Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aikataulut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aikataulut. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. tammikuuta 2014

Lyhyt lento ja hyvät suunnitelmat


Mukavat pari viikkoa tulivat täyteen Bonairella joten oli aika siirtyä eteenpäin. Meillä oli ollut iltaisin mukavasti aikaa tehdä selvitystyötä siitä miten pääsisimme edullisesti ja kätevästi siirtymään Costa Ricaan. Iloksemme huomasimme että sopivasti aikatauluja sovittamalla pääsemme viettämään vuorokauden Aruballa ennen kuin jatkolento lähtee Miamin kautta Costa Ricaan. Eri nettisivustojen kautta tehdyt vertailut tarjosivat edullisimman yhteyden Bonairelta Aruballe Tiara Airilla. Kamat reppuun ja aamulla lentokentälle. Lento Bonairelta Aruballe on naurettavan lyhyt, se kestää ainaostaan 40 minuuttia. Meillä olisi koko päivä kierrellä ympäri Arubaa ja sen rantoja. Hyvästellessämme hostellin puuhanaista Liannea, hän kysäisi, millä yhtiöllä lennämme Aruballe. Vastauksemme sai hänet sulkemaan silmänsä ja pudistamaan päätään.

Saavuimme ajoissa Bonairen vaaleanpunaiselle lentokentälle. Lennon oli tarkoitus lähteä kello 10.55. Teimme check in:in ja siirryimme turvatarkastuksen kautta lentokentän kansainväliselle puolelle joka kooltaan vastaa isohkoa suomalaista omakotitaloa. 
Meistä tuntui hieman oudolta, kun meidän lisäksemme kyseisellä lennolla ei näyttänyt olevan kuin kolme muuta matkustajaa, toki saattoi kyseessä olla joku aivan pieni kone. Lentoa ei myöskään näkynyt kentän infotaululla. Mutta eihän sitä aikatauluilla ennenkään ole lennetty. Yhdentoista jälkeen kurkkasimme netistä lentokentän sivuilta tilannetta ja siellä meidän lentomme kohdalle oli merkitty statukseksi: lähtenyt. Kun kyselimme asiaa Tiara Airin henkilökunnalta, he eivät tienneet milloin kone mahdollisesti saapuu Bonairelle, mutta olivat kyllä ihan varmoja, että se saapuu jossain vaiheessa. Kellon lähestyessä kahtatoista Tiara Airin henkilökunta tuli hakemaan meidät kansainväliseltä puolelta takaisin aulaan. Samalla meille tarjottiin myöhästymisen takia lounaat. Tiedustelut lennon tilasta tuottivat vastauksen:
- "Olemme yrtittäneet soittaa heille Aruballe mutta he eivät vastaa".

Lounaan jälkeen kello lähestyi yhtä. Alkuperäinen suunnitelma Arubaan tutustumisesta alkoi muuttumaan rennoksi iltapäiväksi Hotellin lähellä olevalla rannalla. Eihän Aruban hotellilta ollut kuin muutama sata metriä rantaan. Tätä suunnitelmaa varjosti se että lounaalla tehty internetin penkominen oli tuottanut huolestuttavia tuloksia koskien Tiara Airia. Heillä on ollut viime aikoina taloudellisia ongelmia ja sen takia myös ongelmia lentojen kanssa. Mutta Tiara Airin henkilökunta vakuutti meille että tällä kertaa ei olisi syytä huoleen. Aruballa kone on täynnä asiakkaita mutta kone vain vaati pientä huoltoa ennen kuin pääsisi matkaan. Koneen pitäisi olla Bonairella kello 14.00

Odottavan tunnit ovat pitkiä. Kello oli valunut yli kahden mutta konetta ei kuulunut eikä näkynyt. Tällä välin Tiara Airin pieni huoltotyö oli saanut hieman uutta väriä pintaan. -"Koneenne tulee varmasti mutta se on hieman myöhässä koska sen piti ennen Bonairelle tuloa lentää ensin Venezuelaan".
Miksi ihmeessä jos se oli täynnä ihmisiä jotka olivat tulossa Arubalta Bonairelle?
Tässä vaiheessa aloimme kokemaan suurta houkutusta lähetyä toista lentoyhtiötä jonka koneita olimme nähneet nousevan ja laskevan pitkin päivää. Kaisa saikin varattua meille InselAirin iltakoneeseen kaksi paikkaa. Uskomatonta mutta niitä ei kuitenkaan ei tarvinnut vielä onneksi maksaa ja saattoihan olla että Tiara Airin kone tulisi Venezuelasta, tai missä se nyt sitten lensikin, Bonairelle.
Puntaroimme että lunastammeko kalliit liput heti ilta koneeseen ja varmistamme siten seuraavan vielä kalliimmat jatkolennot Arubalta Costa Ricaan ja reklamoimme myöhemmin konkurssikypsää lentoyhtiötä ja yritämme saada heiltä rahat takaisin.

Odotellessamme aloimme jutella Arubalaisen tyypin kanssa, joka oli tulossa samalle lennolle. Mies kertoi tuntevansa Tiara Airin omistajan, ja yritti soittaa tälle, saadakseen jonkinlaisen arvion onko kone tulossa vai ei. Tosin hän itse sanoi puhelun olevan turha, koska ei kuitenkaan usko mitä omistaja sanoo. Sitäpaitsi, vaikka kone saapuisikin Bonairelle, se ei kuitenkaan olisi tae siitä että lentomme Aruballe toteutuisi. Tässä vaiheessa kello lähestyi kuutta. Ajatus mukavasta päivästä Aruballa oli muuttunut tilanteeksi jossa mietimme että pääsemmekö ollenkaan Aruballe. Kun InselAirin iltakoneen lähtöön oli aikaa reilu 1,5 tuntia, Kaisa sai Tiara Airin henkilökunnan maksamaan meille InselAirin lennot, maalaillen uhkakuvia kaikista dollareista joita menetämme, jos emme ehdi seuraavan aamun jatkolennolle.

