* Surf ja Turf *: Lima

Parin viikon takainen Liman visiitti kesti 1,5 päivää ja sinä aikana emme ehtineet tutustua kunnolla kaupunkiin. Nyt meillä oli neljää päivää aikaa ennen kuin matka taas jatkuu.
Itselläni ei ollut juuri minkäänlaisia odotuksia Limaa kohtaan, se on iso, 8 miljoonan asukkaan, kaupunki. Ehkä odotusten puuttumisen takia kaupunki on yllättänyt positiivisesti. Täällä on monenlaista nähtävää ja tekemistä.

Lima on levinnyt laajalle alueelle ja siinä on monta itsenäistä kaupunginosaa. Meille jossakin määrin tutuiksi ovat tulleet Miraflores, ns. kaupungin uusi keskusta, sekä vanha, varsinainen keskusta.
Suurin osa majoituspaikoista on Mirafloresissa, joka sijaitsee meren rannalla. Kyseessä on selkeästi parempiosaisten kaupunginosa, jossa vartijoita on joka kulmalla, ihmiset viettävät aikaa puistoissa ja tunnelma on hämmästyttävän turvallinen ja rento. Viikonloppuisin asukkaille järjestetään kaikenlaisia aktiviteetteja. Vanha keskusta puolestaan on puolen tunnin taksimatkan päässä, ja sieltä voi ihailla kolonialistista arkkitehtuuria ja barokkikirkkoja. Niin, ja syödä hyvin edullisen hämmentävään hintaan.

Aloitimme kapunkiin tutustumisen kivikasoista. Huaca Pucllanan argeloginen alue on rakennettu miljoonista, käsin valetuista, tiilistä. Tiilistä on kasattu erilaisia rakennuksia 6 hehtaarin alueelle. Isoin rakennuksista on tiilipyramidi. Paikka oli siinä mielessä erikoinen että se sijaitsi kaupungin keskellä. Ensin on moderneja kerrostaloja ja kaupungin teitä. Sitten esiin tulee iso arkeologinen kaivaus.
Hallinnon alamaiset maksoivat veronsa hallitsijalla työskentelemällä kolme kuukautta vuodesta tiilien tekemisen parissa. Nykyisin joutuu työskentelemään enemmän valtiolle jotta saa veronsa maksettua.

Taksilla ajelu on Limassa oma taiteenlajinsa. Takseja on kaikenvärisiä, erilaisilla kylteillä ( myös itsetehdyillä) varustettuja ja kunnoltaan kaikkea romuautosta limusiiniin. Kovasti myös varoitellaan epävirallisista takseista. Hankalaa on se, että kukaan ei oikein osaa sanoa mistä tunnistaa virallisen. Jonkun mielestä ne ovat keltaisia, toisen mukaan ruudutus kyljessä kertoo totuuden. Kaikki ovat samaa mieltä että taksiin mentäessä sen numero pitää ottaa muistiin, ja erään taksikuskin mukaan parasta olisi soittaa taksi.
Siinä kadulla heilutellessa yrität sitten analysoida näitä asioita, ja ensimmäinen jonka pysäytät luultavasti sanoo ettei suostu ajamaan sinne mihin haluat mennä, koska se on liian kaukana. Taksilla ajaminen on kuitenkin niin halpaa, ettei kannata mennä ostamaan bussiin tarvittavaa korttia.

Tästä huolimatta otimme Huaca Pucllanasta taksin vanhaan, historialliseen keskustaan.
Ensin pyörimme hetken kaupungin keskusaukiolla, Plaza des Armasilla. Sieltä menimme katsomaan San Fransiscon luostaria. Luostari on edelleen toiminnassa ja siellä asuu tälläkin hetkellä yli 30 munkkia. Luostarin alakerran katakombeihin on haudattu yli 70.000 ihmistä. Omasta mielestäni luostarin vaikuttavin paikka oli vanha kirjasto jossa oli 25.000 vanhaa kirjaa.

Liikenne Limassa erikoista. Liikenne sujuu ja soljuu melko mukavasti mutta jalankulkijan asema todella surkea. Liikennevaloihin ei voi luottaa eivätkä autot tee elettäkään väistääkseen kadun yli yrittävää kävelijää. Jalankulkijalle ei välttämättä ole omia valoja vaan tien ylittämiseen sopivan hetken katsominen tapahtuu autoilijan valoista. Mutta ei aina. Joskus jalankulkijan liikennevaloissa löytyy kello joka näyttää montako sekuntia on aikaa kunnes valot muuttuvat taas punaiseksi. Lyhin aika jonka olen nähnyt oli 3 sekuntia. Autoilijat soittavat torvea mm seuraavissa tilanteissa:
- varoittavat jalankulkijoita
- ilmoittavat toisille autoilijoille että ovat vaihtamassa kaistaa
- aikovat ajaa päin punaisia
- ovat ajamassa kovalla vauhdilla risteykseen ja varoittavat kaikkia
- näkevät hyvän näköisen naisen
- äänimerkkiä soittava auto taksi ja yrittää saada kävelijän kyytiin
- muuten vaan
Ongelmallista tässä se että ei koskaan voi olla varma mistä on kyse. Yrittääkö taksi kiinnittää huomiotasi vai luuleeko joku sinua hyvän näköiseksi naiseksi.

Jos Patagonian ruoka oli tähän mennessä Etelä-Amerikan huonointa niin Perun tarjoama ruoka on sijaan loistavaa. Pois lukien Patagonia, emme ole saaneet vielä missään huonoa ruokaa. Ei ole ollut merkitystä sillä olemmeko syöneet pienessä tienvarsi kahvilassa vai hienommassa ravintolassa, aina ruoka on ollut vähintään hyvää. Olenkin syönyt täällä joka päivä Perun lahjaa maailman keittiöille, cevicheä. Yksinkertaista mutta niin hyvää. Ruoka on edullista ja lounas aikaan pienet ravintolat tarjoavat kahden ruokalajin menun joka maksaa noin kolme euroa.

Kaiken kaikkiaan kiva kaupunki olematta niin iso kuin luulisi.

Mitä opimme tällä kertaa? Perussa laskun maksaminen pankissa on paljon, paljon nopeampaa kuin kaupan kassalla ruoka ostosten maksaminen.

-Lee-