Helposti tulee kirjoitettua enemmän siitä kun tapahtuu paljon. Pitkällä matkalla olo on kuitenkin paljon muutakin kuin jatkuvaa toimintaa. Aluksi siihen on vaikea tottua. On sellainen olo että pitäisi jotenkin kokea ja suorittaa kaikenlaisia matkailijajuttuja koko ajan, muuten aika menee hukkaan.
Silloin kun on selkeä missio esimerkiksi surffata, tällainen olo ei niin helposti tule päälle. Muuten kyllä, yllättävän helposti.
Totuus on kuitenkin, että tulee ähky, ei jaksa, haluaa vaan olla rauhassa välillä. Jatkuva kokemisen vyöry turruttaa ja alituinen seuraavan päivän suunnittelu alkaa tympimään.
Saavuimme Limaan aamulla, melko rasittavan, Santiagon kentällä vietetyn yön jälkeen. Itse olin nukkunut viimeisellä lennolla parisen tuntia, en juuri muuta. Olo oli unenpuutteesta krapulainen. Huonetta emme luonnollisesti saaneet heti tullessamme, mutta onneksi hostellissa oli miellyttävä kattoterassi ja sohva, johon saattoi pötkähtää. Kävimme lähibaarissa syömässä pari empanadaa eli lihapiirakkaa ja sen jälkeen kaaduimme päiväunille. Pienten unienkaan jälkeen olo ei ollut mitenkään skarpein, joten lähdimme maltilliselle kävelylle ja syömään. Päädyimme Mirafloresin keskellä olevaan puistoon, joka tuntuu olevan kaupunkilaisten olohuone. Sen keskellä on eräänlainen kivestä tehty amfiteatteri, jossa on mukava istua ja lorvimme siellä mittaamattoman ajan ja katselimme menoa ympärillämme.
Joukko nuoria askarteli tervetulo-julisteita ystävälleen ja paikalla pyörähti kuvausryhmä haastattelemassa heitä tulevista jalkapallon MM-kisoista. Puisto on täynnä kulkukissoja, ja monet kävivät silittelemässä niitä, lapset lähinnä jahtasivat. Kissoista ilmeisesti pidetään huolta muutenkin ja niihin suhtaudutaan kuin lemmikkeihin. Ihmiset istuskelivat kissa sylissä, ja kun he lähtivät pois, kissa vaihtoi seuraavaan syliin. Paikalla oli myös mies, joka alkoi tekemään penkillä sähkötöitä, ja kaivoi laukustaan valtavan määrän johtoja ja erilaisia vempaimia. Päivän paras oli kuitenkin vanhempi, kiinalainen mies. Hänellä oli kädessään pieni matkaradio, joka raikasi todella korvia särkevää kiinalaista musiikkia. Olimme jossakin vaiheessa aivan varmoja, että kyse on piilokamerasta, sillä hän asetti aina radion niin, että musiikki kuului hänestä poispäin, luukutti täysillä ja istui muina miehinä vieressä. Välillä tuntui kuin hän olisi seuraillut ohikulkijoiden reaktioita. Ihmmiset vilkuilivat ensin huvittuneesti ja hetken päästä jo hieman ärtyneesti.
Välillä herra nousi ylös ja käveli soitto soiden ympäri puistoa.
Ehkä kyseessä oli jonkinlainen kulttuurivienti. Keino jolla muutkin saataisiin ymmärtämään herran lempimusiikkia.
Joskus on kiva vain olla ja pällistellä, varsinkin kun viime päivinä ollaan liikuttu edestakaisin satoja ja tuhansia kilometrejä. Ja aurinko ja lämpö tuntuivat todella luksukselta Patagonian jatkuvan viiman jälkeen.
-Kaisa
Tällä kertaa puistossa oli käynnissä keramiikapaja
Liman keskustan läheltä löytyy surfiranta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti