* Surf ja Turf *: Kananmunakahvia Hanoissa

Hoi Anista otimme lennon Hanoihin. Vietnamin sisäiset lennot ovat melko edullisia joten lentely ei tule mitenkään kohtuuttoman kalliiksi. Kaisa oli käynyt aikaisemmin lyhyellä työvisiitillä Hanoissa, ja oli sitä mieltä että Hanoi on hyvin erilainen kuin Saigon. Ensimmäinen ero jonka itse huomasin on se että kaupunki on hiljaisempi kuin Saigon. Osan hiljaisuudesta ehkä selittää sähköskoottereiden suuri määrä vaikka liikennemäärä on lähes yhtä suuri Saigonissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kadun ylittäminen olisi helpompaa. Kadun ylittäminen on aina jonkinlainen elämän-loukkaantumisen-selviämisen yhdistelmä. Liikenteen virta ei katkea missään välissä, paloi sitten vihreä tai punainen liikennevalo. Kadun ylittämisen ensimmäinen vaihe on vaikein, pitää tehdä päätös, että nyt minä astun tuon helvetillisen liikennevirran keskelle, ja kukaan ei tule jarruttamaan. Sen jälkeen alkaa henkinen taistelu jossa käyt kamppailua askel askeleelta itsesi kanssa. Olet kadulla ja tuntuu siltä että kaikki haluavat ajaa päin sinua. Sinun pitäää ottaa tuima ilme ja ohjata tuijotuksellasi tuhannet skootterikuskit väistämään sinua. Pahin virhe mitä tässä voi tehdä on se että annat periksi kauhulle ja alat juoksemaan tai vielä pahempaa, lamaannut ja pysähdyt kadulle. Sen jälkeen alkaa syntymään sekasorto koska kukaan muu liikenteessä ei voi käsittää tilannetta jossa katua ylittävä ihminen ei olekaan tasaisessa liikkeessä kohti kadun toista puolta.

Toinen ero on se että turisteja ei ollut läheskään yhtä paljon liikkeellä Saigonissa. Ja kolmas ero on se että kaupunki on jollain tavalla eurooppalaisempi kuin Saigon. Kaupungin rakennukset ovat vanhoja, eivätkä moderneja sosialistisia betonihirvityksiä. Suuri osa vanhasta kaupungista on kiinalaisten ja ranskalaisten rakentamaa. Vanhan kaupungin kadut ovat kapeita, ja kadun kulmissa on pieniä katuravintoloita. Ravintola perustetaan aamuisin ja puretaan iltaisin. Ruoka valmistetaan kadulle kyhätyssä keittiössä, ja ravintolasalin virkaa ajaa epämääräinen määrä pieniä tuoleja jotka on laitettu jalkakäytävälle. Näissä ravintoloissa ruoka on tuoretta ja hyvää. Tai ainakaan meille ei osunut kohdalle katuravintolaa josta olisi saanut pahaa ruokaa. Ensimmäisen päivän iltana meillä oli treffit Kaisan tutun Vanin ja hänen vaimonsa kansa. Van vei meidät syömään kalaa pieneen, perheen pitämään ravintolaan, joka oli enemmänkin piilossa ihmisiltä kuin selkeästi näkyvillä. Kala ja kasvikset piti itse valmistaa pöytään tuodulla peltipanulla jonka alla paloi liekki. Saimme lyhyen oppitunnin miten annos kootaan.

Alle riisiä, sekaan kalakastiketta ja chiliä. Sen jälkeen kasvikset päälle sekä kalan palat. Päälle laitetaan oman maun mukaan soijaa tai jotain muuta kastiketta. Tämän jälkeen siirryimme katuravintolaan syömään jälkiruokaa. Jälkiruoka oli jonkinlaisia isohkoja riisitaikina palloja, jotka oli täytetty makealla paputahnalla, kellumassa makeassa liemessä. Jälkiruuan jälkeen oli kahvin aika. Jos ensimmäinen ravintola oli hieman piilossa, niin kahvila on oikeasti yritetty piilottaa asiakkailta. Sinne mentiin ompelutarvikkeita myyvän liikkeen läpi, sen jälkeen pitkin hämärää käytävää, jonka jälkeen noustiin kaksi kerrosta hämärän, Hanoilaisen talon sisäpihalla olevia portaita pitkin ylös. Ylhäältä oli hieno näköala keskustassa olevalle järvelle. Mutta se kahvi. Tai oikeastaan jälkiruokakahvi, oli vietnamilainen versio cappuccinosta. Joka tarkoittaa sitä että kahvikupin pohjalla on tilkka vahvaa kahvia ja päälle laitetaan reilusti hyvin makeaa munan valkuaisen ja kahvin yhdistelmää. Maku muistuttaa hieman raakaa sokerikakkutaikinaa johon on sekoitettu kahvia. Tai oikeastaan se muistutti eniten koogel moogelia. Pahoittelut lukijoille- kaikki eivät voi tietää mitä on koogel moogel. En itsekään ole varma kirjoitusasusta.

-Lee-

We spend few days in Hanoi. It was nice city with wonderful atmosphere. Only problem was chaotic traffic. Street crossing was battle of will- you vs 1000 scooters. There were also plenty of good street restaurants. It seems that in Hanoi it is very difficult to find bad food.