Lima

Parin viikon takainen Liman visiitti kesti 1,5 päivää ja sinä aikana emme ehtineet tutustua kunnolla kaupunkiin. Nyt meillä oli neljää päivää aikaa ennen kuin matka taas jatkuu.
Itselläni ei ollut juuri minkäänlaisia odotuksia Limaa kohtaan, se on iso, 8 miljoonan asukkaan, kaupunki. Ehkä odotusten puuttumisen takia kaupunki on yllättänyt positiivisesti. Täällä on monenlaista nähtävää ja tekemistä.

Lima on levinnyt laajalle alueelle ja siinä on monta itsenäistä kaupunginosaa. Meille jossakin määrin tutuiksi ovat tulleet Miraflores, ns. kaupungin uusi keskusta, sekä vanha, varsinainen keskusta.
Suurin osa majoituspaikoista on Mirafloresissa, joka sijaitsee meren rannalla. Kyseessä on selkeästi parempiosaisten kaupunginosa, jossa vartijoita on joka kulmalla, ihmiset viettävät aikaa puistoissa ja tunnelma on hämmästyttävän turvallinen ja rento. Viikonloppuisin asukkaille järjestetään kaikenlaisia aktiviteetteja. Vanha keskusta puolestaan on puolen tunnin taksimatkan päässä, ja sieltä voi ihailla kolonialistista arkkitehtuuria ja barokkikirkkoja. Niin, ja syödä hyvin edullisen hämmentävään hintaan.

Aloitimme kapunkiin tutustumisen kivikasoista. Huaca Pucllanan argeloginen alue on rakennettu miljoonista, käsin valetuista, tiilistä. Tiilistä on kasattu erilaisia rakennuksia 6 hehtaarin alueelle. Isoin rakennuksista on tiilipyramidi. Paikka oli siinä mielessä erikoinen että se sijaitsi kaupungin keskellä. Ensin on moderneja kerrostaloja ja kaupungin teitä. Sitten esiin tulee iso arkeologinen kaivaus.
Hallinnon alamaiset maksoivat veronsa hallitsijalla työskentelemällä kolme kuukautta vuodesta tiilien tekemisen parissa. Nykyisin joutuu työskentelemään enemmän valtiolle jotta saa veronsa maksettua.

Taksilla ajelu on Limassa oma taiteenlajinsa. Takseja on kaikenvärisiä, erilaisilla kylteillä ( myös itsetehdyillä) varustettuja ja kunnoltaan kaikkea romuautosta limusiiniin. Kovasti myös varoitellaan epävirallisista takseista. Hankalaa on se, että kukaan ei oikein osaa sanoa mistä tunnistaa virallisen. Jonkun mielestä ne ovat keltaisia, toisen mukaan ruudutus kyljessä kertoo totuuden. Kaikki ovat samaa mieltä että taksiin mentäessä sen numero pitää ottaa muistiin, ja erään taksikuskin mukaan parasta olisi soittaa taksi.
Siinä kadulla heilutellessa yrität sitten analysoida näitä asioita, ja ensimmäinen jonka pysäytät luultavasti sanoo ettei suostu ajamaan sinne mihin haluat mennä, koska se on liian kaukana. Taksilla ajaminen on kuitenkin niin halpaa, ettei kannata mennä ostamaan bussiin tarvittavaa korttia.

Tästä huolimatta otimme Huaca Pucllanasta  taksin vanhaan, historialliseen keskustaan.
Ensin pyörimme hetken kaupungin keskusaukiolla, Plaza des Armasilla. Sieltä menimme katsomaan San Fransiscon luostaria. Luostari on edelleen toiminnassa ja siellä asuu tälläkin hetkellä yli 30 munkkia. Luostarin alakerran katakombeihin on haudattu yli 70.000 ihmistä. Omasta mielestäni luostarin vaikuttavin paikka oli vanha kirjasto jossa oli 25.000 vanhaa kirjaa.

Liikenne Limassa erikoista. Liikenne sujuu ja soljuu melko mukavasti mutta jalankulkijan asema todella surkea. Liikennevaloihin ei voi luottaa eivätkä autot tee elettäkään väistääkseen kadun yli yrittävää kävelijää. Jalankulkijalle ei välttämättä ole omia valoja vaan tien ylittämiseen sopivan hetken katsominen tapahtuu autoilijan valoista. Mutta ei aina. Joskus jalankulkijan liikennevaloissa löytyy kello joka näyttää montako sekuntia on aikaa kunnes valot muuttuvat taas punaiseksi. Lyhin aika jonka olen nähnyt oli 3 sekuntia. Autoilijat soittavat torvea mm seuraavissa tilanteissa:
- varoittavat jalankulkijoita
- ilmoittavat toisille autoilijoille että ovat vaihtamassa kaistaa
- aikovat ajaa päin punaisia
- ovat ajamassa kovalla vauhdilla risteykseen ja varoittavat kaikkia
- näkevät hyvän näköisen naisen
- äänimerkkiä soittava auto taksi ja yrittää saada kävelijän kyytiin
- muuten vaan
Ongelmallista tässä se että ei koskaan voi olla varma mistä on kyse. Yrittääkö taksi kiinnittää huomiotasi vai luuleeko joku sinua hyvän näköiseksi naiseksi.

Jos Patagonian ruoka oli tähän mennessä Etelä-Amerikan huonointa niin Perun tarjoama ruoka on sijaan loistavaa. Pois lukien Patagonia, emme ole saaneet vielä missään huonoa ruokaa. Ei ole ollut merkitystä sillä olemmeko syöneet pienessä tienvarsi kahvilassa vai hienommassa ravintolassa, aina ruoka on ollut vähintään hyvää. Olenkin syönyt täällä joka päivä Perun lahjaa maailman keittiöille, cevicheä. Yksinkertaista mutta niin hyvää. Ruoka on edullista ja lounas aikaan pienet ravintolat tarjoavat kahden ruokalajin menun joka maksaa noin kolme euroa.

Kaiken kaikkiaan kiva kaupunki olematta niin iso kuin luulisi.

Mitä opimme tällä kertaa? Perussa laskun maksaminen pankissa on paljon, paljon nopeampaa kuin kaupan kassalla ruoka ostosten maksaminen.

-Lee-

Tiilirakentamista 

 Pyramidi

 Huaca Puclla on kaupungin sisällä

 San Franciscon luostari

 Luostarin sisäpiha

 Ei se niin tarkkaa ole missä sitä lentää

 Liman liikuntapäivä. Joka sunnuntai Mirafloresin keskusta suljetaan klo 7.00-13.00 jalankulkijoiden ja

 pyöräilijöiden käyttöön

 Tanssinopetusta pääkadulla.

Oppilaiden jalka ei nouse ihan yhtä korkealle kuin opettajan.

 Hieman vanhempia tanssijoita

Keskustan surffirannan laituri

Laiskottelua Limassa

Helposti tulee kirjoitettua enemmän siitä kun tapahtuu paljon. Pitkällä matkalla olo on kuitenkin paljon muutakin kuin jatkuvaa toimintaa. Aluksi siihen on vaikea tottua. On sellainen olo että pitäisi jotenkin kokea ja suorittaa kaikenlaisia matkailijajuttuja koko ajan, muuten aika menee hukkaan.

Silloin kun on selkeä missio esimerkiksi surffata, tällainen olo ei niin helposti tule päälle. Muuten kyllä, yllättävän helposti.

Totuus on kuitenkin, että tulee ähky, ei jaksa, haluaa vaan olla rauhassa välillä. Jatkuva kokemisen vyöry turruttaa ja alituinen seuraavan päivän suunnittelu alkaa tympimään.

Saavuimme Limaan aamulla, melko rasittavan, Santiagon kentällä vietetyn yön jälkeen. Itse olin nukkunut viimeisellä lennolla parisen tuntia, en juuri muuta. Olo oli unenpuutteesta krapulainen. Huonetta emme luonnollisesti saaneet heti tullessamme, mutta onneksi hostellissa oli miellyttävä kattoterassi ja sohva, johon saattoi pötkähtää. Kävimme lähibaarissa syömässä pari empanadaa eli lihapiirakkaa ja sen jälkeen kaaduimme päiväunille. Pienten unienkaan jälkeen olo ei ollut mitenkään skarpein, joten lähdimme maltilliselle kävelylle ja syömään. Päädyimme Mirafloresin keskellä olevaan puistoon, joka tuntuu olevan kaupunkilaisten olohuone. Sen keskellä on eräänlainen kivestä tehty amfiteatteri, jossa on mukava istua ja lorvimme siellä mittaamattoman ajan ja katselimme menoa ympärillämme. 

Joukko nuoria askarteli tervetulo-julisteita ystävälleen ja paikalla pyörähti kuvausryhmä haastattelemassa heitä tulevista jalkapallon MM-kisoista. Puisto on täynnä kulkukissoja, ja monet kävivät silittelemässä niitä, lapset lähinnä jahtasivat.  Kissoista ilmeisesti pidetään huolta muutenkin ja niihin suhtaudutaan kuin lemmikkeihin. Ihmiset istuskelivat kissa sylissä, ja kun he lähtivät pois, kissa vaihtoi seuraavaan syliin. Paikalla oli myös mies, joka alkoi tekemään penkillä sähkötöitä, ja kaivoi laukustaan valtavan määrän johtoja ja erilaisia vempaimia.  Päivän paras oli kuitenkin vanhempi, kiinalainen mies. Hänellä oli kädessään pieni matkaradio, joka raikasi todella korvia särkevää kiinalaista musiikkia. Olimme jossakin vaiheessa aivan varmoja, että kyse on piilokamerasta, sillä hän asetti aina radion niin, että musiikki kuului hänestä poispäin, luukutti täysillä ja istui muina miehinä vieressä. Välillä tuntui kuin hän olisi seuraillut ohikulkijoiden reaktioita. Ihmmiset vilkuilivat ensin huvittuneesti ja hetken päästä jo hieman ärtyneesti.

Välillä herra nousi ylös ja käveli soitto soiden ympäri puistoa.

Ehkä kyseessä oli jonkinlainen kulttuurivienti. Keino jolla muutkin saataisiin ymmärtämään herran lempimusiikkia.

Joskus on kiva vain olla ja pällistellä, varsinkin kun viime päivinä ollaan liikuttu edestakaisin satoja ja tuhansia kilometrejä. Ja aurinko ja lämpö tuntuivat todella luksukselta Patagonian jatkuvan viiman jälkeen.

-Kaisa

 Tällä kertaa puistossa oli käynnissä keramiikapaja

Liman keskustan läheltä löytyy surfiranta