Kyseessä on RPM:n 12m2 leija, jolla ymmärtääkseni pitäisi pärjätä jäällä hyvin vaikka tuuli olisi heikompikin. Katsottuani ainakin 600 erilaista kite videota Youtubesta olin varma (lue: ei siis hajuakaan) että tiedän miten homma toimii. Noh, työ tekijäänsä opettaa. Kaveri mukaan ja Lauttasaareen.
Ensimmäinen positiivinen huomio verrattuna purjalautailuun oli se että minun ei tarvinnut raahata mukanani valtavaa määrää erilaista roinaa. Kaikki tarvittava mahtui pienen auton takakonttiin. Tai siis melkein kaikki, lumilautaa varten joutui kaatamaan auton takapenkin. Tätä ei kuitenkaan oikein voi lukea mitenkään merkittäväksi haitaksi jos vertaa että purjelautakamoja varten joutuu melkein hankkimaan pakettiauton.
Olen aikaisemmin nähnyt leijaporukkaa Kasinon rannassa joten sinne siis. Reppu selkään ja lauta kainaloon. Miten tämä voi olla näin kevyttä? Noh, ehkä kokoaminen aiheuttaa murhetta.
Youtuben lisäksi olin lukenut valmistajan ohjeita. En sen takia että en osaisi ilman ohjeitakin, olenhan mies, vaan sen takia koska huomasin ohjeiden olevan enemmänkin kryptistä viihdettä outoine termeineen- chicken loop, oh shit handle ym. Selkästi oman turvallisuuden kannalta täysin turhia asioita. Puomi eri päähän kuin leija, narut selväksi. Tämä tuonne. Tuo tänne. Pumppausta. Aha, tämä onkin väärin päin. Ähellystä tuulessa. n. 10-15min kuluttua leija oli meidän mielestä käyttökunnossa. Mielestäni uskomattoman nopeasti ottaen huomioon sen että tarkastimme useampaan kertaan asennuksemme. Sen lisäksi kerrattiin aikaisemmin läpikäydy turvavarusteiden käyttö.
Keli oli erittäin suotuisa: länsituuli 4-5m/s, aurinkoista ja reilu -10C pakkasta. Valjaat päälle, puomi käteen ja yrittämään. Kaveri leijaa nostamaan jäältä ylös ja narut tiukalla. Muutamien yritysten jälkeen leija kohosi taivaalle ja tuntui pysyvän siellä nätisti. Veto oli tasaista eikä syönyt voimia samalla tavoin kuin purjelautailu. Eli tunnelma oli rennon leppoisa. Kaksi täysin noviisia oli siis saanut vajaan 30min punnertamisen jälkeen leijan taivaalle. Vaihdoimme paikkoja ja toinen leijaa kääntelemään ja toinen puomin päähän. Kaverillani oli vaikeampi saada leijaa pysymään ilmassa vaan se tuntui kaartavaan kaaressa tonttiin. Tai siis jäähän. Hetken kulutta häneltäkin alkoi homma sujumaan.
Päivä sujui mukavasti mutta tuuli alkoi heikkenemään iltapäivää kohti ja emme päässeet kokeilemaan laudalla / suksilla liikkumista. Kamat pakettiin ja kohti kotia. Leijan tyhjentäminen ja pakkaaminen on naurettavan helppoa. Hetkessä oli reppu taas selässä ja lauta kainalossa.
 |
| Se lentää sittenkin! |
Ensi viikonloppuna uudestaan jos kelit ovat suosiolliset. Tarkoituksena olisi oppia saamaan leija itse takaisin ylös taivaalle, ilman että kaveri käy kääntämässä leijan erikseen oikeinpäin. Ylempänä kertomassani on luultavasti asiavirheitä, väärin tekemistä, vääriä termejä ym muita virheitä. Kerroin asian siten kuin noviisi sen koki.
-L-
 |
| Hämärä päätti menestyksekkäät kokeilut |
PS. Työvoimaviranomaiset eivät ole vieläkään ehtineet vastata kysymyksiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti