Tähän asti on aina ollut jotakin muuta mietittävää: seuraava duuni ja seuraava matka. Se on itse asiassa ollut helpottavaa, on voinut työntää lähtemisen ja sitä edeltävän härdellin johonkin tulevaisuuteen.
Nyt on viimeinen työmatka takana ja yhtäkkiä lähtöön onkin alle 20 päivää! Mitä hel…?
Paniikki ja kiire! Ja panikoitava on kaikki ne asiat parissa viikossa, joita olisi voinut jo pohtia ja murehtia tässä jo kuukauden päivät.
Joka puolelta tulee viestiä siitä kuinka mahtavaa on että lähdemme enkä itse edes tajua koko hommaa.
Onnistuin sairastumaan viimeisellä työmatkalla Riossa kuumeflunssaan joten kolme arvokasta päivää meni pelastusarmeijalle siinäkin suhteessa.
Suurimpia huolenaiheitani on kirjanpidon saaminen kuntoon ennen lähtöä niin, että kaikki on valmista tilinpäätöstä varten. Samoin pankki- ja vakuutusasiat sekä terveyteen liittyvät jutut. Toisaalta, kaikkia asioita voi hoitaa etänä, sitähän teen nytkin aika paljon ja minkä ihmeen takia kaikki terveyskontrollit pitäisi tehdä juuri nyt? Toisaalta yrittäjällä on aina pieni ahdistus siitä, että jotain on kumminkin jäänyt hoitamatta.
Yritän myös parhaani mukaan kieltäytyä töistä. Aika absurdi ongelma, mutta jotenkin pelkään että yhtäkkiä huomaan kevääni olevan täyteen buukattu keikkoja ja Portugalista nauttiminen ja kielen opiskelu jää haaveeksi.
Lopuksi vielä toteamus Etelä-Amerikasta…käytyäni viimeisellä työreissullani monissa paikoissa joissa en aikaisemmin ole ollut, tunsin kuitenkin että olin kokoajan kuin kotonani. Olen tiennyt sen aina, silti hullua että niin tosiaan oli. Toisaalta, perustuuhan kaikki siellä pitkälti espanjalaisten, portugalilaisten ja italialaisten perintöön.
K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti