi kävellä helposti märkkärissä lauta kainalossa.
Monet majoittuvat Balealin päässä, mutta ainakin näin pitkään oleskellessa Penichen puoli tuntui mukavammalta, oikealta pikkukaupungilta. Supermarketti on lähellä ja periaatteessa pärjää ilman autoa.
Biitsiä pitkin kestää kävellä Balealiin noin 40 minuuttia.
Meillä on fillarit, jotka toimivat hyvin ja niilä pystyi hurauttamaan myös Molhe Lesten ja Supertubosin puolelle, silloin kun oli tarvis.
Miguelilla on kolme asuntoa samassa talossa, mutta ylin kerros on paras!
Kämppä löytyy osoitteesta: http://www.rentalia.com/33583

Surffikamakauppa: ADN Surfshop Praia do Balealin ja Ferrelin välissä. Ostimme sieltä uudet laudat ja sinne ne myös myimme takaisin. Hyvää palvelua ja reilua kaupankäyntiä. Ja plussaa myös siitä että omistaja on kotoisin lempikylästäni Pohjois-Portugalin takahikiältä Sendimistä ja tykkää aaseista.

Surffikoulu: Alex Surfschool Balealin rannalla. Hyvät opettajat ja pieni koulu jolla pienet ryhmät. Itse en oikein näe pointtia isoissa ryhmätunneissa, paitsi ihan aloittelijana tai jo todella osaavana. Otin kaksi tuntia, eka tunti oli yksityistunti ja auttoi todella paljon eteenpäin blokista, joka oli vaivannut siitä asti kun saavuimme Penicheen. Toisella kertaa olin "ryhmätunnilla" jossa meitä oli kaksi oppilasta. Menimme Almagreiran isolle autiolle rannalle, kun Balealin aallot olivat surkeat ja saimme surffata ihan keskenämme ja suht' hyviä aaltoja, vaikka muualla Penichessä keli on huono. Erityisplussa siitä että tunnit sovittiin aina sillä ehdolla että keliä oikeasti on.
www.alexsurfschool.com

Surffilaudan korjaus: João, Ferrelin kirkon takaa Almagreiran biitsiä kohti. Sattuneesta syystä tuli hyvin tutuksi. Kaikki Penichessa suosittelevat, joten kysy surffikouluilta. Saa laudan myös seuraavaksi päiväksi jos pyytää kauniisti.


Ilha da Berlenga: saari Penichen rannikolla, laivasta riippuen 35 minuutin -tunnin matkan päässä. Se kuuluu Unescon biosfäärialueisiin ja on maisemiltaan hätkähdyttävä paikka. Lokkien ja muiden merilintujen asuttaman saaren vedet ovat kristallinkirkkaita ja vihertäviä ja asutusta siellä on muutaman betonimökin verran. Saarella on myös Sao Joãon linnoitus ja upeita luolia.
Luonnollisesti paikka on omiaan snorklaukselle ja sukellukselle.
Laivat kulkevat toukokuusta lähtien ja matka maksaa noin 20 euroa edestakaisin. Reissu on ehdottomasti sen arvoinen! Seuraavalla kerralla vuokraamme merikajakit ja menemme teltalla yöksi. Aika sikahieno leirintäalueen paikka ja varmasti maaginen tunnelma sen jälkeen kun päiväretkeilijät ovat lähteneet pois,

Ruokaa: Kovin paljoa emme ulkoa syöneet, sattuneestä syystä. Intermarche- marketista sai hyvin mereneläviä ja lihaa. Kaksi ruokapaikkaa kuitenkin pitää mainita.

Ensimmäinen on Mirandum Marisqueira ( R. Heroes Ultramar 23), loistava pikkuravintola, josta saa kaikkea mahdollista meressä elävää. Tuoreus on taattu, samaan aikaan kun olet syömässä, paikalliset kalastajat raahaavat ämpärissä simpukoita takaovesta sisään. Söimme valtavan vadillisen rapuja, simpukoita ja kalaa ja joimme pullon viiniä, lasku oli 70 euroa. Siitä olisi syönyt kolme henkeä.


Toinen on lähellä kämppäämme sijaitseva Inter Churrasco ( Avenida 25 de Abril, 50). Kotiruokaa ja grillattua kanaa take awayna tai paikan päällä ja halvalla. Tosin sillä kertaa ei tullut niin halvaksi kun Lee osti epähuomiossa meille kahdelle kanaa kahdellakympillä ja sitä oli kolme laatikollista...

ja kiva baari lähellä kämppää, rannassa: Bar do Quebrado, joka siis on nimensä mukaisesti Praia do Quebradolla.

Aalto-olosuhteita tutkittiin päivittäin lähinnä Magicseaweedistä, mutta parhaiten se selvisivät katsomalla. Penichesurfguide.comia jossa on (välillä) toimivat webcamit rannoille.

Plussat ja miinukset:

Plussaa:
+ Helppo tulla, Lissabon lähellä. Bussimatka kestää 1,5-2 tuntia ja maksaa 9,00. Bussifirma on nimeltään Rede Espresso ja lähtee Sete Rioksen bussiasemalta joka on siis sama kuin metroasema Jardin Zoologico.
+ Melkoisen aaltovarma, vaikka meillä nämä viimeiset päivät ovatkin jotain muuta. Niemen molemmilla puolilla on pitkät biitsit ja yleensä jommalle kummalle puolelle tulee aaltoa,
+ Kohtuulliset hinnat, varsinkin sesongin ulkopuolella.
+ Varsinkin Penichen puolella ei yhtään turistipaikka-fiilis. Pieni kaupunki jossa eletään pikkukaupunkielämää, ihmiset mukavia, rento meininki.
+ Paljon surffikouluja ja vuokraamoja.
+ Rannat oikeasti tosi hienot
+ Lähellä paljon kivoja paikkoja, jos on auto. Nazaré, Obidos, Aveiro eikä Coimbraan tai Douron viinialueellekaan ole pitkä matka.

Miinukset:
-Ainakin tänä vuonna huhtikuussa ja toukokuun alkupuoliskolla ilma usein kylmä ja sumuinen.
-Merivesi aluksi aivan järkkykylmää. Vähintään 4/3 märkkäri tarvittiin ja siltikin kädet ja jalat kohmeessa. Itselläni ainakin se vaikutti myös surffiin. Wipe outit ei tunnu kivalta jääkylmässä vedessä.
Molhen ja Supertubosin puolella vieläkin kylmempää.

So we are leaving Peniche on Monday. It feels exciting as there are more adventures ahead but also kind of sad and disturbing as we enjoyed our time here a lot

and it's hard to leave our nice flat that feels almost like home after all these vagabond months.

So we decided to give a couple of tips for a surf holiday in Peniche. Feel free to ask.

Accommodation: We loved our flat, check: http://www.rentalia.com/33583, talk with Miguel.
Surfshop: ADN surfshop between Baleal and Ferrel
Surf school: Alex surfschool in Baleal: www.alexsurfschool.com
Board repair: look for João, road behind Ferrel church, towards Almagreira beach. Ask anybody.
Must see: Ilha da Berlenga. A stunning place. Go there.
Food: Lots of seafood in Mirandum Marisqueira. 
Inter Churrasco: Cheap and good take away. Also roasted chicken.
Nice bar for beers: Bar do Quebrado, on Praia do Quebrado.

-Kaisa

Going to Ilha da Berlenga

Lee in action

Penicheä mereltä päin
Peniche from the sea

Incredible Ilha da Berlenga

Pientä haikkaamista

Silta linnalle
Bridge to the castle

Forte S. Joao 

Yksinäistä surffia ison porukan keskellä

Italiassa tiemme erosivat. Kaisa lähti työmatkalle Sisiliaan ja minä suuntasin takaisin Portugaliin.
Ajattelin että hienoa päästä olemaan viikon ajan omassa rauhassa. No onhan se mukavaa vaihtelua tiiviin yhdessä olemisen jälkeen. Hauskuutta kesti 1,5 päivää. Sitten iski tylsyys. En osaa nauttia täällä olosta ilman Kaisaa. Syön huonosti koska en viitsi kokata itselleni. Ei huvita lähteä illalla fillaroimaan ja katsomaan auringonlaskua. Ei tämä reissaaminen ole kivaa yksinään. Ainakin minä tarvitsen ihmisen rinnalleni, jotta pystyn nauttimaan matkan tarjoamista kokemuksista. Jaettu ilo jne.

Huomasin että vaikka tämänkin blogin esittelyssä kerrotaan että olemme surffaamassa vuoden niin siitä on kirjoitettu aika vähän.Tämän yksinäisyyden (no voi, ihan viikon verran) keskellä on jotain hyvääkin. Aallot ovat olleet tällä viikolla erinomaisia ja olenkin ollut vesillä kahdesti päivässä. Tuuli on tullut oikeasti suunnasta eikä ole sekoittanut vettä mössöksi vaan se pysynyt mukavan sileänä.
Aaltojen korkeus on ollut parhaimmillaan 3,5 metriä joka on omalle osaamistasolle enemmän kuin riittävä koko.

Jos olemme saaneet tähän asti nauttia tyhjästä rannasta ja yksityisistä aalloista niin tilanne näyttää muuttuvan kesän myötä. Täällä on porukkaa todella paljon. Aikaisemmin "omassa rauhallisessa paikassani" jonne tuli hyvää aaltoa on saanut olla lähes yksinään niin viime sunnuntaina laskin että samaa aaltoa oli kyttäämässä yli 40 surffaria. Seassa on surffikoululaisia joita opettaja yrittää paimentaa. Nämä sinkoilevat miten sattuu lautojen kanssa. Sitten on aloittelijoita jotka eivät ymmärrä / kunnioita yhtään väistämissääntöjä. Ja sitten on todella taitavia kavereita jotka löytävät oman kolonsa melkein jokaisesta aallosta. Surffareiden iso määrä ei ole niinkään ongelma vaan se että porukka sinkoilee yhtäaikaa iloisena kaaoksena täysin sattumanvaraisiin suuntiin. Toinen laudoistamme kävi jo paikattavana kun yksi sankari päättii täräyttää sivusta päin lautaa.
Tiedä sitten onko kyseessä jonkinlainen sisäinen suomalainen mentaliteetti joka tuskastuu kun sääntöjä ei noudateta :-).

Joka tapauksessa jos tuo väkimäärä pysyy tuollaisena niin meillä taitaa tulla eteenpäin siirtyminen nopeammin ajankohtaiseksi kuin suunnittelimme.

-Lee-

- Mitä tällä viikolla on opittu? Ihmisille, ainakin saksalaisille, pitää huutaa jotta tajuavat noudattaa sääntöjä.

On ollut hyviä kelejä.

Haluan rannan takaisin tälläiseksi.

"Katson autiota hiekkarantaa...."

Vieras Suomesta

Viime viikolla saimme ensimmäisen kotimaisen vieraan, tyttäreni Sasan. Olemme viettäneet käytännössä koko matkan ajan kahdestaan joten oli erittäin piristävää saada vaihtelua arkeen. Sasa saapui myöhään lauantaina Lissabonin lentokentälle, jossa olimme häntä vastassa. Kentältä suuntasimme kohti kotia, tai siis Penicheä. Tai siis Peniche on alkanut tuntumaan jo hieman kodilta :-)

Sasan viikko-ohjelmaan kuului surffauksen alkeiden opiskelua Baleal Surfcampissa, päiväretki lähiympäristöön, Lissabonissa vierailua ja rannalla auringon ottamista. Ensimmäinen päivä meni parvekkeella auringon lämmöstä nauttien sekä tutustumalla seuraavien päivien ohjelmanumeroon eli surffikouluun. Tiistaiaamu alkoi melko aikaisin sillä kello 9.30 piti olla jo koululla sovittamassa märkäpukua. Onneksi ilma oli lämmennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Päivä meni aalloissa polskiessa ja vettä niellessä. Kaatuilun ja meriveden nielemisen välissä oli myös onnistumisia, Sasa pääsi ensimmäisenä päivänä laudalla seisomaan. Hyvä aloitus!

Itseni yllätti hänen kommenttinsa: "ei tää ollut niin raskasta kuin luulin!"
Onko itseni yllättänyt vanhuus vai mikä mutta itse pidän aalloissa melomista melko raskaana liikuntana jonka jälkeen on voimat loppu ja paikat kipeänä.

Seuraavana aamuna kun menin herättämään Sasaa kuului sängyn pohjalta epämääräistä mutinaa. Paikat ovat kuulemma erittäin kipeät, lihaksiin saattuu. Surffaus on siis kunnon liikuntaa, ikään katsomatta.
Oli myös hauska huomata että Sasa ei surffin jälkeen jaksanut valvoa illalla yhtään sen pidempään kuin mekään.
Kolmantena päivänä haimme surffikoululta laudat ja märkäpuvun ja lähdimme kahdestaan ihmettelemään aaltoja. Tiukasta yrittämisestä huolimatta ensimmäisen päivän onnistumiset jäivät parhaiksi. Tällä kertaa.

Loppuviikosta teimme päiväretken Aveiroon, Nazareen sekä Obidosiin.
Kävimme katsomassa Aveiron kanaaleita ja Nazaressa pyörähdimme kuuluisalla rannalla jossa on surffattu maailman isoin aalto, yli 24m.

Perjantaina aamulla lähdimme kohti Lissabonia. Sasa jätettiin yhteen Euroopan suurimmista ostoskeskuksista ja me suuntasimme Kaisan kanssa kaupungille ja konsulaattiin. Pitkän päivän jälkeen kävimme vielä syömässä Taberna Ideal nimisessä ravintolassa. Pitkä päivä sekä hyvä ruoka ja viini tekivät tehtävänsä sillä kaikki nukahtivat pian hotellihuoneeseen päästyään ja hyvä niin sillä Sasalla oli seuraavana aamuna herätys klo 3.00 aamulla ja pitkä lentomatka edessä.

Oli mukava kun saimme vaihtelua omaan arkeemme. Toivottavasti surffauksesta ei jäänyt pahoja traumoja :-)

-Lee-

Penichen majakka  

 Lapsi montussa

 Aveiron talot ovat kaakeloituja

Lisää kaakelia

Baleal

Baleal 

Ruokailija Lissabonissa

Kuulumisia

Niin se vaan aika kuluu täällä Penichessä. Päivät ovat suhteellisen rauhallisia ja toistavat samaa kaavaa, varsinkin jos niitä vertaa edelliseen kuukauteen reissun päällä.
Aamulla syödään pitkään aamiaista, sitten katsastetaan keli eri rannoilla ja päätetään sitten kaiken pähkinnän ja taulukoiden katselun jälkeen stetson-menetelmällä mihin mennään. Toki parvekkeelta voi kuikuilla lähirannalle ja tehdä myös siitä omat päätelmänsä. Sitten vääntäydytään kumipukuihin ja lähdetään rantsuun, joko kävellen tai pyörän ja laudan kanssa tasapainoillen. Vesi ja ilma ovat lämmenneet, enää ei tarvitse nousta vedestä kädet sinipunaisina ja shortseissa pärjää melkein joka päivä. 
Aurinko on jotenkin todella kirkasta, ja vaalea hiekka sekä meri korostavat sitä. Äkkiä kärähtää jos ei ole tarkkana.

Olemme myöskin pyöräilleet edes takaisin Penichen ja Balealin väliä, käyneet lähibaarin omistajan kanssa turisemassa politiikasta ja lukeneet parvekkeella kirjaa. Näistä on vähän vaikea repäistä raflaavaa blogikirjoitusta. Mutta mukavaa on, ja tällä hetkellä ei tämän enempää aktiviteettia kaipaakaan. Peniche on juuri sopivan kokoinen kaupunki tällaiseen lokoisaan oleiluun ja mukava paikka myös si että voi kävellä kadulla märkäpuku päällä herättämättä mitään huomiota.
Lee kokkailee ruokaa ja tutustuu erilaisiin paikallisiin raaka-aineisiin. Munkit jäivät paistamatta kun ei löytynyt kardemummaa eikä kookosrasvaa. 

