Guiones, jatkuu

Muutama päivä takana Guionesilla ja kaikenlaisia fiiliksiä.

Paikka on upea, asutaan tavallaan viidakossa, eläimiä on näkynyt mölyapinasta nenäkarhuun, ranta on hulppea ja aaltoja on aamusta iltaan. Toisaalta, kuten vuokraisäntämme totesi paikka on myös varsinainen American Project. Välillä tuntuu, että Guionesissa olotilaa kuvaa hyvin: ollaan Costa Ricassa, niin että se tuntuu mahdollisimman vähän siltä että ollaan Costa Ricassa. Joka puolella puhutaan englantia, ainoat paikat tähän asti, jossa on voinut asioida espanjaksi ovat lähimarketti ja soda- ravintola jossa söimme eilen. Sodat ovat siis täkäläisiä, kotiruokaa tarjoavia pikkuravintoloita, joissa ei myydä alkoholia, mutta hyvää ruokaa saa ja yleensä hyvin edullisesti.

Niin ja täällä kämpillä onneksi espanjaksi voi kommunikoida majapaikkamme kodin hengettären, Marilinin kanssa,  jolla on kolme toinen toistaan sievempää tytärtä ja joka on todellinen monitoiminainen. Lähes kaikki tuntuu olevan ulkomaalaisten omistamaa, taloista yrityksiin. Joka puolella rakennetaan lisää. 

Pakko sanoa, että jos ei olisi tuota surffia, niin lähdettäisiin luultavasti eteenpäin, mutta koska aaltojen suhteen tämä tuntuu olevan huippupaikka niin nautitaan niistä. Aallot kyllä vielä tässä vaiheessa opettavat nöyryyttä aamuin illoin, joten sarkaa riittää. Olemme sopineet että maksamme ensin kahdesta viikosta ja sitten katsomme jäämmekö pidemmäksi aikaa. Jotenkin piti saada tällainen psykologinen takaportti. On myönnettävä, että varsinkin itselleni tämä amerikkalaisuus on kova pala.  Tällaisena piilolatinona tunnen oloni yleensä  kotoisaksi espanjan kielisissä maissa, täällä tuntuu vieraalta. Samalla myös tuntuu kuin täällä olisi osa sellaista turismia, jonka kanssa ei haluaisi olla tekemisissä.  Jossa luodaan turistikupla eli rakennetaan tilanne, jossa ei tarvitse edes yrittää osata kyseisen maan kieltä tai tapoja. Halutaan olla matkoilla ja samalla pitää kaikki niin kuin kotona.

Mutta halu oppia surffaamaan on suurempi, ja pakko se on myöntää että kun taidot ovat vielä olemattomat, on turha haaveilla mistään locals only- paikoista. Tarvitaan vuokrausta ja opetusta ja turvallisia olosuhteita.
-Kaisa

So here we are now in Playa Guiones. With a bit mixed feelings, I have to admit. After living in Spain and Italy, I've always felt really comfortable traveling in Spanish speaking countries and here you just hear English, mostly American English. It feels like a tourist bubble in which you are staying in Costa Rica but it feels like somewhere up north.  Our landlord Henri called Guiones an American Project and I guess it was Lonely Planet that depicts it as "sophisticated jungle living"…

On the other hand, the beach is gorgeous and evidently, this is the place to learn to surf (that's what we are here for…) as there are rentals and surf schools everywhere. Plus it seems you have waves the whole day. We just have to learn more about the tides, and how they work.

The truth is that with inexistent skills it's not realistic to dream about a locals only surf spot. We need it to be safe and we need the equipments and some lessons. So I guess we are going to hang around for a while and enjoy beautiful sunsets, the perfect location of our apartment (7 minutes to the beach) and the jungle atmosphere with howling monkeys and other curious animals  around the house, while trying to learn the noble sport of surfing. After we will then hit the road and see more Costa Rica.

 Mystinen miekkamies Guioneksen rannalla

Playa Guiones

Muutto

Versio 1:

Playa Samara ei siis ollut aivan nappivalinta. Ihan kiva, kasi puoli mutta kun niitä aaltoja ei oikein ollut. Eli, aloimme etsiä uutta majapaikkaa urakalla. Oli paljon suosituksia tutuilta ja tuntemattomilta.

Etsimme siis alueelta Mal Pais, Santa Teresa, Nosara ja Marbella. Majoituspaikat tuntuivat olevan joko sikakalliita tai jossakin korvessa, jossa olisi tarvinnut vähintään maasturin, jotta kulku rannalle olisi onnistunut. Sitten saimme järkevän tuntuisen tarjouksen Playa Guionesilta, joka monien lähteiden mukaan olisi loistava surffiranta, mutta nykyisin lähinnä amerikkalaisten kansoittama.

