Kirjoista ja niiden hamstraamisesta

Tämä nyt liittyy ja ei liity the Matkaan.
Jokaisella on varmasti joku turvapaikka. Sellainen johon voi mennä jos mikään muu ei huvita, tai jos olemassa olo jossakin päin maailmaa alkaa hetkellisesti ahdistaa.
Minä inhoan ostoksilla käymistä, mutta kirjakaupoissa voisin haahuilla tunteja. Saatan olla hirvittävän pihi ruokakaupassa tai vaatekaupassa, mutta tuskin miltään matkalta ( ja niitä on vuoden aikana paljon, onhan matkustaminen työtäni) tulen kotiin niin, että yhtään kirjaa ei olisi tarttunut mukaan.
Onneksi lentokentillä on pokkarishopit ja Italiassa isoilla rautatieasemillä Feltrinellit!

Siitä lähtien kun muutin takaisin Suomeen ja Helsinkiin, on turvapaikkani ollut Akateeminen kirjakauppa ja Cafe Aalto. Toinen paikka johon menen aina odottavaisin mielin, ja jossa saan pidätellä itseäni liioittelemasta, on Rikhardinkadun kirjasto. Olen maksanut koko opiskeluaikanani satoja euroja  eri kirjastoille, yliopistollahan oli mahdollista velkaantua vaikka joka tiedekunnan ja oppiaineen kirjastolle, joten päätin joskus tyhmyyksissäni, että on halvempaa ostaa kirjat itse kuin maksella ikuisesti sakkoja (Löysin mm.vuosien jälkeen Tyyni Tuulion suomentaman Danten Jumalaisen näytelmän, joka oli minulta hukkunut ja olin siitä kirjastoon aikanaan maksanut ihan käyvän hinnan).
Sehän on tietysti ihan höpönlöpöä, ja liittyi varmaankin jonkinlaiseen siirtymäriittiin opiskelijaelämästä oikeaan työelämään. Kirjasto on yksi parhaita asioita Suomessa ja  tänä päivänä siis raahaan surutta selkä vääränä kirjoja kotiin, luen niistä ehkä puolet ja viis veisaan siitä, sillä parhaat kiksit saa nimenomaan siitä löytämisestä ja raahaamisesta.

Opastyössä tulee aina eteen uusia maita ja seutuja, joita pitää opiskella. Mikä ihana syy ostaa ja lainata kirjoja! Kirjasto kotona kasvaa ja pakko myöntää että kirjat ovat ainoa tavara, jonka määrästä en ahdistu.
Italia-, Portugali-, Azorit- ja Meksiko- hyllyt ovat jo aika täynnä ja kohta alkaa Aasian ja Etelä-Amerikan osuus lisääntyä huomattavasti. Siis jo ennen the Matkaa.

Mutta entäs the Matkalla? Miten ihmeessä pystyn välttymään opaskirjojen ostamiselta!
Sain viime jouluna lahjaksi Kindlen ja se on kätsy ja ehdin jo vähän innostuakin, mutta todellisuudessa en ole vielä yhtäkään kirjaa kokonaan lukenut siitä, joten tottumista tarvitaan.

Ehkä nyt ei ole suurin ratkaistava asia tällä hetkellä mutta tulipahan vain mieleeni.
Kartoista nyt puhumattakaan.
-K