Kesäloma on tullut talven keskelle. Oma kesälomani on tältä vuodelta pitämättä joten pidän sen nyt, joulukuussa. Sinällään hyvä juttu että pääsee hoitamaan muuton ja mahdolliset viime hetken hankinnat ilman kiirettä. Oli aika kummallista olla maanantaina kotona ihmettelemässä mitä sitä tekisi. Vetelehtimiseen tuli heti pieni tauko kun tiistaina kävin pitämässä työni puolesta koulutuksen. Hyvä että työstä vieroittuminen tapahtuu pienin askelin :-)
Nyt on myös hankittu Helsinki-Amsterdam lento. Lento kohti Amsterdamia lähtee 30.12. ja seuraavana päivä kohti Bonairea jossa tarkoitus olisi viettää ainakin kuukausi purjelautailemassa. Bonairen jälkeen pariksi kuukaudeksi Costa Ricaan lainelautailemaan. Mukavaa kun ei ole tiukkaa ja tarkkaa matkasuunnitelmaa vaan voi mennä sen mukaan mikä kiinnostaa. Jos jossain viihtyy paremmin niin siellä voi olla pidempään. Ja jos jokin paikka ei ole mieluinen niin ei ole mitään aikataulua sitomassa paikalleen.
Tällä viikolla hammaslääkärin lisäksi ei ole muita matkaan liittyviä touhuja tiedossa.
Toivottavasti pian tulee kunnolla kylmä niin ehtisi jäälle leijan kanssa.
-L-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leija. Näytä kaikki tekstit
tiistai 3. joulukuuta 2013
maanantai 21. tammikuuta 2013
Leijan lennätystä
Viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan leijaani.
Kyseessä on RPM:n 12m2 leija, jolla ymmärtääkseni pitäisi pärjätä jäällä hyvin vaikka tuuli olisi heikompikin. Katsottuani ainakin 600 erilaista kite videota Youtubesta olin varma (lue: ei siis hajuakaan) että tiedän miten homma toimii. Noh, työ tekijäänsä opettaa. Kaveri mukaan ja Lauttasaareen.
Ensimmäinen positiivinen huomio verrattuna purjalautailuun oli se että minun ei tarvinnut raahata mukanani valtavaa määrää erilaista roinaa. Kaikki tarvittava mahtui pienen auton takakonttiin. Tai siis melkein kaikki, lumilautaa varten joutui kaatamaan auton takapenkin. Tätä ei kuitenkaan oikein voi lukea mitenkään merkittäväksi haitaksi jos vertaa että purjelautakamoja varten joutuu melkein hankkimaan pakettiauton.
Olen aikaisemmin nähnyt leijaporukkaa Kasinon rannassa joten sinne siis. Reppu selkään ja lauta kainaloon. Miten tämä voi olla näin kevyttä? Noh, ehkä kokoaminen aiheuttaa murhetta.
Youtuben lisäksi olin lukenut valmistajan ohjeita. En sen takia että en osaisi ilman ohjeitakin, olenhan mies, vaan sen takia koska huomasin ohjeiden olevan enemmänkin kryptistä viihdettä outoine termeineen- chicken loop, oh shit handle ym. Selkästi oman turvallisuuden kannalta täysin turhia asioita. Puomi eri päähän kuin leija, narut selväksi. Tämä tuonne. Tuo tänne. Pumppausta. Aha, tämä onkin väärin päin. Ähellystä tuulessa. n. 10-15min kuluttua leija oli meidän mielestä käyttökunnossa. Mielestäni uskomattoman nopeasti ottaen huomioon sen että tarkastimme useampaan kertaan asennuksemme. Sen lisäksi kerrattiin aikaisemmin läpikäydy turvavarusteiden käyttö.
Keli oli erittäin suotuisa: länsituuli 4-5m/s, aurinkoista ja reilu -10C pakkasta. Valjaat päälle, puomi käteen ja yrittämään. Kaveri leijaa nostamaan jäältä ylös ja narut tiukalla. Muutamien yritysten jälkeen leija kohosi taivaalle ja tuntui pysyvän siellä nätisti. Veto oli tasaista eikä syönyt voimia samalla tavoin kuin purjelautailu. Eli tunnelma oli rennon leppoisa. Kaksi täysin noviisia oli siis saanut vajaan 30min punnertamisen jälkeen leijan taivaalle. Vaihdoimme paikkoja ja toinen leijaa kääntelemään ja toinen puomin päähän. Kaverillani oli vaikeampi saada leijaa pysymään ilmassa vaan se tuntui kaartavaan kaaressa tonttiin. Tai siis jäähän. Hetken kulutta häneltäkin alkoi homma sujumaan.
Päivä sujui mukavasti mutta tuuli alkoi heikkenemään iltapäivää kohti ja emme päässeet kokeilemaan laudalla / suksilla liikkumista. Kamat pakettiin ja kohti kotia. Leijan tyhjentäminen ja pakkaaminen on naurettavan helppoa. Hetkessä oli reppu taas selässä ja lauta kainalossa.
On ehkä väärin verrata purjelautailua ja leijalautailua toisiinsa. Onhan kyse eri lajeista. Toisaalta molemmilla liikutaan vedessä tuulen voimalla. Vaikka olinkin, ja olen edelleen, skeptinen leijalautailun suhteen on minun myönnettävä että kokeilu jätti erittäin hyvän fiiliksen. Onnistumisen iloa ja helppoa käsiteltävyyttä. Kaupungissa asuvana arvostan valtavasti myös sitä että kuljetus ja säilytys on kätevää.
Ensi viikonloppuna uudestaan jos kelit ovat suosiolliset. Tarkoituksena olisi oppia saamaan leija itse takaisin ylös taivaalle, ilman että kaveri käy kääntämässä leijan erikseen oikeinpäin. Ylempänä kertomassani on luultavasti asiavirheitä, väärin tekemistä, vääriä termejä ym muita virheitä. Kerroin asian siten kuin noviisi sen koki.
-L-
Kyseessä on RPM:n 12m2 leija, jolla ymmärtääkseni pitäisi pärjätä jäällä hyvin vaikka tuuli olisi heikompikin. Katsottuani ainakin 600 erilaista kite videota Youtubesta olin varma (lue: ei siis hajuakaan) että tiedän miten homma toimii. Noh, työ tekijäänsä opettaa. Kaveri mukaan ja Lauttasaareen.
Ensimmäinen positiivinen huomio verrattuna purjalautailuun oli se että minun ei tarvinnut raahata mukanani valtavaa määrää erilaista roinaa. Kaikki tarvittava mahtui pienen auton takakonttiin. Tai siis melkein kaikki, lumilautaa varten joutui kaatamaan auton takapenkin. Tätä ei kuitenkaan oikein voi lukea mitenkään merkittäväksi haitaksi jos vertaa että purjelautakamoja varten joutuu melkein hankkimaan pakettiauton.
Olen aikaisemmin nähnyt leijaporukkaa Kasinon rannassa joten sinne siis. Reppu selkään ja lauta kainaloon. Miten tämä voi olla näin kevyttä? Noh, ehkä kokoaminen aiheuttaa murhetta.
Youtuben lisäksi olin lukenut valmistajan ohjeita. En sen takia että en osaisi ilman ohjeitakin, olenhan mies, vaan sen takia koska huomasin ohjeiden olevan enemmänkin kryptistä viihdettä outoine termeineen- chicken loop, oh shit handle ym. Selkästi oman turvallisuuden kannalta täysin turhia asioita. Puomi eri päähän kuin leija, narut selväksi. Tämä tuonne. Tuo tänne. Pumppausta. Aha, tämä onkin väärin päin. Ähellystä tuulessa. n. 10-15min kuluttua leija oli meidän mielestä käyttökunnossa. Mielestäni uskomattoman nopeasti ottaen huomioon sen että tarkastimme useampaan kertaan asennuksemme. Sen lisäksi kerrattiin aikaisemmin läpikäydy turvavarusteiden käyttö.
Keli oli erittäin suotuisa: länsituuli 4-5m/s, aurinkoista ja reilu -10C pakkasta. Valjaat päälle, puomi käteen ja yrittämään. Kaveri leijaa nostamaan jäältä ylös ja narut tiukalla. Muutamien yritysten jälkeen leija kohosi taivaalle ja tuntui pysyvän siellä nätisti. Veto oli tasaista eikä syönyt voimia samalla tavoin kuin purjelautailu. Eli tunnelma oli rennon leppoisa. Kaksi täysin noviisia oli siis saanut vajaan 30min punnertamisen jälkeen leijan taivaalle. Vaihdoimme paikkoja ja toinen leijaa kääntelemään ja toinen puomin päähän. Kaverillani oli vaikeampi saada leijaa pysymään ilmassa vaan se tuntui kaartavaan kaaressa tonttiin. Tai siis jäähän. Hetken kulutta häneltäkin alkoi homma sujumaan.
Päivä sujui mukavasti mutta tuuli alkoi heikkenemään iltapäivää kohti ja emme päässeet kokeilemaan laudalla / suksilla liikkumista. Kamat pakettiin ja kohti kotia. Leijan tyhjentäminen ja pakkaaminen on naurettavan helppoa. Hetkessä oli reppu taas selässä ja lauta kainalossa.
 |
| Se lentää sittenkin! |
Ensi viikonloppuna uudestaan jos kelit ovat suosiolliset. Tarkoituksena olisi oppia saamaan leija itse takaisin ylös taivaalle, ilman että kaveri käy kääntämässä leijan erikseen oikeinpäin. Ylempänä kertomassani on luultavasti asiavirheitä, väärin tekemistä, vääriä termejä ym muita virheitä. Kerroin asian siten kuin noviisi sen koki.
-L-
 |
| Hämärä päätti menestyksekkäät kokeilut |
PS. Työvoimaviranomaiset eivät ole vieläkään ehtineet vastata kysymyksiini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)