Vuokrasimme skootterin ja lähdimme katsomaan paikkaa, sinnehän oli matkaa vain kolmisenkymmentä kilometriä. Se oli melkoinen virhearvio, vaikea ymmärtää miksi skoottereitä ylipäänsä vuokrataan täällä. Niillä ei voi ylittää jokia ( joissa ehkä on krokotiilejä), tiet ovat pölyäviä hiekkatietä, jotka todella pistävät lujille niin jarruttoman vuokraskootterin jouset kuin matkustajien takapuolet.

Pääsimme perille pölyisen matkan jälkeen, katsastimme kämpän ja se vaikutti ihan mukavalta ja biitsi vaikutti tosi hyvältä joten löimme kaupat kiinni. Meillehän suurin intressi oli, että pääsee surffaamaan ja oppimaan. Kaikki muu oli sitten sivuseikka.

Kun muutimme Guionesille,  etukäteen hiukan kuitenkin jännitti, kuinka tulisimme toimeen ylisosiaalisessa amerikkalaiskommuunissa, me jäyhät rauhaa rakastavat suomalaiset. 

Ensivaikutelma on hieman ristiriitainen. Ranta vaikuttaa todellakin upealta,  aaltoja on, ja kaiken tasoisia, ikäisiä ja kokoisia surffareita. Hiukan hämää se, että täällä ensimmäisen päivän perusteella tulee helpommin toimeen englannilla kuin espanjalla. 

-Kaisa

____________________________________________________________________________

Versio 2:

Muutimme tänään Samarasta Guionesiin. Joka on taustatietojen mukaan pohjois-amerikkalaisten kansoittama. Hyvää on siinä on se, että luultavasti kaikki toimii ja palvelu pelaa. Huonoa taas se, että hinnat ovat kalliimmat ja joutuu loputtomasti vastailemaan kysymykseen:
Where are you guys from? Oh, from Finland! Wooow! Ömeisiing! We are from Niuu Määksikoo. Tai, we are are from Arkansoo. Yllättävää on se että kukaan ei tunnu olevan USA:sta vaan jostain osavaltiosta. Liekö koko valtiota nimeltä United States of America olla edes olemassa? Ensi kerralla kun joku kysyy where are you guys from vastaan: Uudenmaanläänistä.

Ehdimme saada kannettua reput sisään siistiin asuntoomme kun jo ensimmäinen ylisosiaalinen ihminen tuli kertomaan Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä ja siinä samalla eestiläisistä juuristaan.
Sen jälkeen jutulle tuli majoituskompleksin isäntä, joka oli ilmeisesti juhlinut koko päivän vieraansa syntymäpäiviä ja oli sen mukaisissa tunnelmissa. Oltuamme puolisen tuntia perillä, olimme saaneet kutsun meille täysin tuntemattoman ihmisen syntymäpäiville. Hikisenä ja väsyneenä pölyisestä bussimatkasta, tuntuivat kaikki muut mahdoliset ehdotukset paremmilta, kuin tuntemattomien, ylisosiaalisten amerikkalaisten syntymäpäiväjuhlat. Ruuan syöminen, pari lasia viiniä, suihku ja takapihalta raikaava live-bändi sai meidät toisiin aatoksiin. Hetken kuluttua olimme synttäreillä kuuntelemassa sangen hyvää kahden miehen bändiä.

Muutaman tunnin perusteella paikka vaikuttaa siltä kuin tänne olisi paiskattu nippu vanhoja jenkkejä ryyppäämään keskelle viidakkoa jotka ovat siinä sivussa rakennuttaneet itselleen isoja huviloitaan. Mielenkiintoista nähdä mihin homma kääntyy. Meneekö hermot joutuu jatkuvasti olemaan sosiaalinen eikä saa olla rauhassa? Onko Dominique ja Terry (ilmeisesti synttärisankari) sittenkin mukavia? Entä loput 10-20 yhdysvaltalaista?

Tällä kertaa varoitettiin skorpioneista. "Älkää pitäkö huoneiston ovea auki. Sisään voi tulla skorpioneja".

-Lee-

PS. Aamuisen rantavisiitin perusteella surffaus on kaikkea muuta kuin trendikäs nuorisolaji. Suurinosa rannalla olleista surffareista oli vanhempia setiä tai perheen äitejä lapsineen. Näin yhden nuoren.

Vielä yksi kuva Samaran auringonlaskusta

Synttäreiden juhlintaa