Suomenkielisiä kirjoja Euroopasta

Syyskuun alussa minun oli lähdettävä parin viikon visiitille Eurooppaan töihin. Se oli hölmöä tietysti aikataulun kannalta, mutta pakollinen töiden takia.
Lennähdin siis Denpasarista Jakartaan ja Kuala Lumpurin ja Frankfurtin kautta Milanoon.
Miten hienolta ja elegantilta Milanossa näyttikään! Ja kaikki toimi niin loistavasti! On hauska huomata, että asiat riippuvat paljon siitä mihin niitä vertaa. Melkein ujostutti kävellä kadulla matkustamisessa ryvettyneissä rytkyissä.
Vietin yön Milanossa, vanhassa tutussa hotellissa, ja seurakseni saapui italian siskoni Eleonora. Emme onnistuneet tapaamaan toukokuun Italian keikkamme aikana, sillä Ele käveli Camino de Santiagoa Espanjassa, ja nyt oli pakko päästä päivittämään kuulumisia. Hän siis hyppäsi junaan ja tuli illaksi Milanoon kanssani.
En muista milloin olisi risotto ja viinilasillinen maistunut viimeksi niin hyvältä. 

Seuraavaksi suhasin sitten ensin Liguriaan katsomaan paikkoja ja sieltä Langhen alueelle Piemonteen tarkistamaan polkujen kuntoa ja reittivalintaa. Langhessa sain taas nautiskella uskomattoman hyvästä ruuasta ja viinistä. Ihan kivaa vaihtelua indonesialaiseen ruokaan, pakko myöntää! Astissa melkein tuli kyyneleet silmiin Pompa Magnassa, yhdessä lempiravintoloistani, 

Asiakkaiden kanssa sitten patikoimme ensin Langhessa viinitarhojen ja linnojen lomassa viinejä maistellen, ja sitten jatkoimme Ligurian merimaisemiin.
Ei pöllömpi reissu etten sanoisi, ja samaa mieltä olivat asiakkaatkin.
Saattelin ryhmän takaisin Milanoon lennolle ja seuraavana aamuna hyppäsin itse koneeseen kohti Jakartaa.

Reissua voisi tietenkin kuvailla myös viinin ja kirjojen hakureissuksi. Tosin viinisaalis jäi yhteen pulloon, koska rinkka oli niin täynnä kirjoja, jotka isä oli lähettänyt Italiaan, ja jotka Ele sitten toimitti minulle. Suomenkieliset kirjat ovat vaihteeksi todellista luksusta! Ahmin jo heti kättelyssä Hannu Raittilan Terminaalin, joka muuten oli todella mielenkiintoinen ja aiheeseen sopiva, sekä Nelson Mandelan elämänkerran.

Kiitos Iskä!!!

-Kaisa

I had to go back to Europe for work, so I spent two weeks in Italy, which is not bad at all.
Milano looked really elegant and fancy after Indonesia and I kind of felt ashamed walking around with my old traveling clothes. I met Eleonora, my italian sister, in Milano. It was really wonderful to have a good italian dinner and talk about everything. 
My work took me to Langhe and Liguria and I took my clients trekking on the vineyards and coastal paths.
I also had a very important mission in bringing finnish books and some good wine to Lee. My dad had sent a pile of books to Ele. It so nice and relaxing to read in Finnish for a change! Thanks dad!! Thanks Ele!

Hiljaisuuden lahti, Baia del Silenzio

Outoa valoa Novellossa
Strange light in Novello

Viinipatikkaa
Wine trekking

Monforte d'Alba

Pompa Magnan herkkuja
Delicacies of Pompa Magna restaurant in Asti

Viininkorjuu oli juuri alkanut Cinque Terren rinteillä
Nice to walk on the slopes on Cinque Terre when the harvesting has just started

Sukuloiden upea näkymä Serralungassa
Great view from Sukula's 

Ligurian vuoret
Mountains in Liguria

Auringonlasku Sestrissä
Sunset in Sestri Levante

Pari normipäivää

Ajattelin tässä lämpimikseni kuvailla matkailualan ammattilaisen normipäivää.
Eilen lähdin aamukoneella 7.35 Riian kautta Milanoon. Ihmettelen suuresti miten Air Baltic onnistuu siinä, missä Finnair on viime aikoina kämmäillyt turhan usein. Vaihtoaikaa oli vajaa tunti, silti laukku tuli perille. Finski sen sijaan on jättänyt usein Tampereelta tulevien Milanoon matkustavien pakaasit Helsinkiin, vaikka aika ei edes kauhean tiukille olisi vetänyt. Eli siis pointsit Air Balticille vaikka lafkan matkalaukkujen buukkaussysteemi onkin ärsyttävä.

Ostin kaikesta työlukemisesta huolimatta Hki-Vantaalta dekkarin, joka oli niin jännä, että Milanoon saavuttaessa teki mieli jäädä koneeseen lukemaan (Se oli myös kamala ja näin siitä saman tien painajaisia).

Malpensasta auto alle, käytin varaukseen aika paljon kyseenalaista huomiota netissa saanutta Goldcaria, tai oikeastaan Vipscaria mutta...no joo karmee sotku, vihaan autonvuokrausta noin lähtökohtaisesti.
Anyway, itse vuokraustapahtumassa  ei ollut kauheesti problematiikkaa ja sain vielä Fiat 500:sen alle joten jippii ( ja tietysti total relax vakuutus).
Siitä posotin sitten La Speziaan, Liguriaan, tapasin agentin, hoidin puhelin ja nettiyhteydet kuntoon ja muuta en sitten ehtinytkään. Harhaisessa mielessäni olin kuvitellut katsovani vielä polkuja sinä iltana.
Hah, hain supermarketista safkat ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin hieman oudossa uskonnollisväritteisessä lomakodissa, josta agentti oli hommannut mulle huoneen hyvään hintaan. Se oli oikein passeli, puhdasta ja siistiä, iso huone, no wifi puuttui, jumalalle puhutaan ehkä ilman langattomia yhteyksiä.

Tänään aamulla herätys 5:45, kamat kasaan, liikkeelle autolla kaahaus Lericiin, josta piti lähtee bussi
Montemarcellon kylään. Ennen bussiin hyppäämistä piti selvittää, mihin voin parkkeerata auton, jonka  takakonttiin ei mahdu matkalaukku, muutamaksi tunniksi ( ensimmäinen sääntö joka on joskus vuonna yks ja kaks opittu autoilusta Italiassa: älä jätä kamaa näkyville autoon, ainakaa mitään houkuttelevaa, tosin takkikin voi olla houkutteleva, been there done that). Bussin aikataulu oli alusta asti mysteeri, joten vuorossa oli kyselyä ja väittelyä lehtikioskin ja bussinkuljettajan kanssa. Bussi ajoikin sitten johonkin parkkipaikalle ja kuljettaja sanoi että nyt vaihdetaan bussia:
-kai nyt säkin näet että tän kanssa mihinkään ei päästä ( olin siis ainoa matkustaja). Ja kyllähän se bussinraatu kuolemaa huusikin joka ylämäessä.

Kaiken vääntämisen jälkeen bussi ei sitten mennyt sinne Montemarcelloon, mutta kuljettaja lupasi jättää lähelle risteykseen, josta on vain kolme kilometriä matkaa. Eli ensin kävelin perille Montemarcellon kylään, sitten lähdin tsekkaamaan patikkareittiä puolijuoksua, olinhan laittanut parkkiaikaa vain kolme tuntia, ja olin jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Saavuin kuitenkiin välietapille eli Tellaron kylään aikaisemmin kuin kuvittelin ja ehdin jopa syömään siellä aamiaisen. Ja Lericiinkin takaisin loppujen lopuksi ihan ajoissa.

Sieltä lähdin ajamaan kohti Santa Margherita Ligurea, autostradalla tuli tiedote, että Rapallon liittymä josta sinne normaalisti ajetaan on suljettu joten jouduin ajamaan Chiavarin kautta, joka ensin ärsytti, sillä hidasti matkaa aika paljon, mutta todellisuudessa oli ihan huippua, sillä Chiavarin ja Zoaglin kautta Rapalloon menevä tie on aivan mieletön. Kannattaa ajaa jos on seudulla eikä oo kiire.
Santa Margheritasta hölkkäsin polkua pitkin Paraggiin ja sieltä bussilla takaisin.
Santa Margehritaan saapui myös ystäväni ja valokuvaajani, joka lähti mukaani kohti Piemontea ja viinikukkuloita. Eli sitten ajeltiin Barolon kulmille.

Muutama ajatus näin niinkuin yhteenvetona:
-eilen pysäytti Guardia di Finanza ja tänään Carabinierit. Johtuikohan se guida sportivasta eli sportttisesta ajotavasta?
-dekkari oli Camilla Läckbergin Saarnaaja. Klaustrofobin lempikirja.
-keskiviikko on sulkemispäivä monissa Barolon alueen ravintoloissa. Saimme silti ruokaa. Ja hyvät lasilliset Barberaa.
-aika monta kilometriä jaksaa juosta kahden banaanin voimin jos on kiire.
-niin ja the matkan eteen nyt en näinä päivinä ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut pari meiliä tutuille, joilla on kokemuksia tai kontakteja maista joihin olemme menossa.

-K

Tauolla

Tellaro, kylä söpö kuin karkki

Aikainen lintu kuvan nappaa. Lerici 7:00