Leijan lennätystä

Viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan leijaani.
Kyseessä on RPM:n 12m2 leija, jolla ymmärtääkseni pitäisi pärjätä jäällä hyvin vaikka tuuli olisi heikompikin. Katsottuani ainakin 600 erilaista kite videota Youtubesta olin varma (lue: ei siis hajuakaan) että tiedän miten homma toimii. Noh, työ tekijäänsä opettaa. Kaveri mukaan ja Lauttasaareen.

Ensimmäinen positiivinen huomio verrattuna purjalautailuun oli se että minun ei tarvinnut raahata mukanani valtavaa määrää erilaista roinaa. Kaikki tarvittava mahtui pienen auton takakonttiin. Tai siis melkein kaikki, lumilautaa varten joutui kaatamaan auton takapenkin. Tätä ei kuitenkaan oikein voi lukea mitenkään merkittäväksi haitaksi jos vertaa että purjelautakamoja varten joutuu melkein hankkimaan pakettiauton.

Olen aikaisemmin nähnyt leijaporukkaa Kasinon rannassa joten sinne siis. Reppu selkään ja lauta kainaloon. Miten tämä voi olla näin kevyttä? Noh, ehkä kokoaminen aiheuttaa murhetta.
Youtuben lisäksi olin lukenut valmistajan ohjeita. En sen takia että en osaisi ilman ohjeitakin, olenhan mies, vaan sen takia koska huomasin ohjeiden olevan enemmänkin kryptistä viihdettä outoine termeineen- chicken loop, oh shit handle ym. Selkästi oman turvallisuuden kannalta täysin turhia asioita. Puomi eri päähän kuin leija, narut selväksi. Tämä tuonne. Tuo tänne. Pumppausta. Aha, tämä onkin väärin päin. Ähellystä tuulessa. n. 10-15min kuluttua leija oli meidän mielestä käyttökunnossa. Mielestäni uskomattoman nopeasti ottaen huomioon sen että tarkastimme useampaan kertaan asennuksemme. Sen lisäksi kerrattiin aikaisemmin läpikäydy turvavarusteiden käyttö.

Keli oli erittäin suotuisa: länsituuli 4-5m/s, aurinkoista ja reilu -10C pakkasta. Valjaat päälle, puomi käteen ja yrittämään. Kaveri leijaa nostamaan jäältä ylös ja narut tiukalla. Muutamien yritysten jälkeen leija kohosi taivaalle ja tuntui pysyvän siellä nätisti. Veto oli tasaista eikä syönyt voimia samalla tavoin kuin purjelautailu. Eli tunnelma oli rennon leppoisa. Kaksi täysin noviisia oli siis saanut vajaan 30min punnertamisen jälkeen leijan taivaalle. Vaihdoimme paikkoja ja toinen leijaa kääntelemään ja toinen puomin päähän. Kaverillani oli vaikeampi saada leijaa pysymään ilmassa vaan se tuntui kaartavaan kaaressa tonttiin. Tai siis jäähän. Hetken kulutta häneltäkin alkoi homma sujumaan.

Päivä sujui mukavasti mutta tuuli alkoi heikkenemään iltapäivää kohti ja emme päässeet kokeilemaan laudalla / suksilla liikkumista. Kamat pakettiin ja kohti kotia. Leijan tyhjentäminen ja pakkaaminen on naurettavan helppoa. Hetkessä oli reppu taas selässä ja lauta kainalossa.

Se lentää sittenkin!

On ehkä väärin verrata purjelautailua ja leijalautailua toisiinsa. Onhan kyse eri lajeista. Toisaalta molemmilla liikutaan vedessä tuulen voimalla. Vaikka olinkin, ja olen edelleen, skeptinen leijalautailun suhteen on minun myönnettävä että kokeilu jätti erittäin hyvän fiiliksen. Onnistumisen iloa ja helppoa käsiteltävyyttä. Kaupungissa asuvana arvostan valtavasti myös sitä että kuljetus ja säilytys on kätevää.


Ensi viikonloppuna uudestaan jos kelit ovat suosiolliset. Tarkoituksena olisi oppia saamaan leija itse takaisin ylös taivaalle, ilman että kaveri käy kääntämässä leijan erikseen oikeinpäin. Ylempänä kertomassani on luultavasti asiavirheitä, väärin tekemistä, vääriä termejä ym muita virheitä. Kerroin asian siten kuin noviisi sen koki.

-L-

Hämärä päätti  menestyksekkäät kokeilut

PS. Työvoimaviranomaiset eivät ole vieläkään ehtineet vastata kysymyksiini.

Vuorotteluvapaa ja Kamppi

Olen yrittänyt selvittää viime viikkojen aikana miten käytännössä vuorotteluvapaa tulisi juridisesti toteuttaa. Näyttää että kaikki tiet vievät Rooman sijaan Työ- ja elinkeinotoimistoon. Ja myös sinne päättyvät. Itseäni jaksaa hämmästyttää toistuva tilanne jossa Työ- ja elinkeinotoimiston vaihde yrittää yhdistää puheluani Helsingin Kampin toimiston vuorotteluvapaasta vastaavalle henkilölle ja tuloksena on: valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saatu yhteyttä. Hämmästyttävää on myös se että ketään muuta, kuin minua,  tämä ei tunnu hämmästyttävän. Ja tämä tilanne on jatkunut muutaman viikon ajan. Asia on kuitenkin edennyt yleiselle(?) vuorotteluvapaa neuvojalle jonka pääsääntöinen neuvo kysymyksiini on: täytyisi täyttää netissä sellainen lomake. Työ- ja elinkeinotoimistossa on siis ainakin kaksi vuorotteluvapaasta vastaava henkilöä jotka eivät vastaa vuorotteluvapaata koskeviin kysymyksiin.

Ymmärtääkseni kyse kuitenkaan ei ole mistään mystisestä tempusta jota kukaan ei ole tehnyt aikaisemmin. Ennen kuin ryhdyn täyttelemään kaavakkeita pitäisi ymmärtää miten homma toimii omalla kohdallani. Katsotaan jos tällä viikolla saisin Kampin toimiston vastaavan puhelimen päähän.

Jos syystä tai toisesta vuorotteluvapaalle jääminen ei onnistu on syytä harkita vakavasti muita vaihtoehtoja.

Alla aikuisten poikien hiekkaleikkejä.

-L

Surffaus ja ruoka, ihmisen perustarpeet.

Ongelma taitaa olla siinä, ettemme kumpikaan ole kovin hyviä suunnittelemaan asioita pitkälle eteenpäin. Olemme onnistuneet elämään suunnittelematta pitkään ja tavallaan se on ollut pakon sanelemaakin niin ammattien kuin asuinpaikkojenkin takia.

Nyt jotenkin tuntuu siltä että pitäisi suunnitella, sillä suunnittelemalla voisi säästää paljon rahaa ja ehkä jonkin verran hermoja. Pois lähteminen on kuitenkin projektina sen verran mittava että jotakin järkeä touhuun olisi saatava.

Mutta mistä aloittaa?

Oikeastaan emme edes vielä tarkkaan tiedä mihin haluamme ja kuinka pitkäksi aikaa.

Varmaa on vain että haluamme surffata ja purjelautailla. Noin vuoden. Toinen haluaa myös oppia kokkaamaan paikallisia ruokia, toinen petrata lisää kielitaitoa ja ehkä sivussa myös saada pääomaa omia duuneja varten.

Paikkoja joihin ainakin haluamme mennä ovat:

-Bonaire, koska se on purjelautailun mekka

-Costa Rica, koska siellä on hyvä opetella lainelautailua

-Portugali, koska se on nasta maa, siellä voi surffata, siellä on edullista ja koska pitää pysyä aluksi hetki Euroopassa…ai niin ja siellä voi myös oppia lisää portugalia ja oppia tekemään merenantimista ruokaa.

Suunnittelussa olisi myös se hyvä puoli, että kun lähtöön on nyt sellaiset ikuisuudelta tuntuvat yhdeksän kuukautta, se saisi asian tuntumaan konkreettisemmalta. Vuodelta 2013 on lupa odottaa paljon. Hyvin paljon. -L&K