Ehkä merkittävin tapahtuma viime päivinä on ollut se, kun sattumalta poikkesimme  pieneen ravintolaan syömään yksinkertaista lounasta. Pöytään istuttuamme tajusimme kuitenkin että paikan tarjonnat olivat melko hulppeat, menu kilohinnoiteltuja mereneläviä, joista meillä ei ollut aavistustakaan joten päädyimme tilaamaan valtavan vadin kaikkea mahdollista meressä elävää ja pullon viiniä. Hetken meillä oli huono omatunto moisesta tuhlaavaisuudesta, mutta keksimme hyvän syyn syöpöttelylle. Olemme monta kertaa puhuneet siitä, että meillä ei ole minkäänlaista vuosipäivää, mutta joskus keväällä tämä kaikki yhdessä sekoilu alkoi. Niinpä päätimme viettää 8-vuotispäivää ja ajattelimme myös tulevaisuudessa viettää sitä sopivana kevätpäivänä, jona tarvitsemme tekosyyn jollekin kivalle ja turhanpäiväiselle.

-Kaisa

It's not happening much here in Peniche compared to past months, but we are happy like that.
Our days go by with relaxed rhythm and mostly consist of eating, going to the beach, surfing and reading. I'm also studying portuguese and Lee is cooking. Peniche is a sleepy town at this time of the year and it suits us perfectly.

Kaisan fillari

Vappupiknik parvekkeella

 Belealista löytyy värikkäitä ovia ja ikkunoita

 Balealin ranta

 Tuulen kuluttamaa

 Muutama vuosi sitten Balealissa ei päässyt ajamaan autolla.

 Herra kalassa

Surffin ihanuudesta

Kun kuulee sanan surffaus, monelle saattaa tulla mieleen kaikenlainen havaijipaidassa hilluminen, bikineissä aalloilla cruisailu tukka takana ja välillä eksoottisten drinkkien siemailu rannalla.
Costa Ricassa tuo bikineissä surffaus oli todellisuutta, tosin sielläkin joskus aamuisin oli kylmä jos oikein aikaisin änkesi vesille. Siellä saattoi myös jäädä surffin jälkeen rannalle lekottelemaan, varsinkin aamulla kun ei ollut liian kuuma.
Täällä Penichessa lämpötilat saavat välillä miettimään, miksi ei ole saanut pakkomiellettä vaikka postimerkkeilystä.

Kumipukuun ahtautuminen kylmissä oloissa on tuttua jo aikaisen kevään purjelautareissuilta Suomesta, mutta jääkylmän, pahalta haisevan, eilisestä vielä märän puvun päälle kiskominen aamulla kylmässä asunnossa tuntuu joskus liian masokistiselta.

Meillä on se luksustilanne, että puvun voi sentään pukea päälle kämpillä, napata laudan kainaloon ja marssia rannalle. Matkalla haistelemme vähän kalatehdasta, tervehdimme paikallista pappakerhoa joka päivystää aina samoilla penkeille ja kävelemme vähän enemmän tai vähän vähemmän rantaa pitkin, aaltotilanteesta riippuen.

Ennen tätä olemme tietysti puolen tunnin välein yrittäneet ymmärttää Magicseaweed- nimiseltä sivustolta, milloin olisi hyvä aikana mennä aaltoihin. Siihen kun vaikuttaa kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä ja aina kun on luullut ymmärtävänsä jotakin, kaikki heittääkin häränpyllyä. Onneksi tästä ei ole pitkä matka katsomaan ja kokeilemaan miltä tuntuu. Tätä pähkäilyä on tietysti harrastettu paljon myös purjelautailun yhteydessä, mutta tässä lajissa muuttujia tuntuu olevan vielä tuplasti.

Kun pääsee veteen, se on kylmää. Ensipuraisu salpaa pikkuisen hengen joka kerralla ja ensimmäinen aalto päin naamaa tuntuu aina yhtä…virkistävältä. Hyvä märkäpuku tekee kyllä tehtävänsä, ainoa mikä oikeasti jäätyy ovat kädet ja jalkaterät. Muutenkin on hyvä olla vedessä kokoajan aktiivinen ja meloskella ympäriinsä, muuten alkaa värisyttämään. Se on tietysti hyvä juttu, tekee hyvää surffille, mutta täällä eivät pärjäisi Costa Ricassa paljon nähdyt meressä makailijat ja aallon odottelijat. Ei tee kauheasti mieli makailla. Ja kun homma on pulkassa, ei jäädä rannalle chillaamaan vaan juostaan hileessä kämpille ja kuumaan suihkuun.

Alku on aina hankalaa. Laji on oikeasti ihan saakelin vaikea sen jälkeen kun alku räpiköinneistä on päässyt eteenpäin ja aina kun olosuhteet muuttuvat, tuntuu kuin lähtisi uudestaan alkutekijöistä. Ainakin vielä tällä tasolla. Myös uusi lauta vaikuttaa asiaan.  Samoin huomaa, että pienikin tauko, ja meri on taas yhtä mystinen kuin ihan alussa. Toisaalta kuten eilen kävi, juuri on tullut siihen tulokseen, että  tästä ei tule mitään ja ihan tyhmä laji, tuleekin se kerta kun aallot ovat astetta sympaattisempia, saa muutaman hyvän aallon niin että itsekin hämmästyy ja taas on kaikki hyvin.

Ai niin, kuinka katu-uskottavalta kuulostaa se, että mun lauta on malliltaan diamond egg ja Leen devil egg…

-Kaisa

Surfing is darn hard. Especially in the cold water and when you are a beginner. Sometimes I wish I'd have chosen  an other obsession, like collecting stamps. But it only needs one session with gentle waves and a couple of nice rides and you don't even remember the cold. 

Lee ja portugalinsotalaiva

Hieno otus mutta ikävä jos tulee iholle...

Asunnon etsiskelyä

Kun pääsimme Portugaliin, oli seuraavana vuorossa asunnon etsiminen epämääräiseksi ajaksi, joka olisi vähintään kuukausi, enintään kolme. Asuntoilmoituksia löysimme homeaway.comista sekä tripadvisorista. Etsintä aloitettiin Penichestä, koska siitä olin kuullut paljon kehuja, varsinkin näin aloitteville surffareille. Toinen paikka jossa päätimme käydä katsomassa kämppiä oli Alentejon rannikko. Olin siellä joskus työkuvioissa, ja ihastuin siihen ikihyviksi. Saimme myös uskomattoman edullisen tarjouksen tutun tutun kautta  läheltä Algarven rajaa Odeceixesta.

Asuntoja löytyi, yllättävän hyvin, ja tuntui että kaikki olisivat meidät kovin mielellään ottaneet. Selkeästi näkyi se, että sesonki ei vielä ole Portugalissa päällä. Lemppariksemme Penichessä jäi kolmannessa kerroksessa oleva valoisa kerrostaloasunto, jossa oli parvekkeet molemmille puolille, takaparvekkeella grilli ja mukava omistaja. Joka tapauksessa mikä tahansa asunnoista olisi voinut tulla kysymykseen, joten huonosti ei etsintä alkanut. Penichessä oli kylmää ja kosteata ja kun ajoimme kohti etelää, ilma lämpeni kilometri kilometrilta.

Olimme vuokranneet auton yhteydessä navigaattorin, mutta laturi osoittautui rikkinäiseksi, joten siitä ei ollut apua. Ennen Vilanova de Milfontesia siis eksyimme hieman pikkuteille. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, Alentejon maaseutu on kaunista korkkitammineen ja värikkäine taloineen ja portugalilaiset eivät ole kovin nuukia sovittujen aikojen suhteen. Kun soitin kertoakseni että olemme ainakin tunnin myöhässä, minun käskettiin vain soittaa uudestaan kun olemme perillä.
Vilanovassa paistoi aurinko ja Alentejon valo on omaa luokkaansa, vaikea kuvailla. Ensimmäinen asunto jota menimme katsomaan oli todella ihana. Keltainen talo, aivan uuden veroinen, takapihalla patio ja grilli, lähellä rantaa…
Kuitenkin saimme selville, että Vilanovassa on pieni, mutta meille suuri ongelma, kylän edessä oleva ranta ei olekaan surffaukseen kovin hyvä, ei ainakaan aloittelijoille, ja sille hyvälle rannalle menoon tarvittaisiin kulkuväline, mieluiten auto, sillä matkaa oli lähteestä riippuen 5-8 km. 
Jouduimme siis hylkäämään koko Vilanovan pitkin hampain, vaikka keltainen talo olikin kovin kutsuva ja varmasti molemmat olisivat halunneet jäädä sinne samantien.

Jatkoimme edelleen matkaa etelään, kohti Odeceixen pikkukylää. Talo oli söpö ja halpa, kylä pieni ja kaunis, mutta jälleen ongelmaksi muodostui surffi. Odeceixen lähimmälle rannalle oli matkaa kolme kilometriä ja muille rannoille taas oltaisiin vaadittu auto. Koska päätarkoituksemme kuitenkin oli surffata, niin päätimme kääntää nokan takaisin kohti pohjoista ja Penicheä. Itselleni ainakin jäi kuitenkin haave Alentejon rannikosta, ehkä sinnekkin vielä joskus pääsemme.

Penichessä päädyimme kerrostaloasuntoon merinäköalalla. Lähimmälle rannalle voi kävellä märkäpuku päällä ja lauta kainalossa ja keskustaankin on lyhyt matka. Balealin rannoille matka taittuu fillarilla tai rantaa pitkin kävelemällä. Hyvä ruokakauppa on lähellä, se on tärkeätä ruokapuolesta vastaavalle Leelle,  joka on jo grillaillut, valmistanut monenlaisia simpukoita ja leiponut muutaman pastel de natan (!!), maailman portugalilaisimman  leivonnaisen. Täällä nyt majailemme ainakin toukokuun 23. päivään

asti, jolloin lennähdämme Italiaan ystävien häihin. Italian jälkeen joudun viikoksi töihin Andaluciaan, Alpujarraan patikoimaan ja sen jälkeen emme sitten vielä tiedäkään mitään varmaa.


-Kaisa

Once we got to Portugal we had to find the place to stay. So we rented a car and started to see apartments around. First we saw some places in Peniche, north from Lisbon, as it's famous for the good conditions for surfing. All the places we saw were quite okay, but our favorite was an apartment with a sea view and a barbecue in the backyard balcony. After Peniche we headed to Alentejo. I spent few days couple of years ago in Alentejo Litoral on an educational tour after tourism fair in Lisbon and wanted to go back ever since.
It was warm and nice in Alentejo, and the scenery, well, it's stunning. Our first stop was Vilanova de Milfontes. The first place we saw was a beauty, but quite quickly we found out that surfing there wouldn't be so easy without a car. And renting a car was really out of our budget. So we had to forget Vilanova.
We also saw a nice place in Odeceixe, near to Algarve border, but there was the same problem. Without a car we would have been stuck.
So we returned to Peniche. Which is actually very nice and the apartment is just great. Lee has his grill and a good supermarket nearby with lots of fish and seafood. And you can walk to the nearest beach with your wetsuit and board! We are staying here at least until 23.5., when we will fly to a friends wedding in Italy. After that, who knows!

Vilanova de Milfontesin ranta
Beach in Vilanova de Milfontes

Rantaa Penichessä
Beach in Peniche

Päivä kaupunkilaisena Lissabonissa
Lee in Lisbon, all dressed for the city

Pastel del nata- onneksi on oma uuni

Lee is happy to have his oven- and I'm happy to eat these!

Takaparvekkeen grilli

One of balconies has a grill

Aamunäkymä

Morning view

Kauppa on se joka, ehkä, kannattaa

Tavaroiden haalimista.

Tulimme Penicheen ensisijaisesti surffauksen takia. Kaupungin ympäristöstä löytyy useita surffaukseen sopivia rantoja mutta niiden välillä on kuitenkin jonkun verran välimatkaa. Asunnoltamme lähimpään rantaan on matkaa muutama sata metriä ja kauimmaiseen viitisen kilometriä. Sen varaan että lähimmältä rannalta löytyisi sopivia aaltoja ei todellakaan voi laskea. Edesssä oli kulkuneuvon hankinta. Vuokra-auto olisi kätevin mutta kallein vaihtoehto. Ja koska ainakin joinain päivinä pääsisi lähimmälle rannalle niin autoa seisoisi käyttämättömänä pihassa. Auto jäi pois laskuista. Seuraavaksi vaihtoehdoksi nousi skootterin vuokraaminen. Lopulta hinnassa ei tullut juurikaan eroa autoon ja kahden laudan kuljettaminen skootterilla saattaisi olla hieman hankalaa. Skootteri jäi pois laskuista. Kätevimmäksi vaihtoehdoksi nousi polkupyörä. Pyörävuokraamoiden kiertelyn tulos ei tuntunut järkevältä- hinnoittelu oli sunniteltu korkeintaan viikon vuokraamista varten. Toisin sanoen pyörän hinta nousisi kohtuuttoman kalliiksi jos vuokra-aika olisi enemmän kuin viikkoa, puhumattakaan yli kuukaudesta.

Meillä oli vielä päivän ajan käytössä vuokra-auto joten suuntasimme sillä lähimpään isompaan kaupunkiin. Sieltä löytyi Decathlonin urheilukauppa jonka valikoimasta löytyi kaksi viime vuoden mallista polkupyörää. Polkupyörien hinnaksi tuli vähemmän kuin halvin tarjous kuukauden pyörävuokrasta. Tarkoitukseni on saada vielä osa rahoista takaisin kun myyn polkupyörät jollekkin paikalliselle vuokraamolle. Katsotaan miten käy, saako myymämies kaupaksi käytettyjä polkupyöriä järkevään hintaan vai lähetänkö pyörä DHL:llä Suomeen :-)

Kun kulkuneuvo asia oli saatu hoidettua kuntoon oli edessä hankalimman asian ratkaisu- mistä ja minkälainen surffilauta pitäisi hankkia. Olemme vielä kuitenkin alottelijoita, joten vielä ei ole syntynyt oma ymmärrystä laudoista ja niiden sopivuudesta. Asiaa ei helpottanut se että pitkäaikainen vuokraaminen tulee turhan kalliiksi. Ja lopullisen hämmenyksen tekee se että jokaisella kauppiaalla tuntui olevan erilainen mielipide. Uusi vai käytetty? Leveä vai kapea? Lasikuituinen vai epoksinen jne. Täältä löytyy paljon käytettyjä lautoja mutta ne tuntuivat olevan pieniä shortboardeja joita meitä taitavemmat kaverit käyttävät. Isompien lautojen valikoima on huomattavasti pienempi. Joko hinta on turhan kallis tai sitten niiden kunto on huono. Mitä väliä kunnolla on? Olen ajatellut myyväni myös laudat kuukauden jälkeen. Tai jos tykästynkin lautaani niin otan sen mukaan. Mukaan ottamista haittaa se että kaikki lentoyhtiöt eivät suostu kuljettamaan lautoja niiden helpon särkymisen vuoksi.

Päädyimme lopulta uuteen lautaan joka ehkä myydään täältä lähdettäessä. Lautakauppiaat ovat siinä mielessä reiluja että he ovat "alustavasti" lupautuneet ostamaan laudan takaisin kohtuulliseen hintaan mikäli se on ehjä eikä muutenkaan ole pahasti kärsinyt.

Jännä nähdä, mitä kasvaneelle tavaramäärälle tapahtuu. Saako ne myytyä vai muuttuvatko arvottomaksi ongelmaksi.

-Lee-

Lauta on saanut vahaa pintaansa 

Siinäpä ne tärkeimmät 

Kulkine