Pääsimme InselAirin viimeisille paikoille kello lähtevälle lennolle Curacaon kautta Aruballe. Curacaolla oli vielä tunnin odotus ennen kuin pääsimme, parhaat päivänsä nähneellä, 14 matkustajan pikkukoneella Aruballe. Perillä Aruballa olimme kymmenen jälkeen illalla. Lentokentältä taksilla hotelliin ja illalliseksi pienet pussit sipsejä. Aamulla oli aikainen herätys ja lähtö kohti seuravaa kohdetta, Costa Ricaa.

Aruba olisi ollut kuitenkin ihan tyhmä paikka :-)

Kaisa & Lee

It wasn't actually so simple to leave Bonaire. Maybe it was because we really didn't want to, nor the guys in Tiara Air weren't much help.
Our plane was scheduled to leave at 10:55 to Aruba but we spent the whole day at the airport listening to different explanations why the plane still hasn't come. There was a moment when they had technical problems and then the plane was heading to Venezuela first. The only thing that mattered to us was to get to Aruba by next morning as our connecting flight would leave there to Costa Rica.
The day on the beach in Aruba turn to a day at the Flamingo Airport in Bonaire, but finally we got Tiara Air guys to book us to an InselAir flight in the evening via Curacao and all went well. 
Didn't see much of Aruba but guess it would have been a boring place anyway:)

 Bonairen lentokentän nimi on Flamingo

Päivän mittaan lentokentällä touhusi joukko sotilaita, mustia maastoautoja ja palokunta sekä traktorin kuljettaja joka ajeli edes takaisin kenttää.

Olut Curacaolla / Beer at Curacao

 Penkiltä näki kätevästi lentäjien touhuja.
Puolessavälissä lentoa ilmanvaihtosuuttimista alkoi tulemaan höyryä.

 Koneessa melkein mahtui seisomaan. 
Kun kuvan iso kaveri istahti koneen takaosaan nitkahti se hieman taaksepäin.

Lentokentän lisäksi tässä kuvassa on lähes kaikki mitä näimme Arubasta.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Aikatauluista ja rutiineista


Rutiinit alkavat kehittyä nopeasti.
Nyt on jo kehitetty ihan oma päiväjärjestys, jota noudatetaan ajattelematta asiaa sen kummemmin.
Kelloa ei tarvita, vaikka muutama tärkeä päivää ja ajan kulua määrittävä asia onkin.
Ensimmäinen on aamiainen, se alkaa teoriassa kahdeksalta. Käytännössä  siihen aikaan ei vielä pöydässä ole juuri mitään, mutta kannattaa mennä ajoissa, etteivät nälkäiset nuoret miehet syö kaikkea. Ja koska yleensä herätään auringonnousun, kukkojen ja nukuttujen tuntien myötä 6:30, aamiasta saa joka aamu vähän odotella. Herätyskelloa ei ole vielä kertaakaan tarvittu,
Toinen tärkeä asia on auringon lasku. Se laskee noin 18:30 ja siihen mennessä on hyvä olla kämpillä. Skootterin valot ovat huonot, tie perille kuoppainen ja pimeys on totaalinen.
Kolmantena pitää muistaa sähköjen katkaisu yhdeltätoista. Suihkussa ja vessassa pitää käydä ennen sitä. Kun sähköt menevät poikki, eivät toimi myöskään vesi eikä jääkaappi. Tämän suhteen ei tosin ole ollut ongelmia, jos pystyy valvomaan yli kymmeneen kaiken meren, auringon ja liikunnan jälkeen, on aika sankari.

Aamiaisen jälkeen skootterin selkään ja  Jibe Cityyn. Matkalla, joka kestää noin viisitoista minuuttia, katsotaan onko flamingoja paljon vai vähän sekä väistellään vuohia, iguaaneja ja aaseja. Perillä todetaan, että tuulta on noin 8-10 m/s. Purjelautaillaan pari tuntia. Lounastauko rannalla pikniköiden ja takaisin vesille. Kolmen jälkeen takaisin kämpille, pieni lepo ja kauppaan tai valokuvaamaan tai pyörähtämään Kralendijkissa. Takaisin hostellille ja ruuanlaiton ja illallisen jälkeen vähän lukemista kunnes silmät eivät pysy enää auki.

Luettuja kirjoja tähän asti:
Zadie Smith: Kauneudesta
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Anilda Ibrahimi:  Punainen Morsian
Dan Brown: Inferno
Ilkka Kylävaara: Mies joka aikoi paljastaa kaiken
Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

It's funny how fast you start to develop your own routine in a new surroundings and even on holiday.
You really don't need to know the time here, wind is blowing quite steadily for the whole day but anyway:
It's important to be at breakfast at 8:00 ( otherwise the young guys staying in the hostel might eat all the food).
It's good to be back to hostel before sun sets as the road is tricky and the darkness quite complete.
You have to take a shower before the generator is taken off. You could shower with a flashlight but there's no water either.

Matka Jibe Cityyn hostellilta/ The trip to Jibe City from Surf hostel: