Päätimme matkustaa yöjunalla, koska lentäminen on kovin tylsää. Juna lähti Phan Thietin kaupungin ulkopuolella olevalta pieneltä asemalta ja ennen junan lähtöä kävimme vielä syömässä Phan Thietissä mereneläviä. Tilasimme summamutikassa, sillä kukaan ei puhunut englantia, ja saimme aivan loistavat simpukat ja ison chilillä maustetun meriahvenen. Hämmentävää oli se, että rivissä olevien ravintoloiden edessä oli jos jonkinmoista esiintyjää discotanssijasta trubaduuriin, me olimme ainoat länsimaalaiset ja meiltä ei kerätty rahaa eikä meille yritetty myydä mitään.
Junamatka kesti 14 tuntia, ja aamun sarastaessa viiden maissa osastoomme ilmestyi alapedin herran kaveri, ja he alkoivat kälättämään surutta, vaikka me ja toisella alapedillä matkustaneet äiti ja pikkupoika yritimme nukkua. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ajatteli varmaan nuori äiti, ja laittoi kännykkänsä soimaan täysillä vietnamilaista popmusiikkia. Loppumatkan luimme kirjaa ja laskimme vesipuhveleita riisipelloissa.
-Kaisa
We took a night train from Phan Thiet to Danang. You could actually sleep pretty well even if sometimes it got a bit noisy.
Dragon fruit cultivations looked really beautiful with all the lights and my favorite pastime was to count water buffaloes on the rice fields.
 |
| Lee lukee Lee reading |
 |
| Kuva alapedin matkalaisista Mom and son traveling on the bed below my bed |
 |
| Junassa On the train |
 |
| Vesipuhveli Water buffalo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti